Parisuhteessa ja abortti?

[tyi nin]

[quote="tyi ninin"

Minulla taas silloin olisi loppuelämä pilalla, jos se "v-n munasolu" olisi paakkuina sairaalan kaavinta-astiassa sen takia, ettei minulla ole varmuutta onko se "herra oikean" biologisesti siittämä.

Olisiko mahdollista katsella elämää myös muiden näkökulmasta käsin? Yliylipäätään lisi mukavampaa, jos ihmiset ymmärtäisivät olla tarjoamatta omia ratkaisujaan ainoina oikeina vaihtoehtoina myös muille ihmisille.

Toisen oikea ratkaisu on toisen väärä ratkaisu. Yhtä ainoaa oikeaa mallia ei ole olemassa. Toisen riesa on toisen rikkaus ja hyvä niin.

[/quote]
niin, joskus kannattaa murhata ja joskus taas ei..:/
Ihmiset hakevat täältä keskustelupalstoilta mielipiteitä. Niitä myös saavat.

 

[pit.]

Kannattaisiko googlettaa sana murha?

 

[tyi ninin]

Kannattaisiko googlettaa sana murha?

Netistäkö löytyy aina oikeat vastaukset joka asiaan?

 

[jotain rajaa]

Mielestäni on kyllä uskomatonta, että joku kieltäisi jälkiehkäisypillerin, monesti abortin vastustajat perustelevat kantaansa sillä, että sikiö tuntisi kipua abortoitaessa mutta munasolu, oli sitten vasta hedelmöittynyt tai ei niin ei sitä takuulla tunne. Nämä omasta mielestäni hörhöt, jotka puhuvat syntymättämän lapsen sieluista ym. voi sitten jättää omaan arvoonsa.

 

[pit.]

Toki voit käyttää myös sanakirjaa tai turvautua Suomen lakikokoelmaan.

Murha on Suomenkin laissa rikollinen teko, josta joutuu vankilaan. Siihen löytyy määritelmä muualtakin kuin netistä.

Toki sinulla voi olla oma henkikökohtainen näkemyksesi vaikka hyttysmyrkyn käytöstä murha-aseena, tapetaanhan sillä miljoonittain eläviä olentoja vuosittain.

Sinänsä murha ei ole Suomessa mikään subjektiivinen käsite.

 

[siellä on realismi hallussa]

Minulla taas silloin olisi loppuelämä pilalla, jos se "v-n munasolu" olisi paakkuina sairaalan kaavinta-astiassa sen takia, ettei minulla ole varmuutta onko se "herra oikean" biologisesti siittämä.

Minä taas en halua lapsia ollenkaan, vaikka ne olisi Teräsmiehen siittämiä. Abortti ei todellakaan pilaisi loppuelämääni, vaan pelastaisi sen.

Jännästi me ihmiset vaan ollaan erilaisia, eikös?

 

[äiti, 2lasta ja 1 enkelivauva]

Tottakai hyväksyn ehkäisyn. Ja älkää sotkeko spermaa ja siittiöitä tai pelkkiä munasoluja tähän. Minähän sanoin että vain hedelmöittynyt munasolu on alkava lapsi, kyllä sen kaikki normaalilla järjellä varustetut ihmiset tietää, turha on muuta väittää!Ja eikös tuo katumuspilleri ole sama just kuin ns.aborttipilleri? En hyväksy.

Katumuspilleri ja aborttipilleri ovat eri asia.
Katumuspillereita saa apteekista ilman reseptiä, jos arvelee ehkäisyn pettäneen.
Katumuspilleri on otettava max 72tuntia yhdynnästä. Siihen ei siis tarvitse lääkärin määräystä, eikä edes tietoa raskaudesta. Ns. tunnistettavissa olevaa raskautta ei katumuspillerillä siis pysty keskeyttämään.

Aborttipillerit saa vain lääkärin lähetteellä, jos päädytään siihen että abortti onnistuu ilman kaavintaa. Aborttipillerit otetaan lääkärin valvonnassa jonka jälkeen jos uskaltaa voi lähteä kotiin.
Aborttipillereiden aiheuttaman keskenmenon jälkeen täytyy kuitenkin mennä lääkäriin, jolloin voidaan todeta raskaus keskeytyneeksi.
Noita ns. Aborttipillereitä käytetään joskus myös keskenmenon yhteydessä, jolloin mahdolliset jälkeiset saadaan turvallisesti pois kohdusta ilman kaavintaa. Keskenmenon yhteydessähän tehdään kohdunpuhdistus eli kaavinta tulehdusvaaran vuoksi(eli jos kohtuun on jäänyt sikiökalvoa tmvs niin siitähän voi tulla todella paha tulehdus, joka voi johtaa jopa kuolemaan). Tosin kaavintaa ei ensitilassa tehdä keskenmenon jälkeen, koska se voi vaikeuttaa uuden raskauden alkamista.

