V
virheen tein
Vieras
Pää on aivan sekaisin nyt.
Ollaan miehen kanssa oltu kuutisen vuotta yhdessä, ekat 3 vuotta onnellisesti. Mulla ikää jo sen verran, että miehen väsyttämänä suostuin lapsiin, niitä on nyt 2 alle 3-vuotiasta.
Onnellinen en ole ollut tosiaan pitkään aikaan, pääsyynä (ja ainoa syy) tähän on juurikin mies. Ekat vuodet meni ihan mukavasti, lukuun ottamatta miehen seksitekstailuja toiselle vuoden yhteiselon jälkeen. Rukoili ja ruikutti, että annoin anteeksi, mutta jäihän se hiertämään. Luottoa ei ole sinne päin juuri lainkaan. Ja itseasiassa ei enää haittaisi mitään, vaikka panisi ketä, kunhan ei kotiin tuo...
Pahin ongelma tuon ukon kanssa on se, ettei se voi sietää minun kolmea kissaani. Aluksi esitti jopa pitävänsä niistä, mutta nykyään touhu on sitä, että lähinnä uhkailee ottavansa hengen niiltä. Nyt joku ehdottaa, että luovu niistä niin kaikki muuttuu paremmaksi, kuten mieskin on vaatinut jo useamman vuoden, mutta ei onnistu. Ja en edes usko, että tämä tästä enää miksikään muuttuu. Jos kissat katoaisivat, mies keksisi uuden syyn olla vaikea.
Yksi esimerkki eiliseltä: Olin suihkussa illalla lasten mentyä nukkumaan ja samalla ruokin nuo kissat ja siivosin hiekkalaatikot sekä tyhjensin pyykit rummusta. Aikaa tähän meni yhteensä noin 8 minuuttia. Mies katseli telkkaria ja söi iltapalaa eri kerroksessa, mutta samassa lasten kanssa. Kuulin lopetettuani suihkun, että poika itki sängyssään ja oletin luonnollisesti, että mies menee tutin antamaan lapselleen, että se rauhoittuu. Itku vaan jatkui ja hetken kuluttua ukko rääkäisi, että mikä minulla oikein kestää? Totesin, että olen suihkussa, en nyt pääse lasta hiljentämään. Lapsi itki vaan kovempaa, joten pakko oli keskeyttää pyykkitouhut ja tulla hiljentämään poika. Ja mitä tekee mies? Istuu edelleen tv:n ääressä ja mässyttää ruokaansa. Totesi mulle, että jos sulla ei ois kissoja, niin olisit 10 minuuttia nopeammin selvinnyt hiljentämään lapsesi.. Eli miehen laiskuus käännettiin kissojen syyksi.
Poika ei enää suostunut hiljenemään, joten mulla menikin sitten puolisen tuntia aikaa siihen, että sain sen nukahtamaan. Mies tuli muina miehinä kyselemään jotain puutaheinää siinä samalla ja ärähdin, että ei vois vähempää nyt kiinnostaa juttus, niin ukko suutahti ja ilmoitti, että hän on nyt niiiiiin kypsä noihin kissoihin, että jos en nyt hiljene, niin menee lopettamaan ne samantien.
Ja tällasta on siis meidän onnellinen yhteiselämämme. Tuossa tilanteessa kissat eivät olleet tehneet yhtään mitään, mutta kunhan sai äijä taas räjähdettyä niin oli kai tyytyväinen. Ja luonnollisesti ukko nukkui taas sohvalla.
Tätä samaa paskaa tulee eteen säännöllisen epäsäännöllisesti, ja jos asiasta yrittää keskustella niin ukko suutahtaa ja ilmoittaa menevänsä tappamaan kissat. Yritä tässä nyt sitten keskustella sivistyneesti. Ja vaikka se välillä hillitseekin itsensä, niin nämä kaikki hermostumiskerrat on kyllä hyvin mulla mielessä.
Minkäänlaista läheisyyttä meillä ei ole ollut muutamaan vuoteen. Ei pussailua, ei halailua, ei edes minkäänlaista koskettelua. Mua ällöttää pussata sitä, koska se ei huolehdi hampaiden harjauksesta. Ja sen näkee.
Seksi menee kaavalla mies työntää kätensä jalkoväliini, hinkuttaa hieman, pungertaa hetken takaapäin ja lähtee pesulle. Ihanaa.
