A
Allanitar
Vieras
\
Kuten edellisessä viestissäni mainitsin, ei ole kyse mistään viikonloppuarjesta. Lapset ovat meillä lähes yhtäpaljon kuin äidillään. Eli koulu ja päiväkoti kuuluu meidänkin elämäämme.
Kyllä meille menoja tulee niinä viikkoina kun lapset meillä ovat, sitä ei voi estää. Työmatkoja, häitä, tms. Emme nää siinä mitään pahaa että lapset ovat tarvittaessa mummolassa. Enemmän äiti käyttää hoitajia, ja vie lapsiaan muualle, jotta pääsee itse viihteelle, eikä sitä kyseenalaista kukaan... Meillä se on kuitenkin harvinaista herkkua, muutama kerta vuodessa.
Niinku sanoin ei ole järkeä että aikuisten ihmisten elämä menee lasten ehdoilla, vaan kyllä se kuuluu mennä toisin päin.
Ydinperheen ja uusperheen tunteita ei voi verrata. Jos ydinperheen äitejäkin häiritsee ja rassaa ainainen keskittyminen lapsiin, niin kuvitelkaa kuinka paljon se rassaa isän kumppania, joka joutuu siihen samaan rumbaan vieraiden lasten kanssa. Luonto ei ole antanut samaa sidettä uusperheen "äitipuolille" kuin on antanut jo syntymän yhteydessä oikealle äidille. Biologinen äiti rakastaa lastaan, vaikka lapsi olisi mikä kaistapää tahansa. Kaistapäitähän tässä maailmassa on vaikka kuinka ja jokaisella on tai ainakin ollut rakastava äiti. Ns. ulkopuolinen näkee asiat realistisemmin.
PS. En ole niin nuori enää, ikävä kyllä. Ei mitään tarvetta ripustautua kehenkään. Jos jonkun kanssa aikaani vietän niin kyllä hänestä oikeasti tykkään. Lisätekijät ei vaan aina ole hyväksi ..

Alkuperäinen kirjoittaja 08.04.2006 klo 11:28 vieras kirjoitti:[
Kirjoitit kovin osuvasti perhe-elämästä. Tuollaista se on myös sellaisissa perheissä, joissa lapset asuvat vanhempiensa kanssa. Keskusteluaikaa on joskus yömyöhään, jos niin kauan jaksetaan valvoa. Ja tietenkin silloin kun hankitaan lapsenvahti ja lähdetään itse pois kotoa.
Sen kyllä myönnän myös että suunnitelmien muuttuminen ärsyttää meitä monia.
[/quote)
Kuten edellä oleva totesi, normaalia viikonloppuarkea kuvataan kirjoituksessa. Kun lapset ovat kotona ja erityisesti alle kouluikäisiä, niin kyllä se vapaa-aika menee suurimmaksi osaksi heille ja omaa aikaa saatikka suhdeaikaa ei jää. Ihan jo ydinperheissä. On kyllä raskasta ja harvalle jää aikaa hoitaa parisuhdetta, vaikka tarpeen olisi. Toisin kuin teillä, joilla lapset vain viikonloppuna.
Lapsia ei voi syyttää isän huomiosta. Koeta saada huomio itseesi kun olette vuoroviikoin kahdestaan ja anna sitten hieman etäisyyttä kun lapset teillä.Kuitenkin ymmärsin että lapset suurimman osan aikaa teillä niin että saat kyllä enimmän osan kuukaudesta miehen huomion? Sitä ihmettelisin, että juuri kun lapset tulevat kylään, niin tulee menoja jolloin tarvitaan lapsenvahtia, toki joskus, mutta jos aina.
Perhe-elämään sopeutuu ajan kanssa tai sitten ei. Ja kaikilla tulee tunteita välillä, ettei jaksa ja kaipaa rauhaa, oli sitten viikonloppulapset tai omat. Jos olet kovin nuori, onko tämä se mies, johon ripustautua? Lapset ovat kuitenkin aina mukana jossain määrin kuvioissa, toki kasvaessaan yhä vähemmän. Mutta teillekin voi tulla yhteisiä lapsia ja aikaa jää taas vähän parisuhteelle. Olet myös hoitovastuussa eri tavalla ja todennäköisesti väsyneempi.
Kuten edellisessä viestissäni mainitsin, ei ole kyse mistään viikonloppuarjesta. Lapset ovat meillä lähes yhtäpaljon kuin äidillään. Eli koulu ja päiväkoti kuuluu meidänkin elämäämme.
Kyllä meille menoja tulee niinä viikkoina kun lapset meillä ovat, sitä ei voi estää. Työmatkoja, häitä, tms. Emme nää siinä mitään pahaa että lapset ovat tarvittaessa mummolassa. Enemmän äiti käyttää hoitajia, ja vie lapsiaan muualle, jotta pääsee itse viihteelle, eikä sitä kyseenalaista kukaan... Meillä se on kuitenkin harvinaista herkkua, muutama kerta vuodessa.
Niinku sanoin ei ole järkeä että aikuisten ihmisten elämä menee lasten ehdoilla, vaan kyllä se kuuluu mennä toisin päin.
Ydinperheen ja uusperheen tunteita ei voi verrata. Jos ydinperheen äitejäkin häiritsee ja rassaa ainainen keskittyminen lapsiin, niin kuvitelkaa kuinka paljon se rassaa isän kumppania, joka joutuu siihen samaan rumbaan vieraiden lasten kanssa. Luonto ei ole antanut samaa sidettä uusperheen "äitipuolille" kuin on antanut jo syntymän yhteydessä oikealle äidille. Biologinen äiti rakastaa lastaan, vaikka lapsi olisi mikä kaistapää tahansa. Kaistapäitähän tässä maailmassa on vaikka kuinka ja jokaisella on tai ainakin ollut rakastava äiti. Ns. ulkopuolinen näkee asiat realistisemmin.
PS. En ole niin nuori enää, ikävä kyllä. Ei mitään tarvetta ripustautua kehenkään. Jos jonkun kanssa aikaani vietän niin kyllä hänestä oikeasti tykkään. Lisätekijät ei vaan aina ole hyväksi ..