perheen pattitilanne..mielipiteitä

[hm]

pakkohan tuossa tilanteessa on saada konkreettista apua eikä lässytystä. Jos on 3 jollain tapaa vammaista lasta.
Pakko. Olet tiukkana vaan.

ja normaali mies kyllä jaksaa muutakin kun käydä vaan töissä. Kyllä ne työt vie mehut kaikilla, mutta lasten kanssa olo on vaan vastapainoa työnteolle. Ja kyllä, olen ollut töissä ja kun tulee kotiin, on ihanaa kun on saanut jotain aikaiseksi ja a rahaa perheelle ja sitten syömään ja sen jälkeen lasten kanssa jotain tai vaan ollaan sylitysten.

 

[Chala]

sitä vaan kuulemma joutuu aika monessa paikassa selittelemään miksi ollaan lastensuojelun asiakkaita.

Missä paikoissa? Jos teillä on erityislapsia perheessä useampi, ymmärtää varmasti jokainen perheenne kanssa työskentelevä miksi olette lastensuojelun asiakkaita kun sanotte että sitä kautta saitte tukiperheen. Ihmettelen suuresti jos teille ei sitä ole suositeltu, vai oletteko puhuneet jaksamisesta ja avuntarpeesta ikinä missään?

 

["Vieras"]

Onko tullut mieleen ettei ap ehkä jaksa enää kotona? Miksi naisen pitäis jaksaa hoivata? Jos ap menis töihin ja mies hoitais lapset. Jos ap:lla päivätyö, olis helpompi.

Tuli toki mieleen mutta vanha viisaus taakoista ja niiden itse kantamisesta tuli mieleen myös.. Miksi miehen pitäisi jäädä kotiin, tilanteessa jossa edes lasten äiti ei jaksa olla k otona ja mies selvästi haluaa pois sieltä? Miksei äiti tällaisessa tilanteessa hanki, vaadi ja tivaa sitä apua? Tukiperhe olisi takuuvarma juttu. Perhetyöntekijän tekemään muutakin kuin juttelua saa, kun nostaa metelin ja vaatii. Jos ei muu auta niin ls.ilmoitus omasta jaksamisesta auttaa. Miten se mies auttaa siellä kotona makaamalla, miten se ei muka mitään muuta jaksa töissä(kään) ollessaan? Onko hänkin sairas? Huomasin jännän jutun kun oma mies jäi pitkälle sairaslomalle. Ajattelin että kappas,nythän me ehditään vaikka mitä ja pystyn sumplimaan kuviot helpommiksi kotiäidille kun toinenkin on kotona. Lopputulos oli kuitenkin se, että puolen vuoden jälkeen olin äärimmäisen helpottunut kun se töihin lähti. Kotona kun molemmat oli, törmäiltiin vain seiniin ja toisiimme eikä saatu kumpikaan sitäkään aikaiseksi mitä miehen ollessa töissä ja mun kotona.

Omaishoitajana ei ole pakko kenenkään olla. Lasta/lapsia voi sen 8-10h päivässä hoitaa joku muukin. Vaikka ap olisi nyt lastenhoitaja, lähtee vaikka opiskelemaan (aikuiskoulutuksena?) muuta alaa tai hakee muita töitä. Opiskelu ei varmasti tämänhetkisessä tilanteessa ole rahallisesti mikään pudotus. Ilman koulutustakin muihin töihin pääsee kun on yritteliäs. Lapset ei siitä parane vaikka kuinka marttyroisi siellä neljän seinän sisällä seuraavat 20 vuotta, itse vain sekoaa päästään jos ei muuta elämää ole edes näköpiirissä.

 

["mimmu"]

tällä paikkakunnalla ei saa tukiperhettä ellei olla lastensuojelun asiakkaita.

Mutta alkaahan teidän tilanne olla lastensuojelun asia, jos ootte ihan piipussa!!!

 

[tsemppiä]

ota yhteyttä seurakunnan diakonissaan, heillä on sellaisia lähimmäispalvelun ihmisiä ja muita..tai varamummoja, sukulaisia, kerro kaikille tilanteesta, jopa naapureille, tarvitset tottakai apua jaksamiseen. Liity leijonaemoihin. Vaadi neuvolasta apua.. jostain on saatava apua! Onko varaa kodinhoitajaan joka auttaisi kodissa ja lapsissa että saisit myös levätä. Parasta olisi jos joku ottaisi lapset ainakin kerran viikoksi hoivaan ja hemmotteluun että saisit omaa aikaa ladata akkuja.. Etsi oma tukiperhe johon luotat! Äläkä luovuta.

