Paraneeko se vaihtamalla ?

[sivhos]

Kun vaki lähti aikanaan omille teilleen ,minulla alkoi sinkkuelämä.Naisia kuskasin kotiini aika tiiviisti.Tansseista niitä sai helposti mukaan.Kun olin autolla liikkeellä,ei ollut kyytiongelmia.Kiva oli puljata useitten naisten kanssa.Pääasiassa mukavia naisia.Siellä olisi ollut meikäläiselle sopiva lopuniäksi,mutta piti vaan hakea vielä parempaa.Nyt sitä ollaan sinkkuna muna kourassa.Ei,vaan piti sanoa,luu kourassa,ja yksin.

 

[Herranjestas]

Sinä olet pulassa.

Jos jatkat nykytilanteessa, teet nykyiselle puolisollesi niin katalasti, että et voi suhdetta palauttaa kuntoon ikinä, ja fiksu toinen nainen ei sinua jää toisena pyöränä pitkään katselemaan. Jos päätät yhteydenpidon ihastukseesi, olet katkera nykyisen puolisosi epätäydellisyyteen, ja se suhde päättyy sitten aikanaan. Jos jätät puolisosi ja heittäydyt uuteen suhteeseen, teitä on kaksi kipeää edellisen suhteen lopettajaa yhdessä, jotka kuvittelette suhteenne pelastavan teidät. Ja teidän suhteenne onnistuu vain erittäin epätodennäköisesti.

Yksi vaihtoehto jäi sanomatta. Jos et tiedä, mitä haluat, kerro puolisollesi tilanne. Se satuttaa kaikkia, mutta rehellisyyden ja kunnon kriisin kautta voi löytyä jotain uutta. Luultavasti päätyisit olemaan yksin, mutta sekin olisi varsin terveellinen vaihtoehto sinun tilanteessa. Tai sen kriisin kautta oikeasti löydät, mitä haluat.

tuota loogisen järjen ja elämänviisauden määrää taas kerran. Viisaan tiivistyksen mestari!

 

[vanha vaihtoon]

Tämä on kysymys,jota usein kysytään,varsinkin jos on ollut pitempään yhdessä.

Ennen olin pidättyväinen asian suhteen.Mutta nykyinen kantani on,että uusi VOI olla parempi.Mutta niihän vanhakin oli,silloin kun oli uusi.Eli käytännössä onnenkauppaa.

Alussa uuden kanssa on todennäköisesti parempaa,mutta aika kuluu...?

Itse kyllä olisi suuri houkutus vaihtaa,jos sopiva tulisi kohdalle.Sillä parempi,että on edes hetken hauskaa,kun koko ajan kurjaa.

 

[contento]

Tämä on kysymys,jota usein kysytään,varsinkin jos on ollut pitempään yhdessä.

Ennen olin pidättyväinen asian suhteen.Mutta nykyinen kantani on,että uusi VOI olla parempi.Mutta niihän vanhakin oli,silloin kun oli uusi.Eli käytännössä onnenkauppaa.

Alussa uuden kanssa on todennäköisesti parempaa,mutta aika kuluu...?

Itse kyllä olisi suuri houkutus vaihtaa,jos sopiva tulisi kohdalle.Sillä parempi,että on edes hetken hauskaa,kun koko ajan kurjaa.

Ei ap:n elämä avovaimon kanssa ole kurjaa. Yhteiselämä toimii hyvin, seksi on hyvää, avovaimo aina hyvällä tuulella jne. Hän vain ei ole tarpeeksi kaunis ja älykäs, jota se uusi on.

 

[Viinanvaltaama]

Ei ap:n elämä avovaimon kanssa ole kurjaa. Yhteiselämä toimii hyvin, seksi on hyvää, avovaimo aina hyvällä tuulella jne. Hän vain ei ole tarpeeksi kaunis ja älykäs, jota se uusi on.

