Päätösten edessä, näkökulmaa kaivataan

[Miuske]

Olemme yli kolmikymppinen pariskunta, seurustelleet 4 vuotta ja asumme avoliitossa. Suhde sujuu ihan hyvin, mutta itse haluaisin muuttaa takaisin kotikaupunkiini. Olen haaveillut muutosta jo 10 vuotta, ja kun uuden työpaikan haku on edessä, olisi hyvä tilaisuuskin. Mies taas ei halua muuttaa, minkä ymmärränkin hyvin. Hänellä on täällä sukulaiset, kaverit ja työ.

Silti vetää katkeraksi, koska itsekin haluaisin asua sukulaisiani lähellä. Toki vierailen kotikaupungissani toisinaan, mutta 500km matka rajoittaa. Kaverini ovat pikkuhiljaa muuttaneet töiden perässä pois täältä lähelle kotikaupunkiani, ja siellä olisi itsellenikin todella hyvä työmarkkinat, täällä taas alallani todella huonot. Eikä miehelläkään kummoiset, lähinnä tuurailee ja tunteja on vähän.

Tuntuu katkeralta että minä joudun olemaan erossa kavereistani, koska mies haluaa asua lähellä kavereitaan (joita näkee 1-2 kertaa kuukaudessa, on yksin viihtyvää tyyppiä), tai koska mies haluaa asua lähellä sukulaisiaan (joita näkee yhtä harvoin kuin kavereitaan), tai koska miehen työ on täällä (itselläni taas olisi mahdollisuus kunnon uraan toisessa kaupungissa ja miehelläkin parempi mahdollisuus löytää kokopäivätyö).

Tahtoisin mahdollisuuden kunnon uraan, tahtoisin tavata sukulaisiani, nähdä sukulaislasten kasvavan ja pitää huolta vanhoista sukulaisistani. Olisi ihanaa kun kaverit olisi lähellä, maksimissaan muutaman tunnin ajomatkan päässä!

En tiedä mitä tehdä. Loputon etäsuhdekaan ei ole vaihtoehto. Jatkuva ikävä kotikaupunkiin kuitenkin on.

Lapsia meillä ei ole, eikä mies ole avioliitostakaan kovin innostunut. Itselleni se olisi kovin tärkeä jo ihan käytännön asioiden takia, omaisuuden jakoa helpottamaan ja toki henkisistäkin syistä. Mies ei myöskään halua suunnitella elämää, miettiä aikaa perheen perustamiselle, asunnon ostamiselle jne. Tämäkin kaivertaa suhdetta. Ymmärrän toki kun mies sanoo että elämä on liian arveluttavaa jotta sitä voisi suunnitella, mutta kaipaisin edes jotain suuntaviivoja ja yhteisiä päämääriä.

Kiitos jos jaksoit lukea loppuun ja olisi mukava kuulla jos tämä herätti jotakin ajatuksia. Aika umpikujassa tunnen olevani!

 

[no]

Minä tulkitsen ystävien kaipuun epäonnistumiseksi suhteessa. Miehen halu pysyä aloillaan on kai juuri niin kuin hän sanoo ja se ei ole niinkään suhteen huonoutta?

Ei minusta etäsuhde olisi huono vaihtoehto. Näkisit mitä todella haluat ja haluatte. jos suhde kuivuu kokoon, niin sekin on sitten tehty. Muuttaako mies perässä ja hakee uusia töitä.

On varmaan "viimeiset hetket" tuossa suhteessa tehdä ratkaisuja. Et ehkä koskaan saa enää edes vastaavaa suhdetta, mutta riskejä on otettava?

 

[suunta]

Tämä kuuluu niitten kysymysten luokkaan joihin ei lopulta voi vastata kuin kysyjä itse. Yksi lähtisi, katsoisi tuleeko mies mukana, toinen valitsisi kaipuun kotiseudulle, mutta jäisi.

