Parisuhde...

["Hukassa"]

Mä tarvisin nyt apuja Oma pää on niin sekasin että suhteellisuudentaju on mennyt, tarvisi hieman perspektiiviä asioihin..

taustoja siis...

Ollaan oltu yhdessä yli kymmenen vuotta, useampi lapsi. Alusta asti ollut kommunikointivaikeuksia. Viimeistä lasta odottaessani, mieheni "petti" mua/ oli suhde toiseen ( Aika kun meillä meni ihan metsään ja mies kriiseili odotuksesta ym..asioista mistä ei llut osannut puhua ja oli sitä vuosia vaivannu) Halusi erota jne..päätimme kumminkin jatkaa yhdessä, mies mien sanojen mukaan halusi erota vain siksi kun ei kestänyt miten oli mua kohdellut..no anyway, päätettiin selvitä. Asia toki vaivasi ja vaivaa vieläkin..vuoden kuluttua tästä lähdin "ystäväni" kanssa ulos ja jotenkin eksyin jatkoille erään miehen luo ( ennestään tuntematon). Seuraavana aamuna kotiin mennessä mies oli lähtenyt ja "törmännyt" tähän ystävääni ja muutaman kuukauden kuluttua tunnusti että olisi maannut tämän kanssa, mikäli olisi vehkeet pelittäny( pelitti tai ei, tilanne niin pitkällä että kaikkea muuta oli tehty paitsi lppuun asti menty)..ja siis tää "ystävä" on semmoinen joka on mulle aiheuttanu useimman kerran pahaa mieltä, hajottanut, halunnut pahaa, hakannut jne.. ( lapsuudesta tuttu, siskoon verrattava) ja olen aina sanonut että ainut millä mut saa hajalle on pettää/vehkeillä tän tyypin kanssa..

noista on nyt vuosi aikaa ja edelleen olen hajalla. Mä ymmärrän ja nään syyt miksi tilanne on siihen johtanut mutta en hyväksy enkä unohda. Mä haluaisin erota, mutta en pysty.

Mitä jos mä huomaankin että se oliskin mun elämän suurin virhe..mitä jos mä kadun kun heitän kaiken hyvän pois.

ja nuo ei ole ainoat jutut, on vaan pää takussa ettei osaa jäsennellä asioita..

hainkin tällä aloituksella uusia näkökulmia asioihin..josko sais päätä balanssiin ja osaisi miettiä asiat kaikelta kantilta

kiitos kun jaksit lukea, vaikkakin melko sekavaa varmasti

 

["V e e r a"]

Mitäs jos menisitte terapiaan. Ei tässä oikein muuta voi sanoa. Itse teidän täytyy selvyys tuohon tilanteeseen saada, ei se noinkaan voi jatkua.

 

["Hukassa"]

Joo siis pariterapiassa ollaan käyty, päästiin hyvään alkuun siellä.

Ongelma on nyt eniten varmaan se etten mä osaa päättää että pitääkö tommoset toisen hajottamiset antaa anteeksi..se oli kuitenkin pahinta mitä mulle voi tehdä parisuhteessa ja mies tiesi sen ja juuri siksikin niin teki, oli itsensäkin niin loukatuksi kokenut.

mä haluaisin unohtaa ja jatkaa elämää ja olla onnellinen, mutta jokin pistää vastaan

 

["Hukassa"]

Nostan.......

 

[rrgtgtgt]

[QUOTE="Hukassa";29423719]vuoden kuluttua tästä lähdin "ystäväni" kanssa ulos ja jotenkin eksyin jatkoille erään miehen luo ( ennestään tuntematon). Seuraavana aamuna kotiin mennessä[/QUOTE]

Siis etkö sä itsekin pettänyt miestäsi? Aika sekavasti kirjoitat.

 

[tsemppiä]

Tasoissahan te nyt olette. Unohda turha märehtiminen ja aloittakaa puhtaalta pöydältä. Anna suhteellenne mahdollisuus.

 

["Hukassa"]

varmasti kirjoitankin :/ pää puuroa täynnä

Siis joo petin, mutta siltikin puolustelen itseäni ( vaikka väärin teinkin), kun mä nään sen niin ettei mun teko ollut yhtä paha..vaikka siis toki oli. Mun pettämiskaveri ei ollut miehen "pahin vihollinen" joka on aina halunnut sille pahaa. Pointti siis on se että jos mies olisi kostanut minkä tahansa baarituttavan kanssa, asia ei olis niin kipeä, mutta valitsi juuri tuon ihmisen minkä tiesi että hajottaa mut totaalisesti ja daami nauraa hihaansa kun sai taas kerran vietyä multa kaiken ( itsekin toki osallisena)


joo sekavaa, mut niin oon minkin

 

["Hukassa"]

vielä nostelen, josko joku kommentois epätoivoiselle....

