O
ottaa päähän
Vieras
Ollaan erottu vuosia sitten, lapsi jo ala-asteikäinen.
Mun ex-mies on naimisissa ja heillä on kaksi lasta. Ostivat omakotitalon, kumpikin käy töissä.
Minä elän kaksin lapsemme kanssa vuokra-asunnossa ja olen työelämässä myös.
Lapsi on jokatoisen viikonlopun isänsä luona ja aika usein arki-iltoja mummuloissa/isovanhempien kanssa. Aika usein on n.2-3 iltaa viikossa. Tarkoittaa sitä, että saattaa lähteä esim.papan kanssa luistelemaan, mummun kanssa sienimetsälle, muuten vaan mummulaan, mummun kanssa kaupoille, toisen papan kanssa pilkille tms. Kaikki isovanhemmat asuvat lähellä ja ovat työelämässä, eli nuoria. Haluavat ottaa meidän poikaa luokseen ja välillä saattaa just esim.mummu soittaa et on lähdössä vaikka prismaan, et haluaako poika lähteä mukaan? Ja jos haluaa,niin lähtee ja reissu voi kestää 2-4h jos käyvät vaikka syömässä tms.
Lapsi on paljon kavereiden kanssa ulkona, kavereita on meillä tai lapsi on kaverilla.
Mulle siis on siunaantunut sitä enemmän "lapsivapaata" mitä isommaksi lapsi kasvaa, luonnollisesti. Vietämme siis lapsen kanssa yhdessä aikaa myös paljon, joka päivä, joka ilta, jokatoinen viikonloppu, lomilla...
Nyt lapseni isä on sitten alkanut rutista siitä miten lapsi on liian vähän mun kanssa kotona. Lapsi itse ei oireile tai valita tilanteestaan, hänellä kun on aina vaihtoehtona myös kotiin jääminen.
Olen yrittänyt exälle tän kohta 8 vuotta tulkuttaa, että MINULLA EI OLE sitä toista ihmistä jakamassa tätä arkea!! Sen ajan mitä lapsi on minun kanssani, hän on yksin minun kanssani, ei ole ketään jakamassa tätä arkea. Esimerkiksi ex käy usein kavereidensa kanssa läheisellä huoltsikalla kahvilla iltaisin lasten nukahdettua vaimon jäädessä kotiin. En mä täältä mihinkään voi lähteä jos lapsi nukkuu. Enkä siis valita, mulla on nykyään niin paljon vapaata et siitä ei ole kyse. Vaan siitä, että ex ei TAJUA ettei mulla ole toista aikuista jakamassa arkea ja taloudellista vastuuta ja menemisen vapautta! Jos haluan lähteä esim.salille tai elokuviin tai kaverin kanssa rauhassa ulos syömään, niin mummut on sitten se mun oljenkorteni.
Purnaan nyt tänne kun taas otettiin asiasta yhteen....
En tiedä saiko tästä mitään tolkkua enkä tiedä tarviiko edes saada, kunhan koitan saada pois mielenpäältä tän asian ennen nukkumaanmenoa...
Mun ex-mies on naimisissa ja heillä on kaksi lasta. Ostivat omakotitalon, kumpikin käy töissä.
Minä elän kaksin lapsemme kanssa vuokra-asunnossa ja olen työelämässä myös.
Lapsi on jokatoisen viikonlopun isänsä luona ja aika usein arki-iltoja mummuloissa/isovanhempien kanssa. Aika usein on n.2-3 iltaa viikossa. Tarkoittaa sitä, että saattaa lähteä esim.papan kanssa luistelemaan, mummun kanssa sienimetsälle, muuten vaan mummulaan, mummun kanssa kaupoille, toisen papan kanssa pilkille tms. Kaikki isovanhemmat asuvat lähellä ja ovat työelämässä, eli nuoria. Haluavat ottaa meidän poikaa luokseen ja välillä saattaa just esim.mummu soittaa et on lähdössä vaikka prismaan, et haluaako poika lähteä mukaan? Ja jos haluaa,niin lähtee ja reissu voi kestää 2-4h jos käyvät vaikka syömässä tms.
Lapsi on paljon kavereiden kanssa ulkona, kavereita on meillä tai lapsi on kaverilla.
Mulle siis on siunaantunut sitä enemmän "lapsivapaata" mitä isommaksi lapsi kasvaa, luonnollisesti. Vietämme siis lapsen kanssa yhdessä aikaa myös paljon, joka päivä, joka ilta, jokatoinen viikonloppu, lomilla...
Nyt lapseni isä on sitten alkanut rutista siitä miten lapsi on liian vähän mun kanssa kotona. Lapsi itse ei oireile tai valita tilanteestaan, hänellä kun on aina vaihtoehtona myös kotiin jääminen.
Olen yrittänyt exälle tän kohta 8 vuotta tulkuttaa, että MINULLA EI OLE sitä toista ihmistä jakamassa tätä arkea!! Sen ajan mitä lapsi on minun kanssani, hän on yksin minun kanssani, ei ole ketään jakamassa tätä arkea. Esimerkiksi ex käy usein kavereidensa kanssa läheisellä huoltsikalla kahvilla iltaisin lasten nukahdettua vaimon jäädessä kotiin. En mä täältä mihinkään voi lähteä jos lapsi nukkuu. Enkä siis valita, mulla on nykyään niin paljon vapaata et siitä ei ole kyse. Vaan siitä, että ex ei TAJUA ettei mulla ole toista aikuista jakamassa arkea ja taloudellista vastuuta ja menemisen vapautta! Jos haluan lähteä esim.salille tai elokuviin tai kaverin kanssa rauhassa ulos syömään, niin mummut on sitten se mun oljenkorteni.
Purnaan nyt tänne kun taas otettiin asiasta yhteen....
En tiedä saiko tästä mitään tolkkua enkä tiedä tarviiko edes saada, kunhan koitan saada pois mielenpäältä tän asian ennen nukkumaanmenoa...
.
