Pelkään ihan kaikkea,jopa lastensuojelua!

[Nössykkä]

Olen perusluonteeltani sellainen joka minimoi kaikki riskit;en aja ylinopeutta, lapset eivät ole ilman valvontaa ulkona sekuntiakaan, hoitoon en jätä muille kuin omalle äidilleni ymym.
Kärsin hiukan tuosta ylihysteriasta, mutta en usko että lapset kärsivät.Sanotaanko nyt vaikka niin että kasvavat pumpulissa....Pelkään tapaturmia tai vielä pahempaa.
Pahinta mitä tiedän,olisi menettää lapset.

Tämän asian tietää paras kaverini, ja tietää myös sen miten kärsin kun meistä tehtiin Ls-ilmoitus n.4 vuotta sitten.Ilmoitus oli AIHEETON,mutta toki ne peruspalaverit pidettiin.Normaali ihminen olisi jatkanut arkeaan, minä kärsin yli vuoden.Yöt mietin että mitä jos lapset viedään pois.
Nyt kun riitaannuin todella,todella pahasti tuon kaverini kanssa, pelkään että hän käyttää tätä pelkoani minua vastaan,voi jopa soittaa lastesuojeluun koska tietää että pilaa pitkäksi aikaa elämäni sillä soitolla.
Olen kuullut yhteisten kavereitten kautta,miten vihaa minua yli kaiken, ja haluaa että kärsin

Miten Ls-suojelu ottaa tämän asian,jos meidän on jo ´tutkittu´? Tietysti 4 vuotta välissä on pitkä aika ja tilanteet voineet muuttua,eli alkaako kaikki alusta?
Olen odotellut että aloittaisi mustamaalaamaan mainettani yhteisille kavereille,tai jotain muuta jolla ei niin ole väliä,mutta hiljaista on ollut ja pelkään että jossain vaiheessa rysähtää.
Ahdistaa koska miehelle en viitsi asiasta puhua,hän ei edes tiedä että ollaan kaverini kanssa riitaannuttu näin pahoin.

Kiitos jo joku viitsii vastata.

 

[ggrege]

Uusi ls-ilmoitus - uusi tutkinta. Tai tapaaminen. Jos sellainen tulee, voit siellä sanoa siitä, että epäilet sun entisen ystävän haluavan hankaloittaa sun elämää tekemällä aiheettoman ilmoituksen susta.

 

["..."]

Riippuu mistä teillä kaverin kans riitaa? Voisitko yrittää sopia tai vaikka pyytää anteeksi vaikka vika ei sinussa olisikaan ihan vain sen takia jottei sun tarvis enää peljätä. Tuskin kaveris ilmoitusta tekee, nauttii pelkästään siitä tiedosta jotta tietää sun pelkäävän hänen sellaasen tekevän..

 

["..."]

Parempi laiha sopu kuin lihava riita.

 

[aikuisten touhua]

Olen perusluonteeltani sellainen joka minimoi kaikki riskit;en aja ylinopeutta, lapset eivät ole ilman valvontaa ulkona sekuntiakaan, hoitoon en jätä muille kuin omalle äidilleni ymym.
Kärsin hiukan tuosta ylihysteriasta, mutta en usko että lapset kärsivät.Sanotaanko nyt vaikka niin että kasvavat pumpulissa....Pelkään tapaturmia tai vielä pahempaa.
Pahinta mitä tiedän,olisi menettää lapset.

Tämän asian tietää paras kaverini, ja tietää myös sen miten kärsin kun meistä tehtiin Ls-ilmoitus n.4 vuotta sitten.Ilmoitus oli AIHEETON,mutta toki ne peruspalaverit pidettiin.Normaali ihminen olisi jatkanut arkeaan, minä kärsin yli vuoden.Yöt mietin että mitä jos lapset viedään pois.
Nyt kun riitaannuin todella,todella pahasti tuon kaverini kanssa, pelkään että hän käyttää tätä pelkoani minua vastaan,voi jopa soittaa lastesuojeluun koska tietää että pilaa pitkäksi aikaa elämäni sillä soitolla.
Olen kuullut yhteisten kavereitten kautta,miten vihaa minua yli kaiken, ja haluaa että kärsin

