palaa käpy ton lapsen syömättömyyteen.

[väsynyt äiti]

nyt oli kummipoika yökylässä ja tunsin kamalan kateuden piston kun se söi kaikkea mitä tarjottiin ilman ennakkoluuloja ja reippaasti.
oma lapsi siinä vieressä pyöritteli ruokaa lautasellaan ja keksi tekosyitä ettei tarvis syödä. työllä ja tuskalla sai kaks haarukallista jauhelihakastiketta menemään.

ennenkun kukaan alkaa neuvomaan, niin sanon et meillä tarjoillaan aamupala, ruoka, välipala, toinen lämmin ruoka ja iltapala.
(poikkeuksia on, esim. nää hellekelit, juhlapäivät yms.)
ruokana on sitä mitä tarjolle laitetaan, kaikkea pitää MAISTAA, mutta PAKKO ei ole syödä. ja jos ei syö, niin seuraava ruoka on sit kun on ja välissä ei tarjoilla mitään leipiä tai keksejä.
en ole tehnyt asiasta numeroa, en ole kiristänyt, uhkaillut, enkä lahjonut, syö jos syö, eipä lapsilla ole tapana itseään nälkään tappaa.

mä en jaksa tätä enää, oon niin kateellinen niille joiden lapset syö kaikkea ennakkoluulottomasti ja reippaasti. toi syö leivätkin kuivana kun ei tykkää voista, leikkeleestä, eikä juustosta.

asiasta olen puhunut neuvolassa josta sanottiin et ei hätää, et kyl se ajan kanssa, mut tätä on ollut nyt 3 vuotta ja mua hävettää lähtee ton kans mihinkään kun se ronkkii ja nirsoilee eikä suostu syömään mitään!!!

me ollaan kuitenkin muut hyvin kaikkiruokaisia, meillä syödään kalaa, lihaa, kasviksia, kanaa, salaatteja, perunaa, pastaa, laatikoita, keittoja........

mä en jaksa, mä HÄPEÄN tota lasta kun se on tollanen nirso joka vaan vinkuu ja marisee syömisestä. miten mä oonkin onnistunu kasvattaan sen noin??!! mitä helvettiä mä oon tehny väärin??!!! ;( itkettää ja en jaksa tätä.

toivoisin nyt kommentteja ja omia kokemuksia ihmisiltä jotka TIETÄÄ mistä mä puhun ja mitä tää oikeesti on....

 

[-Jonttu-]

Mä kun luulin, että kaikki lapset on nirsoja. Oma pikkuveli syö varmaan vieläkin mäkkärin lastenaterian hampurilaisen pelkillä sämpylöillä ja kuivalla pihvillä.

 

[ap]

Mä kun luulin, että kaikki lapset on nirsoja. Oma pikkuveli syö varmaan vieläkin mäkkärin lastenaterian hampurilaisen pelkillä sämpylöillä ja kuivalla pihvillä.

mun lähipiirissä ja perhepiirissä toi meidän ipana on ainoa. siksi ehkä reagoinkin näin vahvasti...

 

[Ooo]

Lapsi syö kun sillä on nälkä, ei itseään nälkään tapa jos ruokaa on tarjolla. Tai tätä yritän itselleni toitottaa kun oma ei myöskään syö juuri mitään. Mut minkäs teet. Aiemmin mietin, et tungen suppilolla suoraan rasvamössöä kohta suuhun, mut nämä tietysti vain ahdistuspäissäni ja itsekseni ajatellen (selitys siksi, ettei kukaan innostu luulemaan, että sen tekisin).
Eihän se häpeä ole, ettei syö. Voi sanoa, että meidän lapsi vaan on tällanen pieniruokainen. Tai ei väkisin edes kasaa eteen lautaselle kylässä mitään, jollei itse pyydä. Itse olen omani kohdalla ainakin lopen kyllästynyt tuputtamiseen, mutta jotenkin sitä tekee, vaikka aina miettii, et nyt mä tän lopetan!

 

[Ooo]

Siskonpojan muksu vetelee vaivatta monta lautasellista kun meidän vaan ronkkii, et tiedän miltä tuntuu. Mutta ei se sun vika ole

 

[ap]

Siskonpojan muksu vetelee vaivatta monta lautasellista kun meidän vaan ronkkii, et tiedän miltä tuntuu. Mutta ei se sun vika ole

niin just tuota mä tarkoitan, en siis sitä et lapsi kuolee nälkään tms..

