Ottaisinko esikoisen pois päiväkodista kun aloitan äitiysloman?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minä aivan varmasti vien vanhemmat hoitoon kun vauva syntyy. Jos mies ottaa ja jättää, ei siinä jää vaihtoehtoja. Ei se yksinhuoltajaäidinkään rajalliset resurssit taivu niin että kaikilla on aina niin kivaa kotona.

Onko se niin vaikeaa ymmärtää ettei kaikilla ole sellaista auvoista, virikerikasta ja tukiverkosta koostuvaa kotia kuin sulla?

Hitsi...miks edes tehdä lapsia tuollaisiin ankeisiin oloihin?!
 
Perusteleppa vähän. Mites sitten jos äiti ja isi on töissä viisi päivää viikossa ja lapsi hoidossa. Jääkö silloinkin äiti lapselleen vieraaksi? Outo ajattelutapa sinulla.

Onneksi on mahdollisuus olla lasten kanssa enemmän esim juuri silloin, kun kerran on kotona esim. äitiysloman takia! Miksi jättää moinen mahdollisuus olla omien lasten kanssa käyttämättä? Minusta se vasta on tosi outoa ajattelua! Tehdä lapsia, mutta hoidattaa ne yhteiskunnalla! Miten se pitäisi ymmärtää!!??
 
Onneksi on mahdollisuus olla lasten kanssa enemmän esim juuri silloin, kun kerran on kotona esim. äitiysloman takia! Miksi jättää moinen mahdollisuus olla omien lasten kanssa käyttämättä? Minusta se vasta on tosi outoa ajattelua! Tehdä lapsia, mutta hoidattaa ne yhteiskunnalla! Miten se pitäisi ymmärtää!!??

Et silti ihan osannut vastata kysymykseeni. Ja aina sama sävel, "miksi tehdä lapsia kun ei itse jaksa hoitaa".
 
Et silti ihan osannut vastata kysymykseeni. Ja aina sama sävel, "miksi tehdä lapsia kun ei itse jaksa hoitaa".
Sinultakin jäivät minun kysymykset vastaamatta.

Voi olla, että sinun kysymys ei ollut edes järkevä, jolloin siihen ei ole järkevää vastaustakaan. Mutta kyllä, jos vanhemmat tekevät hyvin pitkää päivää töissä, niin toki jää silloin vanhempien kanssa aika vähäisemmäksi ja paljon yhteistä kokematta. Tämä on monien osalta tilanne, joka on raskain mielin hyväksyttävä, että saa perheen elätettyä. Mutta että vapaaehtoisesti ja huvikseen hoidattaa lapsensa yhteiskunnalla - tätä en ymmärrä. Että ei käytä niitä mahdollisuuksia olla oman lapsensa kanssa tärkeimpään mahdolliseen, lapsensa kanssa olemiseen. Miksi?
 
Sinultakin jäivät minun kysymykset vastaamatta.

Voi olla, että sinun kysymys ei ollut edes järkevä, jolloin siihen ei ole järkevää vastaustakaan. Mutta kyllä, jos vanhemmat tekevät hyvin pitkää päivää töissä, niin toki jää silloin vanhempien kanssa aika vähäisemmäksi ja paljon yhteistä kokematta. Tämä on monien osalta tilanne, joka on raskain mielin hyväksyttävä, että saa perheen elätettyä. Mutta että vapaaehtoisesti ja huvikseen hoidattaa lapsensa yhteiskunnalla - tätä en ymmärrä. Että ei käytä niitä mahdollisuuksia olla oman lapsensa kanssa tärkeimpään mahdolliseen, lapsensa kanssa olemiseen. Miksi?

Koska on tilanteita, milloin äit/isä ei vain jaksa. Ei pysty. On tilanteita ja perheitä, milloin on parempi, että yhteiskunta auttaa. Lapsi menee siis päiväkotiin. Kamalaa, kahtena päivänä viikossa. Vauva voi olla kovin itkuinen, oikeasti, koko päivän 24/7. Vauva voi nukkua päivät ja valvoa yöt. Vauva voi olla sairas. Äiti voi sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Vauva voi nukkua päivisin vain 15 min torkkuja ja loppuajan roikkua tississä, ehkä jopa monta kuukautta. Silloin todellakin on parempi viedä isompi hoitoon. Osaat varmasti näistä ajatuksista päätellä itse, miksi näin.