Onnellisten mutta tylsien liittojen perusongelma on se, että ihmiset eivät ota vastuuta oman elämänsä virikkeistä. Mikä tahansa liitto käy ajan myötä tylsäksi, jos perustaa elämänsä sen varaan.

Harrastakaa yhdessä, harrastakaa yksin, toteuttakaa unelmianne, suunnitelkaa, asettakaa tavoitteita. Intohimon ja rakkauden varaan voi pitkällä aikavälillä rakentaa ainoastaan tylsyyden.

 

[Leena]

No mutta ap...alkaako valita kirkastua?

 

[Leena]

Siis valinta tietenkin.

 

[no]

Sinä olet pulassa.

Jos jatkat nykytilanteessa, teet nykyiselle puolisollesi niin katalasti, että et voi suhdetta palauttaa kuntoon ikinä, ja fiksu toinen nainen ei sinua jää toisena pyöränä pitkään katselemaan. Jos päätät yhteydenpidon ihastukseesi, olet katkera nykyisen puolisosi epätäydellisyyteen, ja se suhde päättyy sitten aikanaan. Jos jätät puolisosi ja heittäydyt uuteen suhteeseen, teitä on kaksi kipeää edellisen suhteen lopettajaa yhdessä, jotka kuvittelette suhteenne pelastavan teidät. Ja teidän suhteenne onnistuu vain erittäin epätodennäköisesti.

Yksi vaihtoehto jäi sanomatta. Jos et tiedä, mitä haluat, kerro puolisollesi tilanne. Se satuttaa kaikkia, mutta rehellisyyden ja kunnon kriisin kautta voi löytyä jotain uutta. Luultavasti päätyisit olemaan yksin, mutta sekin olisi varsin terveellinen vaihtoehto sinun tilanteessa. Tai sen kriisin kautta oikeasti löydät, mitä haluat.

miksi ihmisen pitää käyttää oman kasvamisensa välineinä toisia ihmisiä?

Joku on joskus sanonut, että avo/avioliittoon tarvittaisiin ajokortti, olen ihmetellyt sitä, että miksi sitä ei jo vaadita.

 

[you want a piece of me]

miksi ihmisen pitää käyttää oman kasvamisensa välineinä toisia ihmisiä?

Joku on joskus sanonut, että avo/avioliittoon tarvittaisiin ajokortti, olen ihmetellyt sitä, että miksi sitä ei jo vaadita.

Koska kasvuun useimmiten tarvitaan muita ihmisiä. Parisuhdetta ei opi muuten kuin olemalla parisuhteessa. Parisuhdeajokortin saavuttaminen siis edellyttää sitä, että on suhde/suhteita. Teoriaoppimisesta ei tuossa asiassa ole paljonkaan hyötyä.

 

[no]

miksi ihmisen pitää käyttää oman kasvamisensa välineinä toisia ihmisiä?

Joku on joskus sanonut, että avo/avioliittoon tarvittaisiin ajokortti, olen ihmetellyt sitä, että miksi sitä ei jo vaadita.

Koska kasvuun useimmiten tarvitaan muita ihmisiä. Parisuhdetta ei opi muuten kuin olemalla parisuhteessa. Parisuhdeajokortin saavuttaminen siis edellyttää sitä, että on suhde/suhteita. Teoriaoppimisesta ei tuossa asiassa ole paljonkaan hyötyä.

Eikö parisuhdeajokortin ajotunnit voisi olla kärpäsenä katossa popettajan kanssa ja siellä sitten turvallisesti analysoitaisiin. Tai sitten olisi miesopettajia ja naisopettajia, joiden kanssa elettäisiin pari viikkoo, tosi karseita naaraita tai uroksia...

