Ottaisitko kehitysvammaisen kummiksi?
- Viestiketjun aloittaja neliapila
- Ensimmäinen viesti
Vieraan kommentti:
"olen oikeasti järkyttynyt neliapilan rasistisista mielipiteistä :O
mielestäni vammaiset ovat meille "terveille" mitä suurimmassa määrin esikuvia,viattomia Jumalanlapsia!"
Mutta jos tämä viaton jumalan lapsi ei tajua kirkkoon kuulumisesta ja kummin tehtävistä tuon taivaallista? Toki siis kirkkoon saa kuulua, mutta täysivaltainen jäsenyys, jos ei yhtään tajua, mistä uskonnossa on kyse?
"olen oikeasti järkyttynyt neliapilan rasistisista mielipiteistä :O
mielestäni vammaiset ovat meille "terveille" mitä suurimmassa määrin esikuvia,viattomia Jumalanlapsia!"
Mutta jos tämä viaton jumalan lapsi ei tajua kirkkoon kuulumisesta ja kummin tehtävistä tuon taivaallista? Toki siis kirkkoon saa kuulua, mutta täysivaltainen jäsenyys, jos ei yhtään tajua, mistä uskonnossa on kyse?
K
Keittiönoita
Vieras
Meillä ei kyllä ole yksikään kummeista täyttänyt noita ev.lut kirkon kummin tehtäviä. Silti ovat olleet pääsääntöisesti ihan hyviä kummeja.En kyllä muista omastakaan lapsuudestani, että mun kummini olisivat mulle mistään uskonasioista ikinä puhuneet.
Alkuperäinen kirjoittaja neliapila:
Alkuperäinen kirjoittaja neliapila:
Toi tummennettu kyllä pisti mulla sen verran silmään että sieppasi. Otin myös pätkän tähän mukaan aloituksestasikin, kun puhuit siinäkin tuosta.
Siis mitä kettua? Etukäteen aprikoit ja olet lähes varma että nimenomaan sisarukset kiusaisivat tätä lastasi moisesta? Eikö nyt tuossa vaiheessa olisi kasvatukselle paikka? Tuntuu että nostat nyt tavallaan kädet ilmaan eli ettet mukamas voisi tehdä mitään sille että miten lapsesi tähän autistiseen suhtautuisivat.
Mietihän vähän, se on toinen asia että kenet valitset lapsesi kummiksi, sehän on sinun asiasi oli nyt sitten kyseessä täysin terve tai kehitysvammainen ihminen. Mun mielestä siis ihmisen pitää saada valita kummit ihan oman tahtonsa mukaan ilman että kukaan siitä loukkaantuu. Itse en kuitenkaan näkisi kehitysvammaa tai autismia esteenä. Mutta tuota mä en voi ymmärtää että jos teillä vielä itselläkin on perheessä vähän erilaisuutta verrattuna valaväestöön, niin miksipä suhtaudut asiaan noin?
Musta sun ei kannattaisi siis miettiä sitä suvaitsevaisuutta/ahdasmielisyyttä niinkään tämän kummiasian kohdalla vaan ihan siltä kantilta että miten teidän perheessä suhtaudutaan ihmisten erilaisuuteen? Tuollainen kiusaaminen ei ole ok ja jos itse vielä oletat automaattisesti että lapsesi tekisivät niin, kannattaisi asiaan kyllä puuttua kasvatus mielessä jo nyt!!
Riippuen kehitysvamman tasosta. Eli en varmaan sellaista joka ei yhtään ymmärtäisi mistä asiassa on kyse, mutta muuten kyllä vaikkei noita kaikkia kirkon "vaatimuksia" täyttäisikään. Eipä noita täytä yksikään meidän lasten kummeista, vaikka hyviä kummeja ovatkin. Toisaalta joukkoon mahtuu myös ei-kehitysvammainen kummi joka tehtävään pääsyä pitkään manguttuaan unohti koko kummiuden lapsen 1v syntymäpäivään mennessä... Eli ei nyuo kummisuhteet aina onnistu näin terveidenkään keskuudessa.