Sitä, miksi jotkut vievät lapsensa hoitoon vain huvikseen (päästen lapsestaan eroon) ja ovat viisi päivää viikossa vauvan kanssa kotona. Siihen en osaa vastata, miksi näin. En usko että sellaisia tapauksia oikeasti edes on olemassa kovin montaa.

En usko, että kenellekkään ei mikään muu ole tärkeämpää kuin se oman lapsensa kanssa oleminen. Se, että lapsi (isompi) on hoidossa pari päivää viikossa ei tarkoita, etteivät vanhemmat häntä rakasta tai hänestä huolehdi. Lapsen hyvinvointi lähtee koko perheen hyvinvoinnista. Enkä kyllä tunne ketään, kuka veisi lastansa hoitoon pelkkien virikkeiden takia. Kyllähän nyt jokainen osaa piirrellä ja askarrella kotonaan lapsien kanssa.

Mitäpä, jos annettaisiin jokaisen tehdä omat päätökset siitä, miten lapsensa hoidattaa omia voimavaroja kuunnellen. Lapsia ei tietenkään jätetä hankkimatta sen takia, että heidät pitäisi "HYLÄTÄ" päiväkotiin pariksi päiväksi viikossa. Onneksi Suomen maassamme on apukeinoja käytettävissä, mitä voi hyödyntää. Meillä äideillä on kova tarve arvostella muiden tapoja tuntematta toisiamme.

Terveisin äiti, kuka on paras mahdollinen äiti omille lapsilleen. Sille öisin valvovalle, joka nyt nukkuu vaunuissa ulkona ja sille viskarille, joka todennäköisesti nyt leikkii parhaan ystävänsä kanssa päiväkodissa, iloisin mielin.
 
Varmaan olisi hyvä jos tällaisissa loppuunpalamistilanteissa olisi mahdollisuus esim. neuvolan kautta anoa hoitoonviemismahdollisuutta. Samalla voisi saada ehkäisyvalistusta ja neuvontaa pullo-kiinteiden ruokien aloittamiseksi, jotta tissiriippuvuudesta ja yökukkumisesta päästään ja tilanne helpottuu.
 
Totta, hoitajat ja kaverit ovat tuttuja. Äiti on vieraampi ja vieraaksi jääkin. Jokaisen oma valinta. Kyllä yhteiskunta huolehtii, jollei omista vanhemmista ole siihen.

Eli jos lapsi on muutamana päivänä päiväkodissa osa-aikaisesti, jää äiti hänelle vieraaksi, mutta jos lapsi on saman ajan kerhossa, niin se ei haittaakaan?
 
Onneksi on mahdollisuus olla lasten kanssa enemmän esim juuri silloin, kun kerran on kotona esim. äitiysloman takia! Miksi jättää moinen mahdollisuus olla omien lasten kanssa käyttämättä? Minusta se vasta on tosi outoa ajattelua! Tehdä lapsia, mutta hoidattaa ne yhteiskunnalla! Miten se pitäisi ymmärtää!!??

Kokonaisuuden hahmottamisena. Vauvaperheen elämä voi pyöriä aika lailla sen imetyksen ja nukkumisen ympärillä, jolloin osa-aikainen päiväkoti TAI kerho tarjoaa lapselle jotain muutakin. Esim. niitä oman ikäisiä, tuttuja kavereita. Sinä aikana, kun lapsi on päiväkodissa, äiti voi ottaa vauvan nukkuessa itsekin päikkärit, jolloin jaksaa ehkä myöhemmin päivällä tehdäkin jotain - myös jotain kivaa sen esikoisen kanssa.
 
Varmaan olisi hyvä jos tällaisissa loppuunpalamistilanteissa olisi mahdollisuus esim. neuvolan kautta anoa hoitoonviemismahdollisuutta. Samalla voisi saada ehkäisyvalistusta ja neuvontaa pullo-kiinteiden ruokien aloittamiseksi, jotta tissiriippuvuudesta ja yökukkumisesta päästään ja tilanne helpottuu.

Nyt on ihan pakko tarkentaa, että meinaatko, että neuvolan pitäisi luopua imetysmyönteisyydestä ja alkaa tukea korvikkeen antamista ja kiinteiden aloittamista WHO:n suositusten vastaisesti? Ja meinaatko, että ihmisen täytyy ihan oikeasti ensin palaa loppuun - siis ongelmien kärjistyä - ennen kuin olisi mahdollista saada edes se osa-aikainen hoitopaikka? Sori, mutta tuo kuulostaa todella huonolta. Sekin olisi kummallinen tilanne, että hoitopaikkaa joutuisi hakemaan, ja neuvolassa sitten ruvettaisiin arvioimaan, onko väsymys riittävän suurta, onko jaksaminen kärsinyt jo riittävästi - ja sitten joillekin todettaisiin, että nyt ei vielä riitä kriteerit, että palatkaa asiaan sitten kun olet väsyneempi ja jaksaminen on huonontunut.
 