Miten Ls-suojelu ottaa tämän asian,jos meidän on jo ´tutkittu´? Tietysti 4 vuotta välissä on pitkä aika ja tilanteet voineet muuttua,eli alkaako kaikki alusta?
Olen odotellut että aloittaisi mustamaalaamaan mainettani yhteisille kavereille,tai jotain muuta jolla ei niin ole väliä,mutta hiljaista on ollut ja pelkään että jossain vaiheessa rysähtää.
Ahdistaa koska miehelle en viitsi asiasta puhua,hän ei edes tiedä että ollaan kaverini kanssa riitaannuttu näin pahoin.

Kiitos jo joku viitsii vastata.

Siis ihan oikeesti. Aikuisiässä vielä tällasta touhua? Kannattaa varmaan miettiä pari kertaa, minkälaisessa seurassa pyörii... Ja kenelle asioitaan kertoo...

 

[tiedän]

Minä koin saman tapauksen, vasta lapsivuode-ajalla, vauva muutaman viikon. Menettämisen pelko on läsnä aina. On hyvin raskasta pelätä jotain joka ei ole realistista. Kannnattaa siis puhua jollekin, esim. psykologille. Pelko estää nauttimisen elämästä.

 

["Piparnakkeli"]

Tuosta ylihysteerisyydestä. Oma äitini oli sellainen ja on vieläkin. Pahimmillaan saattaa soittaa minulle ja kehoittaa "paljonko siellä on pakkasta? ai neljä? muista laittaa tytölles villapuku ja kunnon hanskat, kai sinulla on jo talvikengät..."

Kärsin tuosta ja paljon. Toisinaan kun hän menee totaalisen yli, laitan välit poikki kunnes uskallan taas katsoa malttaako hän pitää suunsa kiinni. Oma lapsuuteni oli juurikin sitä, ettei mitään yksityisyyttä ollut. Kaikki piti selvittää liki minuutilleen mitä olin kaverin luona tehnyt, mitä reittiä kävelin kotiin tien toiselta puolen ja hän todellakin tunki nokkansa kaikkeen. Kun muutin omilleni, rauhan sain vasta kun välimatkaa oli yli 3000km ja puhelujen hinnat niin suolaisia ettei hänellä ollut varaa soitella perääni joka viikko.

Suosittelisin tuohon ylisuojeluun hakemaan apua. Siinä vaiheessa kun lapsesi menevät kouluun, hakevat omaa tilaansa, tulevat murrosikään, lähtevät opiskelemaan, muuttavat pois, siitä tulee niin sinulle kuin lapsillesikin iso ongelma.

Ja kyllä, olen katkera äidilleni etten päässyt leireille jne. tasan sen takia ettei hän uskaltanut päästää. Kaverisuhteet kärsi ja lopulta oma itsetuntonikin. Rahasta ei ollut kiinni, enkä ollut pitkin seiniä kiipeilevä kauhukakarakaan :/

 

[Saraldo]

Ensinnäkin: puhu miehesi kanssa. Jos mun puolisoni kokisi tuollaista, haluaisin ilman muuta tietää, jotta voisin olla hänen tukenaan. Vai onko teillä miehen kanssa niin huonot välit, ettette juurikaan puhu mistään?

Toisekseen: puhu neuvolassa. Heillä on hyviä kanavia, joita pitkin asian kanssa voi edetä. Sinun pitäisi päästä puhumaan jonkun kanssa sekä tuosta pelkotilasta että siitä "ystävästä". Mä olen itsekin ollut lastensuojelun juttusilla eikä siinä ollut mitään huostaanottomeininkiä ollenkaan. Lastensuojeluun tulee niin paljon perättömiä ilmoituksia, että he osaavat kyllä tunnistaa mikä on aiheellista ja mikä ei. Kaikki ilmoitukset pitää tietenkin selvittää ja tutkia, mutta tuollaiset perättömät ilmoitukset selviävät hyvin nopeasti ja elämän pitäisi jatkua taas normaaliin tapaan.