 

[cora]

Olethan tietoinen siitä, että lapsesi huomaa sun epätoivon ja ärsyyntymisen? Olisikohan ruoasta tullut valtataistelu teidän kahden välillä?

 

[ap]

Olethan tietoinen siitä, että lapsesi huomaa sun epätoivon ja ärsyyntymisen? Olisikohan ruoasta tullut valtataistelu teidän kahden välillä?

no mä kyl pyrin oleen ihan viilipyttynä noissa ruokailutilanteissa vaikka sisällä kiehuu ja kuohuu, mä en usko et täs mistään valtataistelusta on kyse..

 

[Ooo]

Cora, tätä mäkin just mietin ja siksi yritän olla tyrkyttämättä. Mutta tuon syömisen kanssa se on vaikeaa kun se huoli on niin kova. Vaikkei tarttis olla. Kun itselle tuo ruooka maistuu liiankin hyvin. Poika ei syö edes karkkia paria namua enempää, vaikka tarjolla olisi koko pussi. Siis hä?

 

[vieras]

Ai ihan HÄPEÄT lastasi... Minä kyllä sinuna häpeisin itseäni jos lapsestani ajattelisin noin,, ja kun vielä syykin on noin älytön. Kasvaako lapsesi neuvolan käyrien ja käppyröiden mukaan ihan normaalisti? Jos kasvaa, mikäs hätä tässä sitten on. Ehkä lapsesi kroppa osaa hyödyntää sen pari lusikallista jauhelihakastiketta tehokkaasti ja se riittää.

Oma lapseni on samanlainen nirsoilija, mutta en kyllä ota mitään stressiä asiasta, enkä todellakaan häpeä lastani.

 

[Fivi]

Hei Meillä kans nyt 4 neljä vuotias poika jonka kans oli 3 vuotta taistelua syömisestä ja ruoka-aineiden valikoinnista. Nyt 3 vuoden taistelun jälkeen on oppinut syömään juustoa ja leikkelettä leivän päällä. Lihaa ja perunaa. Kaikkea perusruokia. Se vaatii vain pikäaikaista ja hidasta kokeilua, maistelua, rakenteiden tunnustelua ymv. Vieläkin silti vieraissa saattaa jättää syömättä. Olen miettinyt asian niin, että meillä on ehkä silloin 1 vuotiaana menny joku pieleen, mistä on johtunut sitten tuo hankaluus.

 

[Yainaba]

Mulla on kaikki lapset syöneet hyvin joten en edes osaa kuvitella tilannetta ettei lapsi söisi.

Mut mä ehkä en ois huolissani pienisyömäsestä lapsesta jos se kasvaa ja kehittyy normaalisti muuten. Kaikkien elimistöt ei vaan vedä samalla tavalla kuin toisten.
Jakasamisia kuitenkin. :hug:

 

[ap]

Ai ihan HÄPEÄT lastasi... Minä kyllä sinuna häpeisin itseäni jos lapsestani ajattelisin noin,, ja kun vielä syykin on noin älytön. Kasvaako lapsesi neuvolan käyrien ja käppyröiden mukaan ihan normaalisti? Jos kasvaa, mikäs hätä tässä sitten on. Ehkä lapsesi kroppa osaa hyödyntää sen pari lusikallista jauhelihakastiketta tehokkaasti ja se riittää.

Oma lapseni on samanlainen nirsoilija, mutta en kyllä ota mitään stressiä asiasta, enkä todellakaan häpeä lastani.

ehkä turhan kärjistetty toi et häpeäisin lastani, mä häpeän niitä tilanteita kun ollaan jossain vaikka isolla kaveriporukalla kaikki perheineen syömässä ja mun lapsi on ainoa joka ei syö mitään muuta kun kuivaa leipää. ne tilanteet on mulle vaan jotenkin todella noloja ja vaikeita, en tiedä miksi.
ehkä siksi et mun lapsi on ensimmäinen nirso jonka tunnen.. en voi esim.verrata lohduttavasti et se ja sekin on "onneks" samanlainen, et mä en oo tehny mitään väärin... en vaan voi näille tunteille mitään.

