A
Ajatuksia
Vieras
Tuntuu että minulla alkaa hiljalleen olemaan vauvakuume. Tai ei vauvakuumetta, mutta olen alkanut kovasti haaveilemaan perheestä lapsien kera. En oikeastaan pidä erityisemmin lapsista, en minkään ikäisistä, mutta kai sitä omasta lapsestaan kuitenkin. Olen ollut mieheni kanssa jo useamman vuoden ja minulla on ikää 25v. Tuntuu että olisin jo hiljalleen valmis äidiksi.
En pidä lasten hankintaa aivan täysin ajankohtaisena, mutta ongelmani on lähinnä tämä: Lähipiirissäni on ollut todella paljon lapsettomuutta. Tämä on saanut minut ajattelemaan, että ihan varmana minäkään en saa lapsia. En uskalla haaveilla perheestä, vaikka tekisi mieli. Pelkään pettymystä niin paljon, että en oikein viitsi myöntää itselleni sitä, että haluaisin kuitenkin perheen. Tuntuu että en uskalla edes koittaa, koska en kuitenkaan niitä saa ja vaivun siitä epätoivoon.
Onko muilla samankaltaisia tunteita?
En pidä lasten hankintaa aivan täysin ajankohtaisena, mutta ongelmani on lähinnä tämä: Lähipiirissäni on ollut todella paljon lapsettomuutta. Tämä on saanut minut ajattelemaan, että ihan varmana minäkään en saa lapsia. En uskalla haaveilla perheestä, vaikka tekisi mieli. Pelkään pettymystä niin paljon, että en oikein viitsi myöntää itselleni sitä, että haluaisin kuitenkin perheen. Tuntuu että en uskalla edes koittaa, koska en kuitenkaan niitä saa ja vaivun siitä epätoivoon.
Onko muilla samankaltaisia tunteita?
Mutta ihan tosissaan, ei kannata pelätä turhaan, vaikka on hyvä pitää mielessä ettei se lasten saaminen ole itsestäänselvyys.
