Palstan vihatuin, ja ylpeä siitä

[kookosta]

- On mahdollista itse säännöstellä milloin tulee raskaaksi, jos ehkäisystä huolimatta tulee väärään aikaan raskaaksi, voi tehdä abortin Suomen lakien puitteissa tietyille viikoille asti

Täysin samaa mieltä. On MAHDOLLISTA.

Eipäs ole mahdollista.
Vai onko lapsettomuus vain ihmisen korvien välistä kiinni?
Aborttikaan ei ole kaikille vaihtoehto: joskus raskaudesta saa tietää liian myöhään, toisilla taas elämänkatsomus ja periaatteet estää sen.

Saivarteluksi menee. Minä ajattelen taas niin, että nimen omaan on mahdollista, jos aika usea pysty niin kuitenkin tekemään

Ja onhan se mahdllisuus aborttiin olemassa, se, miten antaa uskontonsa tai elämänkatsomuksensa vaikuttaa... no, se on taas se toinen mahdollisuus. Antaa vaikuttaa tai sitten ei

MAHDOLLISUUS on -joskin sitä on paha käyttää jos huomaa liian myöhään. Mutta aemmin huomattua olisi ollut mahdollista.

Ja tuota raskaaksi tuloa ja sen säännöstelyä ajattelin kyllä ihan sen pohjalta, että keillä nyt yleensäkin raskaus on mahdollista.

Ja jos jossia ei olis niin lehmätkin lentäs =)

 

[(vierailija)]

Ja jos jossia ei olis niin lehmätkin lentäs =)

No juurikin niin

Jotkut jopa väittää, että mikään ei ole mahdotonta

 

[OnniKeiju]

kas vain... palstan vihatuin...jopas tittelin itelles lätkäsit...eikä mulla oo hajuakaan mistä puhutaan ku vaikutti niin tylsältä koko ketju :xmas:

 

[fanta]

Ja jos jossia ei olis niin lehmätkin lentäs =)

No juurikin niin

Jotkut jopa väittää, että mikään ei ole mahdotonta

Onko se itseasiassa sama asia kuin se, että kaikki on mahdollista?

 

[(vierailija)]

Ja jos jossia ei olis niin lehmätkin lentäs =)

No juurikin niin

Jotkut jopa väittää, että mikään ei ole mahdotonta

Onko se itseasiassa sama asia kuin se, että kaikki on mahdollista?

Jep. Siinäpä se siten tulikin, MOT

 

[Fleur de la Cour]

Ketju on jo pitkä mutta luin vasta nyt aloituksen.. haluaisin kysyä että kuka niitä tukia tarvitsee (ap kun myös viittaa että on väärin viedä tukia niiltä jotka oikeasti tarvitsee) jos jokaisella tosiaan on mahdollisuus ja kykyä vaikuttaa omiin asioihinsa, nimenomaan rahatilanteeseen, parisuhteeseen ja lapsien lukumäärään??

 

[Lentokala]

Ketju on pitkä ja mä yhä ihmettelen kuka ap on?
Onko ollut eri nikki ennen vai oonko liian vähän kenties palstalla?

 

[Darwinin leski]

Naiivi sä olet, ap - et mitään muuta Ei kukaan tuhlaa energiaansa jonkun virtuaali-Rosaleen vihaamiseen, usko pois vaan

 

[Kypsynyt]

Jos kaikki vanhemmat kasvattas lapsensa "mikään ei ole varmaa elämässä" -ajatukseen, niin täällä vallitsisi täysi kaaos. Kaikki yrittäs varastaa ja huijata toisiltaan ja ryypättäs ja raiskattas ja elettäs muutenkin kun viimestä päivää. Koulua ei kannattas käydä, rahaa eikä ruumistaan kannattas säästää ja toimeentuloa ei kannattas hankkia pitkäjänteisesti. Ois muuten todella hyvä maailma mammojen pienokaisten kasvaa...

Eih.... voi ei.

Ei tietenkään ole kyse siitä, että joku kasvattaisi lapsensa tuollaisella asenteella. Kyse on siitä, että elämä tuo mukanaan epäonnistumisia ja vaikeita asioita jokaiselle. Niihin täytyisi mielestäni sopeutua niin, että kykenee nousemaan ylös ja muuttamaan/ tarkistamaan suunnitelmiaan ja jatkamaan taas uudelleen eteenpäin.

