Pariskunnat, jotka eivät halua jakaa kaikkea.

["vieras"]

Koko ajan luen, esimerkiksi tuo, että miehellä oli jotain lääkkeitä ja vaimo ihmetteli, että mitä ihmettä, eihän se ole edes ollut kipeä ja joku siihen tokaisi, että mitä miehen terveys sille vaimolle kuuluu.

On myös oltu hirveän vihaisia kun miehelle on soitettu jostain raskaustuloksesta kun vaimoa ei ole heti saatu kiinni tms. ja muita tällasia tullut vastaan.

Olen aina ajatellut parisuhteiden toimivan yhdessä ja lähes kaikki jaetaan. Ei nyt ehkä tarvitse puolisolle mistään omista peräpukamista kertoa ja ne voi ihan hyvin hoidattaa itse ilman kertomista tms. muut asiat, jotka ehkä hävettävät tai ilmaista, että tulipa nyt järkyttävä ripuli tms.

Mutta ihan normaalit terveyteen liittyvät asiat ja muut. Omasta mielestäni puolisoiden kuuluu jakaa asiat maan ja taivaan väliltä. Ei tietenkään menneisyydestä tarvitse kaikkia mörkäjä kertoa, mutta siitä ajasta kun on yhdessä oltu ja tulevaisuudesta.

Esim. tosta raskausjutusta. Sekin on yhteinen asia, miehen ja naisen molempien. Naisen keho, mutta musta on todella outoa, jos vaimoa suuttuu, jos miehelle asia kerrotaan ensin. Sillon pariskunta ei kunnolla puhalla yhteen hiileen vaan ollaan "perhe", koska on kivaa olla perhe ja se on normaalia ja erota ei voida, koska sillonhan koko kulissi kaatuu. Perheen kuuluu elää yhdessä, yhteen hiileen, puhua asioista, kaikista.

Täällä esimerkiksi muistan...no monikin voi muistaa tapauksen, jossa naisen miehellä oli ulkovarasto, johon nainen ei saa mennä. Siis mitä helevettiä. Omassa kotona ns. "huone" johon vaimo ei saa mennä. Tai jos vaikka mies kieltää koskemasta hänen papereihinsa tms. Sillon parisuhde ei ole ihan kunnossa. Musta on myös todella outoa, jos nainen ei saa lukea miehen tekstiviestiä (jos on vaikka saanut ja huvikseen haluaisi vaikka lukea sen miehelleen ääneen), sähköpostia tai muuta tai päinvastoin.

Vai mitä mieltä olette?

Pitääkö teidän parisuhteessa jakaa kaikki?

 

["jojo"]

Me emme jaa kaikkea. Kummallakin on "omaa elämää". Tosin kumpikaan ei tee mitään sellaista, mitä ei kumppanille kärsi kertoa, kunhan vain on eri kiinnostuksen kohteita ja jos toinen jotain kysyy, niin tietysti kerrotaan. Rahatilanteesta, terveydestä ja lasten asioista kumpikin on selvillä 100%.

 

[ssss]

[QUOTE="vieras";27937158] Musta on myös todella outoa, jos nainen ei saa lukea miehen tekstiviestiä (jos on vaikka saanut ja huvikseen haluaisi vaikka lukea sen miehelleen ääneen), sähköpostia tai muuta tai päinvastoin. [/QUOTE]

Mitä ihmettä.. Kyllä minulle ystävät saattavat laittaa viestejä jotka on tarkoitettu vain minulle, joten törkeää olisi ystävää kohtaan jos mieheni menisi tämän lukemaan!

 

["helvi"]

no mut lynkattiin täällä palstalla ku en kerro gyne käynneistä yksityiskohtaisesti miehelleni

 

[halipupu harmaana]

Parisuhde on kuitenkin kahden yksilön liitto ja jotain yksityisyyttä voi mun mielestä myös toimivassa parisuhteessakin olla. On ihan hyvä, että on sekä omia että yhteisiä harrastuksia, omia kavereita ja omat mielipiteet esim. poliittisiin ja uskonnollisiin asioihin on ihan ok, jos niiden kanssa pystytään elämään sovussa.