 

[heh]

minua hävetti lapsena, kun olin niin "hyvä" syömään, ja keksin sitten omasta päästä, mistä en muka tykkää, ettei minua pidettäisi kaikkiruokaisena possuna . Nyt oman lapsen äitinä ymmärrän vasta, mikä siunaus kaikkiruokaisuus on.

Älä huoli, samassakin perheessä voi olla sekä hyviä syömään että ronkeleita, ei useinkaan ole kasvatuksesta kiinni. Jos ja kun teillä syödään järkevää ruokaa ja suhtaudutaan siihen terveesti, eikä tuputeta herkkuja syömättömän ruoan tilalle, neuvoisin vaan yrittämään muistaa, että lapset kehittyvät tässä omaan tahtiinsa. Mitä vähemmän annat lapsesi huomata, että sinua ärsyttää, sitä vähemmän hän käyttää nirsoilua "valtapelinä". "Jaa, ei sitten, no, minä ainakin syön" saattaa olla hyvä lähestymistapa.

Jaksamisia! Aina on ihmisiä, joiden mielestä He Ainakin Olisivat Kasvattaneet Lapsen Paremmin, Ja Asettaneet Sille Rajat, mutta jos itse tietää parhaansa tehneensä, on järkevää vain antaa koirien haukkua ja karavaanin kulkea .

 

[cora]

Mun tyttö on vasta vajaa 2v, mutta eka vuos oli yhtä tuskaa syömisen kanssa. Käytiin tutkimuksissa ja ravitsemusterapeutilla. Mutta tyttö ryhtyi syömään, kun tosiaan annoin vain olla syömättä, jos ei maistunut... Siksi kysyin valtataistelusta, mutta hyvä, jos kaikki ok sillä saralla.
En tiedä, oletko käynyt yksityisellä kyselemässä asiassa? Kasvaako lapsi hyvin?

 

[Ooo]

Mä luulen, että sellaset vanhemmat, joiden lapsi syö kunnolla eivät ymmärrä sitä tunnetta mikä tulee kun lapsi ei syö. Eikä sitä määrääkään osaa kunnolla ajatella, että se masu on niin pieni ja pari ruokalusikallista vois riittää. Syöminen on niin perusjuttu, että sen olettaa toimivan automaattisesti. Että terve lapsi syö, se se mielikuva on.

 

[ap]

juu, lapsi siis kasvaa hyvin, on pitkä ja hoikka poika, mut ihan normaaleissa mitoissa. ei tässä siis mitään hengen hätää ole, lähinnä äiti on vaan väsynyt kun tuntuu et loppua ei näy...
olis niin kiva käydä sen kans vaikka ulkona syömässä tms, mut ei se syö.
oon ottanu sitä mukaan ruuanlaittoonkin, mut edes se ei innosta sitä syömään.
mua vaan ahdistaa ja tää on mun päänsisäinen ongelma.

kiitos nimimerkki heh, ihanasti kirjoitettu

 

[cora]

Hmm. Entä jos kysyt siltä tyyliin, että mikä on lempiruokaasi ja sitten valmistat sitä. Syökö yhtään enempää?
Jos siis lempiruokaa löytyy...

 

[ap]

Hmm. Entä jos kysyt siltä tyyliin, että mikä on lempiruokaasi ja sitten valmistat sitä. Syökö yhtään enempää?
Jos siis lempiruokaa löytyy...

ei...
ja tohon mä en lähde, meillä syödään mitä syödään. jos lapselta kysyttäis niin me syötäis kylmää makkaraa, ruisleipää kuiviltaan, ehkä makaronia ja that´s it.... mä oon aatellu et kun teen monipuolista ruokaa ja laitan lapsen aina maistamaan, niin se sit pikkuhiljaa tottuu erilaisiin makuihin ja koostumuksiin, mut pskanmarjat.
sen "EN TYKKÄÄÄÄÄÄ"-huudon oon saanu korvattua sillä et lapsi sanoo kauniisti et ei ole enää nälkä. kotona, hoidossa, mummolassa, joka paikassa sama juttu, ei se vaan syö ja mä koen epäonnistuneeni jossain ja pahasti.