Mitä tulee tuohon pelkotilaan... mun isä on samanlainen. Mä en koskaan saanut lähteä esim. ystäväperheen kanssa huvipuistoon, kun jotain olisi voinut sattua. Ja olin silloin jo kouluikäinen. Luokkaretkille pääsin, ilmeisesti isällä oli niin suuri luotto opettajiin. Abiristeily kun lähestyi, niin isä alkoi puhumaan, ettei halua mun menevän. Hänen harmikseen mä olin kuitenkin jo täysi-ikäinen, joten ei oikein voinut kieltääkään. Eikä noissa mitään, mutta kun se hysteerisyys oli ihan arkipäiväistäkin. Esim. kesällä piti olla koko vimmatun kesä kumisaappaat jalassa, koska keväällä siellä oli nähty yksi kyy. Yläasteikäisenä ja uimataitoisena äidin piti olla koko ajan lähellä laituria, ettei mitään satu. (Ja mä olin parempi uimari kuin äiti...)

Nyt huomaan, että se tekee samaa mun lapselleni. Kun tyttö 6v. on siellä yökylässä, mitään ei saisi tehdä. Ei saa mennä puistoon, joka on toisella puolella tietä, kun ei tiedä mitä porukkaa siellä notkuu (kyseessä uinuva omakotitalolähiö, jossa asukkaat on joko lapsiperheitä tai eläkeläisiä). Ei saa mennä metsään, kun siellä voi olla koiria irrallaan, tai niitä kyitä (joita en itse ole koskaan siellä nähnyt). Ei voinut mennä talvella yhteen pulkkamäkeen, kun muutaman kymmenen metrin päässä menee tie, eikä se pulkkamäki edes laskenut lähellekään tietä.

Ainakin mun kohdalla siitä seurasi se, että tikkaille nouseminenkin on jännittävä asia. Saati sitten että pitäisi pestä viidennen kerroksen ikkunat. Multa ei ole koskaan murtunut yhtään luuta, en ole koskaan joutunut paikattavaksi minkään pikkuonnettomuuden vuoksi, mutta en myöskään koe että olisin saanut kokemalla oppia juuri mitään.

 

[Kiinnostaa]

Onko kaverisi oikeasti noin vihainen vai kuvitteletko vain? Onko tämä vain osa herkkyyttäsi ajatella asioitten olevan pahasti vialla vai onko asiat OIKEASTI noin vialla?

Mitä sellaista on tapahtunut, että kaverisi haluaa kostaa sinulle pahimmalla mahdollisella tavalla, uhkana menettää lapset?

 

["aapee"]

Tästä lähtien en kerro pelkojani, sehän on hyvä kostonväline!
Luultavasti vain kuvittelen,asiat tulevat illalla nukkumaan mennessä mieleen eikä sitten meinaa saada nukuttua.Päivät menevät paremmin. Tämä ex-ystäväkään ei ole viikkoihin enää puhunut muille ´vihastaan´eli jospa se unohtuisi...

Pelko lastensuojelusta johtuu siitä,kun sossun tädit sanoivat että ´yleensä tällaisessa tapauksessa lapset otetaan hetkellisesti huostaan tutkimuksen ajaksi, mutta koska ilmoittaja oli selkeästi päihtynyt ja kostonhaluinen,asia jää tähän´. Tämä siis silloin 4 v sitten.
Eli jos soittaja syyttää pahoinpitelystä,on asiallinen ja selvinpäin,lapset otetaan pois tutkimuksen ajaksi! Mulle yksikin yö ilman lapsia olisi liikaa!!!!!!!!!!!!!!!

 

["aapee"]

Mun mies on sellainen jöröjukka,voihan sille puhua mutta ei sieltä montaa sanaa tule takaisin

 

["aapee"]

Ja huom.tämä ex-ystäväni on kerran tehnyt suuttuneena ls-ilmoituksen omasta sukulaisestaan,oli niin vihainen.Silloin hänen sukulaisensa oli epäillyt ystäväni äitiyttä (juhlii paljon)ja ystävä sitten kosti.....ja jäi kyllä kiinni siitä.