Tuota kiusaamista en kyllä tuossa syynä ymmärrä. Olen yhä sitä mieltä että kiusaamisen syy on kiusaajassa, ei kiusatussa. Jos kiusaamisella tarkoitellaan lasten pientä torailua joka unohtuu samantien, niin vaikea lapsille on tarjota niin tasapaksua elämää etteivät he siihen säröjä löytäisi. Toisaalta jos taas kysymys vakavammasta kiusaamisesta niin silloin lienisi tarpeen opettaa kiusaaville lapsille vähän tapoja. Kehitysvammaisten sukulaisten pois karsiminen tuskin auttaa tässä pidemmällä tähtäimellä.
Tuota kiusaamista en kyllä tuossa syynä ymmärrä. Olen yhä sitä mieltä että kiusaamisen syy on kiusaajassa, ei kiusatussa. Jos kiusaamisella tarkoitellaan lasten pientä torailua joka unohtuu samantien, niin vaikea lapsille on tarjota niin tasapaksua elämää etteivät he siihen säröjä löytäisi. Toisaalta jos taas kysymys vakavammasta kiusaamisesta niin silloin lienisi tarpeen opettaa kiusaaville lapsille vähän tapoja. Kehitysvammaisten sukulaisten pois karsiminen tuskin auttaa tässä pidemmällä tähtäimellä.
K
Keittiönoita
Vieras
Peesi tälle. Ja jälleen kerran täytyy olla vain iloinen siitä, että omasta perheestä löytyy yksi vammainen. Ei tarvitse edes ajatella, että nuo lapset kiusaisivat ketään mistään erilaisuudesta.Alkuperäinen kirjoittaja Piru Raamatulla:
V
vieras
Vieras
Olen kyllä yrittänyt opettaa lapsilleni suvaitsevaisuutta ja selittää nätisti sen, miksei serkkupoika puhu ja samassa yhteydessä maininnut poikien omat kehitysvammat. Sama juttu erään täysin tuntemattoman Downin kanssa, joka jalkakäytävällä vastaan tullessaan pari vuotta sitten aina moikkasi kohteliaasti. Poikien kanssa juteltiin Downista puhuessa aina myös serkkupojasta. Meillä myös puututaan välittömästi perheen sisäiseen erilaisuudesta kiusaamiseen. Ehkäpä olen laiska ja haluan säästää itseäni lasten kinastelulta. Jatkuvaa nahistelua riittää useampilapsisessa perheessä joka päivä enkä halua ehdoin tahdoin antaa aihetta sille. Harmi vaan, että epäilen, että vaikka kasvattaisin kuinka, niin tuo kummin erilaisuus olisi jossain vaiheessa mukavan kiusanaihe varsinkin kaksossisarukselle, kun ei enää muuta keksisi. Totta puhuen en halua siskonpoikaani kummiksi myöskään siksi, että hän on aina ollut hermostunut lasten läsnäollessa eikä kestä ollenkaan sitä, jos lapsi koskee häneen. Pelkään, että sisko haluaisi kuitenkin jossain vaiheessa ottaa kuvan 20-kymppisestä pojastaan kummilapsensa kanssa ja siinä voisi olla vauvan terveys vaarassa. Niin, että haukkukaa vaan rasistiksi, jos haluatte, mutten kyllä vaaranna oman lapseni terveyttä.
En nyt todellakaan ymmärrä Fatima von Gyllenbögelin kommenttia. Mahdoitkohan lukea koko viestiä?
En nyt todellakaan ymmärrä Fatima von Gyllenbögelin kommenttia. Mahdoitkohan lukea koko viestiä?
Alkuperäinen kirjoittaja samperi:
Peesin..Mun täti loukkaantui kovasti,kun hänen pojastaan(mun serkusta)ei tullutkaan meidän lapsen kummia..Hän kun oli ihan varma jo asiasta..Tästä piti sit serkkupojan kuullen vielä jauhaa jne..Mut empä kadu yhtään kummivalintojani..Mulle se kristillisen kasvatuksen antaminen on yhden tekevää,eipä sitä oikeen tänä päivänä enää harrasteta..Mut ei ne ole ne lahjatkaan vaan yleensä se lapsen elämässä mukana oleminen..Kyläily,toistensa näkeminen..Näitä asioita kun mietin niin ainoa joka pikkusen harmittaa,on miehen valitsema toinen kummi..Mut annettakoon anteeksi.. :/
Tuosta autistisuudesta vielä..en tarkemmin tiedä,mutta käsitys et eikös ne juuri ymmärrä ja tunne paljonkin,eivät vaan näytä,osaa näyttää sitä.Ovat oikeasti tosi fiksuja? Valaiskaa toki jos olen väärässä?
