palstalääkärit, ja oikeat, mikä mua vaivaa?

[kipee]

Kaikki kaverisuhteet (no, ei kaikki,mut aika tiuhaan ns puolitutut, miehen kavereiden vaimot jne "ei alunperin omat" kaverit sekä lapsuudenkaverit joiden kans lämmitellään suhdetta) kariutuu siihen että sovitaan jotain tapaamista joka kuukausien väännön jälkeen saadaan kaikkien kalentereihin soviteltua,sit joku peruu kun " löytyi paremmat bileet", " mies haluaakin mennä oman kaverinsa kans eikä siis katsokaan lapsia vaikka lupasi", "mennäänkin lasten kans sirkukseen", tms syitä jotka musta on aivan käsittämättömiä syitä perua ko harvinaislaatuinen tapaaminen. No, minä ilmaisen harmistumiseni, toki tiukoin sanankääntein, koska mielestäni näin ruuhkavuosissa pitää tarkemmin pitää kavereista kiinni, jolloin minä olen ilkeä narsisti bitch jolla ei ole sosiaalisia taitoja jasaan kuulla "enkähaluatavatasuaenää" tai "eiköhäntämäolluttässä" jne.
Olen ollut vakaasti sitä mieltä että sopimuksista pidetään kiinni, olen väärässä. mun on vaikea käsittää. Ei mulle kuitenkaan ole voinut sattua noin montaa ääliötä kaveriksi, vika voi tosiaan olla minussa.
Oletanko turhaan että joku tosiaan haluaisi tavata minut? Ikäni ujona eläneenä olen saanut kuulla että "ei sua kukaan tule kotoa hakemaan", joten olen ollut aktiivinen ja viritellyt tapaamisia, reissuja, ja aina olen ollut valmis ottamaan vieraita vastaan tai matkustamaan itse pitkällekin, järjestämään lapsenvahdin jne eli ikinä ei ole mun menoista jäänyt kiinni. Tämä on siis normaalia? Että jos kaveri peruu, hymistellään vaan että "no voi hitsi, ei voi mitään, ens kerralla sitten", kun mulla on hotellit ja kampaajat ja lastenvahdit varattu? Että vituttaa varmaan saa mut sitä ei saa näyttää, niinkö? Miten tämä ihmiskunta voi toimia jos kaikki vaan kusettaa toisiaan ja on vaan olevinaan ystäviä? Eikö kukaan muu tajua mitään vai eikö haittaa?
Olen lasten kasvettua tilanteessa jossa iso osa kavereistä on jääneet vedoten ruuhkavuosiin mut ei lohduta. Ne on mullakin mut silti yritän pitää kiinni omasta sosiaalisesta elämästäni. Onko sit tarkoitus etsiä uudet kaverit kun niille on aikaa? Vanhat vaan jotenkin jää taakse? Olenko vaan niin paska ja voin tehdä itsarin samantien kun ketään ei kiinnosta mun seura? (no en tekis koska mulla on ihana perhe mut hetkittäin masentaa kun sosiaalinen elämä tökkii)

 

["annika"]

kuulostaa siltä että yritäät liikaa.

 

[kipee]

eli mitä tehdä?

 

[kipee]

tuntuu että mä teen väärin, kun kaikki kaverit häviää samoin perustein? miksi kaveri rankaisee kaveria liiasta yrittämisestä?

 

["annika"]

ehkä ne kaverit ei kaipaa mitään ylimääräistä ohjelmaa, tyttöjen iltoja, hotelleita, laivoja tai kampaajia. ehkä sun pitäis keksiä jotain mitä ne muutenkin tekis, ja tehä se vaan yhdessä.
jos teillä kaikilla on lapsia niin luulis että jotain yhteistä tekemistä löytyis, vaikka ihan ulkoilua tai yhdessä eläinmuseoon tai johonkin lasten konserttiin ja se jälkeen syömään tms. ens viikon loppuna on esim elma-messut helsingissä, riippuu tietysti missäpäin asutte.

 

[Colorin]

[QUOTE="annika";24967932]kuulostaa siltä että yritäät liikaa.[/QUOTE]

Peesi!
Ja kaikki ei vaan kaipaa jatkuvaa ohjelmaa. Jos kaverisuhde on hyvä, se kestää myös sen että nähdään elämäntilanteen mukaan. Joillakin voi taukoa olla useita kuukausiakin...