 

[fdaasg]

Yksi vaihtoehto jäi sanomatta. Jos et tiedä, mitä haluat, kerro puolisollesi tilanne. Se satuttaa kaikkia, mutta rehellisyyden ja kunnon kriisin kautta voi löytyä jotain uutta. Luultavasti päätyisit olemaan yksin, mutta sekin olisi varsin terveellinen vaihtoehto sinun tilanteessa. Tai sen kriisin kautta oikeasti löydät, mitä haluat.

Itse TUSKIN haluaisin kuulla puolisoltani, että "mulla on nyt sellainen ongelma, että olen tavannut täydellisen naisen, mutta sinun kanssasi on niin helppo olla - niin että en nyt oikein tiedä, mitä tehdä". Luulenpa, että ratkaisu olisi siinä vaiheessa ihan selvä: antaa äijän mennä vaan sen täydellisyytensä luokse. Jos suhteemme jotenkin saisi jatkoa, muistaisin kuitenkin loppuelämäni sen, että oli joku "täydellinen" ja kaikin tavoin parempi kuin minä.

Jos siis ap vielä harkitsee jatkoa nykyisensä kanssa, suosittelen, että miettii todella tarkkaan, kannattaako asiaa ottaa oikein puheeksi. "Rehellisyys" on joskus peitenimi itsekkyydelle: tuollainen yltiörehellisyys keventää omaa taakkaa (hiljentää omantunnon ääntä, kun nyt tässä tunnustetaan kaikki...), mutta voi satuttaa puolisoa jopa enemmän kuin ero. Itse ainakin hyvin todennäköisesti tuntisin itseni vielä pitkään hyvin puutteelliseksi, virheelliseksi, huonommaksi kuin tämä "täydellinen nainen", ja seuraavaksi alkaisin varmaan tuntea itseni huonommaksi kuin kaikki muut naiset.

Nykyisen puolisosi tehtävä ei ole tehdä ratkaisua puolestasi, älä siis langeta sitä taakkaa hänelle!

 

[mielenkiintoinen ketju]

Ymmärrän ap:n hädän. Mutta minulle, sivustaseuraajalle tämä on oikein mielenkiintoinen ketju. Ollan kovasti eri mieltä, joten ap:n kannattaa ottaa toiminnoissaan avovaimonsa luonne huomioon. Mehän ei tiedetä miten hän suhtautuisi pettämiseen tai jättämiseen, koska emme häntä tunne.
Luulen kuitenkin, että vaikka avovaimo on kakkonen ap:lle, niin hän voisi varmasti löytää miehen jolle hän olisi ykkönen. Mutta haluaako ja osaako hän olla ykkönen myös tunnetasolla eikä vain järjellä ajatellen, sitä emme tiedä. On naisia, jotka aina valitsevat miehen, jolle he ovat kakkonen tai rakastajan, ei aviovaimon asemassa. He eivät yksinkertaisesti osaa olla ykkösenä, vaan ovat aina kuin varanaisena. Kun valitsemme partnerin, niin valinnassa on mukana paljon tiedostamatonta. Harva osaa valita kumppanin, joka myös järkisyillä tuntuu oikealta. Emme tiedä onko ap:n avovaimo niitä, jotka tietämättään valitsevat miehen joille he eivät ole ykkösiä. Meillä on kaikilla oma kuvamme siitä, millainen suhteen pitäisi olla. Usein tämä kuva on tiedostetulla tasolla aika samanlainen meillä useimmilla, mutta toisia ohjaa enemmän tiedostamattomat tunteet kun valitaan kumppani. Se kumppani, joka valitaan tiedostamattomien tunteiden perusteella, voi olla täysin päinvastainen kuin järkisyillä valittu.

 

[Julli juu]

Sellaista vain, että jos olet oikein tyytyväinen sun nykyiseen kumppaniisi, niin suosittelisin jatkamaan. Teillä toimii ainakin sun kuvausten mukaan lähes kaikki. Uusi voi olla jännä ja kiehtova ja erilainen, mutta arki tulee vastaan ihan joka tapauksessa ja sitten voit huomata, että eipäs se niin ollutkaan.

