Ottaisitko kehitysvammaisen kummiksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja neliapila
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Jos itse et halua sisaresi poikaa kummiksi niin elä missään nimessä ota. Pyydä naapuria, työtoveria tms.

Itse voisin kuvitella, että lapseni kummi olisi vammainen. Joku mainitsikin, että vaikka vammainen kummi ei toisikaan ns. tavallista kummiuitta niin hän toisi varmasti erityisen aseman lapsen elämään. Ja kummin elämään lapsi.

Kiusaamista on turha pelätä. Ehkä vammainen kummi voi olla jossain vaiheessa elämää tosi "cool" juttu. Ihan oikeasti kasvatusta tapahtuu 110 % molemmille!
 
Kummiksi en ottaisi kettään vain siksi, että joku toinen tyrkyttää. En vammalla enkä iliman.

Lapseni kummeina on kaikki hänen setänsä ja enonsa (ei niin iso joukko, kun äkkiseltään kuullostaa ;) ). Näin olisi myös siinä tapauksessa, että yksi tahi usseempi heistä olisi millään tavalla kehitysvammainen. Ihan itsestäänselevyys olisi se.
 
Musta on kanssa väärin siltä siskolta tuollaista ehdottaa.
En ottaisi lapselleni kummiksi ihmistä,joka ei ymmärrä asiasta mitään.
Voisin siis ottaa esim downin toiseksi kummiksi,tai jonkun muun sellaisen kehitysvamman omaavan,että kuitenkin voisi olla lapselle kaveri ja läheinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kummiton:
Itse en ottaisi vammaista kummiksi. kun miettii tarkkaan mikä on kummin tehtävä niin harvat vammaiset siihen todella pystyvät.

No miten luulet että hän oppisi esimerkiksi tällaisen uuden asian jos hänelle ei mahdollisuutta anneta?Ja kaikki kehitysvammaiset pystyvät mihin vain omalla tavallaan ja vaikka tuen kanssa.Sellaiselle ihmiselle se merkitsee todella paljon vaikka vain ajatuksissa!
Pidät varmaan tuota kummin tehtävää jotenkin erityisen vaikeana..
 
Alkuperäinen kirjoittaja kummiton:
Itse en ottaisi vammaista kummiksi. kun miettii tarkkaan mikä on kummin tehtävä niin harvat vammaiset siihen todella pystyvät.

No eipä ne aina nämä terveet yksilötkään nuita kummin tehtäviä hoida...Tosi harva ihminen siihen tänä päivänä pystyy.Eivätkä taida nuo tehtävätkään enää olla samoja kuin ennen.
Siis kyllä voisin pyytää kummiksi,ihmisiä siinä missä muutkin.Ja aivan yhtä päteviä olemaan lapsen läsnä elämässä.
 
..Tiesittekö miten moni kehitysvammainen on kummi tällä hetkellä ja hyvin menee...ei teidän lasta siitä kiusata....se on teidän päässä pinttynyt ihme ajatus , ettei kehitysvammainen voi olla kummi...Ihan sama kun kysyisi ottaisitko mielummin oman veljen kehitysvammaisena vai "normina". Samalla opetatte lastanne ahdasmieliseksi...Jos pyydät kehitysvammaista kummiksi ,vaikka jos hänellä on Downin syndrooma , niin ei hän osaa välttämättä ajatella , että en ole hyvä tähän tehtävään...se omituinen käsitys on teillä päässä....niin mikä olikaan neljännen kummin tehtävä .....no vaikka tulla kyläilemään ja vain rakastaa lasta...Sen osaa millainen kehitysvammainen omalla tavallaan kyllä!!Mitä ihmeitä vaaditte kummeilta...Näen itse kummejani ehkä kerran vuodessa..
 
Kuka oppii ymmärtämään asioita jos niihin ei tutustuteta ihmistä. Kummin tehtävänhän oppii vasta kun on kummi....!!Eikös kaikki kummit ole erilaisia..ja jotenkin ihmiset ajattelevat että kehitysvammaiset ovat taas huonoja ja eivät ymmärrä tai osaa...menkääs vaikka heidän pariinsa opettelemaan millaisia he ovat..
 
