perheen pattitilanne..mielipiteitä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja neon
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";23374553]Millaisina yksikköinä? Olen tehnyt tuollaista työtä enkä edes ole raavas mies vaan suht pienikokoinen nainen. Tottakai ekoina viikkoina on fyysisesti aivan poikki päivän jälkeen mutta kunto ja voimat kasvaa pian työn tasalle. Jos ei useamman kk kuluttuakaan jaksa mitään työpäivän jälkeen, on ongelma korvien välissä. Tuollainen työ ei ole mitenkään harvinaista ja niin ne muutkin jaksaa töiden jälkeen. Onko miehesi ihan itse sohvalta huudellut tuota "5000kg nosteltu, ei jaksa nyt kuin nukkua"? ;) Töissä 8h, matkat 1h, unta 7h ja perheelle 8h. Miten tuo ei muka teille riitä, jos rahallisestikin tilanne paranisi työn myötä?[/QUOTE]

?
 
arki sujuu hyvin nuorimmaisen kanssa päivisin,pääasiassa käydään jossain terapiassa ja sitten lapsi nukkuu päiväunet.Pian siitä sitten poika kotiutuu koulusta ja tyttö päiväkodista.Illat ovat se varsinaninen hankaluus,nukuttamiset.Ja etenkin tuo poika on hankala tapaus,onneksi käydään nyt tuolla perheneuvolassa,selvitellään mikä hänellä on,vai onko mitään.
Käyn joitakin kertoja vuodessa keskustelu ryhmässä,jossa on muitakin erityislasten vanhempia.

Toivottavasti saat itse päivällä kanssa levättyä. Pystytkö muuten kuopuksen kanssa liikkumaan, tapaamaan ihmisiä tms? Meinaan että päivissä olisi muutakin sisältöä kuin illan odottaminen.

Onko mies mukana iltatoimissa, auttamassa nukutuksissa sun muissa?
 
Toivottavasti saat itse päivällä kanssa levättyä. Pystytkö muuten kuopuksen kanssa liikkumaan, tapaamaan ihmisiä tms? Meinaan että päivissä olisi muutakin sisältöä kuin illan odottaminen.

Onko mies mukana iltatoimissa, auttamassa nukutuksissa sun muissa?

monesti lepäilen silloin kun tyttö nukkuu,ei paljoa tytön kanssa liikuta missään,nautitaan niistä päivistä kun saadaan olla kotona,eikä tarvitse lähteä mihinkään(meillä siis noita terapioita kolmesti viikossa toisella paikkakunnalla).Mies on mukana tällä hetkellä arjessa,mutta tilanne iltojenkin suhteen muuttuu kun menee töihin,ainakin joka toinen viikko,kun on iltaisin töissä.
 
mies oli siellä määräaikaisena ja nyt sinne haetaan taas määräaikaisia.Mies tuskin voi jäädä kotiin koska ei tiedä tyttöjen kuvioista hölkäsen pöläystä,mutta on ollut tässä arjessa apuna muuten.Kaupassa käynnit,ruuanlaitot,siivoamiset ja harrastuksiin kuskaamiset,koululaisen vastaanotto koulusta yms.

No herran tähden, patista mies takaisin töihin jos sinne on mahdollista nyt päästä ja hänestä ei kerran ole kotona arkea pyörittämään!
 
Ei mies varmaan osaakaan pyörittää arkea jos on tottunut siihen että vaimo tekee ja huolehtii kaikesta, mutta ihan varmasti oppisi ja selviäisi samasta mistä nainenkin. Ja työ on huono tekosyy sille että saisi kaiken vapaa-aikansa vain maata sohvalla tai kulkea omissa menoissaan.

Täällä myös yksi nainen, joka on tehnyt fyysisesti todella raskasta työtä. Ensimmäiset viikot olin kyllä ihan poikki kun 8 tuntia päivässä piti nostella ja kantaa tajuttoman painavia laatikoita, kulkea portaita kantamusten kanssa jne. mutta sitä työtä tehdessä voimat kasvoivat ja olin jopa energisempi kotonakin kun kunto kasvoi todella hyväksi ja yöunetkin nukkui hyvin kun liikkui paljon päivällä. Riittävä lepo eli kunnolliset yöunet piti kyllä saada, mutta jos mitään ei jaksa töiden jälkeen tehdä, on todennäköisesti jotain muita ongelmia (mielen?)terveydessä.

Mun mielestä te tarvitsette ulkopuolista apua siihen että saatte miehen kanssa vähän pienennettyä yhteistä työtaakkaa (vaikka sitä lastenhoitoapua tai siivoja) ja toisaalta teidän olisi hyvä saada jaettua keskenänne sitä jäljelle jäävää niin että molemmat osallistuvat yhtä paljon lasten ja kodin hoitoon ja saatte yhtä paljon vapaa-aikaa. Eihän se niin voi mennä, että vaimo tekee kotona töitä 24/7 ja mies on "vapaalla" kaiken ajan työnsä ulkopuolella. Jos mies ei oikeasti jaksa, kannattaisi hankkia apua hänellekin!
 
Kylläpäs tulee taas niin myötätuntoisia vastauksia että! Täältä kun jotain kysyy, niin pitää osata suodattaa 90% vastauksista, ne on suoraa ilkeilyä.
Taitaa olla suurimmalla osalla lukihärö. Kyllä mä ainakin pystyin tekstiä lukemaan vaikkei kaikki välimerkit olleet paikoillaan.

