H
"Hukassa"
Vieras
Mä tarvisin nyt apuja
Oma pää on niin sekasin että suhteellisuudentaju on mennyt, tarvisi hieman perspektiiviä asioihin..
taustoja siis...
Ollaan oltu yhdessä yli kymmenen vuotta, useampi lapsi. Alusta asti ollut kommunikointivaikeuksia. Viimeistä lasta odottaessani, mieheni "petti" mua/ oli suhde toiseen ( Aika kun meillä meni ihan metsään ja mies kriiseili odotuksesta ym..asioista mistä ei llut osannut puhua ja oli sitä vuosia vaivannu) Halusi erota jne..päätimme kumminkin jatkaa yhdessä, mies mien sanojen mukaan halusi erota vain siksi kun ei kestänyt miten oli mua kohdellut..no anyway, päätettiin selvitä. Asia toki vaivasi ja vaivaa vieläkin..vuoden kuluttua tästä lähdin "ystäväni" kanssa ulos ja jotenkin eksyin jatkoille erään miehen luo ( ennestään tuntematon). Seuraavana aamuna kotiin mennessä mies oli lähtenyt ja "törmännyt" tähän ystävääni ja muutaman kuukauden kuluttua tunnusti että olisi maannut tämän kanssa, mikäli olisi vehkeet pelittäny( pelitti tai ei, tilanne niin pitkällä että kaikkea muuta oli tehty paitsi lppuun asti menty)..ja siis tää "ystävä" on semmoinen joka on mulle aiheuttanu useimman kerran pahaa mieltä, hajottanut, halunnut pahaa, hakannut jne.. ( lapsuudesta tuttu, siskoon verrattava) ja olen aina sanonut että ainut millä mut saa hajalle on pettää/vehkeillä tän tyypin kanssa..
noista on nyt vuosi aikaa ja edelleen olen hajalla. Mä ymmärrän ja nään syyt miksi tilanne on siihen johtanut mutta en hyväksy enkä unohda. Mä haluaisin erota, mutta en pysty.
Mitä jos mä huomaankin että se oliskin mun elämän suurin virhe..mitä jos mä kadun kun heitän kaiken hyvän pois.
ja nuo ei ole ainoat jutut, on vaan pää takussa ettei osaa jäsennellä asioita..
hainkin tällä aloituksella uusia näkökulmia asioihin..josko sais päätä balanssiin ja osaisi miettiä asiat kaikelta kantilta
kiitos kun jaksit lukea, vaikkakin melko sekavaa varmasti
taustoja siis...
Ollaan oltu yhdessä yli kymmenen vuotta, useampi lapsi. Alusta asti ollut kommunikointivaikeuksia. Viimeistä lasta odottaessani, mieheni "petti" mua/ oli suhde toiseen ( Aika kun meillä meni ihan metsään ja mies kriiseili odotuksesta ym..asioista mistä ei llut osannut puhua ja oli sitä vuosia vaivannu) Halusi erota jne..päätimme kumminkin jatkaa yhdessä, mies mien sanojen mukaan halusi erota vain siksi kun ei kestänyt miten oli mua kohdellut..no anyway, päätettiin selvitä. Asia toki vaivasi ja vaivaa vieläkin..vuoden kuluttua tästä lähdin "ystäväni" kanssa ulos ja jotenkin eksyin jatkoille erään miehen luo ( ennestään tuntematon). Seuraavana aamuna kotiin mennessä mies oli lähtenyt ja "törmännyt" tähän ystävääni ja muutaman kuukauden kuluttua tunnusti että olisi maannut tämän kanssa, mikäli olisi vehkeet pelittäny( pelitti tai ei, tilanne niin pitkällä että kaikkea muuta oli tehty paitsi lppuun asti menty)..ja siis tää "ystävä" on semmoinen joka on mulle aiheuttanu useimman kerran pahaa mieltä, hajottanut, halunnut pahaa, hakannut jne.. ( lapsuudesta tuttu, siskoon verrattava) ja olen aina sanonut että ainut millä mut saa hajalle on pettää/vehkeillä tän tyypin kanssa..
noista on nyt vuosi aikaa ja edelleen olen hajalla. Mä ymmärrän ja nään syyt miksi tilanne on siihen johtanut mutta en hyväksy enkä unohda. Mä haluaisin erota, mutta en pysty.
Mitä jos mä huomaankin että se oliskin mun elämän suurin virhe..mitä jos mä kadun kun heitän kaiken hyvän pois.
ja nuo ei ole ainoat jutut, on vaan pää takussa ettei osaa jäsennellä asioita..
hainkin tällä aloituksella uusia näkökulmia asioihin..josko sais päätä balanssiin ja osaisi miettiä asiat kaikelta kantilta
kiitos kun jaksit lukea, vaikkakin melko sekavaa varmasti