Eli mun mielestä ei tartte jakaa kaikkea, yhdeksin ihmiseksi ei tarvitse sulautua. Pääasia on että on tietyt yhteiset arvot ja lähtökohdat hyvälle elämälle, molemminpuoleinen arvostus ja kunnioitus ja luottamus, joista syntyy rakkaus ja kiintymys toiseen.

 

[ap_]

[QUOTE="jojo";27937196]Me emme jaa kaikkea. Kummallakin on "omaa elämää". Tosin kumpikaan ei tee mitään sellaista, mitä ei kumppanille kärsi kertoa, kunhan vain on eri kiinnostuksen kohteita ja jos toinen jotain kysyy, niin tietysti kerrotaan. Rahatilanteesta, terveydestä ja lasten asioista kumpikin on selvillä 100%.[/QUOTE]

Siis tottakai saa ja täytyykin olla omaa elämää, mutta se, ettei tiedetä toisen kaikista asioista on musta todella outoa.

 

["vieras"]

Mitä ihmettä.. Kyllä minulle ystävät saattavat laittaa viestejä jotka on tarkoitettu vain minulle, joten törkeää olisi ystävää kohtaan jos mieheni menisi tämän lukemaan!

No tätä en ihan tullut ajatelleeksi. Mun ystävät enemmänkin soittelee, ei tekstaa ja sama miehellä myös. Mutta joku puoliso saattaa suuttua siitä, jos puoliso vaikka katsoo, että jaa "mikko" on tekstannut sulle.

 

[Porho]

Meillä asiat on aika yhteisiä avoimia. Tilit on erilliset vaikka laskut meneekin puoliksi. Tämä siksi, koska tarkistan yleensä tililtäni menneet summat kuiteista, ja yhteiseltä tililtä olisi tosi hankalaa (miehen pitäisi palauttaa kaikki kuitit). Eikä minulla ole mitään tarvetta tietää miehen pienistä ostoksista.

 

[suuttuisin]

Siis tottakai saa ja täytyykin olla omaa elämää, mutta se, ettei tiedetä toisen kaikista asioista on musta todella outoa.

"omaa elämää", josta täytyy raportoida toiselle kaikki?

ja missä naisen raskaudesta oli kerrottu miehelle ilman naisen lupaa? ei sellasta saa tehdä :O en mäkään saa tk:sta mun miehen terveystietoja noin vaan, eikä pidäkkään.

 

["..."]

No me tiedetään kyllä miehen kanssa toistemme mahdolliset peräpukamat ja vatsan toimintakin ihan täysin.
Ei meil oo mitään salattavaa toisiltamme, enkä koe että asioiden jakaminen olisi pakollista/ahdistavaa. Ennemminkin olisi ahdistavaa, jos toiselle ei voisi tai ei uskaltaisi kertoa jostain nolosta vaivasta/itseä painavasta asiasta.

 

[ap_]

Parisuhde on kuitenkin kahden yksilön liitto ja jotain yksityisyyttä voi mun mielestä myös toimivassa parisuhteessakin olla. On ihan hyvä, että on sekä omia että yhteisiä harrastuksia, omia kavereita ja omat mielipiteet esim. poliittisiin ja uskonnollisiin asioihin on ihan ok, jos niiden kanssa pystytään elämään sovussa.

Eli mun mielestä ei tartte jakaa kaikkea, yhdeksin ihmiseksi ei tarvitse sulautua. Pääasia on että on tietyt yhteiset arvot ja lähtökohdat hyvälle elämälle, molemminpuoleinen arvostus ja kunnioitus ja luottamus, joista syntyy rakkaus ja kiintymys toiseen.

ääh...nyt tämä menee just tähän :/...en siis tarkoita millään tavalla, että pitäisi samat harrastukset olal tms, tarkoitan, että asioista puhutaan ja kerrotaan. Mies kertoo niin moottoripyöräharrastuksestaan eikä niin, että mies sanoo, ettei asia kuulu vaimolle. Tietysti vaimoa ei välttämättä kiinnosta kuulla eikä siinä mitään ihmeellistä ole. Mielipiteet tulee tietysti olla myös omat tms.