 

[Beep]

Sulla on vääränlaisia kavereita. On olemassa ihmisiä, tai muutama varmasti, jotka todellakin arvostaa tapaamista ja sitä että olet valmis näkemään vaivaa. Jos olet yhtään hauskaa seuraa, niin en usko että olet "täynnä vikaa". Siis kaikisahan meissä on jotain vikaa, se nyt selvä, mutta ei sussa kaikki vika voi olla.

 

[kipee]

kiitos, mut nyt oli kysesiis vuosien tauoista (lapsuudenkaverit) ja uudemmista tuttavuuksista (miehen kavereiden vaimot). nämä siis enimmäkseen töissä, eli vain iltaohjelma onnistuu. asutaan hajallaan ympäri suomea, siksikin yhteisen ajan järjestäminen haastavaa. kaikkien pitää aina matkustaa yhden luo. osa kavereista sellaisia joita miehet ei tavanneet koskaan, joten haluttaisensin nähdä ihan keskenään, ja jokainentietää millaista tutustuminen on jo jokaisella pyörii 2-7lasta jaloissa. onko kohtuutonta vaatia että joko a) nähtäis ihan naisten kesken vaikka kahvilla (minä jopa ajaisin sen 400km kahville jos ei yökylää´tai illanviettoa ole ohjelmassa mutta kaikki ei) tai b) voisi sanoa jos haluaa tai ei voi nähdä kuin lasten kanssa niin järjestetään sen mukaan. kyllä se mulle paremman puutteessa käy. mut kyse oli siitä että kun on sovittu että nähdään jossain, jonkun kotona/ varataan hotelli tai kylpylä/ mennään cityyn viettämään iltaa jne niin sit ei saavuta paikalle? pitääkö tehdä kirjallinen sopimus vai miten nykyään toimitaan?millä sanankääntein sopimus oikeasti sitoo? se "ok, nähdään lauantaina kolmelta siinä pääoven edessä " ei vielä takaa mitään ja on vaan tyhmyyttä noudattaa sitä, niinkö?

 

[kipee]

kiitos "beep", mun on tosi bvaikea uskoa kans että kaikki vika olisi minussa, siksi käännyin palstan puoleen. varmaan joudun tämän johdosta masennutuani käymään vielä ihan lääkärillä mutta haluan vähän kartoittaa olenko seonnut vai missä mättää. tuntuu kuitenkin uskomattomalta että mulle on sattunut noin paljon "huonoja"kavereita, on mulla hyviäkin, joillle voi sanoa jos joku mättää, ja muutamasellainen hymistelykaveri joiden kans vaan hymyillään ja ollaan olevinaan ja jotka on ringissä ainoastaan siksi etten kestä enää menetyksiä. olisko ne kuitenkin parempi heivata, tämä epäaitouskin on rankkaa, en ole näyttelijä,en osaa smalltalkia vaan sanon mitä mieltä ole. joo, juntti. mut ei noi"kaveritkaan" mitään hienostoa ole.

 

[kipee]

sen verran vielä tarkennan että tarkoittamani ihmiset eivät läheskään kaikki ole keskenään kavereita vaan eri kaveriporukoista mut on heivattu tällä perusteella. muutama parin kaverin rykelmä toki mutta kyse yhteensä yli kymmenestä ihmisestä. jotka eivät siis liity toisiinsa.

 

["vieras"]

Yrität seurustella liian etäisten ihmisten kanssa ja kokevat sen oudoksi. Joku mättää, jos ihminen on valmis ajamaan 400km mennäkseen kahville jonkun miehen kaverin vaimon tai etäisen lapsuudenystävän kanssa. Eihän siinä ole mitään kaverisuhdetta mitä ylläpitää. Olet kopioinut kaveriporukka-ajattelun muilta ihmisiltä ja yrität soveltaa sitä ihmisiin, jotka eivät sellaista muodosta.Ehkä ovat niin hämmentyneitä, etteivät aluksi osaa kieltäytyä suunnitelmiltasi. Sinun täytyy muodostaa oikeita suhteita lähempää.

