Paheksukaa jos haluatte, mutta mun tarinaa...

[palstalle joskus kurkkaan]

Olen naimisissa ja äiti, olen myös yli kolmekymmentä, lisäksi olen työelämässä joten olen jo taloudellisesti riippumaton kenestäkään. Tiedän, että mieheni rakastaa minua enemmän kuin minä häntä, tämä vaan on tosiasia jonka huomasin viime kesänä kun meinasimme erota. Emme kuitenkaan eronneet. Kuitenkin nyt taas huomasin, että minä olen minä ja ahdistun suhteessani jos en saa olla oma itseni. Tapasin pari viikkoa sitten itseäni 7 vuotta nuoremman miehen joka vaikuttaa kaikin puolin mukavalta ihmiseltä ja joka hakee kaiketi pidempiaikaista suhdetta elämäänsä tällä hetkellä. Myönnettäköön, että tapaamisemme oli k-18-linjalla, mutta koska olen maailmaa nähnyt nainen niin itse ajattelin että kiitti ja moi ja kivaa oli. Mutta, mutta, eilen hämmästyksekseni sain sähköpostia tältä mieheltä. Nyt taisi mennä elämä sekaisin. Jos lähden tähän niin se tarkoittaa kaksoiselämän elämistä ainakin hetken aikaa, en voi tässä elämäntilanteessa suin päin syöksyä jonkun syliin. Ja vaikka pärjäisin omillanikin niin mun tilanteessa se tarkoittais paikkakunnan muuttoa vähintään ja kuitenkin työtilanne olis varmistettava toisellakin paikkakunnalla. Eikä pehettäkään ihan tältä seisomalta voi hylätä. Että ei se olekaan ihan niin helppoa toi ole suoraselkäinen ja jätä toinen ensin. Ei minusta ainakaan ole siihen, että tyrinkin sitten molemmat jutut ja käteen jää vain paska. Mutta toisaalta olen jo sen verran vanha, että miks jättää elämän tarjoama tilaisuus käyttämättä? Näinkö se nyt vaan sitten menee?

 

[vieras]

1) Jos et voi suhteessasi hyvin, tee asialle jotain ja/tai lähde - yksin.
2) Nuoret miehet ovat useinkin varattuja vanhempia naisia vonkaamassa - mutta vakavaa parisuhdetta enemmistö ei ole hakemassa.

 

[yksi sana sinulle]

KAPPELEJAKO

 

[RPM]

Jää perheesi luokse...tuo "juttu" menee ohi... :hug:

 

[ov]

Ei minusta ainakaan ole siihen, että tyrinkin sitten molemmat jutut ja käteen jää vain paska.

Tässähän se pointti juurikin on. Kun kakkua ei voi samalla syödä ja säästää. Sun on pakko ottaa riski, että uusi juttu saattaa mennä kuralle. Haluaisitko itse, että miehesi pitäisi sua varanumerona ja samalla tsekkailisi muut vaihtoehdot?

 

[ap.]

1) Jos et voi suhteessasi hyvin, tee asialle jotain ja/tai lähde - yksin.
2) Nuoret miehet ovat useinkin varattuja vanhempia naisia vonkaamassa - mutta vakavaa parisuhdetta enemmistö ei ole hakemassa.

Aiemmista kokemuksista johtuen ajattelin myös tuon kakkoskohdan tavoin, mutta jokin tässä nyt on erilaista, kovin erilaista sen viestin perusteella jota tältä mieheltä saan.

 

[ap,]

luulenpa, että sinulle jää jooka tapauksessa käteen vain paska.

 

[ap.]

KAPPELEJAKO

Juu on varmaan vaikeuksia lukea jos on lukihäiriöinen.

 

[vieras]

KAPPELEJAKO

Ja pari sinulle: Caps Lock

Ei vaan: se paras yksisanainen ohje ap:lle lienee "rauhoitu"

 

[miksi]

sitten mietit tulevaisuutta jos et aio syösyä suin päin suhteeseen? Pidä hauskaa älä mieti huomista. Ja jos homma etenee että haluatte jotain vakavampaa niin sitten mietit tulevaisuutta ja ratkaisuja. Nauti, ota ilo irti mahdollisesta suhteesta. Ei kaiken tartte olla niin vakavaa. Go girl go!

