parisuhde ahdistaa

["mamma"]

Meillä ollut koko 13v ajan ongelmia. Riitoja, rajujakin ja muuta. Nyt jotenkin entistä enempi ruvennut mies ärsyttämään ja suutun pienistä. Meillä ei mitään yhteistä aikaa, ei rahaa tehdä mitään yhdessä eikä perheenä eikä mies kiinnostu edes. Seksiä ei ollenkaan ja mies ei tee yhtään aloitteita. Ongelmia siis piisaa. Jotenkin olen rakastunut aikoinaan vääränlaiseen mieheen ja yrittänyt muuttaa häntä siinä onnistumatta. En tiedä miten jotkut muuttaa miehiään. Tämä eka suhde jossa olen ollut joten vertailupohjaa ei ole muihin. Monesti kun katsonkin miestä niin tulee kuvotus. Menetän varmaan järkeni tässä kaikessa. =( Ja tuntuu että olen paska ihminen kun edes mietin tälläisiä.

 

["Lilly"]

hei, ihan sama kaava. Ahdistaa..

 

["Lilly"]

Eikä minusta ole lähtemää poiskaan, lapset lapset... ja olen liian kiltti tuolle ronttiukollekin. Itse jään ilman kaikkea---

 

["mamma"]

Sama juttu. Olen aiemmin pettänytkin ja jäänyt siitä kiinni. Nyt ei ole pettämäänkään. Jotenkin tyhjä olo ja ahdistaa vaan. Omatunto soimaisi jos pettäisinkin ja haluisin jotain kivaa itselleni esim. seksiä. Miksi?
Miksi pitää alistua tähän huonoon suhteeseen mikä ei anna minulle mitään?

 

["Koi"]

Ei toista voi niin vaan muuttaa, vaan täytyy ensin katsoa peiliin..mitä tekisin toisin?

 

["mamma"]

[QUOTE="Koi";24723345]Ei toista voi niin vaan muuttaa, vaan täytyy ensin katsoa peiliin..mitä tekisin toisin?[/QUOTE]

Siis häh. Minun pitää muuttua mutta mies saa olla ennallaan? Jotenki kiero ajatus..
Minun pitää hyväksyä seksittömyys tai tehdä aloitteet. Minun pitää myös ostaa miehen vaatteet. Minun pitää parturoida hänen hiuksensa. Minun pitää hommata hänelle kuntoiluvälineet. Minun pitää hommata hänelle jotain ettei kuorsaisi. Minun pitää hyväksyä ettei yhteistä aikaa vietetä vaan mies mielummin koneella,pelaa tai nukkuu. Minun pitää hyväksyä kaikki tämä ja enempikin mitä nyt en muista. Mitä mies tekee hyväkseni? On vaan...

 

["onnellinen"]

Kyllä sitä vain ihminen muuttuu iän myötä. Ei ole enää sama kuin aikoinaan rakastuessaan, eikä toinenkaan. Alkaa ärsyttää. Itse erosin aikoinaan 17 vuoden avioliitosta 'hyvästä miehestä'. Ei juonut, ei hakannut, mutta ei vain ollut enää mitään ja aina töissä.
Lapset kasvaneet aikuisiksi jo, viimeinen kotona, enkä uutta parisuhdetta ole aloittanut. Toki jotain virityksiä aina väliin, nytkin pari kiikarissa ja tapaillaan, mutta asumaan en ota ketään. En ole halunnut mitään 'isäpuolia' lapsilleni.

 

[lakaisukone]

[QUOTE="onnellinen";24723569]Kyllä sitä vain ihminen muuttuu iän myötä. Ei ole enää sama kuin aikoinaan rakastuessaan, eikä toinenkaan. Alkaa ärsyttää. Itse erosin aikoinaan 17 vuoden avioliitosta 'hyvästä miehestä'. Ei juonut, ei hakannut, mutta ei vain ollut enää mitään ja aina töissä.
Lapset kasvaneet aikuisiksi jo, viimeinen kotona, enkä uutta parisuhdetta ole aloittanut. Toki jotain virityksiä aina väliin, nytkin pari kiikarissa ja tapaillaan, mutta asumaan en ota ketään. En ole halunnut mitään 'isäpuolia' lapsilleni.[/QUOTE]
Miten lapset otti eron? Minkä ikäisiä olivat?