Perheen taloudellinen tasa-arvo?

[V.I.P.10]

Monissa perheissä on totuttu siihen, että mies maksaa suurimman osan asumiseen ja elämiseen liittyvistä kuluista. Tätä päivää on kuitenkin se, että nainen saattaa ansaita jopa paremmin kuin mies, toisin kuin muutama vuosikymmen sitten. Silloin mies oli yleisesti ottaen kaikella tavalla perheen pää, vaimon hoitaessa kodin ja lapset.

Meidän perheessä menee suunnilleen 60 ja 40 %, ja toisin kuin yleensä, minä olen se joka maksaa n. 40 % menoista. Mitenkä tarkkaan teidän perheessä tulot määrää maksumiehen?

 

[Tulojen mukaan]

Mieheni on pitkähkön työttömyyden jälkeen perustanut yrityksen, joka ei vielä tuota juuri mitään. Työttömyysaikana ja nyt yrityksen alkutaipaleella elämme käytännössä minun rahoillani, mutta kun (en sano "jos", vaan "kun") miehen yritys alkaa tuottaa voittoa, osallistuu hänkin menoihin luonnollisesti enemmän. Eli sen mukaan maksetaan, mitä tienataan.

 

[Arvo Tasa]

Kaikki muukin jaetaan samassa %-suhteessa eli vaimolle 40% pienempi lautanen ja kymmenestä orgasmista kuusi vain miehelle.

 

[tasajako]

Meillä on 199% maksaa mies kaikesta. Mä joskus 1%.

 

[€ £ $]

Meillä on 199% maksaa mies kaikesta. Mä joskus 1%.

Sulla on eurot muuttuneet vahingossa prosenteiksi.

 

[onkeel]

Mielestäni paras tapa on se, että nettotulojen suhteessa kumpikin siirtää rahaa yhteiselle tilille, jolta maksetaan perheen yhteisiä kuluja. Jos nainen tienaa yhteenlasketuista nettotuloista 60 % ja mies 40 %, niin sitten kumpikin laittaa sen verran rahaa yhteistilille, jolta maksetaan ruoat, sähköt jne.

Meillä tilanne on se, että kummallakin tulot ovat yhtä suuret, mutta mies saa välillä provisioita, kulukorvauksia yms, jotka ovat ekstraa. Mies syö enemmän ja muutoinkin kuluttaa enemmän. Maksamme yhteisistä kuluista yhtä paljon, sillä edellisestä liitosta olevat lapseni tasoittavat kulutuksen tasoihin esim. ruoan osalta. Asunnon ostimme myös puoliksi, mutta koska minulla on enemmän omaisuutta, jouduin ottamaan vähemmän asuntolainaa kuin mieheni. Jos jommalla kummalla tulot muuttuisivat oleellisesti, niin sitten katsoisimme tilannetta uudestaan. Tästä kulujen jaosta sovimme jo ennen yhteenmuuttoa.

 

[tähh]

Mieheni on pitkähkön työttömyyden jälkeen perustanut yrityksen, joka ei vielä tuota juuri mitään. Työttömyysaikana ja nyt yrityksen alkutaipaleella elämme käytännössä minun rahoillani, mutta kun (en sano "jos", vaan "kun") miehen yritys alkaa tuottaa voittoa, osallistuu hänkin menoihin luonnollisesti enemmän. Eli sen mukaan maksetaan, mitä tienataan.

Noin juuri sen olla pitää!
En ollenkaan ymmärrä miksi parisuhteessa elävien pitää käyttää energiaansa värkätessään mitä kukakin maksaa.
Eikö todellakin ole niin että tilanteen mukaan..
Ainakin meillä se on pelittänyt n. 40v.

Tietenkin jos kaikenaikaa pitää miettiä eroa ja sen mukanaan tuomia "laskutoimituksia".
Ok, kaikkeenhan pitää varautua..mutta kohtuudella.