 

[?]

KAPPELEJAKO

Juu on varmaan vaikeuksia lukea jos on lukihäiriöinen.

ei tartte olla lukihäiriöinen, että häiritsee lukemista, jos kappalejako puuttuu! Eikö äikänope opettanut koulussa?

 

[ap.]

Ei minusta ainakaan ole siihen, että tyrinkin sitten molemmat jutut ja käteen jää vain paska.

Tässähän se pointti juurikin on. Kun kakkua ei voi samalla syödä ja säästää. Sun on pakko ottaa riski, että uusi juttu saattaa mennä kuralle. Haluaisitko itse, että miehesi pitäisi sua varanumerona ja samalla tsekkailisi muut vaihtoehdot?

No enhän mä sanonutkaan että se kaunista on, mutta ei tästä ihan helposti pääse pois noin vaan. Ja tunne nyt vaan on sellainen, että ilman tuota miestä en kuitenkaan lähde mihinkään. Mulla kaiketi on jonkinsortin läheisyysriippuvuus kuitenkin.

 

[Suzyanne]

1) Jos et voi suhteessasi hyvin, tee asialle jotain ja/tai lähde - yksin.
2) Nuoret miehet ovat useinkin varattuja vanhempia naisia vonkaamassa - mutta vakavaa parisuhdetta enemmistö ei ole hakemassa.

Täsmälleen samaa mieltä minäkin olen.

 

[vieras]

Paheksun, todellakin! Omahyväistä ja itsekästä, just aamulla joku täällä ihmetteli että mistä näitä riittää! "Oma napa, oma elämä, minulle kaikki heti, minä minä minä..."

Entäs jos jatkaisinkin miehesi ja lastesi kanssa perhe-elämää, ja etsisit onnesi niistä? Et vaaranna mitään itseltäsi, mutta annat läheisillesi onnen =)

 

[Suzyanne]

KAPPELEJAKO

Juu on varmaan vaikeuksia lukea jos on lukihäiriöinen.

ei tartte olla lukihäiriöinen, että häiritsee lukemista, jos kappalejako puuttuu! Eikö äikänope opettanut koulussa?

Totta, mutta mitä jos kuitenkin pääasiassa keskityttäis olennaiseen, eli ap:n ongelmaan. :headwall:

 

[ap.]

sitten mietit tulevaisuutta jos et aio syösyä suin päin suhteeseen? Pidä hauskaa älä mieti huomista. Ja jos homma etenee että haluatte jotain vakavampaa niin sitten mietit tulevaisuutta ja ratkaisuja. Nauti, ota ilo irti mahdollisesta suhteesta. Ei kaiken tartte olla niin vakavaa. Go girl go!

Niin toisaalta elämässä opetetaan että kaikkea ei voi saada eikä kukaan ihminen ole täydellinen joten älä odota liikoja. Miks ihmeessä sitä sit pitää tyytyä yhteen? Välillä minusta tuntuu, että parasta olis olla kuitenkin sinkku, että vois pyörittää niin paljon miehiä kuin lystäis, mutta kun nekin näkyy kuitenkin tykästyvän. Voi näitä ihmisen tunteita!

 

[Lissu]

Kukaan ei voi sun puolesta päättää. Itse teet ratkaisut, mutta mun mielipide on se että jos lähdet, älä säntää heti uuteen suhteeseen. Vaikka se tuntuu nyt hyvältä idealta, vaatii aikaa selvitä edellisestä suhteesta yli. Ei sillon ole otollinen aika uudelle suhteelle. Se on tosi pieni prosentti niistä suhteista jotka pettämisestä alkaa, jotka pysyy yhdessä.

Mene miehesi kenkiin. Tuntuisiko sinusta mukavalta kuulla eroamisen aikaan tai sen jälkeen että miehesi on löytänyt toisen? Osoita vähän inhimillisyyttä toiselle, ja koittakaa pysyä riidattomana, jos mahdollista. Kun teillä on lapsiakin, miehesi ei katoa koskaan elämästäsi kokonaan.

 

[RPM]

Olisiko sitten ihan mahdotonta kuvitella sitä että jäisit miehesi ja lastesi luokse?

 

[?]