Lasten hoitoon tuo osallistuu ajoittain, mutta 95 prosenttisesti lapset hoidan minä myös miehen ollessa kotona. Tässä yksi ilta oli sukulaispariskunta lapsineen käymässä ja minä keittiössä valmistelin sapuskaa ja nuorempi lapsista oli miehen sylissä koska itkeskeli lattialla. Hetken päästä mies sähähti mulle, että tule ny ottaa tää kakara! Lapsi hieman itki ja isänsä ei sitä sitten sietänyt. Vieraat katsoivat suht säälivästi minua.
Mutta asiaan. Ostettiin siis talo. Tyhmä minä. Mies lupaili parantavansa tapansa ja kissat saavat elellä mukamas onnellista elämää siellä. Minä suunnittelin verkottavani pienen pätkän kuistia, jotta kissatkin saavat ulkoilmaa haistella ja saavat hieman virikkeitä. Nyt on sitten miehen kommentit olleet luokkaa: minun talooni ei kissahäkkejä tule. Minun talossani opetat kissat käymään ulkona tarpeillaan. Minun talossani siivoat kissojen hiekkalaatikon tunneittain, ettei vain tule toisen kissan tehtyä tarpeitaan lattialle. Seuraavaksi odotan jotain, että minun talossani kissat elävät pienessä häkissä pihan perällä... Vai jokohan se sano sen...?
Ja tätä samaa paskaa tulee nyt joka päivä. Ja me ei olla vielä edes muutettu!
Ja korostanpa nyt vielä, että nuo ovat aivan tavallisia sisäkissoja, ei mitään hulluja riiviöitä jotka repivät joka paikan ja raatelevat lapsia.
Mä tiedän nyt, että jos elämä on tota, niin en tule jaksamaan. Mutta miten hitossa sieltä poiskaan pääsee? Lainaa on kymppitonnin verran enemmän kun mitä talosta maksettiin ja vaikka tarkoitus onkin pintarempata ja arvo varmaan vähän nousee niin ei tarpeeksi. Eli taloa ei kannata laittaa heti myyntiinkään.
Mitä mä teen? Eikä kannata sanoa, että olisit miettinyt aiemmin.
Ja terveisiä tutuille, tätä tämä todellakin on
Ollaan miehen kanssa oltu kuutisen vuotta yhdessä, ekat 3 vuotta onnellisesti. Mulla ikää jo sen verran, että miehen väsyttämänä suostuin lapsiin, niitä on nyt 2 alle 3-vuotiasta.
Onnellinen en ole ollut tosiaan pitkään aikaan, pääsyynä (ja ainoa syy) tähän on juurikin mies. Ekat vuodet meni ihan mukavasti, lukuun ottamatta miehen seksitekstailuja toiselle vuoden yhteiselon jälkeen. Rukoili ja ruikutti, että annoin anteeksi, mutta jäihän se hiertämään. Luottoa ei ole sinne päin juuri lainkaan. Ja itseasiassa ei enää haittaisi mitään, vaikka panisi ketä, kunhan ei kotiin tuo...
Pahin ongelma tuon ukon kanssa on se, ettei se voi sietää minun kolmea kissaani. Aluksi esitti jopa pitävänsä niistä, mutta nykyään touhu on sitä, että lähinnä uhkailee ottavansa hengen niiltä. Nyt joku ehdottaa, että luovu niistä niin kaikki muuttuu paremmaksi, kuten mieskin on vaatinut jo useamman vuoden, mutta ei onnistu. Ja en edes usko, että tämä tästä enää miksikään muuttuu. Jos kissat katoaisivat, mies keksisi uuden syyn olla vaikea.
Yksi esimerkki eiliseltä: Olin suihkussa illalla lasten mentyä nukkumaan ja samalla ruokin nuo kissat ja siivosin hiekkalaatikot sekä tyhjensin pyykit rummusta. Aikaa tähän meni yhteensä noin 8 minuuttia. Mies katseli telkkaria ja söi iltapalaa eri kerroksessa, mutta samassa lasten kanssa. Kuulin lopetettuani suihkun, että poika itki sängyssään ja oletin luonnollisesti, että mies menee tutin antamaan lapselleen, että se rauhoittuu. Itku vaan jatkui ja hetken kuluttua ukko rääkäisi, että mikä minulla oikein kestää? Totesin, että olen suihkussa, en nyt pääse lasta hiljentämään. Lapsi itki vaan kovempaa, joten pakko oli keskeyttää pyykkitouhut ja tulla hiljentämään poika. Ja mitä tekee mies? Istuu edelleen tv:n ääressä ja mässyttää ruokaansa. Totesi mulle, että jos sulla ei ois kissoja, niin olisit 10 minuuttia nopeammin selvinnyt hiljentämään lapsesi.. Eli miehen laiskuus käännettiin kissojen syyksi.