Kyllä teidän nyt ihan oikeesti kannattaa ottaa yhteyttä sosiaalitoimeen ja pyytää apua. Nykyään lastensuojelussa panostetaan ennaltaehkäisyyn. Ajattele tilanne jos tosiaan ette enää ollenkaan jaksa, lapset kärsii ja lopulta huostaanotetaan. Sitä tuskin toivotte!
Mun kavereista osa on lastensuojelun asiakkaita ja lapset käy tukiperheissä. Osa käynyt monta vuotta, osa vain muutaman kerran kun vanhemmat on olleet väsyneitä.

Mulle tarjottiin sosiaalitoimen apua jo nyt raskausaikana, koska oon sairastanut masennuksen 4 vuotta sitten. Lisäks meillä on molempien vanhemmat ja sisarukset ja muutama ystävä tarvittaessa tukena. Esikoista odotan, mutta silti tukiverkosto on mulle tärkeä. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu ja on hyvä kun tietää että apua saa aina tarvittaessa.

Onko teillä ketään sukulaisia tai ystäviä jotka vois auttaa?
 
mies lastaa väh.5000kg lavalle tavaraa päivässä.Käsin.Kahdeksassa tunnissa.

Tähän mäkin puutun.

Teen sihteerin hommia mutta kiireaikoina jään ylitöihin joko siiretelmään 25 -40 kg säkkejä lavoilta toiselle tilauksien määrien mukaan, tai vaihtoehtoisesti 3-25 kg maalipurkkeja. Yhteenlaskettu kokonaispiano voi olla 3-7 tonnia.

Alussa tuntuu rankalta mutta ekan viikon jälkeen helpottaa.
 
Oletko tarkastanut onko paikkakunnallasi esim harrastusmahdollisuuksia erityslapsille. Porissa tarjotaan ilmaisia liikuntatuokioita erityslapsille opiskelijoiden toimesta. Voisi helpottaa jos saisit vietyä edes pariksi tunniksi viikossa lapsia harrastuksiin tms niin saisit hiukan levätä. Lisäksi täällä päin on olemassa ilmainen palvelu, johon voi viedä leikki-ikäisiä lapsia pariksi tunniksi hoitoon. (Porin seudun isovanhemmat ry muistaakseni nimeltään). Tutustu paikkakuntasi tarjoamiin palveluihin! Löydät varmasti jotain joka edes vähän keventää arkeasi! Jaksamista!
 
[QUOTE="vieras";23375359]Tähän mäkin puutun.

Teen sihteerin hommia mutta kiireaikoina jään ylitöihin joko siiretelmään 25 -40 kg säkkejä lavoilta toiselle tilauksien määrien mukaan, tai vaihtoehtoisesti 3-25 kg maalipurkkeja. Yhteenlaskettu kokonaispiano voi olla 3-7 tonnia.

Alussa tuntuu rankalta mutta ekan viikon jälkeen helpottaa.[/QUOTE]

Onko sulla erityislapsia hoidettavana? Luuletko että koska sinäkin nostelet painavia säkkejä, ap:n ongelma on tuulesta temmattu? Mitä hyötyä on tällaisesta kommentista? Ärsyttävä ääliö. Ap pyysi neuvoja, ei ongelmansa väheksyntää. Kiillota kilpeäsi jossain muualla.
 
No onhan ap:lla kuitenkin jo jotain apua kun isommat lapset on päivisin pois kotoa (koulussa ja hoidossa) ja saa olla pienimmän kanssa kahdestaan ja saa kummiskin levättyä päiväunien aikaan. Mies vaan enempi mukaan lasten hoitokuvioihin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja neljän äiti;23374390:
En voi käsittää mikä on niin raskas työ, että se toisaan vie voimat noin totaalisesti. Silloin on kyllä jo peruskunnossa vikaa. Sitä paitsi kolmivuorotyötä (tehtaassa) tekevällä on kyllä vapaatakin aika paljon. Onko teil jotain masennustaustaa tms?

Kyl meillä ainakin perhetyöntekijä nimenomaan hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä. En oo sen kans juuri keskustellut edes (muuta kuin käytännön asioita).

Voin olla täysin erimieltä tästä.
Kun on 5 yötä putkeen viikonloppu vain vapaata niin siinä et tarvi olla peruskunnossa vikaa että on väsynyt.
Tätähän se on nykyään useimmissa tahtaissa, keskeytettyä 3-vuoroa !
 
Omaa jaksamistani auttoi se, että menin töihin. Kotona ollessa ainoat aikuiskontaktit olivat lapsen terapeutit. Mies oli paljon työmatkoilla, joten saattoi mennä päiväkausia siten, että omien lapsien lisäksi tapasin vain terapeutteja. Terapiaa oli parhaimmillaan 4 kertaa viikossa ja terapioita oli kolmea eri lajia. Töihin mennessä elämään tuli muutakin sisältöä kuin pelkkiä lasten ongelmia. Ensimmäiset kaksi vuotta olivat raskaimmat, mutta siitä lähtien tilanne alkoi helpottamaan vähän kerrassaan. Olen työssä käyvä omaishoitaja.
 

Yhteistyössä