Jos poika on pahasti autistinen,niin mä ainakin miettisin mitä hän pystyy lapselle tarjoamaan kummina. Mun kummitäti on ollut mulle aina tuki ja turva,ollaan oltu tosi läheisiä ja tehty yhdessä vaikka mitä reissuista lähtien. Mun mielestä kummin tehtävä on nimenomaan olla lapselle tuttu ja turvallinen aikuinen,mutta vähän eri tavalla kuin omat vanhemmat. Kummit valitaan LAPSELLE. Mitä lapsesi saa elämäänsä tältä autistiselta pojalta kummiuden muodossa? En ajattele että kehitysvammaiset ovat sen huonompia tai alempiarvoisia,mutta jos ei jotain tehtävää pysty vamman tai sairauden takia täysipainoisesti hoitamaan niin ei pysty ja sen kanssa on elettävä. En ottaisi ketään muutakaan ihmistä ,josta tiedän ettei syystä tai toisesta tule niin hirveästi siihen kummiuteen panostamaan.
 
Minä voisin kuvitella pyytäväni oikein erityisellä ilolla kummiksi kehitysvammaista ihmistä. Mutta koska ajatus tuntuu olevan aloittaneelle kovin vastenmielinen, on varmasti parempi unohtaa koko juttu. Mielestäni ap:n on kuitenkin hyvä hahmottaa ja itselleen myöntää, että pohjimmiltaan kyse on hänen omista asenteistaan, eikä siitä, kykenisikö ehdotettu henkilö kummin tehtäviä hoitamaan, puhumattakaan siitä, että ap:n lapsi tulisi kiusatuksi sisarusten taholta kumminsa vuoksi!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jos poika on pahasti autistinen,niin mä ainakin miettisin mitä hän pystyy lapselle tarjoamaan kummina. Mun kummitäti on ollut mulle aina tuki ja turva,ollaan oltu tosi läheisiä ja tehty yhdessä vaikka mitä reissuista lähtien. Mun mielestä kummin tehtävä on nimenomaan olla lapselle tuttu ja turvallinen aikuinen,mutta vähän eri tavalla kuin omat vanhemmat. Kummit valitaan LAPSELLE. Mitä lapsesi saa elämäänsä tältä autistiselta pojalta kummiuden muodossa? En ajattele että kehitysvammaiset ovat sen huonompia tai alempiarvoisia,mutta jos ei jotain tehtävää pysty vamman tai sairauden takia täysipainoisesti hoitamaan niin ei pysty ja sen kanssa on elettävä. En ottaisi ketään muutakaan ihmistä ,josta tiedän ettei syystä tai toisesta tule niin hirveästi siihen kummiuteen panostamaan.

Niin mitä se lapsi saa esim. autistiselta ..noh Lapsi kunnioittaa toista ihmistä sen mukaan miten vanhemmat kohtelevat tätä toista. ja ainakin ahdasmielisten vanhempien lapsesta tulee ahdasmielinen.Ei lapsi ole syntynyt arvostelemaan vaan vanhemmat sen opettavat heille..Lapsi peilaa sanatontakin arvostelua ja omaksuu sen..
 
miehen sisko eiole kehitysvammainen, mutta vaikeasti halvantunut ja hänkin puhuu huonosti ja tarvitsee pyärätuolia avuksi. Silti hän on meisän kolmosen kummi. Ei tullut mieleenkään että häntä ei otettaisi
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jos poika on pahasti autistinen,niin mä ainakin miettisin mitä hän pystyy lapselle tarjoamaan kummina. Mun kummitäti on ollut mulle aina tuki ja turva,ollaan oltu tosi läheisiä ja tehty yhdessä vaikka mitä reissuista lähtien. Mun mielestä kummin tehtävä on nimenomaan olla lapselle tuttu ja turvallinen aikuinen,mutta vähän eri tavalla kuin omat vanhemmat. Kummit valitaan LAPSELLE. Mitä lapsesi saa elämäänsä tältä autistiselta pojalta kummiuden muodossa? En ajattele että kehitysvammaiset ovat sen huonompia tai alempiarvoisia,mutta jos ei jotain tehtävää pysty vamman tai sairauden takia täysipainoisesti hoitamaan niin ei pysty ja sen kanssa on elettävä. En ottaisi ketään muutakaan ihmistä ,josta tiedän ettei syystä tai toisesta tule niin hirveästi siihen kummiuteen panostamaan.

