J
japjaa
Vieras
Miehelläni on 3 poikaa ( 12,10 j1 7 ), jotka ovat ihania, mukavia ja kaiken maailman kehut ansaitsevia pikku poikia. Jokin meidän suhteessa kuitenkin mättää. Olen lukenut paljon uusperheiden arjesta, kapinoinnista, sopeutumisesta ja sen sellaisesta, mutta nyt olisi käytännön neuvot tarpeen. Itselläni on jo aikuinen tytär, joka on saattanut maailmaan kaksi ihanaa tyttöä mummin iloksi eikä minulla ole siis kokemusta poikien kasvattamisesta, mutta voiko se olla niin erilaista kuin tyttöjen kasvattaminen? Kai se sitten on kun ei homma toimi. Mieheni on yhtä avuton tässä tilanteessa kuin minäkin. Kun v-lopun tapaaminen on ajankohtainen ei meillä kenelläkään ole kovin kivaa. Elämä tahtoo mennä riitelemiseksi, v-lopun arki ikävää. Pojat ovat yksinkertaisesti asettuneet minua vastaan ja vaikka kuinka virutan pinnaa ja olen aikuinen, ei mistään tahdo tulla mitään. Rajoja on yritetty asettaa ja nimenomaan niin, että pojat ovat itse ne rajat asettaneet. Koti on koti vaikka v-loppunakin ja säännöt on pyritty tekemään samankaltaisiksi kuin ihan siellä " virallisessa " kodissakin. Olen jalat maassa-tyyppi enkä mikään pilkun viilaaja, mutta rajansa joustamisellakin. Kaiken kokeneet ja muutenkin viisaat, tehkää ystävän palvelus ja tukekaa ystävää hädässä. Kiitos jo etukäteen! :wave: