V
vierailija
Vieras
Olen hakenut ammattikorkeakouluun suuhygienistiksi ja terkkariksi. Hakulomakkeessa kysyttiin että onko sairauksia mitkä voi olla opiskelijaksi ottamisen esteenä. Siinä luki mielenterveysongelmista suunnilleen näin, että sairaudet jotka estävät käytännön harjoitteluihin osallistumisen, esimerkiksi ajankohtainen hoitamaton psykoosi tai vaikea toimintakykyä laskeva masennus. Laitoin sitten siihen ei, koska kumpaakaan noista ei ole.
Minulla on diagnoosit olemassa masennuksesta ja ahdistuneisuushäiriöstä. En koe että niitä on välttämättä enää, muuta kuin hyvin lievänä ajoittain ja olen varma että pärjäisin hyvin koulussa ja noissa ammateissa. Olen käynyt terapiassa monta vuotta ja siitä on ollut suuri apu. Syön vielä pientä annosta lääkkeitä. Jos valintakokeissa kysytään näistä lisää, niin miten saan vakuutettua että olen tarpeeksi terve? Vai tuijotetaanko vain diagnooseja ja leimataan suunnilleen kouluampujamateriaaliksi sen takia että sellaisia on joskus todettu?
Tekisi mieli jättää kertomatta, mutta jos niin tekee ja opiskeluaikana tulee selville esimerkiksi opiskelijaterveydenhuollossa niin voi saada "potkut" sieltä koulusta. Niin en uskalla ottaa sellaistakaan riskiä.
Minulla on todettu myös sekamuotoinen persoonallisuushäiriö monta vuotta sitten, eli siis piirteitä useasta persoonallisuushäiriöstä mutta yhdenkään diagnostiset piirteet ei täyty täysin. Minulla piirteitä on epävakaasta, epäluuloisesta, passiivis-aggressiivisesta ja estyneestä persoonallisuushäiriöstä.
Varsinkaan tästä en halua kertoa, koska sana persoonallisuushäiriö kuulostaa helposti niin pahalta ja en koe enää noita ollenkaan ajankohtaiseksi itselläni. Minulle sanottiin myös silloin lääkärissä että lähes kaikilta ihmiseltä löytyisi tälläisiä jos lähdetään tutkimaan. Pitääkö kertoa kaikki diagnoosit mitä omakannassa on vai riittääkö oma kokemukseni nykyisestä terveydestäni?
Hermostuttaa kun ei tiedä miten tulisi muotoilla sanansa. Tosiaan yhteenvetona, mt-diagnooseja on (en tiedä poistuuko ne koskaan terveystiedoista) mutta mikään ei oireile häiritsevästi, ei näy minusta eikä ainakaan vaikuta työntekoon. Jos kokeessa on esimerkiksi terveydenhoitajan haastattelu niin voiko se katsoa potilastietojani?
Onko joku päässyt sosiaali- ja terveysalalle vaikka on tai on ollut mielenterveysongelmia?
Minulla on diagnoosit olemassa masennuksesta ja ahdistuneisuushäiriöstä. En koe että niitä on välttämättä enää, muuta kuin hyvin lievänä ajoittain ja olen varma että pärjäisin hyvin koulussa ja noissa ammateissa. Olen käynyt terapiassa monta vuotta ja siitä on ollut suuri apu. Syön vielä pientä annosta lääkkeitä. Jos valintakokeissa kysytään näistä lisää, niin miten saan vakuutettua että olen tarpeeksi terve? Vai tuijotetaanko vain diagnooseja ja leimataan suunnilleen kouluampujamateriaaliksi sen takia että sellaisia on joskus todettu?
Tekisi mieli jättää kertomatta, mutta jos niin tekee ja opiskeluaikana tulee selville esimerkiksi opiskelijaterveydenhuollossa niin voi saada "potkut" sieltä koulusta. Niin en uskalla ottaa sellaistakaan riskiä.
Minulla on todettu myös sekamuotoinen persoonallisuushäiriö monta vuotta sitten, eli siis piirteitä useasta persoonallisuushäiriöstä mutta yhdenkään diagnostiset piirteet ei täyty täysin. Minulla piirteitä on epävakaasta, epäluuloisesta, passiivis-aggressiivisesta ja estyneestä persoonallisuushäiriöstä.
Varsinkaan tästä en halua kertoa, koska sana persoonallisuushäiriö kuulostaa helposti niin pahalta ja en koe enää noita ollenkaan ajankohtaiseksi itselläni. Minulle sanottiin myös silloin lääkärissä että lähes kaikilta ihmiseltä löytyisi tälläisiä jos lähdetään tutkimaan. Pitääkö kertoa kaikki diagnoosit mitä omakannassa on vai riittääkö oma kokemukseni nykyisestä terveydestäni?
Hermostuttaa kun ei tiedä miten tulisi muotoilla sanansa. Tosiaan yhteenvetona, mt-diagnooseja on (en tiedä poistuuko ne koskaan terveystiedoista) mutta mikään ei oireile häiritsevästi, ei näy minusta eikä ainakaan vaikuta työntekoon. Jos kokeessa on esimerkiksi terveydenhoitajan haastattelu niin voiko se katsoa potilastietojani?
Onko joku päässyt sosiaali- ja terveysalalle vaikka on tai on ollut mielenterveysongelmia?