Mietiskelin tässä itsekseni että ovatko nämä abortin vastustajat jonkinsortin uskovaisia vai ihan muuten vain toisinajattelijoita?
Olen jutellut ehkäisystä ja raskauksista ja aborteista lestadiolaisen ystäväni kanssa. Hän sanoi että jokainen menee tuomiolle vain kerran kuoltuaan. Siellä on yksi Tuomari joka sanoo miten asiat ovat. Kukaan ei ole tullut rajan takaa kertomaan minkälaisen tuomion sai.
Meidän on turha tuomita ketään.
"älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi".

Mihin ratkaisuun keskustelun aloittaja päätyi?

 

[äiti, 2 lasta ja 1 enkelivauva]

jatkan vielä, että itselläni on enkelivauva keskenmenosta johtuen .

En ole aborttia vastaan, sen kummemmin kuin puolestakaan.
Ymmärrän naisia, jotka päätyvät aborttiin huonon elämäntilanteen vuoksi tai
terveydellisistä syistä.

Sen sijaan vastustan aborttia "ehkäisykeinona"! Työni vuoksi olen joutunut seuraamaan tyttöjä/naisia jotka tulevat pyytämään lähetettä aborttiin suurinpiirtein joka kolmas kuukausi . Sellaisilta saisi laittaa piuhat poikki suosiolla. Neuvominen ja ehkäisyvalistus eivät auta mitään .

 

[ihmettelenpä asenteita]

En ole aborttia vastaan, sen kummemmin kuin puolestakaan.
Ymmärrän naisia, jotka päätyvät aborttiin huonon elämäntilanteen vuoksi tai
terveydellisistä syistä.

Olisiko sellainen ihan käsittämätön syy, että joku vain EI HALUA lapsia mutta vahinko on käynyt?!? Pitääkö minunkin keksiä itselleni sosioekonominen helvetti enkä voi olla rehellinen jos nalli napsahtaa minun, vapaaehtoisesti lapsettoman kohdalle?

 

[rauhoitu]

En ole aborttia vastaan, sen kummemmin kuin puolestakaan.
Ymmärrän naisia, jotka päätyvät aborttiin huonon elämäntilanteen vuoksi tai
terveydellisistä syistä.

Olisiko sellainen ihan käsittämätön syy, että joku vain EI HALUA lapsia mutta vahinko on käynyt?!? Pitääkö minunkin keksiä itselleni sosioekonominen helvetti enkä voi olla rehellinen jos nalli napsahtaa minun, vapaaehtoisesti lapsettoman kohdalle?

Se kai riippuu aborttilähetteen kirjoittavasta lääkäristä, ei satunnaisen nettikirjoittelijan mielipiteestä. Ei kai jokaisen tarvitse ymmärtää sitä, että joku tekee mieluummin abortin kuin tekee lapsen tilanteessa, jossa mitään "ulkoista" estettä lapsen tulolle ei ole.

(Minä ymmärrän hyvinkin, mutta se on beside the point.)

 

[äiti, 2 lasta ja 1 enkelivauva]

En ole aborttia vastaan, sen kummemmin kuin puolestakaan.
Ymmärrän naisia, jotka päätyvät aborttiin huonon elämäntilanteen vuoksi tai
terveydellisistä syistä.

Sen sijaan vastustan aborttia "ehkäisykeinona"! Työni vuoksi olen joutunut seuraamaan tyttöjä/naisia jotka tulevat pyytämään lähetettä aborttiin suurinpiirtein joka kolmas kuukausi . Sellaisilta saisi laittaa piuhat poikki suosiolla. Neuvominen ja ehkäisyvalistus eivät auta mitään .

