Pelottava ja kummallinen tilanne

[Joo näin.]

Mun mies oli 3kk sairaalassa psykoosin jälkeen. Nyt tapahtuneesta vuosi, edelleen yhdessä, psykoosi uusiutunut 2 kertaa. Rankkaa se on, mutta ajatellen toistepäin niin kyllä se olisi kamalaa jos itse psykoosissa olisi ja vielä mies ja lapset hylkäisi.

 

[Kauhistus!]

Ap:lle voimia! Suomessa ei sairaanhoito ole todellakaan sillä tasolla kuin pitäisi, joten älä luota siihen että mies on kunnossa kun päästävät pois. Näissä tapauksissa ei koskaan tiedä miten se etenee tai uusiiko kohtaus, ei vaikka mitä vakuuttaisivat. Lääkärit eivät ota vastuuta sinusta ja lapsestasi eli kannattaisi pitää välimatkaa. Eri osoitteissa asuisin itse tästä eteenpäin ainakin toistaiseksi ja tapaisin vain jossain missä muitakin paikalla. Kunnes voit olla varma, että toipuminen on pysyvää. Missään tapauksessa ei kannata vain toivoa parasta, luottaa lääkärien sanaan tai siihen, että kaikki korjaantuu kerta heitolla. Vasta kun kaikki on ollut hyvin tosi pitkän aikaa voi alkaa ajatella, ettei kohtaus ehkä koskaan toistu, mutta varma ei voi olla ikinä. Enkä halua pelotella, mutta sairas ihminen voi käyttäytyä ihan normaalisti pitkään, mutta kuitenkin se pakkomielle muhii jossain ja sitten se voi viedä vallan taas ja saattaa olla, että ensi kerralla se on paremmin harkittu, tapahtuu vaikka yöllä kun nukutte. En siis tosiaan halua pelotella, mutta harkitse nyt tosi tarkkaan. Voi että kun osaisin sanoa jotain lohduttavaakin

 

[vieras]

 

[heh]

Ap:llä siis kannettava? Ja kantanut pojan ja tietokoneen molemmat makkariin kun mies käynyt päälle? Vai onko makuuhuoneessa toinen tietokone, jonka ap on sitten laittanut päälle ja alkanut palstailemaan...?

 

[ei-kyynikko]

Ap:llä siis kannettava? Ja kantanut pojan ja tietokoneen molemmat makkariin kun mies käynyt päälle? Vai onko makuuhuoneessa toinen tietokone, jonka ap on sitten laittanut päälle ja alkanut palstailemaan...?

Ap on voinut olla valmiiksi palstailemassa makuuhuoneessa, kun mies sekosi. Vaikka ette itse toimisi samalla tavalla, niin meitä ihmisiä on monenlaisia. Itse ainakin kaipaisin tukea jostain, mutta välttäisin puhelimeen puhumista, jos toinen riehuu huushollissa ja saattaa kuulla, joten netti on silloin ainoa jäljelle jäävä tapa. Samoin puhelin on kannattaa pitää vapaana, jos on mahdollista että poliisi soittaa takaisinpäin, niin kuin tässäkin tapauksessa varmasti kävi, kun eivät edes sisälle päässeet.

Voin kertoa, että niin minäkin istuin makuuhuoneessa lähettelemässä sähköpostia ja facebook-viestejä, kun myöhään illalla pihaltamme kuului laukausten ääniä, eivätkä poliisit olleet vielä tulleet paikalle. Kyllä silloin oli tarve ottaa kontaktia ihan mihin tahansa tahoon, mutta en kuitenkaan viitsinyt herättää ketään tuttua puhelinsoitoilla keskellä yötä. Pelkästään sekin helpotti pelkoa, että joku tuttu saattaa olla hereillä ja hänelle voi kertoa mitä on tapahtunut.