Ydinkysymys kenelle tahansa tuossa tilanteessa kuuluu: mikä on Sinulle nyt tärkeintä?
Voit sikäli ajatella tässä vain omasta puolestasi, että jos heittäydyt lojaaliksi säilyttääksesi miehesi tilanteen hänen tahtonsa mukaisena, voit joutua myöhemmin tunnistamaan itsessäsi katkeroitumisen ensi orastuksen. Teillä ei ole vielä lapsia niin valinta on sikäli vapaampi. Kuvittele itsesi vaikkapa kymmenen vuoden päästä molempien tilanteiden kannalta. Kumpi tuntuu enemmän omalta?

Miehesi sanoo että elämä on niin arveluttavaa ettei sitä voi suunnitella. Eihän elämä muuta olekaan kuin "arveluttavaa", ja siltä pohjalta me kaikki joudumme päätökset tekemään.

 

[Ikävää]

Ikävä kyllä tuo kuulostaa aika pahalta sinun osaltasi. Mies ei halua ajatella asioita sinun näkökulmastasi vaan on tyytyväinen nykytilanteeseen tietysti koska se on hänelle parempi.

Eniten kuitenkin huomioin tuon päättämättömyyden ja suunnittelemattomuuden. Jos tuon ikäinen mies ei halua suunnitella tulevaisuuttaan kanssasi hän ei voi olla aivan täysillä suhteessanne mukana. Tai sitten hän pelkää että "huoleton nuoruus" on lopullisesti takana kun tulee lisää vastuuta ja vakavuutta peliin. Mutta niinhän sen kuuluisi mennäkin kun suhde etenee ja ikä karttuu. Ei sitä voi lopun elämää vain odotella ja ihmetellä.

Aivan oikein että mietit näitä asioita, kaikki ei ole suhteessanne ihan kohdallaan ainakaan sinun mielestäsi. Eikä se näin ulkopuolisenakaan vaikuta siltä.

Nosta nyt kissa totaalisesti pöydälle. Jotain päätöksiä/suunnitelmia olisi hyvä saada aikaiseksi tilanteenne selkiyttämiseksi.

 

[suunta]

Minä tulkitsen ystävien kaipuun epäonnistumiseksi suhteessa. Miehen halu pysyä aloillaan on kai juuri niin kuin hän sanoo ja se ei ole niinkään suhteen huonoutta?

Tässä ^toinen lause (väittämä) kumoaa ensimmäisen. Juuri kaverithan ovat miehen itsensäkin mukaan yksi syy hänen haluunsa pysytellä tutuissa ympyröissä. Se on silloin eräänlaista kaverien kaipuuta. Näin ollen se tuon no:n ensimmäisen lauseen mukaan edustaa suhteen epäonnistumista eli "huonoutta".

Miksi vain naisen kaipuu tavata ystäviään olisi suhteen epäonnistumisen merkki?

 

[no]

Tässä ^toinen lause (väittämä) kumoaa ensimmäisen. Juuri kaverithan ovat miehen itsensäkin mukaan yksi syy hänen haluunsa pysytellä tutuissa ympyröissä. Se on silloin eräänlaista kaverien kaipuuta. Näin ollen se tuon no:n ensimmäisen lauseen mukaan edustaa suhteen epäonnistumista eli "huonoutta".

Miksi vain naisen kaipuu tavata ystäviään olisi suhteen epäonnistumisen merkki?

Saahan sen noinkin tulkita. Jos ajatellaan miehen elämää, niin siinä pelaa oikeastaan kaikki, paitsi avokki ei ole tyytyväinen. Miksi taas avokki ei ole tyytyväinen, niin en usko sen johtuvan hänen kaukaisista kavereistaan, vaan hänen suhteestaan mieheensä, joka ei huomio tarpeeksi ap:tä

Olen varma, että edes ap ei ole tajunnut asioiden oikeaa tilaa, vaan hän voi vain pahoin. Ikävä sukulaisia ja kavereita on kyllä voimakas ja se tunne hautaa muita huonoja tunteita ja toisaalta hän ehkä vain kirjoittaa meille siitä päällimmäisestä asiasta. Eli kun kirjoitamme pidempään tästä asiasta, niin alkaa löytymään parempiakin syitä muuttaa kauemmaksi?

