Parisuhteen jatkuva analysointi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Ensimmäiseksi, en kaipaa ilkeitä kommentteja, soimaan tästä tarpeeksi jo itse itseäni :)

Haluaisin kysyä, onko teillä muilla ollut samanlaisia pohdintoja tai löytyykö sieltä tämmöisiä samanlaisia murehtijoita kuin itse olen. Elikkä siis, olen ensinnäkin ensimmäisessä vakavassa parisuhteessani ja olemme seurustelleet mieheni kanssa pari vuotta. Molemmat parikymppisiä ja asumme yhdessä.

En tiedä oikeastaan, mistä ajatukseni kumpuavat, mutta ahdistusta aiheuttaa ainakin median hehkutus siitä, kuinka sen kyllä tietää kristallin kirkkaasti, kun kyseessä on Se Oikea ja elämä on suurta intohimon ilotulitusta kun hänet kohtaa ja tapailun aloittaa. Itse en ole kokenut mitään maata järisyttävää alkuhuumaa ja olen ollut alussa aika varpaillani, kun en uskonut että kukaan ihminen voisi ikinä tulla elämääni jäädäkseen. Aikaisemmin olin kokenut lähinnä suuria pettymyksiä, ja itsetuntoni oli aika matala.

Päätin kuitenkin katsella että mitä tästä tulee, vaikka mielessäni mietin jatkuvasti onko tämä oikea päätös ja mitä voisi tapahtua, hukkaanko molempien aikaa jne. Haluan korostaa että erityisesti päätösten ylianalysoiminen ulottuu ihan jokaiselle elämänalueelleni ja on äärimmäisen vaikeaa. Ikään kuin valmistaudun aina pahimpaan. Olen myös kokenut vanhempien riitaisan eron ja vanhimpana lapsena joutunut ikävään välikäteen.

Suhteen edetessä aloin vatvomaan kaikkia aivan kummallisia ajatuksia niinkuin että "mistä voin tietää rakastanko häntä todella "olenko varmasti onnellinen hänen kanssaan" "kuuluuko parisuhteen olla tällainen" "mitä jos ei olla toisillemme ne oikeat" "jos tuolla on joku parempi" "jos kaikki olisi niinkuin pitää en miettisi tällaisia". Tuntuu ettei ajatuksille ole mitään pohjaa, rakastan häntä ja minun on äärimmäisen hyvä olla hänen kanssaan. Ahdistunkin noista oudoista ajatuksista ja syyllistän niistä itseäni että ei tällaisia normaalit ihmiset ajattele. Välillä lietson itteni siihen pisteeseen, että mietin että on pakko erota, jotta ajatukset ja pelko tulevaisuudesta loppuisi. Sitä en kuitenkaan missään nimessä halua tehdä. Rakastan yli kaiken miestäni ja tulen onnelliseksi kun mietin yhteistä tulevaisuutta. Ootteko te muut miettinyt ikinä tällaisia vai mikä mua oikein vaivaa?
 
Sulla on varmaan joku erityinen tuntosarvi päällä, sillä itse en ole huomannut koskaan missään minkäänlaista hehkutusta siitä, että "sen tietää että se on oikea" enkä mistään ilotulituksistakaan ole lukenut. Poikkeuksena tähän on lehtikirjoitukset julkkisavioliitoista, jotka kestävät muutamasta kuukaudesta pariin vuoteen. Yleensä onkin niin, että mitä imelämpi kirjoitus on, niin sitä nopeammin liitto päättyy.
 
Toivon todella, todella paljon miehen puolesta, että hän ymmärtää lähteä tuollaisesta suhteesta äkkiä ja taakseen katsomatta. Moni parikymppinen ei ikävä kyllä vielä tuossa vaiheessa tunnista naisessa niitä piirteitä, joiden vuoksi on parempi miehelle vaikka olla loppuelämänsä yksin kuin kuvitellakaan alkavansa rakentaa mitään vakavampaa tai pidempiaikaista suhdetta ylianalysoivan, netistä parisuhteensa ohjenuorat hakevan naisen kanssa.

Pelottavaa ja yököttävää. Toivon ja rukoilen kaikilta jumalilta että tämä kyseinen mies ja vastaavassa tilanteessa olevat miehet eivät astu näihin ansoihin. Moni on pilannut elämänsä vastaavanlaisten naisten kanssa, ongelmat ovat tuossa vaiheessa vasta alussa.
 
Äh, kiteytettynä ongelmana on, että olet nuori ja mietit liikaa.
Löhes kaikki nuoret miettivät liikaa sitä, onko ko. kumppani SE oikea (jollaista yhtä ainoaa ei todellakaan ole olemassa). Siksi ainoaksi oikeaksi muodostuu se yksi sattumanvarainen tyyppi, jonka kanssa päätät (enemmön tai vähemmän tietoisesti) selvitä arjesta.
 
Hehe, ap oot samanlainen kuin mä :ROFLMAO:. Oon aina luullu, että oon varmaan ainoo tossa asiassa.

