Parisuhdekriisi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "epätoivoinen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

"epätoivoinen"

Vieras
Elikkäs, tilanne on tämä. Mies muutti pois kotoa pari päivää sitten, ilmoitti että on paha olla. Ollaan seurusteltu tosi monta vuotta ja välillä ollut heikkoja kausia. Meillä yksi lapsi. Sanoo että koko elämä on solmussa ja kaikki muu, paitsi lapsi tuntuu ihan yhdentekevältä. Mä olen ollut aika "kylmä" ja äkäinen viime aikoina. Ja olen yksinkertaisesti jättänyt miehen huomiotta ja pitänyt itsestäänselvyytenä. Eli suurin syy olen varmaan minä itse, ikävä kyllä. Mä en usko että kuvioissa on ketään toista ja että tunteet mua kohtaan olisi kuolleet. Mitä mä teen, olen ihan hajalla! Luovutanko vai taistelenko suhteen eteen? Mies tiedä mitä haluaa eikä ole kovin halukas keskustelemaan koska ei osaa sanoa mitään mikä siirtäisi asioita suuntaan tai toiseen. Annanko vain aikaa vai tyydynkö kohtalooni, auttakaa, mies on mun elämäni rakkaus!!!!
 
Kuulostaa kovasti siltä että kolmas pyörä on mukana. Miehet kun ei yleensä kauhean nopeasti lähde suhteesta ellei ole toista odottamassa tai suhteessa merkittäviä ongelmia (väkivalta, alkoholismi jne.)

Minne se sitten meni? Jos on lapsi olemassa, tosi outoa että yks kaks vaan lähtee kodista.
 
Jos hän on sun elämäsi rakkaus niin anna nyt vähän aikaa. Ehkä jos et kysele ja painosta hänkin kokee taas ikävää sinua kohtaan.

Ja kriisi on kriisi josta voi selvitä vaikka siihen liittyisi pettämistäkin.
 
No, jos rakastat niin kohtele, kuin rakastettuasi, äläkä niin, kuin orjaa. Se on aika hankalaa rakastaa ja jaksaa elää onnellisena yhdessä, jos toinen kohtelee töykeästi ja jättää kuuntelematta.
 
se asuu työpaikkansa sohvalla... Mut mä en jaksa uskoa että toista on. Meillä on ollut tässä tosi rankkoja vuosia ja sanoi että kaikki kaatuu päälle. Eikä tosissaan tiedä mitä haluaa tehdä ja missä haluaa olla. Rakastaa tuota lasta ylikaiken ja sanoo että ei halua lapsen kärsivän oman pahan olonsa vuoksi. Mä en oikeasti voi luovuttaa näin monen vuoden jälkeen, kyseessä ei kuitenkaan ole pikkujuttu tai hetken mielijohde, sanoo tunteneensa itsensä välillä tosi yksinäiseksi... tiedän että on ainakin rakastanut mua todellatodella paljon ja varmaan vieläkin tuntee jonkunlaista rakkautta. Mä oon valmis niin kaikkeen!
 
[QUOTE="kokemusta löytyy";22995819]No, jos rakastat niin kohtele, kuin rakastettuasi, äläkä niin, kuin orjaa. Se on aika hankalaa rakastaa ja jaksaa elää onnellisena yhdessä, jos toinen kohtelee töykeästi ja jättää kuuntelematta.[/QUOTE]

Peesailen. Myöhäistä se on rypistää sitten kun p*ska on jo housussa.
 
Voisit vaikka aloittaa pyytämällä anteeksi?

Mä olen pyytänyt ja kertonut kaikki mahdolliset rakkauden tunnustukset ja sanonut tekeväni kaikkeni ja pyytänyt taas kerran anteeksi! Pyysin sitä illalla käymään josko juteltaisi mutta ei tiennyt tuleeko, koska ei kuitenkaan osaa vastauksia antaa, koska ei niitä tiedä itsekään. Ja vielä kun tuo mies on niin lähellä täydellistä kun vain olla ja osaa. Kyllä se vaan niin on että rakkaidensa arvon tietää kun sen menettää... Mä en vaan taida kestää tätä kaikkea ja katsoa kun toisen on paha olla ja mä sen olen aihettanut....
 
Valitettavasti mullakin on semmonen tunne että tässä on nyt kolmas osapuoli mukana jos mies niin kylmän tyynesti pystyi lähtemään eikä nyt halua edes asiasta puhua. Viittaisi mun mielestä siihen ettei halua ratkoa teidän ongelmia vaan voi ajatella, että nyt voi hyvällä omalla tunnolla lähteä "aidan toiselle puolelle" kun teillä on ollut ongelmia...

Mä kuitenkin itse taistelisin. Toisin miehelle juurikin esiin sen, että teillä on yhteinen historia, lapsella olisi mahdollisuus kasvaa ehjässä perheessä ja tietenkin myönnät myös omat ongelmasi.
Jos mies eie edellenkään ole halukas keskustelemaan asiasta niin jätä omaan arvoonsa. Kyllä hän jossai nvaiheessa erheensä tajuaa.
 
Ja jos mies todella on tuntenut olonsa yksinäiseksi, onko se mikään ihmekään, että ulkopuoliset houkutukset käyvät suureksi.
Voihan se olla että mies nyt todella haluaa miettiä mitä elämältään haluaa mutta sinuna kyllä taistelisin jos miehesi todella on elämäsi rakkaus.
 
Ihania kommentteja teillä kaikilla, kiitos tosi paljon! Yritetään tässä luovia eteenpäin ja mä käyn ainakin täysillä aaltoja päin, kävi miten kävi, kiitos vielä :)
 
[QUOTE="vieras";22997568]Anna miehelle sopivasti omaa tilaa ja rauhaa. Se on kamalaa, jos koskaan ei saa edes kotona olla rauhassa ilman äkäilyjä tai sitten parisuhdekeskusteluja.[/QUOTE]
Siis, että tasapainoinen rauhallinen arki, missä on tarpeeksi myös omaa aikaa, on sitä, mitä moni mies kaipaa.
 

Yhteistyössä