Poika ei enää suostunut hiljenemään, joten mulla menikin sitten puolisen tuntia aikaa siihen, että sain sen nukahtamaan. Mies tuli muina miehinä kyselemään jotain puutaheinää siinä samalla ja ärähdin, että ei vois vähempää nyt kiinnostaa juttus, niin ukko suutahti ja ilmoitti, että hän on nyt niiiiiin kypsä noihin kissoihin, että jos en nyt hiljene, niin menee lopettamaan ne samantien.
Ja tällasta on siis meidän onnellinen yhteiselämämme. Tuossa tilanteessa kissat eivät olleet tehneet yhtään mitään, mutta kunhan sai äijä taas räjähdettyä niin oli kai tyytyväinen. Ja luonnollisesti ukko nukkui taas sohvalla.
Tätä samaa paskaa tulee eteen säännöllisen epäsäännöllisesti, ja jos asiasta yrittää keskustella niin ukko suutahtaa ja ilmoittaa menevänsä tappamaan kissat. Yritä tässä nyt sitten keskustella sivistyneesti. Ja vaikka se välillä hillitseekin itsensä, niin nämä kaikki hermostumiskerrat on kyllä hyvin mulla mielessä.
Minkäänlaista läheisyyttä meillä ei ole ollut muutamaan vuoteen. Ei pussailua, ei halailua, ei edes minkäänlaista koskettelua. Mua ällöttää pussata sitä, koska se ei huolehdi hampaiden harjauksesta. Ja sen näkee.
Seksi menee kaavalla mies työntää kätensä jalkoväliini, hinkuttaa hieman, pungertaa hetken takaapäin ja lähtee pesulle. Ihanaa.
Lasten hoitoon tuo osallistuu ajoittain, mutta 95 prosenttisesti lapset hoidan minä myös miehen ollessa kotona. Tässä yksi ilta oli sukulaispariskunta lapsineen käymässä ja minä keittiössä valmistelin sapuskaa ja nuorempi lapsista oli miehen sylissä koska itkeskeli lattialla. Hetken päästä mies sähähti mulle, että tule ny ottaa tää kakara! Lapsi hieman itki ja isänsä ei sitä sitten sietänyt. Vieraat katsoivat suht säälivästi minua.
Mutta asiaan. Ostettiin siis talo. Tyhmä minä. Mies lupaili parantavansa tapansa ja kissat saavat elellä mukamas onnellista elämää siellä. Minä suunnittelin verkottavani pienen pätkän kuistia, jotta kissatkin saavat ulkoilmaa haistella ja saavat hieman virikkeitä. Nyt on sitten miehen kommentit olleet luokkaa: minun talooni ei kissahäkkejä tule. Minun talossani opetat kissat käymään ulkona tarpeillaan. Minun talossani siivoat kissojen hiekkalaatikon tunneittain, ettei vain tule toisen kissan tehtyä tarpeitaan lattialle. Seuraavaksi odotan jotain, että minun talossani kissat elävät pienessä häkissä pihan perällä... Vai jokohan se sano sen...?
Ja tätä samaa paskaa tulee nyt joka päivä. Ja me ei olla vielä edes muutettu!
Ja korostanpa nyt vielä, että nuo ovat aivan tavallisia sisäkissoja, ei mitään hulluja riiviöitä jotka repivät joka paikan ja raatelevat lapsia.
Mä tiedän nyt, että jos elämä on tota, niin en tule jaksamaan. Mutta miten hitossa sieltä poiskaan pääsee? Lainaa on kymppitonnin verran enemmän kun mitä talosta maksettiin ja vaikka tarkoitus onkin pintarempata ja arvo varmaan vähän nousee niin ei tarpeeksi. Eli taloa ei kannata laittaa heti myyntiinkään.
Mitä mä teen? Eikä kannata sanoa, että olisit miettinyt aiemmin.
Ja terveisiä tutuille, tätä tämä todellakin on