 

[HTS]

Niinhän sen pitäisi mennä, jos vaan menee. Meillä mies tienaa, jos ei enemmän, niin säännöllisemmin (minä opiskelen joten sivutulojen määrät vaihtelevat aika paljon). Siitä huolimatta, minä olen meillä se jolla on aina rahaa ja joka maksaa mm. kauppareissut ja vakuutukset jne. Kyse ei meillä siis ole tuloeroista, vaan kulutustavoista: minä pihinä ja tarkkana osaan säästää vähistäkin tuloista ja joudun sitten makselemaan laskuja joihin ei miehellä yllättäen olekaan rahaa. Muuten en juuri valita, mutta joskus nyppii se, että minä joudun nyt karsimaan omista "ekstramenoista", niin ku vaikka kampaajalla käynnistä siksi, että mies on tuhlannut omat rahansa johonkin turhuuksiin eikä raha riitä välttämättömyyksiin.

Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa, että tästä saadaan välillä hyvä kina aikaiseksi...? Yhtenen tili tosin kuulosti ihan hyvältä idealta, pitääpä ehdottaa (tosin silloin mies joutuisi karsimaan omista jutuistaan, joten epäilen saavani nihkeän vastaanoton).

 

[Kaarina - Kaisa]

Mieheni on pitkähkön työttömyyden jälkeen perustanut yrityksen, joka ei vielä tuota juuri mitään. Työttömyysaikana ja nyt yrityksen alkutaipaleella elämme käytännössä minun rahoillani, mutta kun (en sano "jos", vaan "kun") miehen yritys alkaa tuottaa voittoa, osallistuu hänkin menoihin luonnollisesti enemmän. Eli sen mukaan maksetaan, mitä tienataan.

Noin juuri sen olla pitää!
En ollenkaan ymmärrä miksi parisuhteessa elävien pitää käyttää energiaansa värkätessään mitä kukakin maksaa.
Eikö todellakin ole niin että tilanteen mukaan..
Ainakin meillä se on pelittänyt n. 40v.

Tietenkin jos kaikenaikaa pitää miettiä eroa ja sen mukanaan tuomia "laskutoimituksia".
Ok, kaikkeenhan pitää varautua..mutta kohtuudella.

Minä en alkaisi elättämään mitään taivaanrannanmaalareita. En tarkoita että "Tulojen mukaan" kirjoittajan mies olisi sellainen, mutta onhan näitä ikuisia opiskelijoita riittämiin. Kyllä kumpikin puoliso osallistuu huushollin pitoon, mielipiteeni.

 

[mies maksaa]

Meilla mies maksaa kaiken. Tosin tämä johtuu siitä että asutaan tällä hetkellä miehen työn takia ulkomailla ja minä olen kotirouvana.

 

[Molemmat rehellisiä]

Meillä maksetaan suunnilleen tulojen suhteessa. Ei siihen ole tarvittu mitään erityisiä neuvotteluja, se tulee kummankin omastatunnosta ja sisimmästä. Aikanaan minä tienasin enemmän kuin mies ja maksoin kanssa. Nykyisellään miehellä on paljon suuremmaat tulot ja hän maksaa myös valtaosan menoista. Minä hoitelen ruokapuolen + pienempiä menoja ja huushollin , koska olen onnellinen eläkeläinen.

Minusta tämä on tasa-arvoa ja toistemme arvostamista. Koska elämme yhdessä, elintasomme tulee olla sama, muutoinhan sitä katkeroituu. Kuolinpaidassa ei ole taskuja, sanoo vanha sananlasku. Käytämme saadut varat molempien hyvinvoinniksi. Eikä muuten miehellä olisi niin mukavat kissanpäivät, jollen täällä niitä järjestelisi, joten kyllä hän saa ihan varmasti vastinetta panostukselleen.

