Ovatko lapset sinulle suorite?

[Madicken04]

Vauvat on tosissaan erilaisia, niin kuin vanhemmatkin. Esikoisen kanssa toiset menevät "liikaa" vauvan mukaan ja itse asettavat arjelleen rajoitteita mutta seuraavan kohdalla osaavat ottaa jo rennommin.

Meillä itseasiassa reissaamiset yms on olleet helpompia vauvan kanssa kuin esim 2-4v:n joka kaipaa jo omaa tekemistä, ei jaksa eikä halua lähteä kaikkiin aikuisten juttuihin mukaan, joudutaan enemmän huomioimaan ruokapaikkaa valitessa ja yleensä rytmit on jo tarkempia.

Vauva kulkee kantoliinassa tai rattaissa, jos nukahtaa niihin saa helposti nostettua sieltä sänkyyn. Imetettävällä vauvalla ruoka kulkee mukana ja kiinteitä aloitelleelle on helppo ottaa ruokapurkki hoitolaukkuun.

Oma juttunsa on sitten se että lapsiperhematkailu on mielekkäämpää kun lapsi on vähän isompi ja omaa omia kiinnostuksenkohteita jne.

Mutta yksilöllistä siis tuokin.

 

[jjjjjjjjjjjjj]

Mä olin samanlainen kuin sinä, kun mulla oli yksi lapsi. Kaikki oli niin helppoa ja ihmeellistä. Olin ihan äimistynyt naapureiden murheista (oli 3+ lapsia) ja siitä miten rankkaa kaikilla tunti olevan. "Miksi tehdä lapsia kun pitää valittaa _kaikesta". "Sitten kun minä teen toisen plaplaa". No tein 1v5kk erolla toisen lapsen, koska itsekkäästi halusin lapselle "leikkikaverin", enkä halunnut enää vanhempana lapsia, tai viettää kotona pitkään kotiäitinä, enkä tod. jaksaisi enää uudestaan vauva-aikaa.

Nyt kahden lapsen äitinä.. Rutiinit ensinnäkin. Ne on tiukemmat. Kaikki on "hankalampaa" ja toki väsyttävämpää. Mä olen hyvä kahden lapsen äiti. Jaksan, leikin, hoidan, ja olen läsnä. Silti mä haluan omaa aikaa _paljon_, koska mä en voi olla kahdelle lapselle hyvä äiti, jos mä olen vain heidän kanssa. Ja toki mä valitan välillä että on rankkaa. Esikoinen menee nukkumaan nykyään tunnin myöhemmin kuin nuorempi, että saa vähän kaksin aikaa medän kanssa, ja kuopus taas herää tunnin aikaisemmin ja saa meidän kanssa omaa aikaa..

Elämä on niin paljon erilaisempaa kahden lapsen kanssa, ja niin kauan kuin sulla on vain se yksi ihana pikku helppo aarre siellä kotona: lopeta ihmettely. Sä et voi ymmärtää.

 

[ap.]

Ihan en pääse vieläkään ajatukseesi sisälle. Sinun mielestä isompien perheiden äidit suorittavat äitiyttään ja sinä otat rennosti. Samalla sinä tarjoat lapsellesi kaiken mitä tämä kaipaa ja ne lapset joilla on sisaruksia (varsinkin pienellä ikäerolla) kärsivät tästä ja jäävät paljosta paitsi. Omassa rennossa äitiydessäsi et kuitenkaan pystyisi hoitamaan 3v:n lisäksi myös vauvaa ilman että perhe kärsisi. Silti et ymmärrä heitä jotka ovat tehneet lapset nuorina ja sitten lasten ollessa isompia eivät yllätysraskauden kohdatessa halua enää aloittaa alusta.