 

["vieras"]

mies lastaa väh.5000kg lavalle tavaraa päivässä.Käsin.Kahdeksassa tunnissa.

Millaisina yksikköinä? Olen tehnyt tuollaista työtä enkä edes ole raavas mies vaan suht pienikokoinen nainen. Tottakai ekoina viikkoina on fyysisesti aivan poikki päivän jälkeen mutta kunto ja voimat kasvaa pian työn tasalle. Jos ei useamman kk kuluttuakaan jaksa mitään työpäivän jälkeen, on ongelma korvien välissä. Tuollainen työ ei ole mitenkään harvinaista ja niin ne muutkin jaksaa töiden jälkeen. Onko miehesi ihan itse sohvalta huudellut tuota "5000kg nosteltu, ei jaksa nyt kuin nukkua"? Töissä 8h, matkat 1h, unta 7h ja perheelle 8h. Miten tuo ei muka teille riitä, jos rahallisestikin tilanne paranisi työn myötä?

 

[a.pp]

[QUOTE="Vieras";23374524]Tuli toki mieleen mutta vanha viisaus taakoista ja niiden itse kantamisesta tuli mieleen myös.. Miksi miehen pitäisi jäädä kotiin, tilanteessa jossa edes lasten äiti ei jaksa olla k otona ja mies selvästi haluaa pois sieltä? Miksei äiti tällaisessa tilanteessa hanki, vaadi ja tivaa sitä apua? Tukiperhe olisi takuuvarma juttu. Perhetyöntekijän tekemään muutakin kuin juttelua saa, kun nostaa metelin ja vaatii. Jos ei muu auta niin ls.ilmoitus omasta jaksamisesta auttaa. Miten se mies auttaa siellä kotona makaamalla, miten se ei muka mitään muuta jaksa töissä(kään) ollessaan? Onko hänkin sairas? Huomasin jännän jutun kun oma mies jäi pitkälle sairaslomalle. Ajattelin että kappas,nythän me ehditään vaikka mitä ja pystyn sumplimaan kuviot helpommiksi kotiäidille kun toinenkin on kotona. Lopputulos oli kuitenkin se, että puolen vuoden jälkeen olin äärimmäisen helpottunut kun se töihin lähti. Kotona kun molemmat oli, törmäiltiin vain seiniin ja toisiimme eikä saatu kumpikaan sitäkään aikaiseksi mitä miehen ollessa töissä ja mun kotona.

Omaishoitajana ei ole pakko kenenkään olla. Lasta/lapsia voi sen 8-10h päivässä hoitaa joku muukin. Vaikka ap olisi nyt lastenhoitaja, lähtee vaikka opiskelemaan (aikuiskoulutuksena?) muuta alaa tai hakee muita töitä. Opiskelu ei varmasti tämänhetkisessä tilanteessa ole rahallisesti mikään pudotus. Ilman koulutustakin muihin töihin pääsee kun on yritteliäs. Lapset ei siitä parane vaikka kuinka marttyroisi siellä neljän seinän sisällä seuraavat 20 vuotta, itse vain sekoaa päästään jos ei muuta elämää ole edes näköpiirissä.[/QUOTE]

Minä haluan hoitaa oman lapseni itse,tyttö on vasta 2v.Pidän kyllä työstäni,enkä tiedä mitään muuta alaa mikä kiinnostaisi.Opiskelu on mahdoton yhtälö.Missä välissä minulla olis aikaa opiskella kotona?Kun mies on joka toinen viikko illat töissä jäisi läksyt tekemättä

 

[..]

sitä vaan kuulemma joutuu aika monessa paikassa selittelemään miksi ollaan lastensuojelun asiakkaita.

Meillä ei noin hankala tilanne. Mutta monesti olen miettinyt avun hakemista, ja siihen on suuri kynnys juuri sen takia kun joutuisi "viranomaisten" rattaisiin. Ynmmärrän huolesi.

Auttaa en osaa. Ehkä kuitenkin kannattaisi ottaa se apu sieltä lastensuojelun kautta. Tai alle kouluikäisillähän on oikeus hoitopaikkaan. Mitä jos laittaisit heidät ainakin osa-aikaiseen hoitoon, auttaisiko se?

