E
essiadalmiina
Vieras
Eli tilanteemme on se,että olimme aikaisemmin etäsuhteessa ja sain tietää olevani raskaana.mies otti asian hyvin vastaan ja sovimme silloin että alan etsiä työpaikkaa paikkakunnalta jossa mies asuu.sovimme alunperin että muutamme tänä keväänä yhteen.sainkin työpaikan nopeammin kuin luulin ja otin sen vastaan,koska en ehkä myöhemmin olisi saanut samanlaista tilaisuutta.sitten mies alkoi epäröidä yhteenmuuttoa, mutta sanoi kuitenkin että haluaa, mutta kaksi viikkoa ennen muuttopäivää ilmoitti ettei halukkaan.mies kyllä auttoi asunnon hankkimisessa ja maksoi takuuvuokran,mutta en enää luota mieheen
mietin jatkuvasti että entä jos en olisikaan saanut asuntoa yms..(raskaus meni kuitenkin kesken myöhemmin) mies sanoi syyksi ettei ollut vielä valmis,koska olemme seurustelleet vasta hetken ja on nyt luvannut että muutamme kesällä yhteen,mutta mua pelottaa että odotan turhaan ja mies peruu taas..nykyään mua stressaa kamalasti olla miehen seurassa,koska tuntuu että pitää todistella sille koko ajan ja yrittää olla täydellinen ja jos en ole ja teen jonkun asian väärin niin mies siirtää taas eikä otakkaan mua..3vuotiaalla tyttärelleni on uhmaikä ja nukkumaanmeno on välillä haastavaa,olen ottanut siitäkin kauhean stressin,koska ajattelen että miehellä menee hermot jos lapsi kiukuttelee ja kun stressaan,niin olen huomannut että silloin nukkumaan meno on vielä vaikeampaa,koska lapsi aistii sen että stressaan.silloin kun olemme kotona ja mies ei ole paikalla niin tyttö menee helpommin nukkumaan..mikä avuksi?tiedän että olen itse hiukan lapsellinen ja että toiselle pitää antaa aikaa,mutta entä jos mies ei halukkaan koskaan tai onkin sitoutumis kammoinen ?tuntuu muutenkin että suhteemme on huonontunut,läheisyys vähentynyt jne 