 

[suunta]

Saahan sen noinkin tulkita. Jos ajatellaan miehen elämää, niin siinä pelaa oikeastaan kaikki, paitsi avokki ei ole tyytyväinen. Miksi taas avokki ei ole tyytyväinen, niin en usko sen johtuvan hänen kaukaisista kavereistaan, vaan hänen suhteestaan mieheensä, joka ei huomio tarpeeksi ap:tä

Olen varma, että edes ap ei ole tajunnut asioiden oikeaa tilaa, vaan hän voi vain pahoin. Ikävä sukulaisia ja kavereita on kyllä voimakas ja se tunne hautaa muita huonoja tunteita ja toisaalta hän ehkä vain kirjoittaa meille siitä päällimmäisestä asiasta. Eli kun kirjoitamme pidempään tästä asiasta, niin alkaa löytymään parempiakin syitä muuttaa kauemmaksi?

Hmm. Ollessaan tyytymätön suhteeseen yksi hakee oitis uutta ja parempaa, toinen alkaa kaipailla vanhoja ystäviä, vanhoja hyviä aikoja. Ap.llä kyllä on myös muita syitä kuin pelkät kamut tuohon muuttotoiveeseensa.

Näin on, meillä on tosiaan vain ap:n näkemys tilanteesta. Mutta tuo miehen haluttomuus tehdä päätöksiä tai sitoutua mihinkään ja toisaalta työn epävarmuus, "tuurailu", ei kerro välttämättä kaiken pelaavan hänellä hyvin. Paitsi jos hän haluaakin elää hieman hengailevalla asenteella mikä sekään ei toki ole kielletty vaihtoehto.
Sekin vaikuttaa, onko mies ollut alunperinkin haluton rakentamaan elämäänsä sen kummemmin tietoisesti vai onko muuttunut sellaiseksi suhteen aikana.

 

[Elämän valintoja]

Yli kolmikymppisiä ja pitkään yhdessä - eikä toinen teistä vieläkään tiedä, kannattaako teidän sitoutua. Tee siitä johtopäätökset, vaikka sydämeen koskeekin.

Mies tykkää kellua nykyisessä tilanteessa, jossa kaikki mukavuudet ovat mitä parisuhteessa voi olla, mutta siihen ei tarvitse olla sitoutunut. Voi olla ja elellä, josko elämä toisi vielä maukkaampia paloja tähän tarjolle noin ihan itsestään. Hänellä on todellakin oikeasti kaikki hyvin.

Sinä et liene tässä suhteessa lainkaan samassa tilanteessa. Sinä haluat itsellesi samoja mukavuuksia kuin miehelläkin on, ehkä myös sitoutumista uudella tasolla. Myös mahdollisuutta urakehitykseen.

Sinun tulee nyt vakavasti miettiä, mikä on SINULLE tärkeintä. Laittaa asiat - myös parisuhteenne mukaan lukien - tärkeysjärjestykseen. Nyt se on vielä helppoa, kun sitoumuksia ei ole ja olette kahden. Mieti, mitä haluat elämältä ja jos nykyisessä suhteessa ei ole siihen mahdollisuuksia, mitä teet.

Parisuhteessa joudutaan aina tekemään kompromissejä puolin ja toisin. Silloin, kun ME on tärkeintä, haetaan elämän sisältä ja tarkoitus yhdessä. Pohditaan, mitä me haluamme elämältämme tulavaisuudessa.

Ehkä sinun todellakin kannattaa kokeilla paikkakunnan vaihtoa, jos se tuo mukanaan enemmän positiivista tulevaisuuteen, kuin nykyinen elämänne. Jotenkin tuntuu, jotta nykyisellään jatkaminen tekee sinusta katkeroituneen naisen, joka syyttelee kumppaniaan aina vain enemmän menetetyistä mahdollisuuksista. Sinä olet kuitenkin se, joka asian ratkaisee ja kantaa vastuun. Me olemme aina itse viime kädessä vastuussa omasta elämästämme.