 

[kipee]

en osaa? auta?

 

[kipee]

jos lapsuuden kaveri asuu 400km päässä ja on vaikka facebookissa juteltu ja sovittu tapaaminen, mulla on helpompi lähteä kuin hänellä, miksi teen väärin jos tarjoudun ajamaan luokseen kahville?pitäiskö sanoa ettei käy, eihän tässä ole mitään kaverisuhdetta mitä ylläpitää?

 

[kipee]

oikeesti vääntäkää nyt rautalangasta, en vieläkään tajua mitä teen väärin jos yritän lämmitellä vanhoja kaverisuhteita, tarjoudun näkemään vaivan asian eteen, heidän ei tarvi kuin saapua? pitääkö mun odottaa että jokukysy mua jasit olla vaikeasti tavoiteltavaa kunnes huomaan ettei mitään tapaamista ole tulossa? onko parempi yksin?

 

["vieras"]

en osaa? auta?

Siinä on kyse asioista, jotka ovat palstaneuvojen ulottumattomissa. Mutta olen sitä mieltä kyllä, että sosiaalisissa taidoissasi on jo tämän luetun perusteella häikkää. En usko, että olet narsisti (kuten joku sanoi), vaan kuulostaa, että sinulla saattaisi olla jotakin neurologista ongelmaa (esim. jonkintasoinen aspergerin syndrooma, älä nyt pelästy). Silloin on vaikea ymmärtää sosiaalisten suhteiden toimimista. Kannattaisi varmaan selvitellä sitä puolta, jolloin saisit asiaan ymmärrystä ja myös tukea, jos näin tosiaan on. Kun tietää miten toimii, niin on helpompi tulla ympäröivän maailman kanssa toimeen. Eivät kaikki ole peruskaduntallaajia, mutta ominaisuuksiensa kanssa voi opetella tulemaan toimeen, ettei tule jatkuvia yhtentörmäyksiä ihmisten kanssa ja turhautumista ja pahaa mieltä itselle.

 

[kipee]

niin siis on mullanämä lähikaverit ja´mammakaverit jne mut olis kiva saada muistakin esim lapsuuden kavereista ihan livekuva. sekö ei sit ole ok? ja miksei voi sanoa jos ei halua tavata? voin ruveta ihan kirjekaveriksikin vaikkei se mun juttu olekaan.

 

[kipee]

oletetaan että mulla on sit vaikka tämä asperger. eli vika on minussa. tämähän on pahempi kuin syöpä, sillä saa uusiakin kavereita mutta tällä menee vanhatkin. tätä vaan kysyin.menempä tekemään itsarin.

 

[Beep]

Ihmiset, joille ehdotetaan yllättäen jotain et "Olis kiva nähdä taas", voivat vastata "Joo, niin olisi" vaikka oikeesti ei vaan kehtaa sanoa, että ei kiinnosta.

 

[Beep]

[QUOTE="vieras";24968314]Siinä on kyse asioista, jotka ovat palstaneuvojen ulottumattomissa. Mutta olen sitä mieltä kyllä, että sosiaalisissa taidoissasi on jo tämän luetun perusteella häikkää. En usko, että olet narsisti (kuten joku sanoi), vaan kuulostaa, että sinulla saattaisi olla jotakin neurologista ongelmaa (esim. jonkintasoinen aspergerin syndrooma, älä nyt pelästy). Silloin on vaikea ymmärtää sosiaalisten suhteiden toimimista. Kannattaisi varmaan selvitellä sitä puolta, jolloin saisit asiaan ymmärrystä ja myös tukea, jos näin tosiaan on. Kun tietää miten toimii, niin on helpompi tulla ympäröivän maailman kanssa toimeen. Eivät kaikki ole peruskaduntallaajia, mutta ominaisuuksiensa kanssa voi opetella tulemaan toimeen, ettei tule jatkuvia yhtentörmäyksiä ihmisten kanssa ja turhautumista ja pahaa mieltä itselle.[/QUOTE]

Nyt kun enemmän luin ap:n tekstejä, kuulostaa että tässä voisi olla jotain perää. En nyt lähtis assiksi luokittelemaan, mutta siis sosiaalisissa taidoissa kuitenkin jotakin ja itsetuntemuksesa paljon puutteita.