Niin mitä se lapsi saa esim. autistiselta ..noh Lapsi kunnioittaa toista ihmistä sen mukaan miten vanhemmat kohtelevat tätä toista. ja ainakin ahdasmielisten vanhempien lapsesta tulee ahdasmielinen.Ei lapsi ole syntynyt arvostelemaan vaan vanhemmat sen opettavat heille..Lapsi peilaa sanatontakin arvostelua ja omaksuu sen..

No onko se jotain hirveetä arvostelua jos ei pyydä kummiksi? Tuleeko se lapsi kysymään isompana vanhemmiltaan että miks te ootte niin ahdasmieleisiä että X ei ole mun kummi?! Kyllä voi arvostaa ja olla muutenkin suvaitseva ilman että tarvitsee toinen korottaa johonkin jalustalle. Jos kysytään näin että ottaisitteko lapsillenne kummin joka ei juurikaan juttele tai ei koskaan touhuisi lapsen kanssa mitään,mutta jolla ei olisi mitään diagnoosia,niin ottaisitteko?!
 
No siinä tapauksessa ottaisin, jos hän olisi muutenkin läheinen ihminen ja ymmärtäisi kummiuden tarkoituksen. En siis ottaisi vain sen takia, että hän on kehitysvammainen.
 
Kehitysvammainen on aika laaja käsite. Mun mielestä olennaista on tosiaan se ymmärtääkö kummiehdokas itse asian ja haluaako kummiksi. Älykkyysosamäärällä tai kyvyillä ei niinkään ole merkitystä.

Tässä tapauksessa kuitenkin on kyse pahasti autistisesta henkilöstä. Autismille tyypillistä on että henkilöllä on suuria vaikeuksia kommunikaatiossa toisten ihmisten kanssa ja ylimalkaan kyvyssä muodostaa ja säilyttää ihmissuhteita. Kertomasi mukaan vaikuttaa myös aika vahvasti siltä että asia on nimenomaan pojan äidille tärkeä ja epäselväksi jää onko pojalla itsellään minkäänlaista kiinnostusta tai ymmärtääkö edes mistä on kysymys. Jos näin on, on aika todennäköistä että kyseessä olisi ns. nukkekummi, eli kummisuhteen idea ei toteutuisi.
Toisaalta kuten monet ovat jo edellä todenneet, ei se toteudu suuressa osassa muitakaan kummi-lapsisuhteita.

Itse saattaisin tässä tilanteessa tehdä niin, että pyytäisin ne kolme sallittua muuta, tai ainakin yhden muun kummin joka todennäköisesti olisi motivoitunut tehtäväänsä ja jota itse kummiksi toivoisin. Siten voisin ajatella että lapsella olisi mahdollisuus "oikeaan" kummisuhteeseen. Sukulaispoika voisi sitten olla ikäänkuin "ylimääräinen" kummi johon en kohdistaisi mitään vaatimuksia, luonnollisesti yrittäisin olla mitenkään näyttämättä tätä.
Jos kuitenkin asia tuntuu vastenmieliseltä, ei mitään pakkoa ole. Jokaisella on oikeus päättää lapsensa kummit itse. Tsemppiä! :hug:
 
Saattaapa seuraavalla lapsella ollakin kehitysvammainen ihminen yhtenä kumminaan. Minulle on aivan sama onko henkilöllä kehitysvamma, liikuntavamma, näkövamma, kuulovamma, puhevamma tai mikä muu vamma, sairaus tai ominaisuus tahansa, jos muutoin pidän ihmisestä. :)
Yksi vamma kyllä on, joka on monilla itseään terveinä pitävillä ihmisillä ja tätä vammaa en haluaisi lapseni kummilla olevan. Tämä monien ns. terveiden ihmisten vamma on ASENNEVAMMA. :(
 

Yhteistyössä