Pakko kysyä (kun vauva tulee taloon, isompi päiväkotiin->)

[S]

Rehellisesti, mä aion viedä sen takia, että saa nukkua päivällä vauvan kanssa eikä tarvi jaksaa leikkiä, ulkoilla, viihdyttää isompaa lasta joka ei päikkäreitä nuku. Itsekäs olen mutta entäs sit? Isompi lapsi ei kärsi kun on päiväkodissa, ainakin tähän mennessä on innoissaan joka päivä sinne mennyt ja itkun kanssa kotiin tullut. Vauva saa kaiken mun huomion edes sen ajan, illalla on sitten esikoinen ja mies viemässä huomioo siltä pois. Haluan päästä helpommalla kun siivoan päivällä tai käyn kaupassa. Itsekkäitä syitä on vaikka kuinka monta, mutta en näe mitä haittaa siitä on kun mikään osapuoli ei kärsi mun itsekkyydestä.

Peesaan tätä!

 

[Kotona Kirves Kädessä]

ei todella voi.. kuulemma tuo on kuitenkin asenteesta kiinni väsyykö vai ei..

Niinpä Välillä kovin sinisilmäistä, vai pitäisikö sanoa ruusunpunaista kuvitelmaa on monella, siitä kuinka elämä tulee menemään. En tarkoita, että pitäisi vaan synkistellä, ja varautua pahimpaan, mutta siltikään elämäänsä ei voi 100% varmuudella suunnitella etukäteen.

 

[KolmeKertaa]

No ei voi ei. Ihme vääntöä. Tuomionpasuuna soi ja lapset hoitoon.

 

[vieras]

En lukenut koko ketjua. Meillä 2-vuotias jatkoi tarhassa 10 päivää kuussa ihan äidin takia. Viihtyy siellä kyllä ja on kavereita, haluaa lähteä tarhaan, mutta en silti sanoisi, että ei pärjäisi ilman kavereita ja virikkeitä.

Minua suoraan sanoen pelotti, millainen yövalvoja vauva uhmaikäiselle tulee kaveriksi ja siksi pidin hoitopaikan. Vähempää kuin 10 päivää kuussa ei ollut mahdollista ottaa, minulle olisi riittänyt vähempikin. Ei ole varmaan yhtenäkään kuukautena ollut vielä tuota kymmentä päivää, vaan aina jokusen päivän poissakin. Eikä kokonaisia päiviä.

Meillä ei ole mummoja, jotka voisivat hoitaa isompaa välillä tai esim. ulkoiluttaa häntä, jos haluaisin välillä nukkua vauvan kanssa päiväunet. Miksi yhden lapsen äideille sanotaan aina, että "nuku silloin kun vauvakin nukkuu", mutta kahden tai useamman lapsen äidin on vain valvottava? Avoimeen päiväkotiin ja kerhoon mennään tapaamaan kavereita yhdessä äidin kanssa, mutta äidille ei ole lepohetkeä.

Tästä syystä minun lapseni on välillä tarhassa leikkimässä kavereiden kanssa eikä kärsi siitä, kun kerran sinne haluaa. Asia muuttuu tietysti sitten, kun on mentävä kokopäivähoitoon ja joka päivä - nyt tarhapäivät ja kotipäivät ovat molemmat kivaa vaihtelua.

Vauvamme ei ollutkaan mahdoton tapaus, joten elämäni on ollut liiankin helppoa välillä. Mutta onko se suuri synti? *avaa sateenvarjon* Vauva saa olla rauhassa tissillä ilman että minun pitää juosta koko ajan vauhdikkaan kaksivuotiaan perässä. Minä voin käydä vain yhden lapsen kanssa ostoksilla. Voin nukkua päiväunet ja siivota kämppää rauhassa. Taapero pääsee leikkeihin ja retkille, syö kunnolla päiväkodissa (kotona ruokailu on monesti melko kaoottista) ja harjoittelee siellä esimerkin kautta pottailua. Hän saa ulkoilla sydämensä kyllyydestä ilman, että joku sanoo: "Nyt on pakko lähteä sisälle, koska vauva tarvii tissiä." (talvella ulkoimetys oli aika extremeä, nyt kesällä se jopa onnistuu)

Tänään lapseni aloittaa reilun kahden kuukauden loman, ja raportoin kyllä tänne, kun hän seuraavan kerran sanoo, että XXX lähtee tarhaan tarhaan.