 

[ei-kyynikko]

Minä en ymmärrä mitä ihmiset saavat siitä, että huutelevat "provo, provo!", jos joku kertoo jostain vähän erikoisemmasta jutusta. Onko se sitä, että on niin kiva olla oikeassa ja todistella omaa fiksuuttaan? Vaikka joskus joku provo jäisikin paljastumatta, niin olisiko se niin kauheaa? Minusta paljon pahempi on se, etteivät ihmiset uskalla enää kirjoittaa hädästään.

 

[vieras]

Mitähän ap:lle kuuluu?

 

[vieras]

Mitähän ap:lle kuuluu?

jäin miettiin aivan samaa

 

[kissa]

Tutulla todettiin psykoosi kuulemiensa äänien ja tapahtumien takia laitettiin hoitoon.
Mies oli 4kk sairaalassa. Saanut lääkkeet, ja muutaman kerran jättänyt ottamatta ne.
Tajus kuitenkin ottaa niitä edelleen. Asuu kämppäkaverin kaa, ja elää suht normaalia elämää.
Varpaillaan hänen kämppis on, ja ymmärrettävästi. Psykoosissa oleva ihminen ei tiedä mikä on oikeaa, ja mikä ei. Kaikki mikä tapahtuu hänen pään sisällä on hänelle oikeaa.
Niitä ei saa vähäätellä, mutta ei myöskään uskoa.
Itseäsi ja lastasi ajatellen, minä en asuisi saman katon alla. Tapaisin kyllä.

 

[yritä jaksaa]

Mitähän ap:lle kuuluu?

jäin miettiin aivan samaa

Tuskin tulee kertomaan mitä kuuluu, koska häntä pidetään täällä trollipeikkona

 

[äippä]

Nostan, miten ap voi

 

[mielenterveyshoitaja itse..]

Exälläni laukesi psykoosi kun lapsemme oli 6kk.(siitä 4v aikaa) Hän oli sen 3pvä pakkohoidossa ja pääsi kotiin sen jälkeen, koska psykoosi laukesi heti lääkityksen vaikutuksesta. Tämä jäi hänellä ainoaksi psykoosiksi, hän kuoli viime joulukuussa joten ei voi tietää olisiko tulevaisuudessa vielä uusiutunut. Toisilla psykoosi saattaa lääkityksestä huolimatta olla päällä vaikka kuinka ja kauan...

 

[Mutta]

Mitähän ap:lle kuuluu?

jäin miettiin aivan samaa

Tuskin tulee kertomaan mitä kuuluu, koska häntä pidetään täällä trollipeikkona

Toivottavasti tulisi kuitenkin kertomaan meille jotka eivät pidä trollina.

Kaikkea hyvää ainakin jos sattuisit ap lukemaan. :hug:

 

[Mari]

Mitähän ap:lle kuuluu?

jäin miettiin aivan samaa

Tuskin tulee kertomaan mitä kuuluu, koska häntä pidetään täällä trollipeikkona

Toivottavasti tulisi kuitenkin kertomaan meille jotka eivät pidä trollina.

Kaikkea hyvää ainakin jos sattuisit ap lukemaan. :hug:

En osaa tehdä halaus hymiötä mutta sellaisen ap:lle kuitenkin lähetän kukkien kera...ja toivon, että tulisit pian kertomaan arjestanne ja tunteistasi!

 

[---]

mitäs ap:lle kuuluu?

 

[vieras]

Kirjoitin viestin, mutta se hävisi jonnekin bittiavaruuteen.. Ap:lle kovasti voimia ja jaksamista.. itse saman kokeneena (tosin mieheni ei meille ollut aggressiivinen, päinvastoin) tunsin oikein kylmiä väreitä lukiessani ap:n kokemaa, niin elävästi ooma kokemukseni palasi mieleeni.. Muistan, kuinka pitkiltä ne hetket tuntuivat, kun apua odotin... Oliko täällä joku muukin saman kokenut?