V
Vaimo ja lapsi
Vieras
Miehelläni on pientä ongelmaa viinan kanssa. Hän taitaa olla ns. kravattijuoppo. Asia rassaa parisuhdetta, ja pelkään sen joka tapauksessa vaikuttavan pieneen esikoiseemme haitallisesti.
Mieheni on halukas lähtemään hoitamaan asiaa ja siitä johtuvia parisuhteen ongelmia (mm. epäluottamusta, kunnioituksen puutetta) jonkun auttavan tahon luokse, ja nyt mietin onko perheneuvola ollenkaan järkevä paikka tällaiselle keskustelulle? Lastenneuvolassa on monta kertaa ohjattu kääntymään juuri perheneuvolan puoleen jos parisuhde mättää, mutta mietityttää joutuuko sitä kautta sitten silmätikuksi tuon alkoholinkäytön takia? Eikös ne ole sosiaalityöntekijöitä ne ihmiset siellä?
Miehen juominen on liiallista hyvin harvoin (muutaman kerran vuodessa) mutta silloin se mielestäni täyttää ongelmakäytön kriteerit. Milloinkaan hän ei räyhää tai käyttäydy edes riehakkaasti, eikä häntä todellakaan pelätä tarvitse. Mutta hän vähättelee juomiaan määriä reilusti, esim. tulee kotiin hyvin humalassa, mutta väittää juoneensa vain kolme annosta. Tai esim. "tunnustaa" kysyttäessä ottaneensa viikonloppuna muutaman kaljan pihatöiden lomassa, mutta vilkaisu autotalliin paljastaa oikeaksi määräksi korillisen olutta plus viinapullon. Tämä siis tilanteessa etten itse ole ollut kotona.
Usein myös jos olosuhteet sallii (=loma tai pitkä vkl) ja viettää yksinään aikaa mökillä, saattaa olla kolme päivää putkeen humalassa. Kesällä kotona yksin ollessaan haki sunnuntaiaamuna (oli maanantaiksi menossa töihin) polkupyörällä huoltoasemalta lisää kaljaa, mutta kiisti kaiken kysyttäessä. Ei tiennyt että kuitti ostoksista lojui näkyvillä, ja yritti puhua mustan valkoiseksi vielä kuitin nähtyäänkin.
Näitä tapauksia on harvoin, alle 10 kertaa vuodessa (noin), mutta minulle ne tuottavat huolta tulevaisuudesta. Erityisesti siksi, että lupaukset juomattomuudesta on rikottu toistuvasti. Esim. Kun vanhempani tulivat pitkän matkan päästä ensimmäistä kertaa lastamme katsomaan, ja viipyivät yli viikonlopun, sattui miehellä olemaan yhtenä iltana pakollinen asiakkaiden kestitseminen. Kysyin että voinhan varmasti luottaa siihen ettei juo liikaa, että eihän tästä tarvitse enää keskustella. Mies vannoi, ja sanoi että varmaan "joutuu" ne alkumaljat ym. ottamaan eli yhteensä kolme annosta. Tuli kuitenkin yöllä kotiin ympäripäissään, ja kirkkain silmin kertoi juoneensa vain ne kolme. Ei muka edes ymmärtänyt kysymystä kun kysyin miksi ei voinut pitää lupausta ja olla juomatta, kun väitti vaan juoneensa vain ne kolme. Aamulla ei edes muistanut käytyä keskustelua.
Eli puhuttavaa riittää, mutta minkä tahon puoleen näiden ongelmien kanssa kääntyä? Asumme pienellä paikkakunnalla, jossa hyvässä asemassa työskentelevä perheenisä joka osoittautuukin alkoholistiksi, ei taatusti häviä ihmisvirtaan sossuntätien mielistä.
Mieheni on halukas lähtemään hoitamaan asiaa ja siitä johtuvia parisuhteen ongelmia (mm. epäluottamusta, kunnioituksen puutetta) jonkun auttavan tahon luokse, ja nyt mietin onko perheneuvola ollenkaan järkevä paikka tällaiselle keskustelulle? Lastenneuvolassa on monta kertaa ohjattu kääntymään juuri perheneuvolan puoleen jos parisuhde mättää, mutta mietityttää joutuuko sitä kautta sitten silmätikuksi tuon alkoholinkäytön takia? Eikös ne ole sosiaalityöntekijöitä ne ihmiset siellä?
Miehen juominen on liiallista hyvin harvoin (muutaman kerran vuodessa) mutta silloin se mielestäni täyttää ongelmakäytön kriteerit. Milloinkaan hän ei räyhää tai käyttäydy edes riehakkaasti, eikä häntä todellakaan pelätä tarvitse. Mutta hän vähättelee juomiaan määriä reilusti, esim. tulee kotiin hyvin humalassa, mutta väittää juoneensa vain kolme annosta. Tai esim. "tunnustaa" kysyttäessä ottaneensa viikonloppuna muutaman kaljan pihatöiden lomassa, mutta vilkaisu autotalliin paljastaa oikeaksi määräksi korillisen olutta plus viinapullon. Tämä siis tilanteessa etten itse ole ollut kotona.
Usein myös jos olosuhteet sallii (=loma tai pitkä vkl) ja viettää yksinään aikaa mökillä, saattaa olla kolme päivää putkeen humalassa. Kesällä kotona yksin ollessaan haki sunnuntaiaamuna (oli maanantaiksi menossa töihin) polkupyörällä huoltoasemalta lisää kaljaa, mutta kiisti kaiken kysyttäessä. Ei tiennyt että kuitti ostoksista lojui näkyvillä, ja yritti puhua mustan valkoiseksi vielä kuitin nähtyäänkin.
Näitä tapauksia on harvoin, alle 10 kertaa vuodessa (noin), mutta minulle ne tuottavat huolta tulevaisuudesta. Erityisesti siksi, että lupaukset juomattomuudesta on rikottu toistuvasti. Esim. Kun vanhempani tulivat pitkän matkan päästä ensimmäistä kertaa lastamme katsomaan, ja viipyivät yli viikonlopun, sattui miehellä olemaan yhtenä iltana pakollinen asiakkaiden kestitseminen. Kysyin että voinhan varmasti luottaa siihen ettei juo liikaa, että eihän tästä tarvitse enää keskustella. Mies vannoi, ja sanoi että varmaan "joutuu" ne alkumaljat ym. ottamaan eli yhteensä kolme annosta. Tuli kuitenkin yöllä kotiin ympäripäissään, ja kirkkain silmin kertoi juoneensa vain ne kolme. Ei muka edes ymmärtänyt kysymystä kun kysyin miksi ei voinut pitää lupausta ja olla juomatta, kun väitti vaan juoneensa vain ne kolme. Aamulla ei edes muistanut käytyä keskustelua.
Eli puhuttavaa riittää, mutta minkä tahon puoleen näiden ongelmien kanssa kääntyä? Asumme pienellä paikkakunnalla, jossa hyvässä asemassa työskentelevä perheenisä joka osoittautuukin alkoholistiksi, ei taatusti häviä ihmisvirtaan sossuntätien mielistä.