Meillä täsmälleen sama tilanne (ei myöskään mitään tukiverkkoja), esikoinen 2v 7kk toisen syntyessä. Tuntuisi hullulta ottaa pois kokonaan pk:sta (jatkaa 2-3 päivää viikossa) johon tottunut ja jossa luonut jo kaveripiiriin. Kotona minä väsyneenä vauvan kanssa valvomisesta- varmaan todella 'kivaa' vilkkaalle ja sosiaaliselle esikoiselle. Kerhoihin ei alle 3 v. oteta, perhekerhot kaukana eikä autoa käytössä, syksy ja talvi pahimmillaan eikä lähipuistossa tällöin juuri ketään seurana.

Minäkin ihmettelen että yhden vauvan äidille sanotaan että nuku aina kun voit, mutta kahden lapsen äidin pitäisi olla yli-ihminen ja jaksaa valittamatta, väsymättä ja mitään apua saamatta/käyttämättä usean kuukauden valvomiset ilman mitään lepoa.

 

[Kotona Kirves Kädessä]

No ei voi ei. Ihme vääntöä. Tuomionpasuuna soi ja lapset hoitoon.

Luitko mun vastauksen kysymykseesi päivähoitoko ratkaisu?

 

[Annu]

Rehellisesti, mä aion viedä sen takia, että saa nukkua päivällä vauvan kanssa eikä tarvi jaksaa leikkiä, ulkoilla, viihdyttää isompaa lasta joka ei päikkäreitä nuku. Itsekäs olen mutta entäs sit? Isompi lapsi ei kärsi kun on päiväkodissa, ainakin tähän mennessä on innoissaan joka päivä sinne mennyt ja itkun kanssa kotiin tullut. Vauva saa kaiken mun huomion edes sen ajan, illalla on sitten esikoinen ja mies viemässä huomioo siltä pois. Haluan päästä helpommalla kun siivoan päivällä tai käyn kaupassa. Itsekkäitä syitä on vaikka kuinka monta, mutta en näe mitä haittaa siitä on kun mikään osapuoli ei kärsi mun itsekkyydestä.

Tiedätkö, että joskus se kotiinhakemisitku on protestia siitä, että hoitoon on viety...ei kerro välttämättä siitä, että lapsi ei haluaisi kotiin.

Mutta nämä on vanhempien valintoja, joihin on mahdollisuus. Toki se pitää ajatella omaakin jaksamista, mutta tosi on myös se, että ne lapset on tosi vähän aikaa pieniä...

 

[KolmeKertaa]

No ei voi ei. Ihme vääntöä. Tuomionpasuuna soi ja lapset hoitoon.

Luitko mun vastauksen kysymykseesi päivähoitoko ratkaisu?

Juu. Toivottavasti jaksat nyt paremmin.

 

[Kotona Kirves Kädessä]

[
Juu. Toivottavasti jaksat nyt paremmin.

Mulla oo ollu hätäpäivää vuosiin, mutta meinaatko että tuossakin tilanteessa, äidin vaan pitäisi jaksaa, ja pitää lapsi kotona?

 

[KolmeKertaa]

[
Juu. Toivottavasti jaksat nyt paremmin.

Mulla oo ollu hätäpäivää vuosiin, mutta meinaatko että tuossakin tilanteessa, äidin vaan pitäisi jaksaa, ja pitää lapsi kotona?

Ongelmanratkaisu lähtee vaikkapa neuvolan pakeilla, kartoitetaan tukiverkostot, mietitään äitille hoitoa (terapiaa, lääkkeitä) kodinhoitajaa kotiin, onko sukulaisia, mitä palveluja kaupungilla on muita tarjota, voiko lapsi käydä jossain muissa toiminnoissa, hoituuko äidin ongelmat siirtämällä lapsi päivähoitoon, vai lähteekö ongelman hoito äidistä? Oisko esikkoryhmistä apua, oisko psykan polilla keskusteluryhmiä, entäs äimä-yhdistys?

 

[vieras]

"Tiedätkö, että joskus se kotiinhakemisitku on protestia siitä, että hoitoon on viety...ei kerro välttämättä siitä, että lapsi ei haluaisi kotiin."

Just näin, ei itkun määrä ole verrannollinen lapsen haluun olla ph:ssa. Lapset usein järjestää kohtauksia hakemistilanteissa.