KAPPELEJAKO

Juu on varmaan vaikeuksia lukea jos on lukihäiriöinen.

ei tartte olla lukihäiriöinen, että häiritsee lukemista, jos kappalejako puuttuu! Eikö äikänope opettanut koulussa?

Totta, mutta mitä jos kuitenkin pääasiassa keskityttäis olennaiseen, eli ap:n ongelmaan. :headwall:

ap:kin keskittyi epäolennaiseen eli veetuilemaan tuolle, joka huomautti kappalejaosta, joten oikaisin siitä - lienee sallittua?

Ja tähän ongelmaan sanoisin, että ap saa ongelmansa kanssa tehdä just sitä mitä tahtoo! Itse on soppansa keittänyt...

 

[ov]

Ei minusta ainakaan ole siihen, että tyrinkin sitten molemmat jutut ja käteen jää vain paska.

Tässähän se pointti juurikin on. Kun kakkua ei voi samalla syödä ja säästää. Sun on pakko ottaa riski, että uusi juttu saattaa mennä kuralle. Haluaisitko itse, että miehesi pitäisi sua varanumerona ja samalla tsekkailisi muut vaihtoehdot?

No enhän mä sanonutkaan että se kaunista on, mutta ei tästä ihan helposti pääse pois noin vaan. Ja tunne nyt vaan on sellainen, että ilman tuota miestä en kuitenkaan lähde mihinkään. Mulla kaiketi on jonkinsortin läheisyysriippuvuus kuitenkin.

Nyt valehtelet. Sä PÄÄSET kyllä pois ihan niin nopeasti kuin haluat. Jos sanot miehellesi tänään, että et halua olla enää yhdessä, vaan haluat erota toisen miehen vuoksi, niin aivan varmasti huomenna jo olet vapaa tekemään mitä haluat sen toisen kanssa. Elämä on täynnä valintatilanteita ja niistä omista valinnoista on kannettava vastuu, oli ne sitten kuin raskaita tahansa. Tosin mun mielestäni sun miehelläsi olisi oikeus tietää tunteistasi, vaikka sinä et mukavuudenhaluisena ehkä haluaisikaan erota. Musta on väärin miestäsi kohtaan, että hän on sulle vain korvike, jota et edes rakasta.

 

[vieras]

sitten mietit tulevaisuutta jos et aio syösyä suin päin suhteeseen? Pidä hauskaa älä mieti huomista. Ja jos homma etenee että haluatte jotain vakavampaa niin sitten mietit tulevaisuutta ja ratkaisuja. Nauti, ota ilo irti mahdollisesta suhteesta. Ei kaiken tartte olla niin vakavaa. Go girl go!

Niin toisaalta elämässä opetetaan että kaikkea ei voi saada eikä kukaan ihminen ole täydellinen joten älä odota liikoja. Miks ihmeessä sitä sit pitää tyytyä yhteen? Välillä minusta tuntuu, että parasta olis olla kuitenkin sinkku, että vois pyörittää niin paljon miehiä kuin lystäis, mutta kun nekin näkyy kuitenkin tykästyvän. Voi näitä ihmisen tunteita!

No sinä olet korttisi pelannut siihen saakka, että et ole sinkku etkä lapseton. Näistä kahdesta tekijästä voit tiettyyn rajaan asti vaikuttaa tuohon sinkkuuteen. Mutta ei sinun elämäsi koskaan tule olemaan täysin huolista vapaata lapsettoman sinkun elämää. Älä anna tällaisen haavekuvan sumentaa ajatteluasi.

 

[ap.]

Paheksun, todellakin! Omahyväistä ja itsekästä, just aamulla joku täällä ihmetteli että mistä näitä riittää! "Oma napa, oma elämä, minulle kaikki heti, minä minä minä..."

Entäs jos jatkaisinkin miehesi ja lastesi kanssa perhe-elämää, ja etsisit onnesi niistä? Et vaaranna mitään itseltäsi, mutta annat läheisillesi onnen =)

Minä koitin sen jälkeen kun päätimmekin ettei erota, mutta kun alkoi tuntua siltä etten ole oma itseni enkä saa parisuhteessani olla oma itseni. Minusta syödään vaan energiaa eikä kukaan anna mulle mitään takaisinpäin! Siis tää on se tunne mikä mulla on, vaikka tiedän, että puolisoni rakastaa mua ja kotielämä on suht koht kohdillaan, muiden silmissä varmaan idyllistäkin, ehkä. Minä olen väsynyt. Haluisin olla huomattu ja huomioitu. Siks kai ajaudunkin toisen syliin, mutta kun nyt sain enempi mitä hain jostain syystä.