Kuten kirjoitin YMMÄRRÄN heitä jotka päätyvät aborttiin mainitsemieni syiden perusteella.
Muut syyt ovat minulle ihan se ja sama...mutta minä en välttämättä koe sympatiaa semmoisia ihmisiä kohtaan .
Kuten yllä tekstistäni voi lukea, VASTUSTAN aborttia EHKÄISYkeinona.
Muuten minulle aivan sama kuka tekee ja mitä tekee ja millä verukkeella.

Rauhaa ja rakkautta. Aborttikeskustelu jakaa ihmiset todella jyrkästi eri leireihin.
Asiallisia mielipiteitä ei tästä aiheesta ilmeisestikään saa/voi esittää :S

 

[Saa ja voi]

Kaikki ketjun vastaukset ovat asiallisia ja ihan oikeita mielipiteitä.

 

[Cianna_]

On väärin moralisoida henkilöä joka tekee abortin. Useamman tässä maailmassa elävänkin lapsen elämä ei ole sen laatuista, että hänen on hyvä elää. Itse jos raskaaksi tulisin, teettäisin abortin, en näe itseäni perheen äitinä ja lapsen elämä ei voisi olla tasapainoista kiireisessä perheessä. On turha syyttää abortin tekevää ihmistä murhaajaksi tms. Jos se jonkun henkilön oman elämänkatsomuksen tai uskonnon takia on kiellettyä, niin ei sitä tarvitse yleistää jokaiseen ihmiseen koskemaan. Jokainen eläköön elämänsä omien arvojen ja moraalin mukaan.

 

[HannaHe]

Kun olet abortin tehnyt ja mielenrauhasi hankkinut, jätä se nk. miehesi. Taatusti löydät pk-seudulta fiksuja, aikuisia miehiä, jotka ovat valmiita elämään sinun rinnallasi ja tukenasi tilanteessa kuin tilanteessa. Tuollaiset juntti-hiiret voit unohtaa sinne peräpusikkoon, missä lie asuvatkaan.

Lapsella pitää olla olla hyvä koti, mistä ponnistaa. Nykyisin meillä on mahdollisuus valita aika ja paikka siihen. Nainen yksin lapsen kanssa on aika kova paikka. Älkää moralisoiko vaan tukekaa - ja älkää ainakaan minnekään helvettiin toivotelko. Tokko sellaista edes olemassa on. On vaan multaa elämän jälkeen. Mutta elämässä pitää olla rakkautta lapselle asti, ja jos ISÄ ei halua lasta, niin herranjumala, lapsihan ei ole toivottu.

Kyllä ap. ehtii toivotun lapsen saada rakkauteen perustuvaan parisuhteeseen. Kaikkea hyvää sinulle, ap.

 

[AP jo tehnyt abortin?]

Eikös sillä AP:lla jo ollut aika varattuna aborttiin? Lienee jo käynyt toimenpiteessä?

 

[miten kävikään]

Olisi mielenkiintoista kuulla, miten tilanne kehittyi ja miltä tehty ratkaisu nyt tuntuu.

 

[-xix-]

AP:lle

Onpa hauskaa...
nyt äkkiä nettiäänestys pystyyn siitä, että saako velä sikiöasteella oleva esikoisesi elää vai ei.
Mitä sillä on väliä, mitä mieltä ihmiset ovat tällä palstalla - itse sinun on tehtävä päätös asiassa.

 

[vivera]

Laitan viestiä ihan sillä että joku saattaa lukea tätä ketjua ja oikeasti haluta ihmisten kokemuksia asiasta.
Tein abortin nykyisen kumppanini kanssa suhteen ollessa aivan alkutekijöissä. Hän ei painostanut, sanoi vain että hän tukee mikä tahansa minun päätökseni on. Abortti oli minulle oikea ratkaisu sinä ajankohtana.
Minulla ei ollut taloudellista turvaa, perheen turvaa ja mies oli niin uusi tapaus että en uskaltanut ottaa riskiä ja laittaa pientä lasta sellaiseen tilanteeseen. En ole koskaan katunut päätostä. Toimenpide oli kivuton ja lääkäri keskusteli kanssani muutamaan otteeseen ennen toimenpidettä miksi haluan abortin. Tottakai se oli kokemus jonka muistan koko ikäni. Se taisi olla ensimmäinen kerta kun oikeasti otin vastuun elämästä.
Voimia kaikille jotka ovat tässä tilanteessa.

 

[hmmmm]

AP:lle

Onpa hauskaa...
nyt äkkiä nettiäänestys pystyyn siitä, että saako velä sikiöasteella oleva esikoisesi elää vai ei.