Alkuperäinen kirjoittaja äiti ja kymmenen kummi:
Ihan mielenkiinnosta, miten käy näiden jos kummilasten vanhemmat eroaa kirkosta, mukaanlukien kummilapsi?
Onko lapsella kuitenkin kummit, koska kirkko on ne hänelle "suonut"?
K
Keittiönoita
Vieras
Kummius säilyy silti. Mä olen 3 lapsen kummi, mutta eronnut kirkosta. Olen edelleen näiden kummilasteni kummitäti ja edelleen omien kummieni kummilapsi.Alkuperäinen kirjoittaja Tyttö kuin taivas:
K
Keittiönoita
Vieras
Ei tarvitsekaan. Siis silloin, kun lapsi kastetaan. Mutta vaikka ne kummit sitten myöhemmin eroiaisivatkin kirkosta - tai se kummilapsi - kummius ei mitenkään lakkaa olemasta.Alkuperäinen kirjoittaja Pikku Mii:
vastaan heti sen kummemmin pitkiä kummikommentteja lukematta. Ja vastaan että kummin yksi tehtävä on ohjata lasta elämän läpi ja myös opettaa elämästä erilaisia asioita, myös se että ihmisiä on erilaisia eikä ihmisarvoa sinällään mitata älykkyysosamäärällä, lompakon paksuudella tai mahdollisilla pisteillä kauneuskilpailuissa.
Lapselle kun tulee kuitenkin muitakin kummeja kuin tuo yksi. Kummien "tehtävät" voisikin olla vallan erilaisia ja tälle kehitysvammaiselle voisi jäädä se osuus että hän toisi lapsen elämään sitä erilaisuutta ja ihmisyyttä ja sitä kautta lapsi oppisi arvostamaan myös ihmisiä jotka eivät ole "täydellisiä" (tai kuka edes on). Ei kummin tarvitse olla lahja-automaatti tai se joka vie ja kuskaa ja tekee vähän isomman kanssa jotakin extreme juttuja, kummi voi myös vain olla läsnä lapsen elämässä ja antaa sitä kautta vaikka suunnilleen koko sydämensä siihen juttuun
Lapselle kun tulee kuitenkin muitakin kummeja kuin tuo yksi. Kummien "tehtävät" voisikin olla vallan erilaisia ja tälle kehitysvammaiselle voisi jäädä se osuus että hän toisi lapsen elämään sitä erilaisuutta ja ihmisyyttä ja sitä kautta lapsi oppisi arvostamaan myös ihmisiä jotka eivät ole "täydellisiä" (tai kuka edes on). Ei kummin tarvitse olla lahja-automaatti tai se joka vie ja kuskaa ja tekee vähän isomman kanssa jotakin extreme juttuja, kummi voi myös vain olla läsnä lapsen elämässä ja antaa sitä kautta vaikka suunnilleen koko sydämensä siihen juttuun
ja tuosta kiusaamisesta. kuinka moni lapsi tietää ketä kaverinsa kummit on?? Lapsen loppujenlopuksi oppii erilaisuuden hyväksymisen jos jo pienenä saavat erilaisia ihmisiä nähdä ja olla oikeasti heidän kanssaan tekemisissä. Meidän lapset on olleet päiväkodissa jossa on ollut erityislapsia joista toinen ei edes osannut juurikaan puhua liikkumisesta puhumattakaan ja tuttavapiiriin kuuluu downeja parikin kappaletta ja pari muutakin ei ehkä palstan kriteerien mukaan niin täydellisiä ihmisiä, mutta ihmisinä varmaan parempia kuin joku muu, koska he ovat ottaneet ystävänsä kokonaan sydämeensä. Ei minua eikä lapsia hävetä jos joku ns vammainen huutaakin tuolla kylillä kuljettaessa heitä perään tai tulee juttelemaan vaikka meillä onkin joku muukin siinä seurassa. nämä on opittuja juttuja.
