Pettääköhän se?

[Ai taasko tätä?]

En oikein tiedä mitä ajatella. Onko mies ehkä lukenut "pelimiehen oppaan" ja noudattaa sitä nyt kanssani. Niin välinpitämättömältä tuntuu hänen sitoutumisensa ja panoksensa seurusteluumme. Ei pahemmin soita, ei tekstaa, ei järjestä tapaamisia kovin usein. Käy kaikki mahdolliset pippalot, poikien mökkireisut ja pikkujoulut, ammattiliiton ukkojuhlia myöten, etenkin jos niissä on viinaa tarjolla, minua ei juuri koskaan ota mukaan ( en edes tiedä saisko niihin ottaa avecia?)
Ei puhu yhteen muutosta koskaan. Jos en itse mene hänen luo, ei hänkään mitään tee.
Tiedän että on pettänyt eksäänsä. Minua on petetty aiemmissa suhteissani, minusta on oman arviointini mukaan tullut ajan kuluessa ns. "roikkuja", yritän ja yritän suhdetta kun en saa vastakaikua. Kestää pitkään ennenkuin tajuan ettei toimi....Etenkin jos toinen riiputtaa.
Mies ei valita muttei juuri teekään mitään minkään eteen. Hänestä suhteemme on ihan hyvä ja hän on tyytyväinen. Sanoo että minä ajattelen liikaa..
Kysyttäessä ukko sanoo että :"kaikki on ok, ei hän oikein osaa puhua asioista ja mitä sä nyt taas nalkutat". Tiiviimmin yhdessä oltaessa kaikki on tosi ihanaa ja sujuu hyvin, seksi toimii ja olemme lähikontaktissa kaiken aikaa. Saan silitystä ja halia paljon. Mutta tämä edellyttää että minä menen hänen luokseen lähestulkoon aina. Hänen arkensa säilyy muuttumattomana. Minä hyppään.
Epäilen kaikkea kun olen yksin.
Mistä voi tietää pettääkö toinen todella? Mistä tiedän ettei hän vain pidä minua laastarina? Kysyttäessä ei myönnä. Oloni on jatkuvasti huono, kaipaisin enemmän häneltä. Kertooko tämä tunne nyt sitten kaiken vai vaadinko minä kenties liikaa?

 

[mene töihin]

ja pikkujouluihin

 

[Lillukka-]

Kuinka pitkä historia teillä on? Välittääkö mies sinusta oikeasti? Testaa suhteenne laatu/tunnetila/sitoutumisaste yms. Älä soita, älä ehdota, vaan anna miehen hoitaa ja järjestellä treffit. Jos hän ei sinua kaipaa niin paljon että haluaa nähdä, niin luulisin, ettet ole hänelle tärkeä -et ainakaan niin tärkeä kuin hän sinulle. Haluatko ollla suhteessa joka ei johda mihinkään toisen rakkauden puutteen takia? Jos olosi on jatkuvasti huono, niin suhde ei tee sinulle hyvää.

Toinen vaihtoehto. Oletko opettanut miehesi passiiviseksi suhteessa -oletko sinä se suhteen moottori sen vuoksi, että näin on aina ollut? Kaikki pyörii miehen mielestä hyvin -näin on ja näin tulee aina olemaan? Suosittelen uudelleen "koulutusta" ja totuttujen tapojen muokkausta.

 

[Mmh?]

ja pikkujouluihin

Ehkäpä siksi en osaa arvostaa noita työpaikan riemuja ja muita vastaavia osaston pikkujouluja (=juomingit ja sikajuhlat) koskapa en itse ole kiinnostunut moisista! Jos menisinkin niin todennäköisesti mies olisi tervetullut mukaan. muutenkin on hauskempaa käydä yhdessä yhteisten kaverien kanssa ulkona kuin yksin.
Vastaaja on varmaan joku pikkujouluissa yksin kulkeva mies?

 

[kokemusta on..]

"En oikein tiedä mitä ajatella. Onko mies ehkä lukenut "pelimiehen oppaan" ja noudattaa sitä nyt kanssani. Niin välinpitämättömältä tuntuu hänen sitoutumisensa ja panoksensa seurusteluumme. Ei pahemmin soita, ei tekstaa, ei järjestä tapaamisia kovin usein. Käy kaikki mahdolliset pippalot, poikien mökkireisut ja pikkujoulut, ammattiliiton ukkojuhlia myöten, etenkin jos niissä on viinaa tarjolla, minua ei juuri koskaan ota mukaan ( en edes tiedä saisko niihin ottaa avecia?)"

