päiväohjelmasta stressaaja

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huolensa kullakin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

huolensa kullakin

Vieras
Onko olemassa ketään muuta, joka stressaa päiväohjelmasta lapsen kanssa. Siis kun pitäisi ehtiä ulos aamusta ja illasta ja jossain välissä laittaa ruokaa niin että se olisi valmista juuri tiettyyn aikaan jne..Minusta ainakin tuntuu, etten millään ehdi tehdä kaikkea niin "normien"mukaisesti vaikka kuinka haluaisin. Sitten tuntuu, että se aiheuttaa vaan paineita. Haluaisin kuitenkin nauttia tästä ajasta kotona, enkä tehdä siitä suorittamista. Mutta miten se onnistuu, kun on tällainen luonne, että kaiken pitäsi olla niin tarkkaa!

Kuulostaa varmasti tyhmältä, mutta asia todella kiusaa minua. Meille on vielä tulossa pian toinen vauva, ja jotenkin toivoisin, että pystyisin ottamaan rennommin. Kahden kanssa en ainakaan ehdi pysyä "aikataulussa".

 
Heippa!

Vähän samanlaista "oireilua" täälläkin. Mua stressa eniten tuo jatkuva ruuan laittaminen, varsinkin kun lapsi ei anna siihen hetken rauhaa. Muutenkin tuntuu, että koko ajan ollaan tulossa tai menossa jne. Jotenkin en osaa rauhoittua. Kotiäidillä on kiirettä ja stressiä =)
 
minä en jaksa enää stressata päiväohjelmasta. 2 pientä poikaa kun on.

Me yleensä ulkoillaan aamupäivästä ja jos aamu menee mönkään,niin sitten ei ulkoilla,kun vasta päikkäreitten jälkeen. Ja jos ulkona menee pitempään, niin sitten ei tehä mitään isompaa ruokaa,vaan mikrossa riisi tai mannapuuroo jne. Toki lapselle on tärkeää tietyt rutiinit,mutta parempi se minusta on stressitön vanhempi kuin kiree aikatauluttaja.

Ja voithan sä kokeilla jotain muunlaista rytmiä, semmosta mikä passaa teijän perheelle. Ulkoilette kerran päivässä,jos kaks ulkoilua menee liian tiukille jne.

Minuuttiaikataulu kahden pienen kanssa on sula mahdottomuus ellei lapsina ole robotteja. Minäkin oon oppinu suurpiirteisemmäksi väkisin,kun oon huomannu,että koskaan ei voi tietää kuinka kauan tänään menee esim. vaatteiden pukemisessa tai aamupuuron syönnissä.

iisisti vaan!
B)
 
Heippa,

Se varmaan vähän kuuluu asiaan, etenkin kun on vasta totuttelemassa uuteen rooliin. Ja varmasti nykypäivänä kun "vaaditaan" kaikennäköistä äideiltä ja isiltä, niin ei ihme että alkaa itsekin turhaa kasvattamaan omaa kuormaan - vaikka ihan turhaa! :)

Mulla ainakin auttoi kun suunnittelen ruokailujutut päiviksi eteenpäin. Eli käyn kaupassa n 2 kertaa viikossa ja suunnittelen edes jotenkin mitä syödään seruaavina päivinä. Suurin apu on kun tekee isoja annoksia ruokaa, joita voi syödä vielä seuraavanakin päivänä ja vaikka laittaa valmiita annoksia pakkaseen. Näin ei tarvitse ainakaan stressata sitä että on hellan ääressä koko päivää joka päivä.

Itse stressasin aikoinaan turhaa sitä että jos en ole saanut mitään "järkevää" tehtyä päivän mittaan - suosikkistressini oli siivoaminen! Ou mai... Kaikkea sitä itselleen kerää. Mutta jossain vaiheessa opin vain ottamaan rennomin ja siihen auttoi se että jutteli asiasta oman miehen kanssa ja sai täydet ymmärrykset. Nyt meillä tosin super-luksusta kun ollaan ulkomailla, jossa halpaa, niin meillä käy siivoja 2 kertaa viikossa... Saispa hänet sitten Suomeekin ;) Tokkopa kuitenkaan. Mutta olen kyllä suunnitellut että kun Suomeen tullaan takaisin otetana siivoja 2 kertaa kuukaudessa - edes. Siitähän saa kotitalousvähennystäkin ja kun on vakkarityyppi, niin ei tule hirmu kalliiksikaan.

Ehkäpä kannattaa siis "suoristaa pari kulmaa", eli jättää vaan pienemmälle murehtimiselle jotkut asiat nyt ja yrittää enemmän nauttia lapsen kanssa olemisesta.

:flower: :flower:
 
Eri ihmisille sopivat erilaiset stressin selätyskeinot. Minulla toimivat nämä:

- viikon ruokalista mietitään kerralla
- kaupassa käydään 1 krt viikossa + pakolliset leivät ja maidot, jos loppuvat kesken (itse käyn kaupassa lauantaina klo 7, uskokaa tai älkää. Kaupassa on rauhallista, pääsen irti yhden aamun aamupalarutiineista, enkä ole liian kauan poissa päivällä kesken lasten leikkiajan. Lisäksi käyn kaupassa yksin, en jaksa viedä sinne lapsilaumaa mukanani ;) )
- yksi lämmin ruoka tehdään edellisenä iltana valmiiksi
- joka päivä pestään yksi koneellinen pyykkiä, niin ei kasaudu
- joka päivä siistitään koti (ei kaamea kaaosta ... ainakaan teoriassa...)
- viikko "ohjelmoidaan" etukäteen eli minä päivänä siivotaan, milloin käydään kirjastossa yms. Viikko ei tietenkään välttämättä suju juuri näin, ja siitä ei kannata ottaa stressiä. Mutta itse olen huomannut, että jos en ajattele menoja lainkaan etukäteen, en saa yhtään mitään ekstraa tehtyä ja se stressaa vielä enemmän.

Ehdotan, että mietit, mikä stressaa eniten ja mietit ensin yhden stressin selätyskeinon. Jos se toimii, mietit seuraavan.
 
Juu tiedän tunteen. Minäkin ajattelen että sitten kun jään kotiin, teen sitä tätä ja tota. Plus vien muksut ulos kaksi kertaa päivässsä ja aina on itse tehtyä ruokaa kotona...

Joinakin päivinä tämä jopa onnistuu, useimmiten ei. Siksipä tässä perheenäitinä hioutuu johtajaksi. Oppii delegoimaan, säätämään, ennakoimaan, suunnittelemaan, kannustamaan, kehumaan.

Meillä on menty siihen että lapset tekee aika paljon itse asioita. Tähän muuten kannattaa panostaa. Tietenkään ihan pienet ei pysty, mutt aika pienestä asti lapset voi osallistua kotitoimiin. Se ihan oikeasti tuo äidille lisäaikaa kun ei tarvitse kaikkia passata, ja myös suunnattomasti iloa. Eilen olimme koko porukalla kahvilasssa, ja pienemmätkin kantoivat omat mehunsa, ensin pöytään ja sitten roskikseen, kävivät hakemassa servettejä ja muuta pientä. meitä ilahdutti, ja taatusti heitä itseäänkin, kun muut kahvilassa olivat ihastelivat heidät omatoimisuuttaan ja taitavuuttaan.
 

Yhteistyössä