Paskaahan taas niskaan saan mutta ei voi mitään,en vaan jaksa kun taas itkettää ja on paha mieli:(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja onneton(aina välillä)
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

onneton(aina välillä)

Vieras
Eikä tällänen olo ole ollu viikolla vaan taas näin sunnuntaina.
V***U! Mua v*tuttaa ihan s**tanasti!Kaikki! Mä en ole ansainnu tätä että jään yksin! Vihaan vihaan vihaan,kaikkea paskaa mun täytyy kestää enkä todellakaan ole sitä ansainnu! Mä vihaan exää niin että ihan sattuu! Eikä kukaan ymmärrä....tekis mieli mennä ja huutaa sille päin naamaa ja potkia kasseille kun pilas kaikki.Se ei s**tana tajua ite yhtään mistään mitään,hoki vaan että tietää että mulla on paha olo ja sattuu ni miks he*vetissä se sitten satutti mua!

Kylläpä nyt onkin oikeen paska sunnuntai fiilis!
 
No mene ja huuda sitten sen kerran, mutta älä mene potkimaan.
Huudat tuskasi ulos, mutta vain sen kerran, sen jälkeen rupeat kasaamaan omaa elämääsi, ihan vaan itsesikin vuoksi, saati sitten sen mahdollisen jälkikasvun.
 
Juttele asiat selväksi exäsi kanssa. Selvitä kaunat. Hyäksy tilanne, älä syytä itseäsi. Jätä vanhat taakse ja aloita elämässä uusi jakso. Kaiva elämääsi asioita, joista saat nautintoa (uusi harrastus?) Ja tiedätkö: Exäsi ei taida olla maailman paras mies, koska teki sinulle sellaista. Etkai halua jäädä sellaiseen roikkumaan ja katkeroitumaan.
 
Oikeasti. Kannattaisi jo pikkuhiljaa kääntyä ammattilaisen puoleen. Soitat terveyskeskukseen ja varaat ajan psykologille, taitaa olla vielä ilmaistakin. Ehkä pääsisit elämässäsi eteenpäin.
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
Mulla on ollu just sama fiilis tässä viime aikoina. Mutta koetan sinnikkäästi päästä yli siitä ja keskittyä omaan elämääni. Helpommin sanottu kuin tehty...
 
Alkuperäinen kirjoittaja nöppäri;24744626:
No mene ja huuda sitten sen kerran, mutta älä mene potkimaan.
Huudat tuskasi ulos, mutta vain sen kerran, sen jälkeen rupeat kasaamaan omaa elämääsi, ihan vaan itsesikin vuoksi, saati sitten sen mahdollisen jälkikasvun.

Mä en sen naamaa halua nähdä kun rupee vaan vi*uttamaan! Ja silti nään sitä aina jossain vaikka kuinka yritän etten. Itseni takia pitäs joo mutta ei oo jälkikasvua eikä varmaan koskaan tule:( Sitäkin suren.

Ja eikä tää olotila oo todellakaan jokapäivästä mutta viikonloput ja suuntai erityisesti...ne on vaikeita.Tää vihan tunne on nyt ruvennut kaivautumaan esiin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja valoa elämään!!!;24744631:
Juttele asiat selväksi exäsi kanssa. Selvitä kaunat. Hyäksy tilanne, älä syytä itseäsi. Jätä vanhat taakse ja aloita elämässä uusi jakso. Kaiva elämääsi asioita, joista saat nautintoa (uusi harrastus?) Ja tiedätkö: Exäsi ei taida olla maailman paras mies, koska teki sinulle sellaista. Etkai halua jäädä sellaiseen roikkumaan ja katkeroitumaan.

Mä olen kerran muutaman kerran jutellu sen kanssa ja yhen kerran juteltiin ihan ajan kanssa asiat "selviksi" mutta silloinkin se valehteli tai jätti kertomatta asioita jotka kuitenkin kantautu munkin korviin myöhemmin,Ehkä sitten yritti suojella mua ettei satuttaisi ja jätti kertomatta joitain juttuja mutta enempi se mua satutti ettei kertonu ite kaikkea vaikka luuli että suojelee mua sillä ettei kerro ja satuta.
Kyllä mä olen hyväksyny tilanteen,jossain vaiheessa syytin itseäni mutta en juurikaan enää.
Luulin että on maailman paras mies mutta totta,ei taida olla kuitenkaan.
Ja EN ,en halua katkeroitua ja jäädä roikkumaan mutta pelkään juurikin tuota katkeroitumista.
 
Hommaa uusia ystäviä. Se eksä ei oikeasti tuu koskaan mitään hyvitystä tai selitystä antamaan. Jatka elämää ja lopeta sen tyypin ajatteleminenkin.

Kyllä mä tiedän ettei se tuu antamaan mitään selitystä koskaan kun ei ole tähänkään mennessä kertonu mitään järjellistä syytä mihinkään.
Mutta en mä voi lakata ajattelemasta sitä kun se s**tana pyörii joka päivä täällä se uuden eukon luona ja sitten nään sitä millon pankissa millon kaupassa.

Onneksi huomenna alkaa työt pitkästä aikaa,tosin vanhassa yhteisessä kotipaikassa mutta toisaalta ex ei siellä nyt sitteen silleen enää pyöri joten...saanpahan 8h ajaksi muuta mietittävää.
 