Oletpa tyhmä. Tuo lapsi ei kyllä ole enää sikiöasteella, kun ap:n aloituksesta on kuitenkin niin pitkään että lapsi on joko syntynyt jo tai ei tule koskaan syntymäänkään.

 

[nainen - ikää 34 v]

Kannattaa miettiä sitä, että haluatko lapsia ylipäätään. Joskus asiat eivät mene siten kuin suunnittelee. Tuntuisiko sinusta, että lapsen pitämällä lapsi olisi kuin kiviriippa, joka estää sinua tekemästä haluamiasi asioita? Jos muutoinkin viihdyt kotona ja taloudellinen tilanne jotenkin sallii äitiyden, niin raskauden jatkaminen voi olla ihan hyvä vaihtoehto. Sen sijaan bilehirmulle tai kovin keskenkasvuiselle itsekkäälle ihmiselle äitiys ei ehkä ole hyvä vaihtoehto.

.

Tosi itsekästä on pitää lapsi jota se mies ei halua!

 

[-n-n-n-n-n-]

Lapsi ei välttämättä estä "vapaata elämää", saahan lapsen tarvittaessa hoitoon

Käyppä huvikses kertomassa tämä yh-palstalla.

hehheh! mulla on ainakin tuttava-kaveri perheitä joiden sukulaiset ottavat nämä pienokaiset abaut 1-2kertaa vuodessa hoitoon, että se siitä.

 

[hyvästi]

Itse olen tilanteessa, jossa olen päätynyt Aborttiin. Teimme päätöksen yhdessä mieheni kanssa, sillä emme ole valmiita lapsen saantiin. Olen aina toivonut lasta. Tiedän, että haluan äidiksi, mutta en nyt. Mieheni ei rakasta minua. Näin hän sanoi. Hän haluaa, että suhteemme on ensin kunnossa ja lapsi tulee toivottuna.
Miehelläni on entisestä liitostaan poika, joka merkitsee hänelle kaikkea. Toisaalta olen kateellinen, että hän on jo vanhempi ja 'riistää' minulta tämän tunteen. Toisaalta olen samaa mieltä hänen kanssaan. Lapsen aika on kun epävarmuustekijät elämässämme ovat paremmin hallinnassamme.
Menetin äskettäin yllättäen työni ja haluaisinkin tarjota lapselle paremmat lähtökohdat. Emme edes asu yhdessä mieheni kanssa.
Toivon ja haluan, että kun aika (jos) kypsä saamme toivotun lapsen. Mietimme ja itkimme ratkaisua yhdessä. Luulen tämän vahvistavan suhdettamme, mutta toisaalta pelkään tekeväni maailman suurimman virheen. Entä jos en saakkaan enää lapsia koskaan? Olen jo 32v.
Asiaa ei auta, etten pääse läpi tk hoitajalle, jolle minut ohjattiin soittamaan.
...tuskainen taival...

 

[Mlii]

Mietin, teettäisinkö abortin.. Suhde tuntuu niin väärältä, olemma henkisesti aivan eri tasoilla. Tuntuu ettei tästä saa kumppanuutta millään. Ja huomasin olevani raskaana.. Olen todella ahdistunut tästä, en tiedä mitenpäin saisin elämäni kuntoon. Tietysti voin olla myös yksinhuoltajana, mutta eipä se hyvältä vaihtoehdolta tunnu. Voisin elää vielä vapaasti ja nyt olen sitomassa itseäni lapseen ja mieheen.

Millaisia kokemuksia teillä on? Haluaisin kuulla abortista enemmän, oliko fyysisesti ja henkisesti kauhea kokemus? Millä viikoilla tehtiin? Miten siitä toipuu? Kaduttaako? Vai onko joku päätynyt jatkamaan raskautta, vaikka alkuviikot olleet yhtä ahdistusta - miten sitten myöhemmin mennyt? Oliko päätös oikea?

