Pyysinpä siskoani toista kertaa kaksosten kummiksi. Idea oli, että olisi mukava, jos kaksospareilla olisi samoja kummeja varsinkin, kun kummiehdokkaat alkavat olla lopussa. En enää muista, ehdinkö sanoa siskolle perustelujani, kun tämä tokaisi heti, että hänen poikansahan voisi alkaa kummiksi, kun pääasia on kuitenkin lahjojen osto ja he ne lahjat joka tapauksissa ostaisivat. Häkellyin niin pahasti puhelimessa, että myönnyin asiaan, kun en kehdannut sanoa, etten halua poikaa kummiksi. Ikinä ei ollut käynyt mielessäkään, että pyytäisin pahasti autistista 20-kymppistä poikaa kummiksi. Rippikoulu on kyllä käyty, mutta poika on holhouksen alainen eikä puhu sanaakaan eikä taatusti ymmärrä, mistä kummiudessa on tai pitäisi olla kyse.
Vauvojen syntymän jälkeen pojan nimissä tuli yksi mekko postissa, tämän siis oli siskoni laittanut. Poika ei 100% varmasti olisi tajunnut mekkoa ostaa, ei osaa käyttää rahaa yms. Toista vauvaa ei muistettu mitenkään, ja tuntui tosi pahalta, että toinen vauvoista jätettiin vielä samantien huomioimatta. Laitoin siskolleni samantien viestiä, että ollaan pohdittu pojan kummiutta ja tultu siihen tulokseen, että kummiehdokkaan pitää halutessaan voida myös kieltäytyä tehtävästä ja tuntuisi epäreilulta laittaa poika kummiksi. Todellinen syy oli kieltämättä se, etten halua kehitysvammaista kummia lapselleni ja pelkään, että toiset sisarukset kiusaisivat lasta, jolla on näin pahasti kehitysvammainen kummi.
Nyt sitten kuulin, että toinen siskoni oli sanonut kolmannelle, etten haluaisi pojasta kummia. Vastauksena oli kuulemma ollut, että minunkin pitäisi osata jo olla suvaitsevaisempi. Meiltä kyllä löytyy lapsissa dysfaatikkoja ja ADHD-tapaus ja olen huomannut, että dysfaatikot ei kelpaa kaikille lapsille kavereiksi. Kolmannen siskon lapsilla ei tällaisia vaikeuksia ole ollut. Epäilenpä vahvasti olisiko tämä kolmas siskokaan ottanut ehdotettaessa tai pyytänyt poikaa kummiksi omille lapsilleen?
Käsi sydämelle - olenko mielestänne ahdasmielinen? Ottaisitteko itse vaikeasti henkisesti kehitysvammaisen kummin lapsellenne? Kenellä on tällainen kummi omalla lapsellaan?
Vauvojen syntymän jälkeen pojan nimissä tuli yksi mekko postissa, tämän siis oli siskoni laittanut. Poika ei 100% varmasti olisi tajunnut mekkoa ostaa, ei osaa käyttää rahaa yms. Toista vauvaa ei muistettu mitenkään, ja tuntui tosi pahalta, että toinen vauvoista jätettiin vielä samantien huomioimatta. Laitoin siskolleni samantien viestiä, että ollaan pohdittu pojan kummiutta ja tultu siihen tulokseen, että kummiehdokkaan pitää halutessaan voida myös kieltäytyä tehtävästä ja tuntuisi epäreilulta laittaa poika kummiksi. Todellinen syy oli kieltämättä se, etten halua kehitysvammaista kummia lapselleni ja pelkään, että toiset sisarukset kiusaisivat lasta, jolla on näin pahasti kehitysvammainen kummi.
Nyt sitten kuulin, että toinen siskoni oli sanonut kolmannelle, etten haluaisi pojasta kummia. Vastauksena oli kuulemma ollut, että minunkin pitäisi osata jo olla suvaitsevaisempi. Meiltä kyllä löytyy lapsissa dysfaatikkoja ja ADHD-tapaus ja olen huomannut, että dysfaatikot ei kelpaa kaikille lapsille kavereiksi. Kolmannen siskon lapsilla ei tällaisia vaikeuksia ole ollut. Epäilenpä vahvasti olisiko tämä kolmas siskokaan ottanut ehdotettaessa tai pyytänyt poikaa kummiksi omille lapsilleen?
Käsi sydämelle - olenko mielestänne ahdasmielinen? Ottaisitteko itse vaikeasti henkisesti kehitysvammaisen kummin lapsellenne? Kenellä on tällainen kummi omalla lapsellaan?