Kypsä aikuinen todellakin on jo kokenut sen verran epäonnistumisia ja joutunut muuttamaan suunnitelmiaan, vaikka ehkä pienissä asioissa, että hän tajuaa, ettei kaikkea todellakaan voi päättää itse, vaikka kuinka haluaisi.

Kypsän aikuisen ei siis tarvitse jankuttaa täällä idealistisia periaatteitaan. Lapset oppivat elämän olevan epävarmaa aikuistuessaan, kantapään kautta. Toisilla tämän oppiminen vaan näyttää vaativan enemmän vuosia...

 

[Bad Virgin-]

Naiivi sä olet, ap - et mitään muuta Ei kukaan tuhlaa energiaansa jonkun virtuaali-Rosaleen vihaamiseen, usko pois vaan

Pitäähän se huomio jostain itseensä saada,nääs

 

[Rytkäätys]

Onpas mielenkiintoinen keskustelu, jäisin niin mielellään nytkin tänne keskustelemaan, mutten valitettavasti ehdi koneella olla... Olisi aika moneen kohtaan oikomisen paikkaa, mutta jos joku on halunnut uhalla väännellä sanomisiani, niin se ilo hänelle suotakoon. Tai sitten kysymyksessä on vain tyhmyys, ettei luettua ymmärretä, eikä siihen ole edes halua.

Mutta hauskaa iltaa vain kaikille! Minä lähden nyt laittamaan ruokaa tuonne keittiöön, mutta saattaa olla että suunnitelmat menevät mönkään jos vaikka kaadun matkalla ja kuolen. Ei passaa suunnitella liian pitkälle kun ei voi tietää tulevasta

 

[Bad Virgin-]

Aha..

 

[Kypsynyt]

Sen verran vielä, etten ole ikinä väittänyt että lapsettomuuteen, sairauksiin, kuolinaikaan tms. voisi vaikuttaa. En minä idiootti ole.
Vaan olen sanonut että ne valinnat jotka voi tehdä, kannattaa tehdä jokaisen hyvin, luodakseen sellaisen elämän kuin itselleen toivoo ja haluaa.

Anteeksi nyt vaan, mutta luuletko sä todellakin, että joku tällä palstalla oleva ei tietäisi tuollaista itsestäänselvyyttä? Varmasti jokainen tietää tuon toisen virkkeesi olevan totta aivan ihan ilman sun sanomistakin.

Ei täällä tosiaan jauhettaisi tällaista, jos sä olisit tuota alunperin tarkoittanut.

Mutta hyvä, että nyt tarkoitat. Sehän osoittaa sen, että olet pystynyt kehittämään ajatteluasi kypsemmäksi. Onnea!

 

[nöppönen]

Kerropa Nöppönen rehellisesti mitä minun pitäisi anteeksi pyytää?

Minä en sentään ole henkilökohtaisuuksiin mennyt. Nyt en sinua tarkoita, mutta minullehan on toivottu paljon pahaa noissa keskusteluissa, on ehdotettu lobotomiaa, syntymätöntä lastani on säälitelty, minun äitiyttäni on povattu huonoksi, rakkaudettomaksi ja kammottavaksi, minua on kutsuttu erinäisillä nimityksillä jne. Mutta ei ole kukaan anteeksi pyytänyt, mutta ei toki tarvitsekaan.

ketju oli aikalailla tursunut kun olin poissa. sitä tarkoitin sillä anteeksi pyytämisellä, et vaikka niitä mielipiteitä on pilvin pimein niin niidenkin laukomista pitää rajoittaa. niillä mielipiteen turhillakin julkituomisilla voi aiheuttaa suunnattoman pahaa mieltä jollekin eikä toisen tahallinen loukkaaminen ole aiheellista ja sitä sietää pyytää anteeksi.

 

[Rytkäätys]

Jos kaikki vanhemmat kasvattas lapsensa "mikään ei ole varmaa elämässä" -ajatukseen, niin täällä vallitsisi täysi kaaos. Kaikki yrittäs varastaa ja huijata toisiltaan ja ryypättäs ja raiskattas ja elettäs muutenkin kun viimestä päivää. Koulua ei kannattas käydä, rahaa eikä ruumistaan kannattas säästää ja toimeentuloa ei kannattas hankkia pitkäjänteisesti. Ois muuten todella hyvä maailma mammojen pienokaisten kasvaa...