Tuollainen mielikuva syntyy varmaankin siksi, että vastaan mielipiteisiin, joissa korostetaan sisaruksen tärkeyttä. Minä puolestani kerron omalta kannaltani tilanteemme eduista ja siitä, miksi koen ettei sisarus ole mikään välttämättömyys. Ei se kuitenkaan tarkoita, että sinänsä kieltäisin toisten tilanteiden positiiviset puolet. En minä osaa sanoa, olisiko lapseni kärsinyt jos hänellä olisi sisarus lyhyellä ikäerolla vai olisiko se ollut enemmänkin etu. Ihan hyvä kuitenkin näin, en koe että lapseni kärsii vaikka onkin toistaiseksi ainut lapsi, enkä itsekään lapsena kokenut sisaruksen puutetta haittana. Ja koska lapsi ei näitä asioita voi päättää, teemme kyllä mieheni kanssa sellaiset ratkaisut, jotka itse koemme hyväksi.

Ja joo, ehkä tuttavapiirini on poikkeuksellinen, kun niitä negatiivisia puolia joutuu niin usein kuuntelemaan, vaikka ei edes mitään tavallisesta poikkeavia haasteita lasten kanssa ole. Hyvä tietysti niin, vaikka melko yllättävää, jos ilmiö on muille ihan vieras.

Mutta nyt täytyy mennä.

 

["emäntä"]

Mä olin samanlainen kuin sinä, kun mulla oli yksi lapsi. Kaikki oli niin helppoa ja ihmeellistä. Olin ihan äimistynyt naapureiden murheista (oli 3+ lapsia) ja siitä miten rankkaa kaikilla tunti olevan. "Miksi tehdä lapsia kun pitää valittaa _kaikesta". "Sitten kun minä teen toisen plaplaa". No tein 1v5kk erolla toisen lapsen, koska itsekkäästi halusin lapselle "leikkikaverin", enkä halunnut enää vanhempana lapsia, tai viettää kotona pitkään kotiäitinä, enkä tod. jaksaisi enää uudestaan vauva-aikaa.

Nyt kahden lapsen äitinä.. Rutiinit ensinnäkin. Ne on tiukemmat. Kaikki on "hankalampaa" ja toki väsyttävämpää. Mä olen hyvä kahden lapsen äiti. Jaksan, leikin, hoidan, ja olen läsnä. Silti mä haluan omaa aikaa _paljon_, koska mä en voi olla kahdelle lapselle hyvä äiti, jos mä olen vain heidän kanssa. Ja toki mä valitan välillä että on rankkaa. Esikoinen menee nukkumaan nykyään tunnin myöhemmin kuin nuorempi, että saa vähän kaksin aikaa medän kanssa, ja kuopus taas herää tunnin aikaisemmin ja saa meidän kanssa omaa aikaa..

Elämä on niin paljon erilaisempaa kahden lapsen kanssa, ja niin kauan kuin sulla on vain se yksi ihana pikku helppo aarre siellä kotona: lopeta ihmettely. Sä et voi ymmärtää.

Täh? Meilla vielä pienemmät ikäerot ja kolme lasta. Ja homma rullaa. Onhan tässä hommaa mutta en nyt koskaan ole kuvitellut että elämä mitenkään "helppoa" olisi. Kai mä oon aina tottunut tekee asioita kun maalla olen aina asunut. Lapsuuden kodissa ollut eläimiä, pellot, meitä lapsia useampi jne. "töitä" on tarvinnut tehdä, mutta siis nehän on vaan sisältö elämää. Mitä muuta mä tekisin? Siis joo, toki voisin puhista kuntosalilla tai harrastaa taidetta. Mutta onko sekään sitten niin hienoa?

Arki tuo ihanan kontrastin elämään. Silloin ne hetket kun ottaa itselle tuntuu hyviltä. Ei silloin jos vaan elää oman navan mukaan. Yksi lapsi on mielestäni "laiskoille" ihmisille loistava ratkaisu. Niille joille oikeasti juuri niiden omien juttujen tekeminen on tosi tärkeää ja merkityksellistä. Silloin yksi lapsi on ehdoton ratkaisu. Ei siinä ole mitään pahaa jos luonne on sellainen.