Voimia

 

[a.pp]

olen puhunut väsymyksestä neuvolassa ja perhetyöntekijätkin kävivät meille.Tarjosivat keskusteluapua.Pyysin konkreettisempaa,siivousapua ja lastenhoitoapua...sanoivat että palkatkaa siivooja(millä rahalla?)..lastenhoito apua saa jos monta kuukautta etukäteen on tiedossa joku lääkärikäynti tai vastaava.Joku vuosi sitten mulla puhkesi umppari ja nostelukielto oli kaksi viikkoa.Lapet 1,5v ja 3v.Mies sai olla päivän kotona.Pakko oli nostella,neuvola tarjosi ei oota.

 

["Vieras"]

olen puhunut väsymyksestä neuvolassa ja perhetyöntekijätkin kävivät meille.Tarjosivat keskusteluapua.Pyysin konkreettisempaa,siivousapua ja lastenhoitoapua...sanoivat että palkatkaa siivooja(millä rahalla?)..lastenhoito apua saa jos monta kuukautta etukäteen on tiedossa joku lääkärikäynti tai vastaava.Joku vuosi sitten mulla puhkesi umppari ja nostelukielto oli kaksi viikkoa.Lapet 1,5v ja 3v.Mies sai olla päivän kotona.Pakko oli nostella,neuvola tarjosi ei oota.

Piti jo aiempaan viestiini laittaa tämäkin pointti. Jos mies menee töihin --> rahatilanne paranee --> voisitte vaikka harkita siivoojaa tekemään perussiivouksen kerran-pari kuussa. Tai etsisitte jonkun luottohoitajan lapsille maksua vastaan, MLL osaa varmasti välittää teidänkin lasten kanssa pärjääviä. Tuntuu siltä, ettei siitä miehen kotona olostakaaan nyt mitään hyötyä ole. Välit vain kiristyy ja se ei tiedä teille hyvää.

 

[hm]

Valita johonkin. pakko sitä kunnollista apua on olla muillekin kuin 1 lapsen yh:lle.

 

[hm]

miten kukaan kehtaa tulla 3 pienen lapsen perheeseen keskustelemaan? häpeäisivät. joista 1 vammainen ja 2 muutakin ilmeisesti sairaita.

 

[hm]

mies lastaa väh.5000kg lavalle tavaraa päivässä.Käsin.Kahdeksassa tunnissa.

onko täää nyt sitten ahtaaja? ja heillä piti olla hyvä palkka. onko teillä sitten niin iso laina, vai miksi ei voi palkata apua?

ja ne perhetyöntekijät, jotka tulevat istumaan, heivaa ne jonnekin. tai valita

 

[a.pp]

onko täää nyt sitten ahtaaja? ja heillä piti olla hyvä palkka. onko teillä sitten niin iso laina, vai miksi ei voi palkata apua?

ja ne perhetyöntekijät, jotka tulevat istumaan, heivaa ne jonnekin. tai valita

logistiikkatyöntekijä palkka n. 2000 kuussa.Minä omaishoitaja palkka 400€kuussa+kht.Ei ole lainoja.

 

[hm]

logistiikkatyöntekijä palkka n. 2000 kuussa.Minä omaishoitaja palkka 400€kuussa+kht.Ei ole lainoja.

siis bruttopalkka? kyllä teidän on pakko saada muutakin apua.kuin lässytystä.

ja miehen on mietittävät uutta ammattia. kyllä terveen ihmisen pitää jaksaa muutakin kuin 8 tuntia palkkatyötä. edes olla/pelata/peuhata hetki omien lasten kanssa, viedä harrastuksen joskus, tehdä ruokaa työpäivän vastapainoksi, kevyttä siivousta... ei voi olla niin että ei jaksa mitään muuta. Itse olen jaksanut paljon paremmin tehdä kotityöt ja olla lasten kanssa kun on jotain muutakin, eli sitä palkkatyötä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23374311]Ihan mahdoton lukea tota tekstiä. Välimerkit ja välit ois poikaa. Joku hätä sulla on ja toivon, että asiat selkiytyy. Tsemppiä.[/QUOTE]

Ei mulla ainakaan ollut ongelmia ymmärtää tekstiä ja sen sisältöä.Välimerkit, pilkut ja pisteet suht hyvin paikoillaan. Hanki silmälasit.