Eih.... voi ei.

Ei tietenkään ole kyse siitä, että joku kasvattaisi lapsensa tuollaisella asenteella. Kyse on siitä, että elämä tuo mukanaan epäonnistumisia ja vaikeita asioita jokaiselle. Niihin täytyisi mielestäni sopeutua niin, että kykenee nousemaan ylös ja muuttamaan/ tarkistamaan suunnitelmiaan ja jatkamaan taas uudelleen eteenpäin.

Kypsä aikuinen todellakin on jo kokenut sen verran epäonnistumisia ja joutunut muuttamaan suunnitelmiaan, vaikka ehkä pienissä asioissa, että hän tajuaa, ettei kaikkea todellakaan voi päättää itse, vaikka kuinka haluaisi.

Kypsän aikuisen ei siis tarvitse jankuttaa täällä idealistisia periaatteitaan. Lapset oppivat elämän olevan epävarmaa aikuistuessaan, kantapään kautta. Toisilla tämän oppiminen vaan näyttää vaativan enemmän vuosia...

Minä ihan nopsaan voin heittää sulle sellaisia asioita, jotka mua on vuosien varrella koulinut ja vain vahvistanut uskoani näihin asioihin. Että niihin todella voi itse vaikuttaa niin, että vastoinkäymisten tultua voi tehdä muutoksia suunnitelmiin jne. mutta silti päämäärät koettaa pitää saman suuntaisina. Mä olen ollut 6 vuotta suhteessa väkivaltaisen ja vieraissa juoksevan miehen kanssa, mun sisko kärsii lapsettomuudesta, joten sekin on nähty läheltä, äitini on sairastanut kahdesti vaikean imusolmukesyövän ollessani teini-iässä, olen mys kuoleman kautta menettänyt kaksi itselleni läheistä ihmistä.
Että siinä on ne asiat jotka minua ovat jo jossain määrin opettaneet.

 

[(vierailija)]

Just ne eniten rätkyttämässä, että "älä luule ittestäs liikoja" ja "ei sa ees kukaan muista" jne. jne jotka itte tunkee joka s*anan nikkikyselyketjuun parkumaan, että "eikö mua ole listalla, mut unohdettiin" tai vastaavasti kyselemässä "mitä mieltä minusta"

 

[(vierailija)]

...ja ensin itketään, että miten voi tollasta väittää ja väännetään ja vääristellään asioita -ja sitten lauotaan, että mitä sä tommosia itsestäänselvyyksiä muka-viisaana kertoilet

 

[Gluteus maximus]

Minä ainakin sanon täällä suoraa mielipiteeni ja aina mustana, joten kai minutkin voi luokitella vihatuimmaksi :/

 

[Kypsynyt]

noo, kyllä se elämä pikku hiljaa opettaa myös joustamaan omissa mielipiteissä

vaikka en oikein tarkkaan tiedä, mistä puhutaan, mutta tämä on niin totta. nuorena sitä luulee tietävänsä kaikenlaista ja olevansa maailman napa.

Luulen tietäväni kaikenlaista, koska paljon olen tähän ikään kokenut ja nähnyt. Niin hyvää kuin pahaa. Maailman napa en kylläkään luule olevani.

Mutta tiedän olevani se, joka minun elämästäni päättää. Niiltä osin kuin se on mahdollista.

kylläkyllä...niinkuin kaikki muutkin päättävät omasta elämästään niiltä osin kun se on mahdollista....näinhän se on. ihmeellistä vouhkaamista ja itsensä esille nostamista....ei jaksa tajuta. onneksi mun ei tarvitsekkaan.

Niin mutta kun täällä toistuvasti tullaan väittämään ettei muka omasta elämästään pysty päättämään ja että elämää ei voi suunnitella. Siitä on kysymys. Tiedän että jokainen saisi juuri ne kortit kun haluaa kun vain tekisi asioiden eteen jotain ja tajuaisi että päätösvalta ja vastuu on ihan ikioma.