Mulla oli sama tilanne exän kanssa. Olin miettinyt eroa jo lähes suhteen alusta asti. Sitten tulinkin raskaaksi kun olimme olleet 5 kuukautta yhdessä. ONNEKSI poikaystäväni oli vasta 18v ja itki mulle, että hän ei ole valmis isäksi. Mulla ei varmaan ois koskaan ollut uskallusta jättää sitä jos olisin pitänyt lapsen. Eli olisin nyt huonossa parisuhteessa lapsen kanssa, tai yksinhuoltajaäiti jolla on lapsi sellaisen miehen kanssa joka huorittelee ja haukkuu koko ajan ja jonka kanssa on ollut mahdoton tulla toimeen eron jälkeen.
Abortti oli mulle yllättävän helppo juttu. Sain itse valita haluanko kaavinnan vai lääkkeellisen ja päätin että haluan kaavinnan koska en varmaan kestäisi jos vuoto tulisi kotona. Siinä sitten kaavinnassa sammuin kuin saunalyhty nukutukseen ja heräsin puolen tunnin päästä ja juttu oli ohi. En edes tuntenut katumusta kun takaraivossa oli koko ajan ajatus että jätän avomieheni kuitenkin jossain vaiheessa. 1v2kk kestin sitä parisuhdetta. Olin raskausoloaikanani ollut huolellinen, etten ajattele olevani raskaana, eli ei mitään mahan silittelyjä tai muuta. Vuotoa abortin jälkeen oli 2 viikkoa ja runsaana, se oli aika ikävää. Pelkäsin jossain vaiheessa jo tulehdusta kun alkoi kuumettakin olemaan, mutta ei siellä mitään tulehdusta sitten ollut.
Niille jotka sanovat, että "tehkää se abortti sitten mahdollisimman aikaisin" voisin kertoa, että olin viikolla 4 kun menin lääkäriin ja abortti tehtiin viikolla 9. Eli ei ne hirveetä kiirettä siinä pidä.

 

[Mlii]

Minä tekisin sinun sijassasi abortin, miettimättä asiaa sekuntiakaan. Ajattelen asian näin: jos en haluaisi elää tämän miehen kanssa tai perustaa hänen kanssaan perhettä, en kai nyt vahinkoraskauden vuoksi sitoisi itseäni häneen kuitenkin loppuelämäksi.

Olin "tottumuksesta" suhteessa kaksi vuotta liian kauan. En halunnut kyseisestä miehestä itselleni elämänkumppania, mutta epäilin löydänkö ketään toista. Olin 24, kun lopulta kyllästyin kyseiseen mieheen - siihen liittyi monta asiaa - ja reilu puoli vuotta myöhemmin tapasin kuin salama kirkkaalta taivaalta miehen, josta tiesin heti ensi tapamisesta asti, että hän on minulle se oikea.

Hänen kanssaan haluan mennä pitkän kaavan mukaan. Näin jälkikäteen ajateltuna olisin todella onneton, jos olisin jäänyt vanhaan suhteeseni. Vasta oikean kumppanin kanssa havaitsin, kuinka vaikea ja onneton entinen suhteeni oli ollut.

Kai sinäkin haluat kumppanin, joka tuntuu oikealta - ilman, että olet lapsen kautta sidottu ei-toivottuun exään?

Joo siis ehdottomasti pitää mielestäni olla varma kumppanista kun alkaa lasta hankkimaan. Mulla oli tosiaan huono suhde kun tein abortin. Mietin suhteen jälkeen, etten ala seurustelemaan ainakaan vuoteen, mutta sitten alkoikin 1,5 kuukautta myöhemmin tapailu miehen kanssa, joka on osoittatunut kuin unelmien prinssiksi. Ihastuin häneen jo ensinäkemältä, kun olin vielä exäni kanssa, mutta en siis jättänyt tämän miehen takia exääni, vaan siksi, etten ollut onnellinen hänen kanssaan. Nykyinen mieheni on sellainen, mitä olen toivonut lapsuudesta asti puhaltaessani voikukan haituvat tai irronneen ripsen sormelta. Kaverini ihmettelevät, että miten jaksan hehkuttaa tätä miestäni vielä vuodenkin seurustelun jälkeen Nyt ollaan tosiaan suunnittelemassa vauvaa ja tämän miehen kohdalla tiedän 110% että se on hyvä ratkaisu. Olen kuitenkin realisti ja tiedän, että voimme erota joskus, tulevaisuudesta ei koskaan tiedä, mutta en halua, että mahdollinen ero on ainoa asia mitä mietin. Haluan vaan nauttia tästä mitä on. Sen vaan sanon, että älkää koskaan tyytykö. Se kunnollinen puoliso löytyy ennemmin tai myöhemmin. Mulla siihen meni 10 vuotta.