 

[Madicken04]

Jos miehen työ on niin raskasta ettei hän sen jälkeen jaksa osallistua perheen pyöritykseen niin miten olisi mukavamman alan opiskelu? Pääsisi sopivampiin töihin ja opiskeluaika tuo kuitenkin tiettyä vapautta ja parempia mahdollisuuksia osallistua lasten asioihin.

Olet siis kotona tuon nuorimman, 2v:n kanssa joka on vammainen? Ja esikoinen oli koulussa, miten keskimmäinen? Voisiko päivähoito tulla avuksi?

Millä lailla lapsi on vammainen? Olisiko hänelle mahdollisuutta saada jotain avustajaa, hoitajaa kotiin välillä tai tukiperhepaikkaa tms? Tai millä lailla se vamma muuten vaikuttaa arkeen, vaikeuttaako normaaleja kaupassakäyntejä, ulkoiluja ja tavallsita kodinhoitoa?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23374553]Millaisina yksikköinä? Olen tehnyt tuollaista työtä enkä edes ole raavas mies vaan suht pienikokoinen nainen. Tottakai ekoina viikkoina on fyysisesti aivan poikki päivän jälkeen mutta kunto ja voimat kasvaa pian työn tasalle. Jos ei useamman kk kuluttuakaan jaksa mitään työpäivän jälkeen, on ongelma korvien välissä. Tuollainen työ ei ole mitenkään harvinaista ja niin ne muutkin jaksaa töiden jälkeen. Onko miehesi ihan itse sohvalta huudellut tuota "5000kg nosteltu, ei jaksa nyt kuin nukkua"? Töissä 8h, matkat 1h, unta 7h ja perheelle 8h. Miten tuo ei muka teille riitä, jos rahallisestikin tilanne paranisi työn myötä?[/QUOTE]

AP? Logistiikkatyöntekijä olen ollut minäkin, siksi kiinnostaa tähän vastaus. Tämä ei ole v*ttuilua, vaan tiedän omien ja työkaverien kokemuksista niin hyvin että tuollainen väsymys ei ole enää normaalia.

 

[misStar]

mies lastaa väh.5000kg lavalle tavaraa päivässä.Käsin.Kahdeksassa tunnissa.

Mun on kans puututtava nyt tähän..
Mä olen myös tehnyt tollasta työtä..Enkä mä todellakaan ollut niin poikki etten ois jaksanut mitään muuta tehdä.Eli jos se on totta,että miehesi ei työpäivän jälkeen jaksa mitään tehdä,niin ehkä tosissaan kannattaisi harkita toista työpaikkaa tai koulun penkkiä.Eihän sellanen ole edes mitään elämää jos vaan käy töissä ja nukkuu.

Ja se lastensuojelu,ottakaa yhteyttä sinne.Unohtakaa kaiken maailman "mitäköhän nekin ajattelee"-jutut ,kyse on kuitenkin teidän perheestä ja sen hyvinvoinnista!

 

["vieras"]

Valita johonkin. pakko sitä kunnollista apua on olla muillekin kuin 1 lapsen yh:lle.

Eli siis mitä apuja yhden lapsen yh saa?

 

[a.pp]

Jos miehen työ on niin raskasta ettei hän sen jälkeen jaksa osallistua perheen pyöritykseen niin miten olisi mukavamman alan opiskelu? Pääsisi sopivampiin töihin ja opiskeluaika tuo kuitenkin tiettyä vapautta ja parempia mahdollisuuksia osallistua lasten asioihin.

Olet siis kotona tuon nuorimman, 2v:n kanssa joka on vammainen? Ja esikoinen oli koulussa, miten keskimmäinen? Voisiko päivähoito tulla avuksi?

Millä lailla lapsi on vammainen? Olisiko hänelle mahdollisuutta saada jotain avustajaa, hoitajaa kotiin välillä tai tukiperhepaikkaa tms? Tai millä lailla se vamma muuten vaikuttaa arkeen, vaikeuttaako normaaleja kaupassakäyntejä, ulkoiluja ja tavallsita kodinhoitoa?

Nuorimmainen lapsi on täysin kannettava,cp vammainen.Vielä niin pieni,ettei ole pyörätuolissaeikä vielä hallitse kehoaan riittävästi).Rattailla/sylissä mennään.Keskimmäinen lapsi on päiväkodissa 8h päivässä ja se helpottaa arkea jo jonkin verran.Illat vaan ovat kamalan rankkoja,etenkin pojan kanssa.Hänellä on jotain häikkää,tavattoman ylivilkas tapaus.

