[QUOTE="alkup.";22254940]Lisäksi tuossa miehessä on yksi omituinen luonteen piirre. Musta tuntuu, että se ei kykene olemaan empaattinen lainkaan. Lapsia lohduttaa, jos niihin sattuu, mutta esim. kerran kävi niin, että yksi kissoista vaikutti olevan kovin sairas ja pelkäsin jo, että miten vakavasta sairaudesta onkaan kyse. Mies hihkui, että jeee, nyt se kissa kuolee, pääsen eroon siitä. Että näin. Minä siis suunnilleen itkin huolesta ja toinen lällättää riemusta vieressä.
Samoin isäni sairastui vakavasti ja olin hieman maassa asiasta. Mies ei ottanut asiaa edes puheeksi ja jos minä asiasta jotain juttelin, en saanut minkäänlaista vastausta tai keskustelua. Siis ignoorasi täysin koko aiheen. Outoa?[/QUOTE]
Minulla oli kumppani, joka ei osannut olla empaattinen edes, kun äitini kuoli äkillisesti ja ihan yllättäen ilman mitään ennakkosairastamisia tai muita. Järkytyin ja elelin alkupäivät kuin jonkinlaisessa shokissa. Muiden nähden en osannut enkä pystynyt aluksi itkemään, enkä saanut kovin helposti tunteitani näytettyä. Olisin kaivannut juttelua ja sitä, että mies on läsnä. Läheisyyttäkin olisin kaivannut, mutta nyt ei kuitenkaan puhuta seksistä. Mies sen sijaan ei ajatellut mitään muuta kuin seksiä. Jos en suostunut sen kanssa seksipuuhiin, se suuttui. Asiasta sai oikein riidellä useampaan otteeseen. Ja minä kun olin vain niin murheellinen ja jotenkin siinä tilassa, ettei ko. asia olisi voinut vähempää kiinnostaa. Olisin vain halunnut, että mies pitää minusta kiinni. Kun jossain vaiheessa tunteet alkoivat todella pulputa pintaan ja kyyneliäkin siten tulla, mies sanoi vain, että "Älä itke" ja paineli baariin. Että se siitä miehestä ja sen tuesta.