 

[tervashonka]

Minusta tuntuu, että miehesi ei halua sitoutua, vaan hän on täysin tyytyväinen elämäänsä tällä tavoin. Jos hän muuttaisi sinun kotipaikkakunnalle, niin se tarkoittaisi sitä, että hänen pitäisi oikeasti sitoutua entistä enemmän suhteeseen. Nyt jos ero tulisi, hän vain jatkaisi elämäänsä kuten nytkin, mutta jos muutatte pois ja ero tulisi, niin hän joutuisi etsimään uuden asunnon tai muuttamaan takaisin kotipaikkakunnalle jne. Selitän sekavasti, mutta toivottavasti tajuat, mitä tarkoitan.

Sinä olet katkeroitunut ja se on aina huono tunne. Olen varma, että katkeruutesi lisääntyy, jos päätät jäädä tälle paikkakunnalle. Olen itse ollut siinä tilanteessa, että halusin lähteä opiskelemaan tai tekemään töitä ulkomaille ja mies sanoi heti, että hän ei lähde missään tapauksessa. Miehen takia jäin ja se jäi kalvamaan vuosikausiksi, vaikkei siitä sen jälkeen riideltykään. Lopulta tajusin, että mies oli alusta asti rehellinen (ei aio muuttaa), joten MINUN piti päättää, että mitä haluan tehdä. Erosin ja olin taas vapaa tekemään niitä asioita, mitä todella halusin.

Uskoisin, että sinullekin voisi olla parempi ottaa asioita vastaan yksi kerrallaan. Hae siis ensiksi töitä kotipaikkakunnaltasi ja muuta työn perässä sinne. Katso sen jälkeen, mitä miehesi haluaa tehdä (seurata vai jäädä). Miehesi saattaa vastustaa muuttoa, mutta hän myös saattaa tulla perässäsi. Jos eroatte, niin katsele seuraavaksi miestä kotipaikkakunnan alueelta, jolloin mahdollinen perheenlisäys, sukuloinnit, kaverien tapaamiset yms. sujuvat jatkossa ilman suurempaa suunnittelua.

 

[Aloittaja]

Kaukaiset kaverini ei todellakaan ole suurin syy tyytymättömyyteeni, suurempana syynä on huoli vanhoista sukulaisista joita haluaisin tukea ja olla seurana kuin vielä voin, ja tämän paikkakunnan huono työtilanne. Olen opiskellut pitkään jotta saisin tyydyttävän työn, enkä haluaisi ainakaan paikkakunnan takia tyytyä koulutustani vastaamattomaan työpaikkaan huonolla palkalla, varsinkin kun opiskelemani alan koen omakseni. Lisäksi tietenkin ikävä kaupunkiin jonka koen edelleen monien vuosien jälkeen kodikseni.

Enkä osaa ajatella että ystävien kaipuu olisi suhteessa epäonnistumista, päinvastoin minusta on ihan luonnollista että myös parisuhteessa olevilla ihmisillä on muitakin ystäviä kuin puolisonsa. Täytyy myöntää että eniten ystäviltäni kaipaisin seuraa asioihin jotka miestäni eivät kiinnosta, teatteriin, näyttelyihin, messuille, erikoisempiin ravintoloihin, henkeviin keskusteluihin.. Toki paikoissa voi yksinkin vierailla ja henkeviä keskustella puhelimessa, mutta olisi mukava saada ihan fyysisesti läsnäolevaa seuraa joskus. Mies kyllä huomioi, halaa ja pussaa, osallistuu kotitöihin ja tuo kaupasta lempiherkkujani, ihan pökkelö ei siis ole.

Ehkä tuo etäsuhde ei sitten olisikaan niin huono vaihtoehto väliaikaisesti, siinähän sitten näkisi miten lopulta käy.

Avioliitosta vielä, mies sanoo ettei avioliitolla ole hänelle merkitystä. Suostuisi menemään naimisiin jos sitä vaadin, minä vain ehkä lapsellisenkin romanttisesti haaveilen naivani miehen joka todella haluaa minut vaimokseen. En ole sitten vaatinut. No, ehkä tässä iässä pitäisi joustaakin jo noista höpsöistä romanttisista haaveista

Hienosti sanottu tuo "Sinä olet kuitenkin se, joka asian ratkaisee ja kantaa vastuun. Me olemme aina itse viime kädessä vastuussa omasta elämästämme.". Tottahan se on ja se pitäisi muistaa, itsehän nämä valinnat kuitenkin teen ja itse niistä pitää myös kantaa vastuu, sinänsä minulla ei ole mitään oikeutta katkeroitua miehelle.