En nyt siis tarkoittanut mitään "yhteen samaksi henkilöksi sulautumista" vaan enemmänkin sitä, että asiat jaetaan puhumalla, ollaan avoimia ja voit vapaasti myös kertoa, että olet masentunut ja sen takia sinun ei tee mieli seksiä puolisosi kanssa. Kävit hoitamassa masennusta ja että sait sellasta lääkettä tms. ja se voi tosin vähän häiritä sitä, ettei ehkä haluta yhtä paljon.
Monissa parisuhteissa tämäkin hoidetaan näin: "työnnetään mies pois, sanotaan ettei mikään ole, pääsärkee, käydään salaa psykiatrilla, syödään salaa lääkkeittä, vältellään miesti vuosi ja sitten taas haluttaa ja sanoo, että se vuos oli vaan huono vuosi".

 

[Ultramariini]

Kyllä omaan terveyteen liittyvät asiat ovat mielestäni sellaisia asioita, että niistä pitäisi puhua,etenkin jos on kyse jostain vakavammasta tai vaivasta, joka tavalla tai toisella vaikuttaa arjen sujumiseen. Ja minusta olisi kyllä aika erikoista olla jakamatta raskausuutisia, ellei sitten epäilisi lapsen isän olevan joku toinen... joskin silloinkin minusta asiasta olisi kerrottava, vaikkei ehkä ihan samalla sekunilla kun tekisi positiivisen raskaustestin.

Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse jakaa, minusta kaikkia ajatuksia, mietteitä ja joka ainutta sisimpänsä sopukkaa ei tarvitse toiselle avata. Eikä kaikkea mitä tekee, ilman että siihen liittyy minkäänasteista salailua. Eikä lukea toisen tekstiviestejä, sähköposteja tai kirjeitä, ellei toinen nimenomaisesti sitä pyydä. Minä ainakin saan sellaisia viestejä, etteivät ne kosketa miestäni lainkaan, vaan voivat sisällöltään olla luottamuksellisia asioita jonkun toisen elämästä. Enkä todella jaa niitä mieheni kanssa, enkä pitäisi ajatuksesta, että joku ystäväni lukisi viestini miehelleen ääneen, jos niissä olisi yhtään sellaisia asioita, jotka olen kertonut vain ystävälleni.

 

[BootyPeppi]

En minä nyt joka asiaa jaksa alkaa miehen kanssa juttelemaan. Mutta isommat asiat pitää kun tarvii miettiä aina miten esimerkiksi mennään mun hoitoihin.

 

[chrissy]

meillä on omat tilit ja sähköpostit ja kännykät. ei oo toisella nii minkäännäköstä asiaa niille kulmille ilman lupaa. Gynellä käymisestä en kerro koska miestä ei luultavastikkaan kiinnosta jos ei siellä mitään ollu. Muuten kyllä puhutaan avoimesti asioista niinkuin muutkin. Me ollaan kuitenki yksilöitä vaikka perhe ollaanki ja jokaisella on oikeus omiin juttuihin.

 

[Nenja]

Kyllä me kerrotaan ihan kaikki toisillemme. Tunnetaan toistemme ystävät ja tapaamme niitä yleensä yhdessä (kahvitellaan toisten luona ym). Ollaan myös samassa työpaikassa, joten ei sielläkään mitään salaisuuksia ole

Mun mies on mun paras ystävä. Ei ole mitään mistä en voisi kertoa hänelle. Enkä haluaisikaan että niin on. Se on ihanaa että voidaan olla avoimia toisillemme, ilman että tarvitsee miettiä "hyväksyykö hän tämän". Eri asia on sitten ettei puhuta sellaisista asioista mitkä on kerrottu meille luottamuksellisesti tai kaikkea mitä ollaan ystävien kanssa puhuttu etc.

Oon ollut sellaisessa suhteessa missä en tuntenut miehen ystäviä, perhettä tai mitään harrasuksia ym kunnolla ja tuntui että jäin ulkopuolelle kaikesta, eikä se tuntunut miltään tasapainoiselta parisuhteelta..

 

[ap_]

"omaa elämää", josta täytyy raportoida toiselle kaikki?

ja missä naisen raskaudesta oli kerrottu miehelle ilman naisen lupaa? ei sellasta saa tehdä :O en mäkään saa tk:sta mun miehen terveystietoja noin vaan, eikä pidäkkään.