Voihan sitä elämäänsä tokikin suunnitella vaikka koko eliniäkseen, vaan kun kaikki asiat aina mene niin kun on suunnitellut Mistä sitä tietää edes kuinka pitkä se elämänkaari kenelläkin on.
Ja jonkun täysin ventovieraankin päätös oman elämänsä suhteen voi hyvinkin vaikuttaa sun ja munkin elämään. Tuskin on esim. rattijuopon uhrit suunnitelleet miten se heidän elämänsä päättyy tai muuttuu täysin yhtäkkiä. :/
Äärimmäinen esimerkki ehkä, mutta niin se vaan on ettet pysty kaikkea elämässäsi tapahtuvaa säätelemään millään, vaikka sen oman vastuusi kantaisitkin.

Tässä keskustelussa kun onkin kyse siitä, että Rosalee on toistaiseksi onnistunut elämään suunnitelmiensa mukaan ja kertomansa tilanteen perusteella ei toistaiseksi ole nähtävissä mitään tiettyä uhkaa, etteikö hän voisi elää periaatteidensa mukaan seuraavat kymmenenkin vuotta.
Vastapuoli taas on ajautunut ennemmin tai myöhemmin toisenlaiseen tilanteeseen ja puolustavat kiivaasti oikeutusta elämälleen ja sille, etteivät valinneet toisin. Perusteluna on se "ettei aina voi ennustaa elämää". Kaikilla ei todellakaan ole taustalla sairaus tai kuolema vaan puhtaasti laiskuus tai mielihyvän toteuttaminen lyhyellä tähtäimellä. Tietenkin suurin osa heistä kokee elämänsä onnelliseksi ja mielekkääksi, mutta harva kuitenkaan suostuu uskomaan, että on oikeasti elämän kaaria, joissa ihminen on lähestulkoon koko ikänsä hallinnut elämäänsä ja valintojaan. Tilanne ei välttämättä ole "elämän makuinen", mutta ei ole mitään todistetta eikö hallittu elämä olisi vähintään yhtä tyydyttävä kuin hallitsematon. Vaikeinta on vaikeuksien jälkeen niellä se totuus, että meidän yhteiskunnassamme syntyy ja kuolee ihmisiä, joilla ei välttämättä "kolahda totuus" ikinä niskaan. Katkeroituneemmat voivat vain toivoa, etteivät näitä henkilöitä koskaan tapaa.

Niin tai oikeammin katkeroituneemmat kaiketi toivovat, että ne joille ei koskaan totuus kolahda, välttäisivät julistamasta omia totuuksiaan asioista, joista eivät ymmärrä... mutta sehän on paradoksi; jos se totuus olisi kolahtanut, niin ihminen ymmärtäisi olla julistamatta.

Sitä mä vaan en ymmärrä, mitä tyydytystä se omien periaatteiden julistaminen tuottaa?

Eikö niiden mukaan voisi vaan elää ja antaa meidän muiden elää omien kokemusten tuottaman tiedon mukaisesti. Kukin parhaalla taidollaan.

Periaatteiden julistamisessa ärsyttää eniten taustalta huokuva ylemmyyden tunne, siitä kuinka onkaan osannut pelata korttinsa oikein. Eikä julistaja tajua, että niitä korttejaan kun ei voi aina valita.

 

[Kypsynyt]

No pitääkö siihen epävarmuuteen sitten takertua suunnittelemattomuudella ja yrittämättömyydellä tai vaikkapa varomattomuudella?

Niinkös olen väittänyt

Täällä vaan annetaan ymmärtää ettei elämäänsä voi (ollenkaan) suunnitella tai ennustaa, mikä minusta on selittelyä ja vastuun pakoilua. Suomessa on ilmanen koulutus ja kantavat työmarkkinat, jos vaan on tahtoa ja selkärankaa hyödyntää niitä. Koulutuksen puutteesta ja asuinpaikasta johtuva työttömyys on ihmisen itsensä korjattavissa. Se, että on sitonut itsensä olosuhteisiin on ollut itsestä kiinni. Ainoastaan vanhempiaan ei voi valita, mutta sekään ei automaattisesti tarkoita tietynlaista elämää. Rosalee on onnistunut toistaiseksi elämään suunnitelmiensa mukaan, eikä kukaan voi ennustaa hänelle varmasti, että "kolahtaa" taikka joutuu luopumaan periaatteistaan. Sitä vaan ihmettelen, ettei palstalta löydy riittävän hyvää itsetuntoa omaavia naisia sanomaan Rosaleelle, että "minäkin suunnittelin, mutta en onnistunut, mutta onnea sinulle matkaan ja toivon parasta". Sillä lähes kaikilla meilllä on nuorena ollut tavoitteita - on vaan kipeää nähdä aikuisena, että jotkut oikeasti pystyvät elämään niiden nuoruuden/viattomuuden tavoitteiden mukaisesti.[/quote]

Voi kun sä olet väärässä....