Itse kun en nauti siitä jouten olosta. JA lapset ovat luonteva osa arkea, mukana kaikessa kodin askareissa..omaa aikaa kaipaan toki, mutta lähinnä siksi että saan hetken keskittyä johonkin omaan. Esim. lukemiseen, ilman että minua kysellään. Se riittää. Lapset ei ole suorite, eikä rasite. Ne on osa elämää. Muuttuhan se silloinkin kun puoliso tulee kuvioihin mukaan niin totta ihmeessä se muuttuu myös kun tulee lapset. Mut en mä enää haluaisi olla 20v hompsantuu jolla ei ole vastuita ja velvotteita =)

 

[jokuv]

Minusta on tuntunut välillä, että itse elämä on "suoritetta", mitä pitää noudattaa. Pitää mennä kouluun, opiskella, mennä töihin, perustaa perhe, tehdä lapsia. Tällaista kaavaahan yleensä ihmiset noudattaa, hiukan eri variaatioin.

Miksi te ihmiset käytte yleensäkään teette elämässä, mitä teette? Eikö se kaikki ole lopulta suorittamista?

 

["jjjj"]

[QUOTE="emäntä";30189721]Täh? Meilla vielä pienemmät ikäerot ja kolme lasta. Ja homma rullaa. Onhan tässä hommaa mutta en nyt koskaan ole kuvitellut että elämä mitenkään "helppoa" olisi. Kai mä oon aina tottunut tekee asioita kun maalla olen aina asunut. Lapsuuden kodissa ollut eläimiä, pellot, meitä lapsia useampi jne. "töitä" on tarvinnut tehdä, mutta siis nehän on vaan sisältö elämää. Mitä muuta mä tekisin? Siis joo, toki voisin puhista kuntosalilla tai harrastaa taidetta. Mutta onko sekään sitten niin hienoa?

Arki tuo ihanan kontrastin elämään. Silloin ne hetket kun ottaa itselle tuntuu hyviltä. Ei silloin jos vaan elää oman navan mukaan. Yksi lapsi on mielestäni "laiskoille" ihmisille loistava ratkaisu. Niille joille oikeasti juuri niiden omien juttujen tekeminen on tosi tärkeää ja merkityksellistä. Silloin yksi lapsi on ehdoton ratkaisu. Ei siinä ole mitään pahaa jos luonne on sellainen.

Itse kun en nauti siitä jouten olosta. JA lapset ovat luonteva osa arkea, mukana kaikessa kodin askareissa..omaa aikaa kaipaan toki, mutta lähinnä siksi että saan hetken keskittyä johonkin omaan. Esim. lukemiseen, ilman että minua kysellään. Se riittää. Lapset ei ole suorite, eikä rasite. Ne on osa elämää. Muuttuhan se silloinkin kun puoliso tulee kuvioihin mukaan niin totta ihmeessä se muuttuu myös kun tulee lapset. Mut en mä enää haluaisi olla 20v hompsantuu jolla ei ole vastuita ja velvotteita =)[/QUOTE]

Mitä helvettiä sä hyökkäät nyt mun kimppuun

Mä tykkään olla noiden äitinä. Olen ollut kotiäitinä jo 3vuotta + olen perhepäivähoitaja, joten paljon lapsia pyörii tässä näin. Rutiinit tiukat, paljon tekemistä päivässä klo 6-20. Enkä pahemmin valita. Joskus on rankkoja päiviä, ja siitä voin sanoa, mutta ne ei ole sellaisia asioita mitä 1 lapsen vanhemmat voi koskaan ymmärtää.

Ja vaikka mä olisin yhden lapsen äiti - pidän siitä että on hetki omaa aikaa, ja ei mä en ole koskaan käynyt kuntosalilla. Mä luen, tai katson jonkun leffan, tai nukun.

Ja btw. Mä asun maalla. Ja meillä on ollut iso maatila.

 

["M33"]

Hyvä kirjoitus aloittajalta. Olen itsekin välillä ihmetellyt tätä puhetapaa, jossa vanhemmuus näyttäytyy lähinnä lapsen omatuimistumisen, kouluun menon, itsenäistymisen ja kotoa muuttamisen odotteluna. Ovatko nämä niitä vanhempia, jotka todella hankkivat lapsia vain vanhuudenturvakseen tai "koska muutkin"?