 

[vieras]

Tässä ulkopuolisena seuraan enkä muista, mistä tilanteesta alunperin puhuttiin.

Mutta tuo tukiverkostojen kartoitus kuulostaa oikeasti vitsiltä. Ylensä niitä ei sellaisilla ihmisillä ole, jotka ajautuvat tukaliin tilanteisiin. Ja ne osaa kartoittaa jokainen itsekin jos niissä on jotain kartoitettavaa. Kaupungin tukiverkot ovat monesti ei oota. Jutteluapua saattaa saada, mutta sillä ei tee mitään jos ongelman on päivästä toisen selviytyminen ihan arjen asioissa. Kodinhoitaja on todella harvinaisuus lapsiperheissä kunnan palveluna. Perhetyöntekijöiden aika kuluu isoissa kaupungeissa päihde- ja lastensuojeluperheissä, tavikset saavat pärjätä omillaan.

 

[nöppönen]

[
Juu. Toivottavasti jaksat nyt paremmin.

Mulla oo ollu hätäpäivää vuosiin, mutta meinaatko että tuossakin tilanteessa, äidin vaan pitäisi jaksaa, ja pitää lapsi kotona?

Ongelmanratkaisu lähtee vaikkapa neuvolan pakeilla, kartoitetaan tukiverkostot, mietitään äitille hoitoa (terapiaa, lääkkeitä) kodinhoitajaa kotiin, onko sukulaisia, mitä palveluja kaupungilla on muita tarjota, voiko lapsi käydä jossain muissa toiminnoissa, hoituuko äidin ongelmat siirtämällä lapsi päivähoitoon, vai lähteekö ongelman hoito äidistä? Oisko esikkoryhmistä apua, oisko psykan polilla keskusteluryhmiä, entäs äimä-yhdistys?

ja ensiapuna kuitenkin tarjotaan usein sitä osa-aikaista hoitoa. neuvolan kautta mä sain ja lähdin hakemaan apua. meillä kävi alkuunsa pehetyöntekijät, mutta koska tarvitsijoita on paljon ja tekijöitä vähän niin tarjotaan sitä hoitopaikkaa. esim minua ei laskettu ensisijaiseksi avuntarvitsijaksi ja jos perhetyöntekijöitä oli sairaana niin tottakai pudotetaan niistä jotka ei ole moniongelmaisia. ja myös minä olen saanut itselleni apua niin asian käsittelyyn kuin jaksamiseenkin. harva ongelma hoituu kokonaan silläettä lapsi laitetaan hoitoon, mutta se usein on osana sitä perheen jaksamisen tukemista.

 

[Kowalski]

Ongelmanratkaisu lähtee vaikkapa neuvolan pakeilla, kartoitetaan tukiverkostot, mietitään äitille hoitoa (terapiaa, lääkkeitä) kodinhoitajaa kotiin, onko sukulaisia, mitä palveluja kaupungilla on muita tarjota, voiko lapsi käydä jossain muissa toiminnoissa, hoituuko äidin ongelmat siirtämällä lapsi päivähoitoon, vai lähteekö ongelman hoito äidistä? Oisko esikkoryhmistä apua, oisko psykan polilla keskusteluryhmiä, entäs äimä-yhdistys?

Buahahaa. Joo, noinhan se ihannemaailmassa menee. Tosielämässä tilanne ei vaan ole noin hyvä.
Täällä ekana ehdotetaan päivähoitoa. Kodinhoitajaa ei saa ellei ole lastensuojelutapaus, eli kunnon ihmisten joilla on vain väsymystä, masennusta tms ei ole mitään mahdollisuuksia saada kodinhoitajaa. Pelkästään perheneuvolaan on kuukausien jonot pahimmassa ruuhkavaiheessa, psykologille pääsee jos on yrittänyt itsemurhaa mutta muuten ei (ellei sitten ole narkomaani, peliriippuvainen, alkoholisti tms ongelmista kärsivä ). Sosiaalityöntekijälle on jonoa. Ainoastaan lastenneuvolaan pääsee suht nopsaan, ja sieltä ehdotetaan päiväkotia ratkaisuksi.
:/

 

[Kimppa]

Mitä lapsi tarvii, että siitä tulee tasapainonen ihminen? Yksi tärkeimmistä lienee asiantuntijoiden mukaan se, että lapsi saa kokemuksia siitä, että hän on itsessään arvokas, rakastettu ja tuottaa vanhemmilleen iloa.