Mun ei tarvisi sanoa täällä nimimerkilläni kenellekään, eikä irl:ssäkään, että minulla on kaikki mennyt juuri niin kuin suunnittelinkin. On kertynyt korkeaa koulutusta, materiaalia ja eniten arvostamaani sydämen sivistystä. Huolimatta siitä, että menetin toisen vanhempani nuorena, sen jälkeen olen menettänyt useita läheisiä, olen nähnyt lähipiirissäni paljon sairautta ja muita vastoinkäymisiä ja oma mieheni on sairastellut vakavasti, kun lapsiemme ollessa aivan pieniä...

Sori vaan, mutta mulla on niin hyvä itsetunto, että mun ei tarvi nimimerkilläni kehua, että olen pystynyt elämään periaatteideni mukaisest, vaikka minä olenkin kohdannut enemmän vastoinkäymisiä kuin moni puolta vanhempi.

Sen sijaan minä puolustan verisesti loppuun asti sitä, että elämäänsä ei voi suunnitella varmasti ja siksi ei mielestäni kannata julistaa omia periaatteitaan.

En pidä itseäni mitenkään toisia parempana sen vuoksi, että oma elämä on mennyt vastoinkäymisistä huolimatta hyvin. Enkä kertakaikkiaan ymmärrä, miten joku sellainen voi pitää, joka ei edes ole kokenut vastoinkäymisiä.

Ja sitä paitsi, moni täällä ON sanonut Rosaleelle juuri noin, että on suunnitellut nuorena ja silti elämä meni toisin.

 

[nöppönen]

Ja sitä paitsi, moni täällä ON sanonut Rosaleelle juuri noin, että on suunnitellut nuorena ja silti elämä meni toisin.

aivan, mut mä oon saanut ap:lta vinkin missä kohtaa mä suunnittelin väärin.

 

[Kypsynyt]

Sen verran vielä, etten ole ikinä väittänyt että lapsettomuuteen, sairauksiin, kuolinaikaan tms. voisi vaikuttaa. En minä idiootti ole.
Vaan olen sanonut että ne valinnat jotka voi tehdä, kannattaa tehdä jokaisen hyvin, luodakseen sellaisen elämän kuin itselleen toivoo ja haluaa.

Niin...ensin kirjoittaa yhtä, seuraavaksi jo peruu puheitaan sanoen ettei tarkoita sitä, tätä, tuota, eikä paljon muutakaan. Mitä jäi jäljelle? Itsestäänselvyys, jonka kaikki tietää: kannattaa miettiä ennen kun toimii. Niinhän suurin osa tekee, on tehnyt aina. Mutta kun ylläreitä tulee eteen. Esim. päätös siitä, että tekee lapsia vain yhdelle miehelle, voi muuttua hyvinkin äkkiä toiseksi, jos mies ottaa ja lähtee taikka kuolee, ja lapsiluku ei kuitenkaan tunnu vielä täydeltä, ja niitä hedelmällisiä vuosiakin olisi jäljellä, ja elämään tulee uusi ihana mies...eli never say never.

Täysi peesi, itse paasasin tätä samaa vastaukseksi moneen viestiin, kun en ollut vielä lukenut ketjua tänne asti

 

[Lumiina]

Mä en ees tiedä kuka sä oot. Niinku aivan se ja sama.

Peesi! Ja tämä aloitus on aivan järkky pitkä ottaen huomioon, ettei suurin osa edes tiedä kuka ap on...
Täytyypä lukea vähän ketjua jotta pääsee jyvälle. Tai äh, en mä jaksakkaan lukea.. se ja sama mikä tässä ketjussa on ideana.

 

[fjonga]

nyt mä vedän sulle herneet nenään :snotty:
terveisin alle 25v eikä edes kanoottia saati sitten niitä inkkareita |O

Mihis sä sun kanoottis oot hukannu?
Kanootti jätetään kotiin kun kännäämään lähdetään.

Inkkareitahan sulla on ainakin palstalaisten mielestä liikaakin
[/quote]

ku ei muista millä reissulla se kanootti hukkaan meni :'(