Mulla sama kuin P.Parahduksella: ei niinkään pelottavia, vaan ahdistavia, ja viimeisestä oikeasti pelottavasta aikaa. Muistan kaikkein pelottavimman kyllä ihan selvästi, vaikka sen näkemisestä on neljätoista vuotta aikaa.
Näin unta, että heräsin omassa sängyssä asuntolassa (asuin opiskelija-asuntolassa kahden hengen huoneessa). Oli yö, ikkunasta kajasti oranssi pihavalo, kämppis nukkui omassa sängyssään. Laitoin silmät uudestaan kiinni ja heräsinkin siihen, että olen omassa sängyssä asuntolassa, on aurinkoinen, myöhäinen keskipäivä. Tajuan, että ollaan kämppiksen kanssa nukuttu pommiin ja myöhästytty tunneilta. Yritän ponkaista pystyyn ja huikata kaverille, mutten pysty liikkumaan tahi puhumaan. Herään siihen halvaantumisen kauhun tunteeseen, on yö ja olen omassa sängyssäni asuntolassa. Huoneen oven yläpuolella olevasta ilmastointiritilästä mua tuijottaa kaksi hehkuvaa, punaista silmää. Herään siihen keskipäivään ja tajuan nähneeni tosi kummallista unta heräämisistä, yritän raahautua käsien varassa nykimään kämppistä, kun muut lihakset eivät toimi. Herään yöllä, tarkistan ovatko punaiset silmät paikallaan ritilän takana (eivät olleet). Herään oikeasti (yö, oma sänky, asuntola, kaikki lihakset toimii, ei silmiä ritilässä), mutten voi olla siitä lainkaan varma.
Nyt jälkikäteen on sellainen fiilis, että siinä unessa olisi pitänyt soida taustalla ajoittain Edith Piaff...