Täysin toisarvoisia kaikkeen edelliseen nähden ovat päiväkotivirikkeet tms. Lapsi ei nykyisinkään kasva kieroon ilman eskaria. ...

Ei lasta tietenkään ole pakko laittaa osa-aikahoitoon, ellei koe sitä ollenkaan tarpeelliseksi! Ja kukaan ei kiistä sitä, etteikö tärkein asia olisi se, että lapsella on kotona hyvät olot, hän saa rakkautta ja häntä kasvatetaan kunnolla. Monet vain kokevat hoidon tarpeelliseksi. Ja kyllä, olen myös sitä mieltä, että yli 3-vuotiaan on ihan tervettä olla välillä ikäistensä kanssa ilman äidin "ohjausta". Se voi toki olla muuallakin kuin päiväkodissa, mutta useimmilla kotonaolevilla ne sosiaaliset kontaktit ovat vähissä.

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Ongelmanratkaisu lähtee vaikkapa neuvolan pakeilla, kartoitetaan tukiverkostot, mietitään äitille hoitoa (terapiaa, lääkkeitä) kodinhoitajaa kotiin, onko sukulaisia, mitä palveluja kaupungilla on muita tarjota, voiko lapsi käydä jossain muissa toiminnoissa, hoituuko äidin ongelmat siirtämällä lapsi päivähoitoon, vai lähteekö ongelman hoito äidistä? Oisko esikkoryhmistä apua, oisko psykan polilla keskusteluryhmiä, entäs äimä-yhdistys?

Buahahaa. Joo, noinhan se ihannemaailmassa menee. Tosielämässä tilanne ei vaan ole noin hyvä.
Täällä ekana ehdotetaan päivähoitoa. Kodinhoitajaa ei saa ellei ole lastensuojelutapaus, eli kunnon ihmisten joilla on vain väsymystä, masennusta tms ei ole mitään mahdollisuuksia saada kodinhoitajaa.Pelkästään perheneuvolaan on kuukausien jonot pahimmassa ruuhkavaiheessa, psykologille pääsee jos on yrittänyt itsemurhaa mutta muuten ei (ellei sitten ole narkomaani, peliriippuvainen, alkoholisti tms ongelmista kärsivä ). Sosiaalityöntekijälle on jonoa. Ainoastaan lastenneuvolaan pääsee suht nopsaan, ja sieltä ehdotetaan päiväkotia ratkaisuksi.
:/

Onneksi sä kommentoit, koska mä en edes viitsinyt...

 

[lumihiutale82]

mä olin ennen samaa mieltä ap:n kanssa...otinkin esikoisen pois hoidosta kun kuopus syntyi..mutta nyt kun esikoinen on 5v. ja kesäloma alkaa tänään niin itkun kanssa jäädään lomalle kun kaikki kaverit on hoidossa...että näin.

 

[vieras]

Apua kotiin ei saa edes kun äiti sairastuu vakavasti saatika sitten jos tulee muuta karikkoa.

Mutta päihteitä jos vetää niin apua on tarjolla.

 

[Kowalski]

mä olin ennen samaa mieltä ap:n kanssa...otinkin esikoisen pois hoidosta kun kuopus syntyi..mutta nyt kun esikoinen on 5v. ja kesäloma alkaa tänään niin itkun kanssa jäädään lomalle kun kaikki kaverit on hoidossa...että näin.

Meilläkin kitistään, että milloin pääsee taas päiväkotiin.
Vaikka ollaan matkustettu junalla, käyty Korkeasaaressa, leikitty kotipihassa ja lähistön puistoissa, käyty rannalla, askarreltu kotona, rakennettu majaa takapihalle, jne. Silti tyttö 4½ v kaipaa kaveriseuraa jo nyt, vaikka on ollut kotona vasta viikon ajan. Ja on pirun kiukkuinen huomatessaan, että muut saa kyllä olla päiväkodissa mutta hän ei (asutaan ihan pk:n vieressä ).
Syyskuussa noiden pitäisi vasta hoitoon mennä, enkä todellakaan tiedä mistä revin samanikäisiä lapsia tytölle leikkikaveriksi ennen sitä. Naapuruston samanikäiset kun ovat päiväkodissa....yksi lomailee elokuussa, sitä odotellessa :xmas:

