Valtiovarainministeriö haluaa ohjata asumistukea saavat asumaan kuntien ja yleishyödyllisten vuokra-asuntoyhtiöiden omistamiin asuntoihin. Se on perustanut työryhmän valmistelemaan uudistusta, ja ehdotusten pitäisi valmistua vuodenvaihteessa.
Ministeriö haluaa palata 1990- luvun alun tilanteeseen. Silloin suuri enemmistö tukea saavista kotitalouksista oli lapsiperheitä, jotka asuivat valtion tuella rakennetuissa vuokrataloissa. Niissä vuokrat olivat pienempiä kuin vapailla markkinoilla.
Nykyisin yli puolet 170 000:sta asumistukea saavasta kotitaloudesta asuu vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa, ja tuensaajien enemmistö on köyhiä sinkkuja. Tämä johtuu siitä, että yksiöitä on tarjolla aivan liian vähän kysyntään verrattuna.
Koska markkinavuokrat ovat hieman kalliimmat ja valtion tukea uppoaa niiden tukemiseen enemmän, valtiovarainministeriö katsoo, että veronmaksajien rahat menevät väärään osoitteeseen.
Ministeriö ajaa säästöjä, mutta sen haikailemasta uudistuksesta saattaa tulla vuosien kuluttua suuri lasku. Ohjaaminen merkitsisi käytännössä sitä, että työttömät, yksinhuoltajat ja maahanmuuttajat kertyisivät vähitellen samoihin taloihin.
Valmistuviin taloihin valittaisiin heti aluksi vain tuensaajia. Kun vanhoissa taloissa vapautuu asunto, siihen otettaisiin suuresta hakijoiden jonosta sellainen kotitalous, joka nostaa tukea. Näin tapahtuisi etenkin pääkaupunkiseudulla.
Kuntien vuokratalot alkaisivat leimautua entistä enemmän, ja niissä asuville lyötäisiin otsaan kurjimmista kurjimman leima.
Olisi ihme, jos sosiaalisia ongelmia ei kasautuisi tiettyihin kortteleihin ja kokonaisille asuntoalueille. Suomeenkin uhkaisi vähitellen syntyä omia slummeja Tukholman ja Kööpenhaminan tapaan. Niiden ongelmien korjaaminen vasta kalliiksi tulisi.
Ministeriön ajama uudistus tuhoaisi pääkaupunkiseudun kaupunkien asuntopolitiikan, jossa eriytymistä on yritetty välttää ennalta kaikin tavoin. Kunnissa tunnetaan vuokratalojen asukasrakenne, ja kunnat vahtivat, ettei asujaimisto yksipuolistu liikaa.
Myös ympäristöministeriö on torjunut omilla keinoillaan eriytymistä. Pari vuotta sitten se poisti vuokra-asuntojen tulorajat niin, että työssä käyvät pienituloisetkin, kuten bussikuski ja lähihoitaja, voivat päästä kaupungin vuokra-asuntoon.
Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen tekemästä tuoreesta selvityksestä käy ilmi, että tulorajojen poisto ei ole juuri vaikuttanut valtion tukemien vuokra-asuntojen asukasvalintaan. Hyvätuloisten hakijoiden määrä ei ole lisääntynyt, eli valtion tuki ei mene väärille ihmisille niin kuin valtiovarainministeriö pelkää.
Valtiovarainministeriötä ei tunnu huolettavan myöskään se, että yleishyödyllisten vuokrataloyhtiöiden kiinnostus rakennuttaa valtion tukemia vuokra-asuntoja hiipunee nopeasti. Kuntien vuokrataloyhtiöt jäisivät ainoiksi kohtuuhintaisten asuntojen rakennuttajiksi.
On varmaa, että naapuruston vastustus kovenisi ja valitukset lisääntyisivät, kun kaupungit suunnittelevat uusia vuokrataloja.