No tätä just kai tarkoitan. Olet siis niitä ihmisiä, jotka eivät halua jakaa kaikkea. Ei tietenkään raportoiminen ole mikään "velvollisuus" ja pakko vaan itse ainakin haluan jakaa ja kertoa puolisolleni kaiken ja koen, että se kuuluu myös puolisolleni.

No oli tuossa kerrottu jostain gynekologilta? vastaavalta ja soitettu miehelle tuloksesta. Musta ei ollut mitään väärää, jos nainen ei vastannut puhelimeen ja miehen tiedot kuitenkin olleet siellä. Musta ei olisi mitään väärää, että mun terveystietoja annettaisiin miehelle ja päinvastoin. Musta miehen on ihan oikeus kuulla, jos sairastaisin vaikka masennusta, olisin psyykkisesti sairas, neurologinen ongelma, olisin anorektikko tms. vastaavaa. Tietysti sillon kuuluisi kyseessä olla aviomies, eli naimisissa ja ns. lupautunut elämään yhdessä.

 

[Madicken04]

Meillä kyllä kännykät, sähköpostit samoin kuin kirjeet ovat yksityisiä. Ei tulisi mieleenkään mennä lukemaan miehen sähköposteja tai viestejä tai muuten tutkimaan puhelintaan.

En koe että kaikesta tarvitsisi toiselle kertoa mutta kun samaa perhettä ollaan niin kyllähän sitä tiedetään aikas tarkkaan missä mennään. Ei nyt heti tule mieleen mitään terveydellistä ongelmaa tms mistä en olisi miehelle kertonut. Kuitenkaan en pidä tuota kertomista velvollisuutenani eli haluan myös säilyttää oikeuden pitää noita asioita itselläni jos siltä tuntuu.

 

["vieras"]

No tätä just kai tarkoitan. Olet siis niitä ihmisiä, jotka eivät halua jakaa kaikkea. Ei tietenkään raportoiminen ole mikään "velvollisuus" ja pakko vaan itse ainakin haluan jakaa ja kertoa puolisolleni kaiken ja koen, että se kuuluu myös puolisolleni.

No oli tuossa kerrottu jostain gynekologilta? vastaavalta ja soitettu miehelle tuloksesta. Musta ei ollut mitään väärää, jos nainen ei vastannut puhelimeen ja miehen tiedot kuitenkin olleet siellä. Musta ei olisi mitään väärää, että mun terveystietoja annettaisiin miehelle ja päinvastoin. Musta miehen on ihan oikeus kuulla, jos sairastaisin vaikka masennusta, olisin psyykkisesti sairas, neurologinen ongelma, olisin anorektikko tms. vastaavaa. Tietysti sillon kuuluisi kyseessä olla aviomies, eli naimisissa ja ns. lupautunut elämään yhdessä.

Ei, en halua jakaa kaikkea. Voin kyllä sanoa miehelle että meen nyt ripuloimaan vessaan, mutta joskus on asioita joista en ole halunnut kertoa. Enkä myöskään oota että miehen pitäisi jokaisesta lääkärikäynnistä raportoida mulle. Oma asiansa. Jos haluaa kertoa niin sit kertoo. Mun miehellä onkin eräs perussairaus, jonka hoidosta en kyllä sen enempää sit tiedäkkään.

Ja todellakin olisi väärin jos gynekologini soittaisi ja kertoisi miehelleni raskausuutisen, ei siksi että mies ei saisi tietää raskaudestani, vaan siksi että se on vastoin gynekologin vaitiololupausta. Ja mä haluaisin kertoa miehelle ihan itse.

 

[ap_]

Kyllä omaan terveyteen liittyvät asiat ovat mielestäni sellaisia asioita, että niistä pitäisi puhua,etenkin jos on kyse jostain vakavammasta tai vaivasta, joka tavalla tai toisella vaikuttaa arjen sujumiseen. Ja minusta olisi kyllä aika erikoista olla jakamatta raskausuutisia, ellei sitten epäilisi lapsen isän olevan joku toinen... joskin silloinkin minusta asiasta olisi kerrottava, vaikkei ehkä ihan samalla sekunilla kun tekisi positiivisen raskaustestin.

Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse jakaa, minusta kaikkia ajatuksia, mietteitä ja joka ainutta sisimpänsä sopukkaa ei tarvitse toiselle avata. Eikä kaikkea mitä tekee, ilman että siihen liittyy minkäänasteista salailua. Eikä lukea toisen tekstiviestejä, sähköposteja tai kirjeitä, ellei toinen nimenomaisesti sitä pyydä. Minä ainakin saan sellaisia viestejä, etteivät ne kosketa miestäni lainkaan, vaan voivat sisällöltään olla luottamuksellisia asioita jonkun toisen elämästä. Enkä todella jaa niitä mieheni kanssa, enkä pitäisi ajatuksesta, että joku ystäväni lukisi viestini miehelleen ääneen, jos niissä olisi yhtään sellaisia asioita, jotka olen kertonut vain ystävälleni.

Ihan joka ajatusta tai mietettä tms. ei tietystikään tarvitse eikä kannata kertoa. Ei tietenkään ole hyvä sanoa puolisolle vaikka, että vastaantuleva mies on todella komea tai että näin unta että rakastelin vieraan miehen kanssa.

Enkä siis tässä tarkoita, että näin kaikkien pitäisi elää. Tarkoitan, että musta se on outoa elää niin ettei jaa elämäänsä, jos kuitenkin yhdessä ollaan naimisiin menty ja luvattu siis elää yhdessä.

 

["vieras"]

Ihan joka ajatusta tai mietettä tms. ei tietystikään tarvitse eikä kannata kertoa. Ei tietenkään ole hyvä sanoa puolisolle vaikka, että vastaantuleva mies on todella komea tai että näin unta että rakastelin vieraan miehen kanssa.

Enkä siis tässä tarkoita, että näin kaikkien pitäisi elää. Tarkoitan, että musta se on outoa elää niin ettei jaa elämäänsä, jos kuitenkin yhdessä ollaan naimisiin menty ja luvattu siis elää yhdessä.

hah hassua, me nimenomaan voidaan kertoa toisillemme tuollaisia asioita, mutta sitten joku muu juttu voikin jäädä kertomatta.

 

[halipupu harmaana]

Siis tottakai saa ja täytyykin olla omaa elämää, mutta se, ettei tiedetä toisen kaikista asioista on musta todella outoa.

Eikö kysymyksesi ap kuulunut "jakaa kaikkea??" ja se että tietäisi puolisonsa kaikki asiat on aika paljon, se sisältäisi mun mielestä kaikki päivän aikana tapahtuneet asiat, työjutut yms. jutut, jotka ei mua ainakaan edes kiinnosta. Riittää kun tiedetään yhteiset asiat ja ne jotka vaikuttaa myös toiseen.

Itsellenikin tulisi aika kauhea olo, jos mieheni pitäisi tietää ihan jokainen asia musta ja mun jutuista jne... Eihän siitä kertomisesta tulisi loppua, koska varsinkin jos on lapsia kaikkea ei voi tehdä yhdessä, vaan välillä toinen jää kotiin lasten kanssa, kun toinen käy asioilla jne...

Mutta onneksi tässäkin asiassa jokainen saa tehdä niin kuin itselleen ja kumppanilleen paraaksi näkee, eikä niin kuin joku toinen haluaa asian nähdä.

 

[ap_]

[QUOTE="vieras";27937338]Ei, en halua jakaa kaikkea. Voin kyllä sanoa miehelle että meen nyt ripuloimaan vessaan, mutta joskus on asioita joista en ole halunnut kertoa. Enkä myöskään oota että miehen pitäisi jokaisesta lääkärikäynnistä raportoida mulle. Oma asiansa. Jos haluaa kertoa niin sit kertoo. Mun miehellä onkin eräs perussairaus, jonka hoidosta en kyllä sen enempää sit tiedäkkään.