 

[tytönjapoikienmamma]

Nuorimmainen lapsi on täysin kannettava,cp vammainen.Vielä niin pieni,ettei ole pyörätuolissaeikä vielä hallitse kehoaan riittävästi).Rattailla/sylissä mennään.Keskimmäinen lapsi on päiväkodissa 8h päivässä ja se helpottaa arkea jo jonkin verran.Illat vaan ovat kamalan rankkoja,etenkin pojan kanssa.Hänellä on jotain häikkää,tavattoman ylivilkas tapaus.

Tukiperhettä? Pojalle ja keskimmäiselle ja vaikka nuorimmallekin?

 

[nereida]

Miten ihmiset kehtaattekin arvostella toisten lapsilukua sen perusteella onko lapset erityislapsia vai ei??! En tajua tuollaista ilkeilyä sitten ollenkaan. Ap, minun neuvoni tilanteeseesi on että haet tyttärillesi päivähoitopaikat, jossa saavat omat avustajat. Ja palaat töihin, edes muutamaksi päiväksi viikossa. Se että työsi on lastenhoitoa, ja sama rumba jatkuu kotona, on monelle arkipäivää. Uskoisin että oman jaksamisen vuoksi sinun kannattaisi palata työelämään että saat välillä kodin taakan pois harteiltasi. Voisitko hakea muuta työtä kuin lastenhoitajan hommia? Varmasti koulutuksellasi irtoaisi muutakin hommaa kuin lasten hoitamista? Ehkä koulutuksellasi voisit saada töitä nuorison parissa. Jaksamista!

 

[Madicken04]

Nuorimmainen lapsi on täysin kannettava,cp vammainen.Vielä niin pieni,ettei ole pyörätuolissaeikä vielä hallitse kehoaan riittävästi).Rattailla/sylissä mennään.Keskimmäinen lapsi on päiväkodissa 8h päivässä ja se helpottaa arkea jo jonkin verran.Illat vaan ovat kamalan rankkoja,etenkin pojan kanssa.Hänellä on jotain häikkää,tavattoman ylivilkas tapaus.

Okei. Miehellä on siis päivätyö?

Nuo kuntoutukset, lääkärit ja osastojaksot on varmasti hankalia, varsinkin kun niitä on kahdella lapsella. Mutta ihan perusarki kotona normipäivänä, sujuuko se muuten yksin nuorimman kanssa?

Itselläni on kaksi erityislasta, autistinen down-poika joka täyttää ensi viikolla 6v ja autistinen tyttö joka täyttää kesällä 5v sekä heidän lisäkseen pieni vauva. Joten ymmärrän millaista on juosta kahden lapsen kuntoutuksissa, lääkäreissä ja hoidella heidän asioitaan, parhaalla viikolla oli yhteensä 6 eri käyntiä ja tuolloin vielä molemmat vanhemmat olivat töissä. :snotty: Kyllä siinä omat järjestelynsä on, nyt on helppoa kun olen taas itse kotona vauvan kanssa ja molemmilla isommilla lapsilla on päivähoitopaikat.

Meillä esikoinen oppi kävelemään vähän alle 4v ja kakkonen 1v9kk iässä, eli aika pitkään oli kaksi kanniskeltavaa lasta. Noita aikoja muistellen toivotan voimia. :hug: Samoin voin kuvitella ettei illatkaan ole helppoja.

Saatko jostain vertaistukea? Me käytiin aikanaan sellaisessa pienille down-lapsille ja perheilleen järjestetyssä vertaistukiryhmässä jokatoinen viikko. Se auttoi kun sai keskustella arjesta kohtalotovereiden kanssa ja sai tukea sekä vinkkejä erilaisista järjestelyistä.

Saatko muuten omaa aikaa? JOs miehesi on ollut 2v kotona niin oletko itse päässyt jonnekin harrastukseen tai vaikka ihan vaan lenkille, kaupungille tai jotain tuttavaa tapaamaan niin että mies hoitaa lasta kotona? Nuo on asioita jotka itse koen tärkeiksi, siis että elämässä on muutakin kuin se että on 24/7 kiinni erityislapsessa. Muutenkin kun lapsissa on noin paljon erityistyötä niin vaikka puoliso olisi töissäkin niin täytyisi sitä lastenhoitovastuuta vähän jakaa, yhdelle ihmiselle se on liikaa.