- Kuulostaa tutulta, eksäni oli juuri samanlainen, ja loppujen lopuksi suhteemme kaatui siihen, kun en kuulemma antanut hänen olla hetkeäkään rauhassa, en olisi saanut soittaa ja tekstata ja ehdottaa tapaamista, olisi pitänyt hänen antaa vain ryypätä kavereidensa kanssa ja huidella ties missä, ja minun olisi pitänyt TAJUTA siitä kun hän ei vastannut puhelimeen,että hän tahtoo omaa rauhaa.
Tyhmä minä, en vain ole tuollaiseen seurusteluun tottunut, että TOISEN EHDOILLA JA SILLOIN KUN TOINEN HALUAA saa pitää yhteyttä.

"Ei puhu yhteen muutosta koskaan. Jos en itse mene hänen luo, ei hänkään mitään tee. "

- On myös kokemuksia noista miehistä; eräässä suhteessa minä olin aina se, joka meni sinne missä mies asui, hän ei koskaan voinut tulla minun luokseni, mikä tuntui erittäin inhottavalta.

"Tiedän että on pettänyt eksäänsä. Minua on petetty aiemmissa suhteissani, minusta on oman arviointini mukaan tullut ajan kuluessa ns. "roikkuja", yritän ja yritän suhdetta kun en saa vastakaikua. Kestää pitkään ennenkuin tajuan ettei toimi....Etenkin jos toinen riiputtaa."

- Niin tuttua, minuakin on petetty, luottamus meni siihen ihmiseen, ja nyt hän asuu tämän ihmisen kanssa, kenen kanssa minua petti yhdessä omassa talossa. Itse olen myös sellainen, että epätoivoisesti koitan saada täysin mädänkin suhteen toimimaan, yritän viimeiseen asti, enkä tajua luovuttaa vaikka on päivän selvää ettei siitä mitään tule.

"Mies ei valita muttei juuri teekään mitään minkään eteen. Hänestä suhteemme on ihan hyvä ja hän on tyytyväinen. Sanoo että minä ajattelen liikaa..
Kysyttäessä ukko sanoo että :"kaikki on ok, ei hän oikein osaa puhua asioista ja mitä sä nyt taas nalkutat". Tiiviimmin yhdessä oltaessa kaikki on tosi ihanaa ja sujuu hyvin, seksi toimii ja olemme lähikontaktissa kaiken aikaa. Saan silitystä ja halia paljon. Mutta tämä edellyttää että minä menen hänen luokseen lähestulkoon aina. Hänen arkensa säilyy muuttumattomana. Minä hyppään.
Epäilen kaikkea kun olen yksin."

- Tuollaisen käytöksen perusteella en ihmettele vaikka epäiletkin, voin samaistua tilanteeseesi erittäin hyvin. Ja valitettavasti tuollaiset ihmiset vain on yleensä sellaisia, jotka pitävät toista itsestään selvyytenä, ja seksi ja hellyys on vain keino saada se toinen pidettyä aisoissa ja tyydykkeenä, vaikka oikeasti ei välittäisi.

"Mistä voi tietää pettääkö toinen todella? Mistä tiedän ettei hän vain pidä minua laastarina? Kysyttäessä ei myönnä. Oloni on jatkuvasti huono, kaipaisin enemmän häneltä. Kertooko tämä tunne nyt sitten kaiken vai vaadinko minä kenties liikaa?"

- Jos mies ei myönnä kysyttäessä mitään, niin eikö hänellä silloin ole jotain salaamista? Mieti haluatko jatkaa suhteessa, jossa jatkuvasti joudut olla varuillasi ja epäillä kaikkea mitä mies tekee.
Itse olen noista suhteista saanut tarpeekseni, meni yöunet, meni ruokahalu, olin masentunut, huonolla tuulella, itsetunto oli pohjalukemissa lukemattomien nöyryytyksien, pilkkaamisen ja haukkumisen jälkeen.

