?
:((
Vieras
Olen 20. Meillä on miehen kanssa 2-vuotias lapsi. Ongelma on se, että miehellä on monia ongelmia jotka aiheuttaa hirveää stressiä miehelle...olen ollut tukena aina ja auttanut kaikin tavoin, mutta nyt ollaan tultu siihen pisteeseen etten tiedä miten jatkaa enään?
Mies ei halua melkein koskaan puhua rakkaudestamme..ja ollaankin jätetty se taka-alalle kaiken muun takia..mies sanoo että aiheutan lisää stressiä hänelle puhumalla asioista yms.. Miehelläni on tosi hurja temperamentti jonka olen hyväksynyt mutta tässä tilanteessa alkaa olemaan vaikeaa..mies hermostuu ja rakentaa samantien muurin jos alan puhumaan omista tunteistani..hän sanoo että olen hänelle vain hänen lapsen äiti, en muuta..hän kuulemma on jatkanut elämäänsä nyt ja haluaa elää siten että on onnellinen, ei kuulemma arvosta apuani yms...nuo sanat satuttaa minua todella paljon sillä rakkaus häneen on niin suuri!
Asumme jo eri asunnoissa koska yhteiskunnan takia emme voi asua yhdessä ja tämä järjestely meille ok..'
Tänää juurikin mies taas suuttui/ärsyyntyi joten alkoi sanomaan vaikka mitä ilkeää..itkin tunnin eikä mies edes välittänyt..tuli sitten sänkyyn viereeni ja alkoi lähennellä..ohjasin käden pois ja sanoin miltä minusta tuntuu ja taas hän sai minut hämmentyneeksi...sanoi että jotenkin aina kun hermostuu niin sanoo kaikkea idioottia jotta pääsee tilanteesta pois..koitin selittää että en ole hänelle vihamies..mutta mies vaan koitti sanoa että minun täytyy ymmärtää häntä enemmän..että kaikki stressi on aivan liikaa tällä hetkellä..mutta kauanko minun täytyy vielä sietää tätä kaikkea?
Olen jo aivan loppu:`/
Yritän todella ymmärtää miestäni mutta koska on minun vuoroni saada tukea häneltä? Mies itse alkoi miettiä selkeästikin muttei silti sanonut sanaakaan..kyllä hän sanoi että olen aina tulen aina olemaan se pysyvä hänelle ettei hänen mieltään kukaan siitä muuta mutta toivoi vain että ymmärtäisin paljon enemmän...
Tätä tilannetta on vaikea selittää, mutta kysykää jos haluatte tietää lisää ja sen takia tänne kirjoitin koska minulla ei ole oikein kavereita kunnollisessa parisuhteessa joilta voisin kysyä vinkkejä ja halua todellakin ulkopuolisen näkemyksiä..
Mies ei halua melkein koskaan puhua rakkaudestamme..ja ollaankin jätetty se taka-alalle kaiken muun takia..mies sanoo että aiheutan lisää stressiä hänelle puhumalla asioista yms.. Miehelläni on tosi hurja temperamentti jonka olen hyväksynyt mutta tässä tilanteessa alkaa olemaan vaikeaa..mies hermostuu ja rakentaa samantien muurin jos alan puhumaan omista tunteistani..hän sanoo että olen hänelle vain hänen lapsen äiti, en muuta..hän kuulemma on jatkanut elämäänsä nyt ja haluaa elää siten että on onnellinen, ei kuulemma arvosta apuani yms...nuo sanat satuttaa minua todella paljon sillä rakkaus häneen on niin suuri!
Asumme jo eri asunnoissa koska yhteiskunnan takia emme voi asua yhdessä ja tämä järjestely meille ok..'
Tänää juurikin mies taas suuttui/ärsyyntyi joten alkoi sanomaan vaikka mitä ilkeää..itkin tunnin eikä mies edes välittänyt..tuli sitten sänkyyn viereeni ja alkoi lähennellä..ohjasin käden pois ja sanoin miltä minusta tuntuu ja taas hän sai minut hämmentyneeksi...sanoi että jotenkin aina kun hermostuu niin sanoo kaikkea idioottia jotta pääsee tilanteesta pois..koitin selittää että en ole hänelle vihamies..mutta mies vaan koitti sanoa että minun täytyy ymmärtää häntä enemmän..että kaikki stressi on aivan liikaa tällä hetkellä..mutta kauanko minun täytyy vielä sietää tätä kaikkea?
Olen jo aivan loppu:`/
Yritän todella ymmärtää miestäni mutta koska on minun vuoroni saada tukea häneltä? Mies itse alkoi miettiä selkeästikin muttei silti sanonut sanaakaan..kyllä hän sanoi että olen aina tulen aina olemaan se pysyvä hänelle ettei hänen mieltään kukaan siitä muuta mutta toivoi vain että ymmärtäisin paljon enemmän...
Tätä tilannetta on vaikea selittää, mutta kysykää jos haluatte tietää lisää ja sen takia tänne kirjoitin koska minulla ei ole oikein kavereita kunnollisessa parisuhteessa joilta voisin kysyä vinkkejä ja halua todellakin ulkopuolisen näkemyksiä..