Vanhemmathan ne kummit valitsee, eikä vanhempien sisarukset. Mutta sitä mä en tajua, että sä pelkäät sisarusten ja ihmisten kiusaavan lasta, jos on vammainen kummi. Kaikkea sunki mielessä liikkuu. Tuntuu varmaan tosi hyvältä sun siskostaki.
Ihan suoraan alotuksen pohjalta voin vastata,että kyllä ottaisin. Ja mä en tosiaan tiedä autisteista mitään,mut eikö ne siis tosiaan tajua mitään maailmasta?Miten se sitten on voinu riparin käydä?
Mutta siis,kyllä mä voisin siskoni tai veljeni kehitysvammaisen lapsen ottaa kummiksi,koska mulle on tärkeetä kummiudessa se,et se ihminen on mulle rakas ja sellanen,jonka haluan pysyvän myös mun lapsen elämässä,ja et lapsi oppii tuntemaan hänet. Ajattelen,et kummi osaa jotain opettaa lapselle ja yhtä hyvin kehitysvammainen osaa lapselle opettaa asioita kuin ihan terve ihminen,se vaan tapahtuu vähän eritavalla. Esim just autistinen,joka ei paljoa puhele yms ni ihan omalla erilaisuudellaan opettaa lapselle mun mielestä monta tärkeetä asiaa. Lapsi oppii pitämään sitä erilaisuutta luonnollisena. Ja vaikka tässäki tapaukses toki tää autistinen poika on jo läheistä sukua ja noin,ni omana kummina lapsi kokis hänet vieläki läheisemmäks ja sitä kautta tärkeeks.
Mä olen nyt tosi huono ilmasemaan itteäni tässä kun on aamuhärdelli päällä ja mä koitin vaan laiskotella koneella mut eipä ajatus juokse niin hyvin tässä..
Mutta siis,kyllä mä voisin siskoni tai veljeni kehitysvammaisen lapsen ottaa kummiksi,koska mulle on tärkeetä kummiudessa se,et se ihminen on mulle rakas ja sellanen,jonka haluan pysyvän myös mun lapsen elämässä,ja et lapsi oppii tuntemaan hänet. Ajattelen,et kummi osaa jotain opettaa lapselle ja yhtä hyvin kehitysvammainen osaa lapselle opettaa asioita kuin ihan terve ihminen,se vaan tapahtuu vähän eritavalla. Esim just autistinen,joka ei paljoa puhele yms ni ihan omalla erilaisuudellaan opettaa lapselle mun mielestä monta tärkeetä asiaa. Lapsi oppii pitämään sitä erilaisuutta luonnollisena. Ja vaikka tässäki tapaukses toki tää autistinen poika on jo läheistä sukua ja noin,ni omana kummina lapsi kokis hänet vieläki läheisemmäks ja sitä kautta tärkeeks.
Mä olen nyt tosi huono ilmasemaan itteäni tässä kun on aamuhärdelli päällä ja mä koitin vaan laiskotella koneella mut eipä ajatus juokse niin hyvin tässä..
G
g
Vieras
Tekisivätkö todella lapsesi näin? Kiusaisivat sisarustaan siitä että tämän vammainen serkku on kummi.Alkuperäinen kirjoittaja neliapila:
Huhhuh, mukavia lapsia sulla=/
Hmm, miulla tuli tästä mieleen miun kehitysvammainen eno. Vamma on sen verran "vakava" että se näkyy kyllä ulospäin, ja kuuluukin, mutta kyseessä on kyllä kaikin puolin aivan loistava tyyppi. Ei pelkää kertoa omaa mielipidettään asioista, hauska, kiinnostunut ihmisistä, ja aina paikalla silloin kun tapahtuu! 