 

[tulojen mukaan]

Minä en alkaisi elättämään mitään taivaanrannanmaalareita. En tarkoita että "Tulojen mukaan" kirjoittajan mies olisi sellainen, mutta onhan näitä ikuisia opiskelijoita riittämiin. Kyllä kumpikin puoliso osallistuu huushollin pitoon, mielipiteeni.

En minäkään varmasti loputtomiin elättäisi mitään taivaanrannanmaalaria, mutta omasta mielestäni mieheni ei ole sellainen. Kun hän ei reilun puolen vuoden työttömyyden jälkeen työllistynyt lukuisista hakemuksista huolimatta (kenties se ikä jo tuli vastaan?), hän päätti yrittäjäkurssin jälkeen perustaa oman alansa yrityksen, sillä ammattitaitoinen hän kuitenkin on.

 

[V.I.P.10]

Näinhän se yleensä on, että yhteisiin menoihin osallistutaan tuloihin suhteutetulla panoksella. Meillä on pidetty myös selvänä se, että omat harrastukset ja niihin liittyvät menot maksetaan itse, lasten jutut tietty erikseen.

Kun lapset oli nuorempia, poika alkoi kerran esittämään bisnesmiehen otteita. Siskollaan kun oli kalliimpi harrastus, hänen kuuluisi saada erotus käteisellä. Siihen emme tietenkään suostuneet, mutta asia huvitti pitkään.

 

[Eihän täällä ny ni tosissa pruukata ol]

[Ylläpito on moderoinut viestiä.]
Menee ain pohja näiltä tarinoilta kun tietää ukkelin historiikin.

 

[V.I.P.10]

Eihän sulla edes ole perhettä enää kotona -ei ole ollut pariin vuosikymmeneen. Prosentitikin taidetaan laskea lähinnä Viruvalgepullon kyljestä ;-)

Menee ain pohja näiltä tarinoilta kun tietää ukkelin historiikin.

No miksi ihmeessä sitten otat nämä niin tosissaan.

 

[Anna.fi-moderaattori]

Keskustelua siistitty.
Riidan haastamisesta saa käyttökiellon palstalle.

 

[been there, done that]

Keskustelua siistitty.
Riidan haastamisesta saa käyttökiellon palstalle.

No ihan totta! Nyt pitäis vaan enää tietää, mistä suunnasta puhaltaa ja kenen viestit katsotaan riidan haastamiseksi.
Joillakin on selkärankaa puolustaa mielipiteitään siinä keskustelussa ellipalstalla, jossa keskustelun on aloittanutkin, eikä tarvitse mennä vip-kaistaa pitkin avautumaan toisten sähköposteihin...

On se nyt kumma, kuinka pihalla pystyy moderaattori olemaan ja kuinka yksisilmäisesti kokonaistilannetta tarkastelemaan. Mutta kun katsoo moderaattorin omaa ulosantia, ei siitä parhaalla tahdollaankaan saa kuvaa kovin kehittyneestä ajattelusta. Eipä kai sitä muuten olisi töihin tänne päätynytkään...

Mutta näinhän asia on aina ollut, mitä pienempi virka, sen virkaintoisempi pyrkyri siihen valitaan, yleensä vielä sellainen, jolla on vähiten kykyä hommaa hoitaa.

 

[Anna.fi-moderaattori]

Keskustelua siistitty

 

[Sivupersoona.]

Helpoimmalla pääsette kun kaiken omaisuuden pidätte yhteisenä. On vain yhteinen tili. Molemmat käyttävät sitä haluamallaan tavalla. Mies perheenpäänä valvoo rahojen riittävyyden, ettei niitä käytetä turhuuksiin. Koska miehelle kuuluu taloudellinen vastuu, niin ei hän itsekään voi käyttää tiliä tyhjäksi omiin tarkoituksiin.