Varmaan olisi hyvä jos tällaisissa loppuunpalamistilanteissa olisi mahdollisuus esim. neuvolan kautta anoa hoitoonviemismahdollisuutta. Samalla voisi saada ehkäisyvalistusta ja neuvontaa pullo-kiinteiden ruokien aloittamiseksi, jotta tissiriippuvuudesta ja yökukkumisesta päästään ja tilanne helpottuu.
Voi kunpa kiinteät ja pullot auttaisivatkin vauvojen heräilyyn ja valvomiseen. Näin harvoin kuitenkin on.
 
Eli jos lapsi on muutamana päivänä päiväkodissa osa-aikaisesti, jää äiti hänelle vieraaksi, mutta jos lapsi on saman ajan kerhossa, niin se ei haittaakaan?

Noh. Onhan se tiedossa että monet vie lapsen hoitoon kokoaikaisestikin vaikka on itse kotona. Ja pitävät lasta hoidossa vaikka ovat itse lomalla tai venyttävät hoitopäivää päästäkseen itse harrastuksiin tai shoppailemaan.

Ei kai sille mitään voi jos äiti on niin masentunut tai uupunut ettei jaksa hoitaa. Onhan se ihan sairauteen verrannollinen syy laittaa lapsi hoitoon. Silloin ei vaan kannata tehdä enempää lapsia.
 
Noh. Onhan se tiedossa että monet vie lapsen hoitoon kokoaikaisestikin vaikka on itse kotona. Ja pitävät lasta hoidossa vaikka ovat itse lomalla tai venyttävät hoitopäivää päästäkseen itse harrastuksiin tai shoppailemaan.

Ei kai sille mitään voi jos äiti on niin masentunut tai uupunut ettei jaksa hoitaa. Onhan se ihan sairauteen verrannollinen syy laittaa lapsi hoitoon. Silloin ei vaan kannata tehdä enempää lapsia.
Ja uskon ettei moni teekkään enempää lapsia.
 
Vrt
Nyt on ihan pakko tarkentaa, että meinaatko, että neuvolan pitäisi luopua imetysmyönteisyydestä ja alkaa tukea korvikkeen antamista ja kiinteiden aloittamista WHO:n suositusten vastaisesti? Ja meinaatko, että ihmisen täytyy ihan oikeasti ensin palaa loppuun - siis ongelmien kärjistyä - ennen kuin olisi mahdollista saada edes se osa-aikainen hoitopaikka? Sori, mutta tuo kuulostaa todella huonolta. Sekin olisi kummallinen tilanne, että hoitopaikkaa joutuisi hakemaan, ja neuvolassa sitten ruvettaisiin arvioimaan, onko väsymys riittävän suurta, onko jaksaminen kärsinyt jo riittävästi - ja sitten joillekin todettaisiin, että nyt ei vielä riitä kriteerit, että palatkaa asiaan sitten kun olet väsyneempi ja jaksaminen on huonontunut.

Ei ole esikoisellekaan hyväksi tulla tyrkätyksi päiväkotiin. Sori mutta äidin jaksamisen rajat tulevat vastaan sinun kohdallasi...vauva on tärkeämpi.

Kumpi nyt sit on tärkeämpi, imettää hiki hatussa ja masennuksen partaalla puoli vuottakin ja antaa esikoiselle viesti, että hän on vähemmän tärkeä.

Yksi syy kodin valvomisiin yms ongelmiin voi olla myös kaikki ne taudit jotka tulevat päiväkodista. Ilman niitä kaikilla olisi parempi.
 
Noh. Onhan se tiedossa että monet vie lapsen hoitoon kokoaikaisestikin vaikka on itse kotona. Ja pitävät lasta hoidossa vaikka ovat itse lomalla tai venyttävät hoitopäivää päästäkseen itse harrastuksiin tai shoppailemaan.