Me asutaan Ruotsin puolella eli vähän eri käytännöt, mutta saatiin lapsille vapaa-ajanavustaja joka on heidän käytössään 10h/kk, eli silloin vanhemmat saavat omaa vapaa-aikaa (käytännössä siis meillä vauvan kanssa mutta kuitenkin). Jos mitään tuollaista ei ole tarjolla niin suosittelisin kyllä hakemaan sitä tukiperhettä vaikka se edellyttäisi ls-asiakkuutta. Kyllähän tuollaisessa tilanteessa kukatahansa ymmärtää ettei vika ole kykenemättömissä vanhemmissa vaan poikkeuksellisen raskashoitoisissa lapsissa.

 

[a.pp]

Okei. Miehellä on siis päivätyö?

Nuo kuntoutukset, lääkärit ja osastojaksot on varmasti hankalia, varsinkin kun niitä on kahdella lapsella. Mutta ihan perusarki kotona normipäivänä, sujuuko se muuten yksin nuorimman kanssa?

Itselläni on kaksi erityislasta, autistinen down-poika joka täyttää ensi viikolla 6v ja autistinen tyttö joka täyttää kesällä 5v sekä heidän lisäkseen pieni vauva. Joten ymmärrän millaista on juosta kahden lapsen kuntoutuksissa, lääkäreissä ja hoidella heidän asioitaan, parhaalla viikolla oli yhteensä 6 eri käyntiä ja tuolloin vielä molemmat vanhemmat olivat töissä. :snotty: Kyllä siinä omat järjestelynsä on, nyt on helppoa kun olen taas itse kotona vauvan kanssa ja molemmilla isommilla lapsilla on päivähoitopaikat.

Meillä esikoinen oppi kävelemään vähän alle 4v ja kakkonen 1v9kk iässä, eli aika pitkään oli kaksi kanniskeltavaa lasta. Noita aikoja muistellen toivotan voimia. :hug: Samoin voin kuvitella ettei illatkaan ole helppoja.

Saatko jostain vertaistukea? Me käytiin aikanaan sellaisessa pienille down-lapsille ja perheilleen järjestetyssä vertaistukiryhmässä jokatoinen viikko. Se auttoi kun sai keskustella arjesta kohtalotovereiden kanssa ja sai tukea sekä vinkkejä erilaisista järjestelyistä.

Saatko muuten omaa aikaa? JOs miehesi on ollut 2v kotona niin oletko itse päässyt jonnekin harrastukseen tai vaikka ihan vaan lenkille, kaupungille tai jotain tuttavaa tapaamaan niin että mies hoitaa lasta kotona? Nuo on asioita jotka itse koen tärkeiksi, siis että elämässä on muutakin kuin se että on 24/7 kiinni erityislapsessa. Muutenkin kun lapsissa on noin paljon erityistyötä niin vaikka puoliso olisi töissäkin niin täytyisi sitä lastenhoitovastuuta vähän jakaa, yhdelle ihmiselle se on liikaa.

Me asutaan Ruotsin puolella eli vähän eri käytännöt, mutta saatiin lapsille vapaa-ajanavustaja joka on heidän käytössään 10h/kk, eli silloin vanhemmat saavat omaa vapaa-aikaa (käytännössä siis meillä vauvan kanssa mutta kuitenkin). Jos mitään tuollaista ei ole tarjolla niin suosittelisin kyllä hakemaan sitä tukiperhettä vaikka se edellyttäisi ls-asiakkuutta. Kyllähän tuollaisessa tilanteessa kukatahansa ymmärtää ettei vika ole kykenemättömissä vanhemmissa vaan poikkeuksellisen raskashoitoisissa lapsissa.

arki sujuu hyvin nuorimmaisen kanssa päivisin,pääasiassa käydään jossain terapiassa ja sitten lapsi nukkuu päiväunet.Pian siitä sitten poika kotiutuu koulusta ja tyttö päiväkodista.Illat ovat se varsinaninen hankaluus,nukuttamiset.Ja etenkin tuo poika on hankala tapaus,onneksi käydään nyt tuolla perheneuvolassa,selvitellään mikä hänellä on,vai onko mitään.
Käyn joitakin kertoja vuodessa keskustelu ryhmässä,jossa on muitakin erityislasten vanhempia.