 

[AivanSama]

[QUOTE="M33";30195979]Hyvä kirjoitus aloittajalta. Olen itsekin välillä ihmetellyt tätä puhetapaa, jossa vanhemmuus näyttäytyy lähinnä lapsen omatuimistumisen, kouluun menon, itsenäistymisen ja kotoa muuttamisen odotteluna. Ovatko nämä niitä vanhempia, jotka todella hankkivat lapsia vain vanhuudenturvakseen tai "koska muutkin"?[/QUOTE]

Tuskin. Se varmaan johtuu siitä, että arki saattaa joskus tuntua suorittamiselle ja väsymys voi olla kova. Silloin sitä miettii, että joskus nuokin on vielä isoja. Se ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö lastensa seurasta nauttisi.

 

[ap.]

[QUOTE="M33";30195979]Hyvä kirjoitus aloittajalta. Olen itsekin välillä ihmetellyt tätä puhetapaa, jossa vanhemmuus näyttäytyy lähinnä lapsen omatuimistumisen, kouluun menon, itsenäistymisen ja kotoa muuttamisen odotteluna. Ovatko nämä niitä vanhempia, jotka todella hankkivat lapsia vain vanhuudenturvakseen tai "koska muutkin"?[/QUOTE]

Tuli eilen mieleen, ja nyt kun sinäkin keskusteluun osallistuit onkin hyvä hetki mainita, että ehkä negatiivisten puolien korostuminen tuttavapiirissäni voi johtua ainakin osin siitä, että mukana on melkein aina lapsettomia, joita ei lapsijutut kiinnosta yhtään. Ehkä siksi lapsia käsittelevä keskustelu typistyy siihen arjen raskauden purkuun ja jos mukana olisi pelkästään vanhempia, voisi olla enemmän juttua myös mukavista tapahtumista ja sattumuksista. Eli välttämättä vapaaehtoisesti lapseton ei kuule ihan "samaa totuutta", koska ei kukaan tietenkään viitsi pitkään hehkuttaa kuinka kivaa lasten kanssa on, jos mukana on sellaisia joita koko aihepiiri tympii eivätkä kuitenkaan näe lapsissa mitään positiivista.

Mutta ei tuo täysin asiaa selitä, vaikka osaselitys voisikin olla. Ja on minulle muuten yksi toistaiseksi lapseton eikä kovinkaan lapsirakas kaveri kertonut, että keskeinen motiivi miksi aikoo lapsen kuitenkin "tehdä", vaikka ei pienistä lapsista tykkää ja isommatkin kokee melko rajoittavina, on tuo vanhuudenturva. Tai siis vanhuudenseura lähinnä.

 

["M33"]

Toivottavasti olet tulkinnassasi väärässä, ap. Vaikka lapselle koituneet hauskat sattumukset eivät ole kovin hedelmällinen keskustelunaihe, valittaminen siitä, miten raskaalta ja hankalalta vanhemmuus tuntuu, on aiheena vielä paljon huonompi. Lapsetonta ei välttämättä saa mitenkään kiinnostumaan lapsiperheen arjen kuvauksista, mutta totta kai jokainen toivoo, että ystävällä olisi kerrottavanaan ennemmin hyviä kuin huonoja uutisia. Ei ole kenenkään edun mukaista keskittyä keskusteluissa vain negatiivisuuteen.

 

[gnaa]

Tuli eilen mieleen, ja nyt kun sinäkin keskusteluun osallistuit onkin hyvä hetki mainita, että ehkä negatiivisten puolien korostuminen tuttavapiirissäni voi johtua ainakin osin siitä, että mukana on melkein aina lapsettomia, joita ei lapsijutut kiinnosta yhtään. Ehkä siksi lapsia käsittelevä keskustelu typistyy siihen arjen raskauden purkuun ja jos mukana olisi pelkästään vanhempia, voisi olla enemmän juttua myös mukavista tapahtumista ja sattumuksista. Eli välttämättä vapaaehtoisesti lapseton ei kuule ihan "samaa totuutta", koska ei kukaan tietenkään viitsi pitkään hehkuttaa kuinka kivaa lasten kanssa on, jos mukana on sellaisia joita koko aihepiiri tympii eivätkä kuitenkaan näe lapsissa mitään positiivista.