 

[astrolabe]

[QUOTE="Hukassa";29424064]varmasti kirjoitankin :/ pää puuroa täynnä

Siis joo petin, mutta siltikin puolustelen itseäni ( vaikka väärin teinkin), kun mä nään sen niin ettei mun teko ollut yhtä paha..vaikka siis toki oli. Mun pettämiskaveri ei ollut miehen "pahin vihollinen" joka on aina halunnut sille pahaa. Pointti siis on se että jos mies olisi kostanut minkä tahansa baarituttavan kanssa, asia ei olis niin kipeä, mutta valitsi juuri tuon ihmisen minkä tiesi että hajottaa mut totaalisesti ja daami nauraa hihaansa kun sai taas kerran vietyä multa kaiken ( itsekin toki osallisena)


joo sekavaa, mut niin oon minkin[/QUOTE]

Toi nyt on ihan paskapuhetta, että sun pettämises oli jotenki ok ja mieheltä sama käytös hajottaa. Väärin ootte tehneet molemmat, joko eroatte tai korjaatte.

 

[Miss Apatia]

Nyt ensinnäkin lakkaat laittamasta kumpaakaan paremmaksi tai huonommaksi, koska se ei auta ketään. Olette molemmat kämmänneet ja siinä ei selittelyt auta. Olette rikkoneet suhteenne sopimusta, olettaen, että molemmille on ollut selvää ettei pettäminen ei ole ok.
Tässä kohtaa viisainta olisi varmaan aloittaa ihan puhtaalta pöydältä. Hyväksyä se, että sinä ja hän ette ole olleet reiluja ja tahtoa jättää se taakse. Teidän pitäisi keskittyä siihen, että alatte puhumaan toisillenne rehellisesti ja päätätte, että nyt teette työtä kehittääksenne itseänne ihmisinä parisuhteessa. Minkään vanhan märehtiminen ei auta kumpaakaan. Teidän täytyy päättää pystyykö tuolla historialla enään jatkamaan. Pystytkö sinä aloittamaan kaiken alusta ja pystyykö hän?
Sellaisen suhteen jatkaminen ja korjaaminen jossa on rikkonainen ja vaikeuksia sisältävä tausta vaatii ihan tietoisen päätöksen siitä, että tahtoo tehdä muutoksen. Molempien pitää myöntää mokanneensa ja molempien täytyy sitoutua hoitamaan sitä omaa ajatusmallia ja sitä miksi alunperin on toiminut niin. Parisuhde muodostuu parista, eli kahdesta ihmisestä. Muutos tapahtuu vain, kun molemmat sitoutuvat siihen ja ovat valmiita tekemään oman osansa.

Minun mieheni aikanaan piti salasuhdetta selkäni takana. Se sattui ja se ei ollut oikein. Suuttuneena meinasin aloittaa suhteen hänen ystävän kanssa. Me molemmat teimme virheen. Hän oli onneton ja hänen olisi pitänyt puhua minulle. Hän oli onneton ja minun olisi myös pitänyt kiinnittää paremmin häneen huomiota. Minä olin onneton, mutta minun olisi pitänyt ratkaista se paremmin. Meidän olisi pitänyt puhua ja meidän olisi pitänyt kuunnella. Meidän olisi pitänyt olla toistemme tukena ja me emme olisi saaneet asettaa vaatimuksia toisiamme kohtaan vaan hyväksyä toisemme juuri sellaisena, kuin olemme.
Nyt tuosta on viisi vuotta ja olemme kypsempi pari kuin koskaan. Se vaati päätöstä muutokseen ja sen, että molemmat myönsimme omat ongelmamme. Ei se niitä kaikkia poista, mutta jo niiden myöstäminen on iso apu.

 

["vvv"]

Taas on kakka vanteensa valinnut, ei voi muuta sanoa.

Epätervehän tuo koko juttu on ja parisuhteen irvikuva. Neuvoisin eroamaan, mutta jotenkin luulen ettei teistä siihen ole, joten onneksi satutatte vain toisianne, ettekä muita syyttömiä.

Eihän teillä lapsia ole?

 

["Hukassa"]

Siis joo tottakai väärin tehty multakin :/ mutta siltikin mä vaan nään eri asiana kännisen pusun, kuin melkein panemisen ihmisen kanssa mistä tietää että varmasti hajoan. näkisin asian toisin jos olisi ollut satunnainen baarituttavuus jonka pokaa kostaakseen, mutta juuri tuo ihminen, tiesi että on ainut millä mut saa varmasti rikki, nöyryytettyä jne..en edes osaa kuvailla


Se että petti/oli suhteessa toiseen mun raskausaikana, ei hajottanu mua läheskään niin kuin tuo ihminen..

me ollaan molemmat tehty pahoja virheitä ja niistä voi oppia, mutta jotenkin tuo tuntuu kohtalokkaalta. sitten toisaalta kun mies sanoo katuvansa ja silminnähden oli silloin paskana siitä mitä teki mulle ja katuu vieläkin. Mäkin tekisin kaiken tekemättömäksi jos vaan pystyisin..mut tosiaan tuntuu hassulta jättää kaikki sen ihmisen takia, siihenhän se daami on aina pyrkinytkin, kostaa mulle ja onnistui..harmi kun ukkokin meni siihen mukaan ja saivat mut kyllä yhdessä hajotettua.


Pointti onkin, kuinka pääsen yli ja eteenpäin