 

[?]

sitten mietit tulevaisuutta jos et aio syösyä suin päin suhteeseen? Pidä hauskaa älä mieti huomista. Ja jos homma etenee että haluatte jotain vakavampaa niin sitten mietit tulevaisuutta ja ratkaisuja. Nauti, ota ilo irti mahdollisesta suhteesta. Ei kaiken tartte olla niin vakavaa. Go girl go!

Niin toisaalta elämässä opetetaan että kaikkea ei voi saada eikä kukaan ihminen ole täydellinen joten älä odota liikoja. Miks ihmeessä sitä sit pitää tyytyä yhteen? Välillä minusta tuntuu, että parasta olis olla kuitenkin sinkku, että vois pyörittää niin paljon miehiä kuin lystäis, mutta kun nekin näkyy kuitenkin tykästyvän. Voi näitä ihmisen tunteita!

Sun käytöksen syy jo selvisi: heikko itsetunto. Sua hivelee miesten huomio ja olet valmis lähtemään kenen tahansa mukaan joka hymyilee kauniisti ja kehuu.

 

[x]

Kukaan ei voi sun puolesta päättää. Itse teet ratkaisut, mutta mun mielipide on se että jos lähdet, älä säntää heti uuteen suhteeseen. Vaikka se tuntuu nyt hyvältä idealta, vaatii aikaa selvitä edellisestä suhteesta yli. Ei sillon ole otollinen aika uudelle suhteelle. Se on tosi pieni prosentti niistä suhteista jotka pettämisestä alkaa, jotka pysyy yhdessä.

Mene miehesi kenkiin. Tuntuisiko sinusta mukavalta kuulla eroamisen aikaan tai sen jälkeen että miehesi on löytänyt toisen? Osoita vähän inhimillisyyttä toiselle, ja koittakaa pysyä riidattomana, jos mahdollista. Kun teillä on lapsiakin, miehesi ei katoa koskaan elämästäsi kokonaan.

Tässä viisauden sanoja ap:lle! Ja mieti nyt rehellisesti olisiko tuo nuori mies oikeasti valmis mihinkään suhteeseen sun ja lastesi kanssa? Tietäähän sen mitä suurin osa nuorista kolleista vonkaa...

 

[Yh:n lapsi]

Paheksun, todellakin! Omahyväistä ja itsekästä, just aamulla joku täällä ihmetteli että mistä näitä riittää! "Oma napa, oma elämä, minulle kaikki heti, minä minä minä..."

Entäs jos jatkaisinkin miehesi ja lastesi kanssa perhe-elämää, ja etsisit onnesi niistä? Et vaaranna mitään itseltäsi, mutta annat läheisillesi onnen =)

Minä koitin sen jälkeen kun päätimmekin ettei erota, mutta kun alkoi tuntua siltä etten ole oma itseni enkä saa parisuhteessani olla oma itseni. Minusta syödään vaan energiaa eikä kukaan anna mulle mitään takaisinpäin! Siis tää on se tunne mikä mulla on, vaikka tiedän, että puolisoni rakastaa mua ja kotielämä on suht koht kohdillaan, muiden silmissä varmaan idyllistäkin, ehkä. Minä olen väsynyt. Haluisin olla huomattu ja huomioitu. Siks kai ajaudunkin toisen syliin, mutta kun nyt sain enempi mitä hain jostain syystä.

Ota vaikka 18v nuorukainen ylimenosuhteeksi avioeron jälkeen, mutta älä kaada tuosta paskaa aviomiehesi niskaan. Ole kunniallinen ihminen ja vie loppuun se ero, jota olet jo aloittanut. Anna lapsillesi mahdollisuus tavalliseen elämään äläkä pakota heitä katselemaan ja kokemaan äidin uutta sinkkuelämää jossa panot tulee ja menee.