Musta sulla on jotakin tosi arvokasta, mutta jos olet mennyt sen pettämällä rikkomaan, niin vähän epäilen, että sekin kaatuu. Lisäksi vielä, jos tämä uusi kumppanisi on yhtään mustisluonteinen tai vanhoja kaiveleva, saat kuulla siitä, miten suhteenne alkoi. Muutenkin kuulemma 8 prosenttia suhteista, jotka alkavat, kun toinen osapuoli on suhteessa, kestää.

Minulla on asiasta jonkinlaista kokemusta ja näin jälkeenpäin ja jo silloin aikoinaan ajateltunakin, uuden kanssa ei kannata oikeasti alkaa olemaan ennen kuin vanha juttu on selvä. Muuten kärsivät ihan kaikki.

No, toivottavasti sait tästä edes jotakin tolkkua.

 

[Mies 50+]

Itse TUSKIN haluaisin kuulla puolisoltani, että "mulla on nyt sellainen ongelma, että olen tavannut täydellisen naisen, mutta sinun kanssasi on niin helppo olla - niin että en nyt oikein tiedä, mitä tehdä". Luulenpa, että ratkaisu olisi siinä vaiheessa ihan selvä: antaa äijän mennä vaan sen täydellisyytensä luokse. Jos suhteemme jotenkin saisi jatkoa, muistaisin kuitenkin loppuelämäni sen, että oli joku "täydellinen" ja kaikin tavoin parempi kuin minä.

Jos siis ap vielä harkitsee jatkoa nykyisensä kanssa, suosittelen, että miettii todella tarkkaan, kannattaako asiaa ottaa oikein puheeksi. "Rehellisyys" on joskus peitenimi itsekkyydelle: tuollainen yltiörehellisyys keventää omaa taakkaa (hiljentää omantunnon ääntä, kun nyt tässä tunnustetaan kaikki...), mutta voi satuttaa puolisoa jopa enemmän kuin ero. Itse ainakin hyvin todennäköisesti tuntisin itseni vielä pitkään hyvin puutteelliseksi, virheelliseksi, huonommaksi kuin tämä "täydellinen nainen", ja seuraavaksi alkaisin varmaan tuntea itseni huonommaksi kuin kaikki muut naiset.

Nykyisen puolisosi tehtävä ei ole tehdä ratkaisua puolestasi, älä siis langeta sitä taakkaa hänelle![/quote]

Olen melko pitkälle samaa mieltä. Ei tässä ap:llä ole yhtään hyvää ratkaisua. Joku joutuu hänen tekostensa ja tilanteensa vuoksi joka tapauksessa kärsimään.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että asian kriisiyttäminen ja kertominen omalle puolisolle on pienen pieni mahdollisuus löytää jotain uutta. Ilman muuta luultavinta on, että ap jää yksin ilman kumpaakaan naista. Toisaalta uskon, että hyvä suhde saattaa kestää juuri ja juuri yhden ihastumisen, pettämisen. Se vaatii tietenkin pettäjältä valtavaa nöyryyttä, halua muuttaa itseään ja halua jatkaa suhdetta ja hänen kumppaniltaan käsittämätöntä joustavuutta ja rakkautta. Eikä pettämisen tietoisuudesta koskaan luultavasti päästä eroon mutta luulen, että joskus sen kanssa voi elää.

 

[Mies 50+]

Anteeksi, lainaukseni fdaags'ilta epäonnistui. Minun kommenttini alkavat kohdasta: "Olen melko pitkälle samaa mieltä".

 

[taas helmiä sialle?]