Nyt olen löytänyt miehen joka jatkuvasti sanoo rakastavansa minua, näyttää ja sanoo aina miten tärkeä olen, puhumme tulevaisuudesta, kihloista, lapsista, perheen perustamisesta...koskaan en ole kehenkään luottanut yhtä paljon ja tuntenut oloani näin hyväksi.

Mädän omenan kyllä tunnistaa, haistaa ja vaistoaa. Ja kun kohdalle osuu sitten se oikea helmi, ei ole vaikea valita, että ottaako sen mädän omenan vai kirkkaan helmen.

 

[Hehkuta rallaa]

Kyllä taas aikuinen nainen roikkuu "suhteessa", jota ei oikeastaan edes ole. Äijä on sinkkumies, joka käyttää sinua tarpeeseensa, koska olet niin auliisti tarjolla. Kyllä hänellä todennäköisesti on muitakin samaan tarpeeseen tai sitten hän ei suuremmin seksiä säännöllisesti tarvitse.

Mikä kumma siinä on, että me naiset yhdistämme seksin ja rakastamisen. Ei mies tee niin. Mies ottaa kun tarjotaan ja naisparka luulee, että sillä on tunteet mukana.

Nyt ei pidä luulla, että olen kyyninen nainen ja miesvihaaja, päin vastoin. Mulla on kovasti pitkä hyvä parisuhde ja saman yhdessä rakennetun katon alla asutaan.

Homma menee niin päin, että miehen pitää ensiksi ihastua ja rakastua syvästi, jotta hän on valmis jäämään suhteeseen ja olemaan yhden naisen mies. Aloitteen pitää tulla mieheltä itseltään eikä niinpäin, että nainen juoksee perässä ja ruikuttaa.

Ei tämä kaveri petä, hänhän on vapaa mies.

 

[no never ever]

Ei kyllä kuulosta tippaakaan sielunkumppanilta ja henkinen (ja fyysinen) yhteys taitaa olla olematon. Vaihtoon!

 

[tii tuu]

Kyllä taas aikuinen nainen roikkuu "suhteessa", jota ei oikeastaan edes ole. Äijä on sinkkumies, joka käyttää sinua tarpeeseensa, koska olet niin auliisti tarjolla. Kyllä hänellä todennäköisesti on muitakin samaan tarpeeseen tai sitten hän ei suuremmin seksiä säännöllisesti tarvitse.

Mikä kumma siinä on, että me naiset yhdistämme seksin ja rakastamisen. Ei mies tee niin. Mies ottaa kun tarjotaan ja naisparka luulee, että sillä on tunteet mukana.

Nyt ei pidä luulla, että olen kyyninen nainen ja miesvihaaja, päin vastoin. Mulla on kovasti pitkä hyvä parisuhde ja saman yhdessä rakennetun katon alla asutaan.

Homma menee niin päin, että miehen pitää ensiksi ihastua ja rakastua syvästi, jotta hän on valmis jäämään suhteeseen ja olemaan yhden naisen mies. Aloitteen pitää tulla mieheltä itseltään eikä niinpäin, että nainen juoksee perässä ja ruikuttaa.

Ei tämä kaveri petä, hänhän on vapaa mies.

Komppaan edellistä TÄYSIN! Nelikymppisenä, paljon kokeneena naisena olen täysin samaa mieltä. Olen pahoillani puolestasi, ap.

 

[on mitään järkeä itseään uuvuttaa]

Tuossa ap. mielestä tuli aika paljon sellaisia tekoja mitä miehen päässää liikkuu. Luulisi jo tuosta saavan jonkinlaisen kuvan miehen toimista ja myös kuinka suhtautuu naiseensa? En usko, että mies ei epäröisi hyväksikäyttää sellaista naista, joka ei osaa vaatia itseltään mitään ja joka on sopivasti kohteena ja voi siten helposti purkaa paineensa. Voit toki seurata miestä ja kysellä muilta jotka tuntevat miehen etuudestaan. Mutta toivottavasti teet sen salaa, eikä mies tiedä mitään. Mutta jos on pettänyt aikaisemminkin, niin on oletettavaa, että tekee samoin? vaikea ennustaa miehestä mitään muutakaan. Mutta ei pitäisi olla liikaa tunteita, ettei tulisi tuollaista huonoa oloa kaikesta mitä mies tekee reissuillansa. Voit sinä nyt ajatella itseäsi enemmän etkä soita ja pidä yhteyttä niin usein ja mene pitämään hauskaa samoin kuin miesystäväsi?