Itse asiassa tosi harva vie. Mutta jos se vanhempi kuitenkin harrastaa jotain ja lapsella olisi harrastuksen ajan joka tapauksessa hoitaja, niin onko lapsen kannalta erityisen paha asia olla siellä päiväkodissa sen sijaan, että olisi vaikka uimahallin lapsiparkissa? Vai onko sun pointti nyt tässä se, että harrastukset pitää laittaa jäihin siksi aikaa, kun lapsi on niin pieni, ettei voi olla yksin kotona?

Ei kai sille mitään voi jos äiti on niin masentunut tai uupunut ettei jaksa hoitaa. Onhan se ihan sairauteen verrannollinen syy laittaa lapsi hoitoon. Silloin ei vaan kannata tehdä enempää lapsia.

Yleensä tulee ensin lapsi ja sitten se tilanne, jossa uuvutaan. Ja uupuminen tai vaikka synnytyksen jälkeinen masennus ovat yleensä ohimeneviä tilanteita, eivät koko loppuelämän olotila.
 
Itse asiassa tosi harva vie. Mutta jos se vanhempi kuitenkin harrastaa jotain ja lapsella olisi harrastuksen ajan joka tapauksessa hoitaja, niin onko lapsen kannalta erityisen paha asia olla siellä päiväkodissa sen sijaan, että olisi vaikka uimahallin lapsiparkissa? Vai onko sun pointti nyt tässä se, että harrastukset pitää laittaa jäihin siksi aikaa, kun lapsi on niin pieni, ettei voi olla yksin kotona?



Yleensä tulee ensin lapsi ja sitten se tilanne, jossa uuvutaan. Ja uupuminen tai vaikka synnytyksen jälkeinen masennus ovat yleensä ohimeneviä tilanteita, eivät koko loppuelämän olotila.

Kyllä pitäisi olla valmius siihen, että silloin kun lapset on pieniä, niin heidän hoitonsa menisi hetkellisesti vanhenpien henkilökohtaisten tarpeiden ohi. Että tehtäisiin lapset sellaisessa elämänvaiheessa harkiten, että olisi kypsyyttä hetkellisesti asettaa muiden tarpeet etusijalle.

Hyvä vaihtoehto on, että jos lapsi on päivähoidossa, niin toinen vanhemmista hoitaa lapsia sen aikaa että toinen voi käydä vaikka uimahallissa.
 
Vrt

Ei ole esikoisellekaan hyväksi tulla tyrkätyksi päiväkotiin. Sori mutta äidin jaksamisen rajat tulevat vastaan sinun kohdallasi...vauva on tärkeämpi.

Kumpi nyt sit on tärkeämpi, imettää hiki hatussa ja masennuksen partaalla puoli vuottakin ja antaa esikoiselle viesti, että hän on vähemmän tärkeä.

Yksi syy kodin valvomisiin yms ongelmiin voi olla myös kaikki ne taudit jotka tulevat päiväkodista. Ilman niitä kaikilla olisi parempi.

Jos se, että voi nukkua parina päivänä viikossa päiväunet, auttaa jaksamisessa, niin hyvähän se sitten on voida niin tehdä. Mutta jos jaksaminen alkaa olla niin ja näin, niin epä sitten tiedä, onko se pullorumba yhtään helpompi. Ja voihan uupumisen syy olla vaikka se, ettei saa levätä ja nukkua tarpeeksi.

Jos ongelma ovat taudit, se on varmasti helppo huomata. Mutta eipä niitä aina tule. Meillä on oltu todella vähän sairaana, eli ei ole päiväkodista tullut mitään jatkuvia tautikierteitä.

Mutta se on kyllä huonoa kehitystä, jos pulloruokinta nähdään aina ratkaisuksi ongelmaan kuin ongelmaan. Itse koin imetyksen sitä paitsi helpommaksi kuin pulloruokinnan.
 
Kyllä pitäisi olla valmius siihen, että silloin kun lapset on pieniä, niin heidän hoitonsa menisi hetkellisesti vanhenpien henkilökohtaisten tarpeiden ohi. Että tehtäisiin lapset sellaisessa elämänvaiheessa harkiten, että olisi kypsyyttä hetkellisesti asettaa muiden tarpeet etusijalle.

Hyvä vaihtoehto on, että jos lapsi on päivähoidossa, niin toinen vanhemmista hoitaa lapsia sen aikaa että toinen voi käydä vaikka uimahallissa.