Ja todellakin olisi väärin jos gynekologini soittaisi ja kertoisi miehelleni raskausuutisen, ei siksi että mies ei saisi tietää raskaudestani, vaan siksi että se on vastoin gynekologin vaitiololupausta. Ja mä haluaisin kertoa miehelle ihan itse.[/QUOTE]

Musta on outoa, ettet tiedä miehesi perussairaudesta ja sen hoidosta. Haluaisin ainakin tietää jos puolisollani olisi sellainen ja musta olisi outoa jos ei suostuisi kertomaan. Tietenkään kaikkia ei kiinnosta.

Jotkut haluavat elää enemmänkin yksilöinä. Ei siinä mitään väärää ole. Olen vaan ihmetellyt, kun olen aina ollut enemmänkin "yhteen hiileen eläjä" tms. "yhdessä kaikesta selvitään".

 

[Ultramariini]

Ihan joka ajatusta tai mietettä tms. ei tietystikään tarvitse eikä kannata kertoa. Ei tietenkään ole hyvä sanoa puolisolle vaikka, että vastaantuleva mies on todella komea tai että näin unta että rakastelin vieraan miehen kanssa.

Enkä siis tässä tarkoita, että näin kaikkien pitäisi elää. Tarkoitan, että musta se on outoa elää niin ettei jaa elämäänsä, jos kuitenkin yhdessä ollaan naimisiin menty ja luvattu siis elää yhdessä.

Kyllä minä ainakin jaan mieheni kanssa monia asioita, elämme samaa arkea, ja välillä yhteistä juhlaa. Mutta elettyjen vuosien myötä on sellainen alkuvuosien symbioosivaihe,joka ehkä omalta osaltani oli syvempi kuin miehen, muuttanut sellaiseksi yhteiseksi eloksi, jossa olemme yhdessä, mutta osaamme olla myös erikseen.

 

[ap_]

Eikö kysymyksesi ap kuulunut "jakaa kaikkea??" ja se että tietäisi puolisonsa kaikki asiat on aika paljon, se sisältäisi mun mielestä kaikki päivän aikana tapahtuneet asiat, työjutut yms. jutut, jotka ei mua ainakaan edes kiinnosta. Riittää kun tiedetään yhteiset asiat ja ne jotka vaikuttaa myös toiseen.

Itsellenikin tulisi aika kauhea olo, jos mieheni pitäisi tietää ihan jokainen asia musta ja mun jutuista jne... Eihän siitä kertomisesta tulisi loppua, koska varsinkin jos on lapsia kaikkea ei voi tehdä yhdessä, vaan välillä toinen jää kotiin lasten kanssa, kun toinen käy asioilla jne...

Mutta onneksi tässäkin asiassa jokainen saa tehdä niin kuin itselleen ja kumppanilleen paraaksi näkee, eikä niin kuin joku toinen haluaa asian nähdä.

No tästä keskustelusta ei tullut näemmä oikeen mitään. Oli kai vähän tyhmä kysymys.

Lähinnä siis tuli mieleen tästä, kun toinen ei ole saanut kuulla terveyden tilasta tms. Ei tietenkään voi kertoa yksiselitteisesti mitä päivän aikana tapahtui. Toista ei myös luonnollisestikaan kiinnosta välttämättä toisen työjutut tai että mitä töissä tapahtui.

 

["vieras"]

Musta on outoa, ettet tiedä miehesi perussairaudesta ja sen hoidosta. Haluaisin ainakin tietää jos puolisollani olisi sellainen ja musta olisi outoa jos ei suostuisi kertomaan. Tietenkään kaikkia ei kiinnosta.

Jotkut haluavat elää enemmänkin yksilöinä. Ei siinä mitään väärää ole. Olen vaan ihmetellyt, kun olen aina ollut enemmänkin "yhteen hiileen eläjä" tms. "yhdessä kaikesta selvitään".

Juurihan sanoin että tiedän miehellä olevan perussairaus (miten siitä muuten puhuisin?), mutta en tiedä sen yksityiskohtaisemmin sen hoidosta. Mies ei halua siitä sen enempää kertoa. En mä näe siinä oikeestaan mitään outoa, kuulemma helpompi hoitaa yksin niin ei tarvitse sit toisen olla aina vouhkaamassa asian tiimoilta (niinkuin hänen vanhempansa ovat aina tehneet).

Eikä se silti tarkoita etteikö meillä olisi "yhdessä kaikesta selvitään"- mentaliteettia.