Ap kyselee meiltä neuvoja, mutta ei ole kiinostunut itse millään tavalla kommentoimaan vastauksia. hmmmm

 

[naapurin tyttö]

No jaa, eihän sitä nyt voi etukäteen kukaan tietää että paraneeko vai ei. Riippuu kai vähän vaihtamisen syystä. Jos vaihtamisen syynä on pelkästään se että vanha tuttu ja turvallinen tuntuu tylsältä, niin en luule että vaihtamalla paranee. Paranee kai alkuhuuman ajaksi, mutta kyllä uusi ja jännittäväkin muuttuu ajan mittaan tylsäksi, jos lähtökohtana on että aina pitää olla jännää. Mieti nyt tarkasti onko tuo rakastumisesi uuteen naiseen tapa paeta tylsyyttä vai onko se aitoa rakkautta?

Jos vanhassa suhteessa taas on oikeasti jotain vikaa (esim että mollemminpuolista kunnioitusta ja rakkautta ei ole tai että arvomaailmat eivät kohtaa ollenkaan) niin silloin vaihtamalla saattaa hyvinkin saada jotain parempaa. En nyt kuitenkaan suosittelisi varsinaista vaihtoa suoraan vanhasta uuteen. Parasta olis kai eka jättää se vanha, miettiä asioita jonkin aikaa itsekseen ja sitten vasta hankkia uusi.

Oman kokemukseni perusteella vaihtamalla paranee todella paljon, mutta mun entinen suhteeni loppuikin ihan muista syistä kuin tylsyydentunteesta. Eikä mulla ollut tämän uuden miehen kanssa vielä mitään juttua silloin kun erosin entisestä. Eli mun on vaikea sanoa miten olisi sinun tilanteessasi.

 

[-Mie vaan-]

Anna mennä, mitä vielä mietit! Ihastu, rakastu, tunne, hullaannu, mene onnesta sekaisin ja elä. Sitä varten tämä elämä on tehty ja on ihan eri juttu olla elossa kuin oikeasti elää.

Parhaimmat ratkaisuni näin jälkikäteen katsottuna oon tehny tunteella ja aika spontaanistikin. Eikä ole paljon tarvinnu katua. Elämä on ollut elämän makuista ja näköistä... Kuka haluaa harmaata jos voi saada kaikki sateenkaaren värit?

Liian pitkälle miettiessä menee vain sekaisin. Kuka täällä huomisesta tietää? Jos tuo sun ihastuksesi tosissaan tuntuu sielunkumppanilta, niin miksi ihmeessä tyytyisit yhtään vähempään?

 

[Minä ja mä]

En lähtis uuden matkaan, vaan lopettaisin yhteydenpidon kokonaan. On normaalia ihastua pitkässä suhteessa välillä, ei sen takia kannata heittää hyvää eloa pois. Kyse enemmän omasta mielikuvituksesta.

On tosiaan omalla vastuulla kehittää elämäänsä jotain mielenkiintoista, sillä pitkässä suhteessa tulee normiarki väkisin vastaan.

 

[Arkirakkaus]

Moni kakku päältä kaunis. Harkitsehan vielä.
Selvitä pääsi olemalla erillään jonkin aikaa tästä uudesta täydellisyydestä.
Mieti ja punnitse rauhassa. Älä antaudu seksin huumaan uuden kanssa, koska miehelle se on sitten useimmiten menoa...ainakin jonkin aikaa. Siis kunnes sekin suhde arkipäiväistyy ja alkaa todellisen rakkauden punnitseminen.
Olen kovasti miettinyt, mitä ihmettä tämä sielunkumppanuus tarkoittaa? Sellaisen kanssa aikoinaan itsekkin naimisiin menin ja lapsia tuli...mutta arjen pyöritys vei voimat kummaltakin ja niin vaan kiltti kunnon perheenisä haksahti eräänlaiseen pyydykseen eli tyrkkyyn "ystävä"perheen muijaan. Ei romanssi kestänyt, mutta suurta tuskaa ja surua aiheutti molemmissa perheissä, kun käry kävi.
Ehkäpä ihminen oppii arvostamaan luotettavaa ja vähän tylsääkin kumppania vasta kun on liian myöhäistä?