Mä oon 29- vuotias ja oon ollu tämmönen niin kauan ku vaan muistan. Mä ärsyynnyn itteeni tuon takia todella monesti ja välillä tuntuu, että muitten asioitten ohella kuormittaa liikaa. Yrittäny vaan aina lähtee ulos lenkille, kun noita ajatuksia alkaa puskee. Välillä auttaa ja välillä ei. Mut musiikki sulkee jotenkin noi ajatukset ja siks kuuntelenkin paljon musiikkia :). Tee jotain mieleistä, mikä veis niitä ajatuksia muualle, tulee keveempi olla ja ei läheskään niin kuormittunu :).

Joskus oon ajatellu niin, että on ehkä hyvä ollakki varustettu noilla ajatuksilla, kun on kaiken varalle sen kautta syntyny varasuunnitelmia jos jotain tapahtuu. Jos jotain huonoa niin on tossa jotain hyvääkin :D.
 
Toivon todella, todella paljon miehen puolesta, että hän ymmärtää lähteä tuollaisesta suhteesta äkkiä ja taakseen katsomatta. Moni parikymppinen ei ikävä kyllä vielä tuossa vaiheessa tunnista naisessa niitä piirteitä, joiden vuoksi on parempi miehelle vaikka olla loppuelämänsä yksin kuin kuvitellakaan alkavansa rakentaa mitään vakavampaa tai pidempiaikaista suhdetta ylianalysoivan, netistä parisuhteensa ohjenuorat hakevan naisen kanssa.

Pelottavaa ja yököttävää. Toivon ja rukoilen kaikilta jumalilta että tämä kyseinen mies ja vastaavassa tilanteessa olevat miehet eivät astu näihin ansoihin. Moni on pilannut elämänsä vastaavanlaisten naisten kanssa, ongelmat ovat tuossa vaiheessa vasta alussa.

Ilmeisesti sä olet kokenut jotain todella paljon pikku psyykettäsi vavisuttavaa kun kaikkiin naisen parisuhteesta kirjoittamiin keskusteluihin vastaat samoin fraasein: "toivon todella, todella paljon miehen puolesta että hän ymmärtää lähteä tuollaisesta suhteesta taakseen katsomatta" "toivon ja rukoilen kaikilta jumalilta"
Itke mulle joki. Tollanen marttyyrimainen teatraalisuus vasta yököttävää on.

Ps. Älä, pliis, vaivaudu vastaamaan vaan jatka rukoilua
 
Hehe, ap oot samanlainen kuin mä :ROFLMAO:. Oon aina luullu, että oon varmaan ainoo tossa asiassa.

Mä oon 29- vuotias ja oon ollu tämmönen niin kauan ku vaan muistan. Mä ärsyynnyn itteeni tuon takia todella monesti ja välillä tuntuu, että muitten asioitten ohella kuormittaa liikaa. Yrittäny vaan aina lähtee ulos lenkille, kun noita ajatuksia alkaa puskee. Välillä auttaa ja välillä ei. Mut musiikki sulkee jotenkin noi ajatukset ja siks kuuntelenkin paljon musiikkia :). Tee jotain mieleistä, mikä veis niitä ajatuksia muualle, tulee keveempi olla ja ei läheskään niin kuormittunu :).

Joskus oon ajatellu niin, että on ehkä hyvä ollakki varustettu noilla ajatuksilla, kun on kaiken varalle sen kautta syntyny varasuunnitelmia jos jotain tapahtuu. Jos jotain huonoa niin on tossa jotain hyvääkin :D.

Oi ihanaa, kohtalotoveri<3 koskeeko sulla tää vatvominen myös parisuhdetta? Miten oot toiminu sen suhteen? :)
 
Et ole ainoa, minua vain 10 vuotta nuorempi! Varsinkin vielä 2-kymppisenä mietin noita juttuja joka päivä, iän myötä ne vähenivät. Nyt olen reilu 30, ollut naimisissa 6 vuotta ihanan miehen kanssa jonka kanssa päätin jakaa elämäni ja arkeni. Meillä on 2 lasta. Enää Einolta mieti kun kerran vuodessa ja ajatukset saavat minut hymähtämään, hymyilemään ja jatkamaan hommaa joka on kesken

Luulen että sinullakin ajatukset vähenevät iän myötä. Anna elämän viedä äläkä stressaa turhia! Se olisi neuvoni nuoremmalle minälleni
 
Et ole ainoa, minua vain 10 vuotta nuorempi! Varsinkin vielä 2-kymppisenä mietin noita juttuja joka päivä, iän myötä ne vähenivät. Nyt olen reilu 30, ollut naimisissa 6 vuotta ihanan miehen kanssa jonka kanssa päätin jakaa elämäni ja arkeni. Meillä on 2 lasta. Enää Einolta mieti kun kerran vuodessa ja ajatukset saavat minut hymähtämään, hymyilemään ja jatkamaan hommaa joka on kesken

Luulen että sinullakin ajatukset vähenevät iän myötä. Anna elämän viedä äläkä stressaa turhia! Se olisi neuvoni nuoremmalle minälleni

Mä vaan haluaisin, että nää loppuis koska pilaan kohta näillä suhteeni ja mulla on ihan tosi hyvä olla ton miekkosen kanssa. En halua häntä menettää.
 

Similar threads

Yhteistyössä