Anna vihan tulla vaan kun se tulee. Kaikki tunteet on tuntemista varten, anna niiden tulla. Ja anna niiden mennä. Tää on klisee, mutta ajan kanssa helpottaa.
Jotkut tosin sanoo, ettei viha ole tunne vaan naamio todellisille tunteille. Mitä sen vihan alla on? Pettymys? Louukkaantuminen? Mustasukkaisuus? Ne on ne yleisimmät.
 
Anna vihan tulla vaan kun se tulee. Kaikki tunteet on tuntemista varten, anna niiden tulla. Ja anna niiden mennä. Tää on klisee, mutta ajan kanssa helpottaa.
Jotkut tosin sanoo, ettei viha ole tunne vaan naamio todellisille tunteille. Mitä sen vihan alla on? Pettymys? Louukkaantuminen? Mustasukkaisuus? Ne on ne yleisimmät.

No mä olen ihmetelly miksi mä en vihaa sitä tai miksi en ylipäänsä tunne sitä kohtaa mitään erikoista mutta tällä viikolla toi viha nyt todellakin on ruvennu tulemaan ja välillä ihan säikähtäny itekin miten mä sitä nyt sit muka vihaan mutta kyllä kai se sitten paikkansa pitää ett ne tunteet sieltä pikkuhiljaa tulee vuoron perään esille. Jos mun viha peittää jonkun todellisen tunteen noista mitä luettelit ni todennäköisesti ton pettymyksen ja loukkaantumisen.
 
No en edelleenkään hae mitään ammattiapua,täällä sitä aina sanotaan et hae apua hae apua mutta oikeessa elämässä kaikki sanonu että mihinkään ammattiauttajalle tarvi mennä puhumaan.
Eräskin sano et on KERRAN käyny puhumassa eron jälkeen psykologilla ja se tieto kulkee sen papereissa joka paikkaan ja jopa tyopaikan haussa se otetaan aina esiin että on käyny juttelemassa sen yhen kerran ni nyt se leimataan hulluks vaan sen takia et on käyny juttelemassa kerran tuntojaan.Joten luotan siihen että kyllä se aika auttaa ja nyt kun työt alkaa niin saa tekemistä.
 
[QUOTE="vieras";24744976]Mietin vaan kun annoit ymmärtää, että nyt jäät sitten lapsettomaksiki, että onko jo reippaasti ikääkin kun näin nyt kävi.[/QUOTE]

on ikää juu eikä lapsia kerenny tulla,31 olen.Ja kyllähän tässä sellanen pelko on että lapsia ei mulle tule.Olin jo varautunu että ensvuoden alusta mekin aletaan tositoimiin harjoittelun sijasta....ex vaan sano että kyllä mä niitä lapsia vielä saan.En taida saada ja mulle riittääis se yksikin(ainakin nyt tuntuu siltä).
 
Alkuperäinen kirjoittaja onneton(aina välillä);24745010:
on ikää juu eikä lapsia kerenny tulla,31 olen.Ja kyllähän tässä sellanen pelko on että lapsia ei mulle tule.Olin jo varautunu että ensvuoden alusta mekin aletaan tositoimiin harjoittelun sijasta....ex vaan sano että kyllä mä niitä lapsia vielä saan.En taida saada ja mulle riittääis se yksikin(ainakin nyt tuntuu siltä).

No se on kyllä kurjaa, jos lapsesta ole t haaveillut. Mutta joskus elämä vaan on paska, ja siitä pitää koittaa päästä yli, eikä jäädä katkeruuteen ja vihaan vellomaan. Tsemppiä.
 
[QUOTE="vieras";24745022]No se on kyllä kurjaa, jos lapsesta ole t haaveillut. Mutta joskus elämä vaan on paska, ja siitä pitää koittaa päästä yli, eikä jäädä katkeruuteen ja vihaan vellomaan. Tsemppiä.[/QUOTE]

pahempaa tästä tekee sen että ex tiesi erittäin hyvin miten tärkeetä se lapsen saaminen mulle on ja olin kyllä kaikki vuodet siinä käsityksessä et hän haluaa lapsia kans kun niin on kertonut jo hyvin alussa suhdetta ja tiesi sen et olen valmis nyt siihen lapseen.Mutta kai tällä sitten joku tarkoitus oli vaikka en voi kyllä ymmärtää että mikä.
Mutta elämä on! onhan tässä toisaalta 10 vuotta vielä aikaa jos nyt haluaa itteään jollain lohduttaa ja pitää päätä pinnalla.
 
[QUOTE="vieras";24745116]Joo. En kyllä antais tommosen paskapään pilata yhtäkään hetkeä mun elämästäni. En tuhlaisi mitään tunteitani, edes vihaa, mokomaan.[/QUOTE]

arvaa montako kertaa olen itelleni sanonu et paska jätkä ja paskan tempun teki et miks ihmeessä tuhlaan energiaa siihen et ajattelen kaikkea paskaa mitä tapahtu mutta kun eron hoiti paskasti niin hoiti.Minkäs sille enää mahtaa,olen tän sille sanonu jo niin monta kertaa että tietäää sen itsekin.

mä nyt toivon että toi työn aloittaminen auttaa mut uuteen nousuun vaikka työpaikka on siellä missä ennen yhessä asuttiin ja entinen koti työmatkan varrella mutta jostain se on aloitettava taas.Ja se muuttto on tässä nyt vielä harkinnassa ja mietinnässä,kaikki aikanann kunhan nyt pääsen tohon työ rytmiin ensin ni ehkä se siitä.
 

Yhteistyössä