 

[no]

oikeastaan ap:llä on aika tyhmä kysymys, mistä hitosta me mitään tiedetään ja toisekseen, jos jokaisesta ihastuksesta tulee potentiaalinen kumppaniehdokas, niin sellaiselle ihmiselle on muitakin nimityksiä kuin avio/avopuoliso.

 

[Suvereeni]

Tässä ketjussa on paljon katkeraa ja pelokasta kommenttia.

Mielestäni on ihan normaalia, että joskus parit vaihtuvat ja turha sitä on sen ihmeemmin lähteä moralisoimaan. Kukaan muu ei tiedä tilanteen todellista laitaa paremmin kuin aloittaja itse.

Kyllä suhteessa voi olla ja se voi olla toimiva, vaikka kipinää siinä ei olekaan samallalailla kuin olisi jonkun toisen kanssa. Tällöin jos kuvittelee löytäneensä selvästi paremman naisen itselleen niin tulisi kokeilla elämää hänen kanssaan.

Niinkuin tässäkin on jo monesti todettu. Jos et kokeile uutta suhdetta niin jäät sitä varmasti katumaan. Jos taas perustelet itsellesi ettei tämä nainen ole parempi kuin nykyisesi niin voit jatkaa elämää normaalisti nykyisen kumppanisi kanssa.

Turha ottaa kuuleviin korviin näitä kateellisten ja katkerien vuodatuksia moraalista. On täysin normaalia, että aina hieman vilkuilee ympärilleen jopa varattuna. Aina ei tärppää parhaalla tavalla, joten voi olla että joutuu paria vaihtamaan.

Kannattaa kuitenkin tutustua naiseen todella hyvin ennen kuin häneen vaihdat. Et varmasti halua perustaa päätöstäsi jollekkin, jonka olet omasta päästäsi kuvitellut.

 

[no]

Suvereeni, miltä tuntuisi, jos tulisit aina vaihdetuksi, kun todennäköisesti ulkoisilta puitteilta aina löytyy uudenlainen...ajan kuluessa...

 

[vaihdettu]

Suvereeni, miltä tuntuisi, jos tulisit aina vaihdetuksi, kun todennäköisesti ulkoisilta puitteilta aina löytyy uudenlainen...ajan kuluessa...

Miten niin AINA? Jos ap:n tapaukseen viittaat, niin eiköhän tuo liene suht ainutkertaista... Itselläni tosin on kokemusta siitä, että mut vaihdetaan parempaan, mutta kenestä muusta voisin etsiä "syyllistä" kuin itsestäni? Jokin minussa ajaa miehet vaihtamaan parempaan. Itsetutkiskelun paikka.

 

[Sivupersoona]

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta tuosta aloituksesta tuli seuraavia ajatuksia mieleen.

Ensinnäkin tilanne on haastava.

Ensinnäkin kun puolisoksi sopivia ihmisiä on varattu meille jokaiselle useampia kuin yksi, niin siitä syystä saatamme joutua tilanteeseen, että sopivia onkin yhtäaikaa kaksi valittava.

Itse olen sitämieltä ettei nykyistä puolisoa pidä alkaa vaihtamaan muun kuin korkeintaan uskottomuuden takia. Joten ehdotan teille sitä kakkosnaisen unohtamista. Sovussa vaan kerrotte mihin olette päätynyt.

Ajatelkaa tätä siitäkin näkökulmasta, kun nykyinen suhteenne on tasaantunut siitä alkuhuumasta ja arvostatte sitä noinkin paljon kuin kerroitte, ja se uusi ihastus on siinä alkuhuuma vaiheessa.

Miten sitten kävisi jos nyt vaihtaisitte uuteen ja se laantuisi, senjälkeen taas uusi ihastus ja niin edelleen. Siinä olisitte jatkuvassa kierteessä.

Voin kirjoitella lisääkin jos haluatte, nyt en ehdi enempään.