Lapsena/nuorempana olen monta kertaa saanut vastata kysymyksiin "miks moikkaat tolle vammaselle" tai jotain vastaavaa, kuitenkin suurin osa myöhemmin huomannut itsekin moikkaavan tai jopa jäävän juttelemaan enolleni
(hänellä kun sattuu olemaan sen verran hyvä muisti että mikäli on jonkun kanssa jostain asiasta jutellut vaikka vuosia takaperin niin saattaa jatkaa juttua tai kysellä kuulumisia aiheen tiimoilta saaden monet hämmästymään-muistaako joku todella?).
Ikinä ei ole tarvinnut hävetä sitä että tämä ihminen on minulle lähisukua, ei lapsena eikä aikuisena, päinvastoin, pikemminkin hävettää juuri niiden puolesta jotka ovat huudelleet kovaan ääneen, tai sanoneet pahasti kehitysvammaisista.
Kun olin lapsi, äiti kertoi minulle enon olevan kehitysvammainen, en ollut edes ymmärtänyt asiaa, tai ajatellut sen enempää, eno kuin eno, kovin rakas sellainen.
Tuon nyt kirjoitin vielä aamukahvitta, mutta pointtina kai siinä oli se että ei lapset edes piittaisi/ymmärtäisi/kiusaisi kehitysvammaista, mikäli aikuisten asenteet olisivat kohdallaan.
Parhaimmillaanhan juurikin kvammaiset ovat opettamaan suvaitsevaisuuden ja erilaisuuden nimeen, eikö?
Sen kyllä ymmärrän että on kovin epäreilua siskoltasi ruveta tyrkyttämään kummia ja loukkaantua kieltävästä päätöksestä, teidän asiahan se kuitenkin on.
Meilläkin pitäisi kohta olla kumminvalinta edessä, ja joutunut noita kummin tehtäviä ja "ehdokkaiden soveltuvuutta" pohtimaan.
Mielestäni tärkeimmäksi kummin tehtäväksi ylitse muiden nousi juurikin tämä "olla lapsen aikuinen ystävä" ja sillä kriteerillä luulisin meidän löytävän tulokkaalle parhaat mahdolliset kummit
Lapsena/nuorempana olen monta kertaa saanut vastata kysymyksiin "miks moikkaat tolle vammaselle" tai jotain vastaavaa, kuitenkin suurin osa myöhemmin huomannut itsekin moikkaavan tai jopa jäävän juttelemaan enolleni
(hänellä kun sattuu olemaan sen verran hyvä muisti että mikäli on jonkun kanssa jostain asiasta jutellut vaikka vuosia takaperin niin saattaa jatkaa juttua tai kysellä kuulumisia aiheen tiimoilta saaden monet hämmästymään-muistaako joku todella?).
Ikinä ei ole tarvinnut hävetä sitä että tämä ihminen on minulle lähisukua, ei lapsena eikä aikuisena, päinvastoin, pikemminkin hävettää juuri niiden puolesta jotka ovat huudelleet kovaan ääneen, tai sanoneet pahasti kehitysvammaisista.
Kun olin lapsi, äiti kertoi minulle enon olevan kehitysvammainen, en ollut edes ymmärtänyt asiaa, tai ajatellut sen enempää, eno kuin eno, kovin rakas sellainen.
Tuon nyt kirjoitin vielä aamukahvitta, mutta pointtina kai siinä oli se että ei lapset edes piittaisi/ymmärtäisi/kiusaisi kehitysvammaista, mikäli aikuisten asenteet olisivat kohdallaan.
Parhaimmillaanhan juurikin kvammaiset ovat opettamaan suvaitsevaisuuden ja erilaisuuden nimeen, eikö?
Sen kyllä ymmärrän että on kovin epäreilua siskoltasi ruveta tyrkyttämään kummia ja loukkaantua kieltävästä päätöksestä, teidän asiahan se kuitenkin on.
Meilläkin pitäisi kohta olla kumminvalinta edessä, ja joutunut noita kummin tehtäviä ja "ehdokkaiden soveltuvuutta" pohtimaan.
Mielestäni tärkeimmäksi kummin tehtäväksi ylitse muiden nousi juurikin tämä "olla lapsen aikuinen ystävä" ja sillä kriteerillä luulisin meidän löytävän tulokkaalle parhaat mahdolliset kummit