Mutta ei tuo täysin asiaa selitä, vaikka osaselitys voisikin olla. Ja on minulle muuten yksi toistaiseksi lapseton eikä kovinkaan lapsirakas kaveri kertonut, että keskeinen motiivi miksi aikoo lapsen kuitenkin "tehdä", vaikka ei pienistä lapsista tykkää ja isommatkin kokee melko rajoittavina, on tuo vanhuudenturva. Tai siis vanhuudenseura lähinnä.

Aika moinen ystäväpiiri sinulla. Vanhuudenturva, huhhuh. Itse ainakin toivon lapsilleni sitä, että he elävät ihan omat elämänsä, eikä niin, että he olisivat jotenkin olemassa minua varten. Luonnollisesti olemme olemassa toisiammekin varten, mutta ei missään nimessä tuollaisessa "vanhuuden turva" mielessä.

Ja tähän sisarusasiaan; voin itse kaksi sisarusta omaavana kertoa, että sisaruksista on valtavasti iloa. Pienenä, teininä, nuorena aikuisena ja varsinkin sitten, kun vanhemmista aika jättää; on olemassa silti joku, joka on elänyt saman kokemusmaailman ja jonka kanssa voi jakaa kaikki lapsuudenmuistot.

Toivon, että joko saat jossain vaiheessa toisen lapsen, tai sitten vähän hellität; jollain tavalla minulle herää pelko, että jos jatkat tätä rataa, takerrut lapseesi liikaa ja roikut hänessä vielä silloinkin, kun hänen kuuluisi elää jo omaa elämäänsä. Kun perheessä on useampi lapsi, ryhmädynamiikka on jotenkin toimivampaa.

Ja vielä tuo, että lapset kannttaisi hankkia niin, että keskittyy kuhunkin sen 7-8 vuotta ennen seuraavaa; eika hassu ajatus että lapset pitäisi jotenkin "jaksottaa"
Ainakin niillä äideillä, jotka minä tunnen, riittää rakkautta kaikille lapsille ihan yhtä aikaa. Miten sinä sitten ehdit rakastaa ja keskittyä yhtä aikaa mieheesi ja lapseesi? Ei se sen kummempaa ole useamman lapsenkaan kanssa. Ei se ole sen vaikeampaa, ellet itse tee siitä sellaista.

 

[mies1harm.]

[QUOTE="M33";30196121]Ei ole kenenkään edun mukaista keskittyä keskusteluissa vain negatiivisuuteen.[/QUOTE]

Totta, ja outoa, että naiset ja vielä äidit viljelevät niin paljon pahoja, kielteisiä ja kylmiä ajatuksia täällä. Onneksi olen säästynyt tällaisilta naisilta

 

["Aika"]

Totta, ja outoa, että naiset ja vielä äidit viljelevät niin paljon pahoja, kielteisiä ja kylmiä ajatuksia täällä. Onneksi olen säästynyt tällaisilta naisilta

kun en oo mäkäään näin nähnyt Mut muista mies1 rakastan ihmisiä mut suukkoa suulle en miehelle anna

 

["poski"]

[QUOTE="Aika";30196489]kun en oo mäkäään näin nähnyt Mut muista mies1 rakastan ihmisiä mut suukkoa suulle en miehelle anna [/QUOTE]

 

[nainen ja vielä äiti]

Totta, ja outoa, että naiset ja vielä äidit viljelevät niin paljon pahoja, kielteisiä ja kylmiä ajatuksia täällä. Onneksi olen säästynyt tällaisilta naisilta

Olet tainnut säästyä kaikenlaisilta naisilta.