 

[Hmmmm..]

"Minä tulkitsen ystävien kaipuun epäonnistumiseksi suhteessa."

Minulla on ihana suhde. On myös ihania ystäviä joiden kanssa haluan viettää aikaa. Mistähän se kertoisi, jos nysväisi vain puolisonsa kanssa? Huonosta itsetunnosta? Narsismista? Hei haloo, vaikutat aina vaan omituisemmalta! Huvikseni selailen tätä palstaa ja huomion sinun typerät lauseet, ne osuvat silmiin, vaikken katso kirjoittajaa.

 

[no]

"Minä tulkitsen ystävien kaipuun epäonnistumiseksi suhteessa."

Minulla on ihana suhde. On myös ihania ystäviä joiden kanssa haluan viettää aikaa. Mistähän se kertoisi, jos nysväisi vain puolisonsa kanssa? Huonosta itsetunnosta? Narsismista? Hei haloo, vaikutat aina vaan omituisemmalta! Huvikseni selailen tätä palstaa ja huomion sinun typerät lauseet, ne osuvat silmiin, vaikken katso kirjoittajaa.

Et sitten tajunnut mitä tarkoitin, tai et halunnut ymmärtää. Jokainen saa tietysti päättää kenet asettaa etusijalle parisuhteen tai ystävät. Ymmärrän kuitenkin niin, että on olemassa jonkinlainen sitoutumisen ongelma, jos aika kuluu ystävien kanssa paremmin tai jos haaveilee elosta ystävien seurassa enemmän. Saanhan pitää tämän mielipiteeni lillukka?

 

[no no nonnerolle]

Kuka on sanonut että haluaa olla ENEMMÄN ystävien kanssa kuin puolison? Ei kukaan. Nonnero on luulosairas.

 

[.jjuiyoo]

Miksi miehen muka pitäisi muuttaa naisen kotiseudulle jos ei halua.
Nainen ei halua asua miehen kotipaikkakunnalla, eli mies joutuisi uhrautumaan. Ei ole oikein sekään.
Olettepa kaksinaismoralistisia.
Jos mies muuttaisi naisen perässä niin tilanne olisi sama kuin nyt paitsi että mies olisi se joka kärsisi ja katkeroituisi.
Mielestänne on siis väärin että nainen asuu miehen paikkakunnalla, vaikka ei halua mutta ei ole väärin että miehen pitäisi muuttaa naisen paikkakunnalle vaikka ei halua. Joopajoo.
Erotkaa ja asukaa molemmat omilla paikkakunnilla niin ei tarvitse kummankaan uhrautua.
Olette itsekkäitä.

 

[ainokainen]

Ap:n mies on kotipaikkakunnalleen jämähtänyt juntti, jolle riittää elämän sisällöksi sohvalla makaaminen. Sorry, mutta tällaisen kuvan tästä nyt saa.

Itse olet koulutettu ihminen, miksi tuhlaat parhaat vuotesi työelämässä paikkakunnalla, jossa sinulle ei ole töitä? Jos olet työttömänä pidempään kuin vuoden, mahdollisuutesi työllistyä heikkenevät huomattavasti. Miestäsi tilanne ei tunnu häiritsevän, hänelle ehkä riittää työt silloin tällöin ja osa-aikainen työttömyys.

Tuntuu, että teillä on aika erilaiset elämänarvot. Itse haluat päästä elämässä eteenpäin, miehesi taas haluaa jäädä kellumaan siihen mitä nyt on, ehkä siksi että ei ole voimavaroja/kykyä tavoitella parempaa.

Aloittajalle sanoisin, että mieti tarkkaan, haluatko jäädä suhteeseen tämän miehen kanssa. Mies saattaa jopa alitajuisesti toivoa eroa, mutta ei pysty tekemään asian eteen mitään -kuten ei vissiin minkään muunkaan asian eteen.
Jos jotain päätöksiä ylipäänsä pitää tehdä, ne on sinun tehtävä. Mieheltä se näyttäisi nyt olevan liikaa vaadittu.