 

[Kimppa]

Pullamössöä pullamössöä, arvon äidit. Kyllä sen 5 vuotiaankin voi pitää kotona, senikäinen itseasiassa nautiskelee vapauden huumasta täysin rinnoin ja kavereita haalitaan kodin läheltä, tai ajetaan autolla/bussilla/pyörällä vaikka kavereiden luo. Asiathan on ihan täysin omasta aktiivisuudesta kiinni. Vai kaikillako täällä on masennus/mielenterveyshäiriö/on yksinhuoltaja ilman tukiverkkoa/palstailu vie kaiken ajan?

Pullamössöilystä kertoo pikemminkin se, että asiat ovat niin hyvin, ettei edes osata kuvitella toisenlaista elämää kuin itsellä.

Ei tarvita kuin sairas tai vaikka vain sairasteleva vauva niin kaikki kuvailemasi on mahdotonta. On sen 5-vuotiaankin varmasti mukava viettää sisällä tai lääkärikäynneillä kaikki päivät ilman kaverikontakteja. Vanhat kaverit ovat jääneet päiväkotiin ja eskari alkaa kuitenkin vuoden päästä. Äiti vetää heräilyrallia monta vuotta ja kaikki ovat väsyneitä. Meillä ei ole tätä tilannetta, mutta lähipiirissä on useitakin. Vauvan ei tarvitse olla kuin vähän vaikeammin allerginen niin tilanne voi olla tämä.

Päinvastoin kuin monessa muussa maailman kolkassa, suomalaisen äitiyden päätavoite, että elämä on mahdollisimman raskasta, työntäytteistä ja äitiys on mahdollisimman riippumatonta muista ihmisistä. Eikä valiteta vaan pidetään pää kiinni, vaikka siitä puuttuisi puolet. Suomalainen äitiys on samalla myös maailman yksinäisintä.

Loistava kirjoitus :flower: Just näin! Monissa muissa maassa siivoojan tai vaikka au pairin/ lastenhoitajan palkkaaminen ei ole mikään juttu vaikka äiti olisikin kotona.

Jos se on pullamössöä, ettei halua elämästään helvetin raskasta ja sellaista, että menee jaksamisensa äärirajoilla, niin olkoot sitä sitten.

Osalla kotona pitkään olevilla on myös suhteellisuudentaju kateissa, mitä se osapäivähoitokin tarkoittaa. Ihan kuin se olisi valinta, että kasvattaako lapsen 100-prosenttisesti omat vanhemmat vai 100-prosenttisesti päiväkoti.

Kodilla on aina se päävastuu kasvatuksesta ja ne ovat ne tärkeimmät eväät elämään mitä kotoa saadaan. Mutta sitä ei varmasti pilaa se, että muksu on tutussa kivassa hoitopaikassa 12 tuntia viikossa (josta nukkuu 4). Viikossa kun on tunteja 168 ..

Tämä ei ole sellainen JOKO TAI -juttu, vaan ennemminkin SEKÄ ETTÄ. Hoito voi positiivisella tavalla täydentää kodin kasvatusta, mutta ei sitä tietenkään tarvitse lastaan hoitoon laittaa, ellei koe tarpeelliseksi.

 

[coatrack]

Ongelmanratkaisu lähtee vaikkapa neuvolan pakeilla, kartoitetaan tukiverkostot, mietitään äitille hoitoa (terapiaa, lääkkeitä) kodinhoitajaa kotiin, onko sukulaisia, mitä palveluja kaupungilla on muita tarjota.......

ja ensiapuna kuitenkin tarjotaan usein sitä osa-aikaista hoitoa. neuvolan kautta mä sain ja lähdin hakemaan apua.......

Minä kyselin alustavasti neuvolasta perhetyöntekijän mahdollisuudesta kun meillä meinas tulla tilanne ettei mies voi pitää yhtään isyyslomaa toisen lapsen synnyttyä, ja ratkaisuehdotuksena ehdotettiin päiväkotipaikkaa, onhan se kaupungille halvempi lykätä yksi lapsi muiden sekaan kuin järjestää erillinen työntekijä yhtä lasta varten kotiin..