Jos ei ole kaverin kanssa ihan samalla sivulla, ei se vaan toimi se homma.

 

["ttt"]

niin siis on mullanämä lähikaverit ja´mammakaverit jne mut olis kiva saada muistakin esim lapsuuden kavereista ihan livekuva. sekö ei sit ole ok? ja miksei voi sanoa jos ei halua tavata? voin ruveta ihan kirjekaveriksikin vaikkei se mun juttu olekaan.

Jos sulla on lähikavereita ja mammakavereita tms. läheisempiä kavereita, miks pitää yrittää väen vängällä tutustua joihinkin miehen kaverin vaimoihin ja kaimoihin??

 

[kipee]

ttt- miksi ei?

 

[kipee]

"beep" (#18), miksi ihmiset sanovat niin? minusta se on valehtelemista. muista ilmeiseti normaalia? eikö millään ole enää mitään väliä?

 

["ttt"]

ttt- miksi ei?

No jos se tapahtuis jotenkin vähän luonnollisemmin kuin esim. "mä voin ajaa sen 400 km sun luo kahville", niin miksipä ei. Mutta MIKSI puolväkisin?

 

["mielipide"]

Mun mielestä sä olet parhaasi yrittänyt näiden ns. kavereiden kanssa ja jollei se riitä niin jätä siihen. Älä yritä liikaa. Sullahan kuitenkin on ystäviä eli ihan yksinäinen et ole kuitenkaan vaikka nämä "kaverit" jäisivätkin rannalle?

Omakohtaisena kokemuksena voin sanoa, että esim. lapsuudenaikaisia koulukavereita (olleet silloin parempiakin kavereita), on ollu ihan kiva morjestaa ohimennen mutta se siitä. Elämä on vienyt tahoillaan meitä kaikkia niin paljon eri suuntiin, että samanlaista yhteistä säveltä kuin lapsena oli, ei löydy.

Kuulostaa siltä, että kaverit joiden kanssa oot yhteistä tekemistä puuhannut ja aina ovat peruneet, niin niitä ei oikeasti kiinnosta ja eivät vaan saa suutansa auki vaan kohteliaasti nyökyttelevät ideoidesi mukana. Itsellä tuttava, jonka kanssa ihan kiva treffata joskus, mutta "Soitellaan ja koitetaan nähdä useammin" on vaan klisee, jonka molemmat tietävät ettei toteudu koskaani. Esim. miehen kanssa pyydettiin tätä tuttavapariskuntaa käymään meillä kylässä (välimatkaa n.250 km), mutta tiedän että vakuutteluista huolimatta eivät tule meille.

 

["vieras"]

oletetaan että mulla on sit vaikka tämä asperger. eli vika on minussa. tämähän on pahempi kuin syöpä, sillä saa uusiakin kavereita mutta tällä menee vanhatkin. tätä vaan kysyin.menempä tekemään itsarin.

Nyt tuollaiset höpötykset pois päästä. On paljon onnettomia asseja, jotka eivät tiedä mikä vaivaa ja jotka törmäilevät elämässä, mutta sitten on paljon onnellisia asseja, jotka pärjäävät ja joilla on kavereita, kun ymmärtävät itseään (sehän se on kaiken toiminnan perusta). Ja miksi ihmeessä muka menettäisit vanhat kaverisi tai pitäisi tehdä itsemurha? Ei sinulla ole ollenkaan niin huonosti asiat. Mutta nyt pitäisin tauon niihin uusiin ihmisiin tutustumisessa, keskittyisin vanhojen suhteiden ylläpitämiseen ja tutkisin netissä aluksi tuota aspergerasiaa. Aivan varmaan tulee shokki aluksi, kun alkaa pohdiskelemaan tältä kannalta, mutta se menee ohi ja sitten tulet hyötymään, jos selviää, että jotakin on. Ja tosiaan voi olla mitä tahansa muutakin, että ei ole mikään varma asia. Apua kuitenkin tarvitset minusta joltakin ulkopuoliselta taholta. Ei ole hyvä miettiä näitä vaan yksin.