 

[V.I.P. - setä]

Perheissä on varmaan monia tapoja hoitaa yhteinen talous, tulotasot sinällään on myös asia, joka vaikutta rahan käyttöä. Jos sitä on niukasti, palaverit keittiön pöydän ääressä ovat tarpeellisia, aina tilanteen mukaan. Minun mielestä kummallakin vanhemmalla, aivan kuten lapsilla, pitää olla omaa rahaa käytössään. Aivan kuten sitä omaa tilaa, omaa henkilökohtaista aikaa tehdä mitä lystää, harrastaa, matkustella jne. Tämä on niitä perheen sisäisiä asioita, jolle ei ole yhtä ja ainoota yleisesti hyväksyttävää tapaa. Jos perheen tulot ovat hyvät (suhteellista), se tuo tiettyä likkumavapautta kaikkeen.

 

[Sivupersoona.]

Tili on vapaasti molempien käytössä koko ajan. Tietysti isommista ostoista mainitaan kumppanille etukäteen. Ja jos on tarvetta niin neuvotellaan hankinnan mielekkyydestä.
Hyvä keino on pitää nollapisteenä esimerkiksi + 5000 euroa. Tuon alle kun menee, niin pidetään kriisikokous.

 

[palstalainen]

Kumpikin ylipäänsä ostaa mitä haluaa, eikä tiliä rahankäytöstä tarvitse tehdä. Tämän tietysti tekee mahdolliseksi se, että rahaa on molemmilla riittävästi, lainaa ei ole ja kiinteät kulut ovat hyvin pienet.

Yhteisistä kuluista vastaa pääosin se kummalla on isommat tulot, eikä se kummalla on pallit.

 

[V.I.P. - setä]

Tili on vapaasti molempien käytössä koko ajan. Tietysti isommista ostoista mainitaan kumppanille etukäteen. Ja jos on tarvetta niin neuvotellaan hankinnan mielekkyydestä.
Hyvä keino on pitää nollapisteenä esimerkiksi + 5000 euroa. Tuon alle kun menee, niin pidetään kriisikokous.

Juuri tässä tulee tarkoittamani rahan suhteellisuus. Viittaan mainitsemaasi 5000 €. Jokainen perhe ja yhteisö määrittelee tällaiset asian varallisuuden ja tulotason mukaan. Jos meidän perheen käsillä olevat rahat olisi 5.000 €, menisin paniikkiin. Enkä sanonut tätä henkselit napsuen.

 

[nainen 34v]

Me kustansimme opiskeluaikoina toistemme elämää, se maksoi kumpi kykeni. Nyt on perhe ja työt ja homma toimii edelleen samalla tavoin. Onneksemme rahaa on sen verran, ettei tarvitse joka pennin päälle laskea. Kumpikin maksaa tietyt toistuvat laskut ja muut onkin sitten henkilökohtaisia tai lasten juttuja. Koskaan en ole verrannut maksamisia, ihan hyvin on mennyt. Yleisesti mies maksaa asumisen ja auton, minä ruuan ja lapset. Omat tilit ovat aina olleet, yhteinen on vain lainatili. Mulle olisi aivan kauhistus yhteinen tili ainoana ja vierastan ajatusta mun ja sun rahoista, vaikka omat tilit onkin.

 

[Täh?]

Tili on vapaasti molempien käytössä koko ajan. Tietysti isommista ostoista mainitaan kumppanille etukäteen. Ja jos on tarvetta niin neuvotellaan hankinnan mielekkyydestä.
Hyvä keino on pitää nollapisteenä esimerkiksi + 5000 euroa. Tuon alle kun menee, niin pidetään kriisikokous.

Juuri tässä tulee tarkoittamani rahan suhteellisuus. Viittaan mainitsemaasi 5000 €. Jokainen perhe ja yhteisö määrittelee tällaiset asian varallisuuden ja tulotason mukaan. Jos meidän perheen käsillä olevat rahat olisi 5.000 €, menisin paniikkiin. Enkä sanonut tätä henkselit napsuen.

Käsillä olevat rahat alle 5 tonnia? Menisit pankkiin? Siis pyytämään lainaako? Muuten en ymmärrä..