Entä, jos ei ole sitä toista vanhempaa? Kaikki lapset eivät halua olla yksin kotona vielä alakouluikäisenäkään, joten aika pitkä aika pitäisi olla harrastamatta mitään. Harrastuksilla on kuitenkin ihan terveydellisiä syitä, ja nimenomaan liikuntaa olisi hyvä harrastaa. Suurin osa tekee noin, eli harrastaa iltaisin, kun toinen vanhempi on lasten kanssa, mutta jos tätä mahdollisuutta ei ole - miten ratkaisisit?
 
Koska on tilanteita, milloin äit/isä ei vain jaksa. Ei pysty. On tilanteita ja perheitä, milloin on parempi, että yhteiskunta auttaa. Lapsi menee siis päiväkotiin. Kamalaa, kahtena päivänä viikossa. Vauva voi olla kovin itkuinen, oikeasti, koko päivän 24/7. Vauva voi nukkua päivät ja valvoa yöt. Vauva voi olla sairas. Äiti voi sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Vauva voi nukkua päivisin vain 15 min torkkuja ja loppuajan roikkua tississä, ehkä jopa monta kuukautta. Silloin todellakin on parempi viedä isompi hoitoon. Osaat varmasti näistä ajatuksista päätellä itse, miksi näin.

.

Onko sillä äidillä kristallipallo vai mistä se tietää jo äitiyslomalle jäädessään, että tuleva vauva valvottaa, kitisee, on sairas ja äiti masentuu totaalisesti?

En oikein ymmärrä tätä ennaltaehkäisyä: isompi lapsi pidetään hoidossa, koska vauva VOI EHKÄ olla hankalaa. Mitä jos vauva onkin helppo, terve ja nukkuu hyvin? No sit pidetään se isompi hoidossa, koska äidillä on helpompaa ja mukavampaa jne.

Ja koska kaikkien päiväkotilapset on niitä hypersosiaalisia ja 2-veetkin eivät pysty olemaan ilman omaikäistä seuraa. Mutta kerhoon ei voi viedä, vaikka se todella sosiaalinen lapsi pärjää yleensä vieraammassakin paikassa vallan loistavasti (kokemusta nimittäin on: 3,5v, 2vuotta päiväkodissa ollut, vietti ekaksi piitkän kesäloman pikkusisaruksen syntymän jälkeen ja lähti siitä sitten kerhoon. Kerhovuoden jälkeen uudestaan päiväkotiin ja sopeutumisen kanssa ei mitään ongelmaa...)
 
Oikeasti, rehellisesti. Vain Suomessa ajatellaan että päivähoito/päiväkoti on joku helvetin esikartano. Muualla maailmassa se on vain sosiaalinen paikka. Ja että on täysin normaalia antaa lapsen olla sosiaalinen ja toteuttaa omaa sosiaalisuuttaan myös muualla ja muuten kuin äidin kanssa / äidin valvovan silmän alla.

En yhtään ihmettele miksi suomalaiset on niin masentunutta kansaa. Täällä on muutenkin niin helvetin pimeää ja kylmää läpi vuoden, sitten vielä nuoria äitejä yritetään pakottaa tähän muottiin missä hoidat kolme kersaa yksin kotona, henkireikänä on se yksi reissu puistoon per päivä (vaikka olisit siellä 98% kerroista yksinäs kersojes kanssa) ja sitten johonkin hikiseen jeesus perhekerhoon kerran viikossa. Että kyllä pitää riittää ja olla kivaa ja olla hiljaa vaan. Se on sitten hyvän äidin ja hyvän perheen kaava.

No, omasta elämästä vaan olen huomannut että se päivähoito tai kerho tai leikkikoulu - minkä sitten ikinä valitseekaan - on yleensä vain rikkaus. Kyllä ihan ehdottomasti suurin osa lapsista (etenkin kun puhutaan nyt jo yli 3-vuotiaista) nauttii niistä päivähoito/kerhokuvioista, kun se kotiäiti vielä tosiaan yleensä pystyy pitämään ne hoitoajat hyvin maltillisina.

Näen varhaiskasvatuksen ja sen mukanaan tuoman sosiaalisen, pysyvän vertaisryhmän kyllä jokaisen lapsen OIKEUTENA, siis ihan jokaisen. Myös niiden lapsien, joilla on neljä pikkusisarta ja äiti sen vuoksi kotona.
 
Oikeasti, rehellisesti. Vain Suomessa ajatellaan että päivähoito/päiväkoti on joku helvetin esikartano. Muualla maailmassa se on vain sosiaalinen paikka. Ja että on täysin normaalia antaa lapsen olla sosiaalinen ja toteuttaa omaa sosiaalisuuttaan myös muualla ja muuten kuin äidin kanssa / äidin valvovan silmän alla.