 

[fddf]

Kaverilla on myös kaksi huonosti syövää lasta ja ruokailutilanteet ovat äidille yhtä tuskaa, kun yrittää saada menemään alas edes pari murusta. 5 vuotias esikoinen on alkanut syömään aavistuksen paremmin, mutta 1 v kuopus on vielä aivat toivoton.

Vierestä katselleena ja kuunnelleena, en voi muuta kun toivottaa paljon tsemppiä ja jaksamista äidille. Olen oppinut, että saan olla tyytyväinen, kun omat lapseni syövät hyvin.

 

[cora]

Juup, en nyt tarkottanutkaan, et jatkuvasti tarvitsis mitään lapsen lempiruokia olla tarjolla. Ihan yleisesti vain tarkoitin, siis että jotain syö joskus enemmän kuin "kaksi teelusikallista". Ettei ole mitään vakavampaa, joillakin lapsilla on refluksin yms. takia oraaliaversio, eli kaikki suuhun pantava koetaan epämiellyttäväksi.

 

[vieras]

Vaikka kuinka luulet, ettei lapsi huomaa ärtymystäsi tai häpeilyjäsi, usko pois, kyllä ne kaiken tuollaisen vaistoavat!

 

[ap]

Vaikka kuinka luulet, ettei lapsi huomaa ärtymystäsi tai häpeilyjäsi, usko pois, kyllä ne kaiken tuollaisen vaistoavat!

tiedän sen.
mutta tarkoitan etten hermostu tai ala korottaan ääntä tai pakottaa syömään... eri asia kun sanoa tyynen viileesti että selvä, sun ruokailu oli sitten tässä, kiitos ja hei kun alkaa mouhoamaan. vaikka lapsi vaistoaisikin kireän olemuksen. jolle en voi mitään.

 

[vieras]

Vaikka kuinka luulet, ettei lapsi huomaa ärtymystäsi tai häpeilyjäsi, usko pois, kyllä ne kaiken tuollaisen vaistoavat!

tiedän sen.
mutta tarkoitan etten hermostu tai ala korottaan ääntä tai pakottaa syömään... eri asia kun sanoa tyynen viileesti että selvä, sun ruokailu oli sitten tässä, kiitos ja hei kun alkaa mouhoamaan. vaikka lapsi vaistoaisikin kireän olemuksen. jolle en voi mitään.

No tuo "sun ruokailusi olis itten tässä, kiitos ja hei" kuulostaa juurikin siltä, että olet ärsyyntynyt ja tyytymätön lapsen käytökseen ruokapöydässä. Mun ehdotukseni on, että annat lapsen syödä mitä syö tai jättää ihan rauhassa syömättä. Itsepähän on sitten nälissään, ei se sinulta pois ole. Keskity omaan ruokaasi, älä kyttää lasta. Älä pakota edes maistamaan. Kun on aika poistua pöydästä, sanot vaan että "nyt saa nousta pöydästä. Kiitos." Ei mitään muuta kommenttia tarvita.

Meillä on nirso lapsi, joka on nyt vähitellen alkanut syömään ihan reippaitakin annoksia ja kokeilemaan uutta. Olen pidemmän aikaa antanut lapsen olla täysin rauhassa ruokapöydässä, en ole tuputtanut tai pakottanut maistamaankaan. Sen olen kyllä tehnyt selväksi, että leipää tai jälkiruokaa ei saa, ellei ole syönyt pääruokaa, mutta muuten en ole tehnyt ruokailusta numeroa. Tämä on alkanut tehota. Lapsi on rentoutunut ruokapöydässä. Mitään valtataisteluja on turha käydä kun en lähde niihin mukaan.

 

[vieras]

Veljen lapset on nirsoja aina kun jompikumpi vanhemmista on paikalla koska he tekevät siitä ruokailusta hirvittävän numeron ja lapsille laitetaan aina eri ruokaa (kalapuikkoja ja raejuustoa). Lasten ollessa isovanhemmilla lapset syövät mitä ruokaa laitetaan koska kumpikaan mummo ei tee asiasta mitään numeroa ja muuta ruokaa ei ole. Eikä ruokailusta ole mitään ongelmaa.