Yleisesti tästä aiheesta; eiköhän jokainen perhe tee niinkuin parhaaksi näkee, toisille sopivat ratkaisut ei ole hyviä toisille jne, lapsetkin on niin erilaisia tarpeineen.

 

[vieras]

Mä joudun harkitsemaan ainakin osa-aikaista päivähoitoa esikoiselle kun kaksoset syntyy. Esikoinen on silloin vasta 1,5 vuotias.

 

[Minttu84]

Mie oon kans aina ollu sitä meiltä et isompaa ei "hylätä" päiväkotii ku uus vauva tulee. Ei lapsia sitä varten tehä et no voi laittaa muiden hoitoo! Tottakai ymmärrän jos täytyy töihin, kouluu ym. mennä, mut jos on ite kotona nii miks ei lapset saa olla kans??!!

 

[Annu]

Muistaako kukaan ajatella sitä lasta. Tässä hoetaan vaan äidin jaksamista. ENTÄ se lapsi! Vaikka lapsi kaipaisikin kavereitaan ekat pari päivää, niin vuorenvarmasti lapsi nauttii pitkistä aamuista ja rauhallisesta olemisesta äidin ja sen vauvan kanssa.

Ja jos se lapsi on päivät hoidossa niin vuorenvarmasti hakee sen huomionsa iltaisin vanhemmiltaan. Ja taas on elämä raskasta.

Nykyaikana vaan kaiken pitää olla niin helppoa ja se pää prakaa vähemmästäkin. Miten lie olis nykyajan mammat selvinneet 50 vuotta sitten 10 lapsen pyöriessä jaloissa. Ei mitenkään.

 

[pk:n hoitaja]

Kiinnostaa, että mitä te äidit, jota viette lapset hoitoon, kuvittelette että siellä tapahtuu??
Meillä ryhmässä 14 1-3 vuotiasta. Se "virike" mitä te niin kovasti haette, sisältää seuraavaa:
Kerran viikossa n. 15 min lauluhetki, ehkä kerran kolmessa viikossa lapsi pääsee liimaamaan jonkun syttyrän paperiin - sitten on seuraavan vuoro. Muu aika menee siihen, että hoitajat vaihtaa vaippoja, antaa ruokaa, pukee, riisuu ja yrittää pitää lapset irti toistensa niskoista. Kaikkea tätä säestää jatkuva "ei, ei saa, istu alas, ei juosta, et lyö ketään, nyt olette kyllä nätisti, syö, pää tyynyyn..." rallatus. Mahtavaa virikettä. Ette varmasti pysty kotona parempaan.......

 

[Vieras]

Muistaako kukaan ajatella sitä lasta. Tässä hoetaan vaan äidin jaksamista. ENTÄ se lapsi! Vaikka lapsi kaipaisikin kavereitaan ekat pari päivää, niin vuorenvarmasti lapsi nauttii pitkistä aamuista ja rauhallisesta olemisesta äidin ja sen vauvan kanssa.

Ja jos se lapsi on päivät hoidossa niin vuorenvarmasti hakee sen huomionsa iltaisin vanhemmiltaan. Ja taas on elämä raskasta.

Nykyaikana vaan kaiken pitää olla niin helppoa ja se pää prakaa vähemmästäkin. Miten lie olis nykyajan mammat selvinneet 50 vuotta sitten 10 lapsen pyöriessä jaloissa. Ei mitenkään.

Että mua sitten suoraan sanottuna vituttaa tällainen.
Joo ei olisi varmaan pää kestänyt ei. Meillä ei ole MINKÄÄNLAISTA tukiverkkoa, ei minkäänlaista. Mies on ainoa jos jossain haluan käydä. Lapsi on 5 ja on ollut kerran yöhoidossa. Pienempi on 8 kk ja on ollut kerran yhden ainoan tunnin hoidossa kun mä jouduin sairaalaan.. Kun mä sairastuin pahasti, olin 2 päivää lasten kanssa kotona ja oksensin koko ajan. Vasta sitten pystyi mies jäämään kotiin. Ei kukaan voi edes kuvitella millaista on elää ilman tukiverkkoa kun lasten kanssa on oltava aina, oli tilanne mikä hyvänsä. Yleensä näillä jeesustelijoilla on itsellään mummot, papat sun muut lähellä. Ei kestä minun pää tätä, ei voi mitään. Ja siksi meille tulee päiväkoti mukaan lapsen elämään