En yhtään ihmettele miksi suomalaiset on niin masentunutta kansaa. Täällä on muutenkin niin helvetin pimeää ja kylmää läpi vuoden, sitten vielä nuoria äitejä yritetään pakottaa tähän muottiin missä hoidat kolme kersaa yksin kotona, henkireikänä on se yksi reissu puistoon per päivä (vaikka olisit siellä 98% kerroista yksinäs kersojes kanssa) ja sitten johonkin hikiseen jeesus perhekerhoon kerran viikossa. Että kyllä pitää riittää ja olla kivaa ja olla hiljaa vaan. Se on sitten hyvän äidin ja hyvän perheen kaava.

No, omasta elämästä vaan olen huomannut että se päivähoito tai kerho tai leikkikoulu - minkä sitten ikinä valitseekaan - on yleensä vain rikkaus. Kyllä ihan ehdottomasti suurin osa lapsista (etenkin kun puhutaan nyt jo yli 3-vuotiaista) nauttii niistä päivähoito/kerhokuvioista, kun se kotiäiti vielä tosiaan yleensä pystyy pitämään ne hoitoajat hyvin maltillisina.

Näen varhaiskasvatuksen ja sen mukanaan tuoman sosiaalisen, pysyvän vertaisryhmän kyllä jokaisen lapsen OIKEUTENA, siis ihan jokaisen. Myös niiden lapsien, joilla on neljä pikkusisarta ja äiti sen vuoksi kotona.

On myös rehellisiä päiväkodintätejä, jotka tietävät, että varhaiskasvatus on usein juhlallinen ilmaisu päiväkotiarjelle, että monet vanhemmat tuovat myös hyvin pieniä lapsia sosiaalistumaan päiväkotiin ja ihan kokoaikaisesti. Ilman että äiti on masentunut.
 
Entä, jos ei ole sitä toista vanhempaa? Kaikki lapset eivät halua olla yksin kotona vielä alakouluikäisenäkään, joten aika pitkä aika pitäisi olla harrastamatta mitään. Harrastuksilla on kuitenkin ihan terveydellisiä syitä, ja nimenomaan liikuntaa olisi hyvä harrastaa. Suurin osa tekee noin, eli harrastaa iltaisin, kun toinen vanhempi on lasten kanssa, mutta jos tätä mahdollisuutta ei ole - miten ratkaisisit?

Mitä sille toislle vanhemmalle tapahtui?
 
On myös rehellisiä päiväkodintätejä, jotka tietävät, että varhaiskasvatus on usein juhlallinen ilmaisu päiväkotiarjelle, että monet vanhemmat tuovat myös hyvin pieniä lapsia sosiaalistumaan päiväkotiin ja ihan kokoaikaisesti. Ilman että äiti on masentunut.

Vau, kotiäitien kerhossako opit tuon iskulauseen?

Hyvin harva tuo alle 3-vuotiaan kokopäiväseksi hoitoon, jos on itse kotona. Ja silloin taustalla yleensä tosiaan on jotain vakavampaa. Esim. omassa työssä vastaan on tullut tapaus toisen vanhemman äkillinen kuolema ja esim. äidin äkillinen vakava sairastuminen (syöpä). Enemmän virikelapsia on muutenkin ikäluokassa 3+ ja useat ovat hoidossa alle 6 h/pvä tai 3-4 pvä /vko.

Mutta vedä sää vaan sitä pullaa naamaan siellä perheäippäkerhossa ja taputa itseäs olalle kun luulet tietäväsi niin mahtavasti muiden asioista kaiken.
 
No se onkin sitten ihan oma juttunsa tää vauvojen päiväkotiin raahaaminen. Se että joku vie 3,5 -vuotiaan päiväkotiin virikehoitoon, ei ole mitään sen rinnalla kun viedään 1,5 v päiväkotiin työpäivän ajaksi. Siis jos sitä LAPSEN maailmaa tässä nyt ajatellaan nimenomaan... ;)

Oli kyllä 3viikko vajaa 2vuotias, kun meni päiväkotiin... 1,5vuotiaana oli alussa tarkoitus laittaa, mutta silloin hoitovapaalla ollut iskä ei raaskinut ;) Ja hoitoajat ovat olleet kiitos yrittäjyyden ja liukuvien työaikojen maksimissaan 6h silloin, kun ollut tarvetta. Mites teillä?
 

Yhteistyössä