 

[Pettääkö se?]

Kiitos kaikki että vastasitte. Monenlaista mietintöä tuli, pääasiassa samantyylistä mitä itsekin ajattelin asiasta. On vain niin helvetin vaikeaa myöntää itselleen että ei ole ihan niin tärkeä toiselle kuin haluaisi.
En muista että hän olisi koskaan oma-aloitteisesti sanonut minulle rakastavansa minua. Koskee ja hellii ja halii. Rakkauttaan tunnustaa vain minun sanoessani ensin "rakastan sinua" johon hän vastaa "minäkin sinua" Pitäisi vain luottaa omaan intuitioonsa ja epäilyihinsä.
Alan vain väsyä tähän. Miksi kaikki on aina tätä samaa pelaamista? Asioista ei "saa" kertoa suoraan, ei saa olla haavoittuvainen eikä ilmaista heikkoutta. Ei saa itkeä, kaivata tai vaatia.
Tulee olla itsenäinen, itsekäs, menevä, tyly ja kylmä, vain silloin on kiinnostava!
En halua edelleenkään pelata tuota raakaa peliä, vaan näytän avoimesti itseni ja tunteeni joka ikinen kerta kun suhteessa olen. En halua uskoa tähän kylmään ja laskelmoivaan peliin jota jokainen tuntuu pelaavan. Sanokaa sitten vaikka tyhmäksi, totuus on se, ettei se oikeastaan ole minun vikani jos mies on tunnevammainen. Ettei hän kykene osoittamaan tunteitaan eikä sitoutumaan, jos hän pitää minut sen verran lähellä itseään kuitenkin, etten lähde kokonaan. Hän on vaillinainen, en minä.
Kunpa vain jaksaisin uskoa että jossain olisi joku samanlainen kuin minä...PRKL...

 

[niiiiiif]

vähän nöyryyttä peliin ... tai peiliin. "Olen hyvä ja oikea. Toinen on paha ja väärä" ... kauheeta sopaskaa ihmiset päänupissaan kantaa. Nif ... onks jollain nenäliinaa.

 

[Sannis]

Minusta oikea kysymys ei ole pettääkö miehesi vaan onko hän alunperinkään kiinnostunut sinusta. Mies ei käyttäydy noin jos hän on kiinnostunut vaan haluaa viettää aikaa kanssasi. Mitä ihmettä saat tuosta suhteesta?

 

[avioelämää maistanut]

Tottakai sitä väsyy ja jos rakastaa toista enemmän kuin itseään? Sinä saat olla haavoittuvainen ja kaikkea muutakin. Ei sinun pidä odottaa itseltään mahdottomia. Koettaisit vahvistaa omaa luonnettasi ja mikä on sinulle hyväksi. On huonoa asia, verrata toista itseensä. Jos toinen on tunnevammainen, niin ei voi odottakaan mitään tai olet aina riippuvainen toisen huomiosta? Muuten sinun pitäisi vain todeta, että toinen on toisenlainen kuin sinä. Koeta ajatella, jos sinulla olisi kumppaninina sellainen johon sinulla ei ole suuria tunteita vaan pidät hänestä vain jotenkin, mutta et muuta halua. Miltä sellainen tuntuu ja voit ehkä ymmärtää miksi toinen käyttäyy juuri noin. Minä puhun omasta kokemuksestani naisena. Minulla on mies, joka rakastaa minua ja on sanonut sen monesti ääneen. Minä en ole koskaan sanonut miehelleni, että rakastan häntä. Minun tunteeni ovat jäätyneet ja olen tosi turhautunut tästä muutenkin.

 

[Sannis]

Kiitos kaikki että vastasitte. Monenlaista mietintöä tuli, pääasiassa samantyylistä mitä itsekin ajattelin asiasta. On vain niin helvetin vaikeaa myöntää itselleen että ei ole ihan niin tärkeä toiselle kuin haluaisi.
En muista että hän olisi koskaan oma-aloitteisesti sanonut minulle rakastavansa minua. Koskee ja hellii ja halii. Rakkauttaan tunnustaa vain minun sanoessani ensin "rakastan sinua" johon hän vastaa "minäkin sinua" Pitäisi vain luottaa omaan intuitioonsa ja epäilyihinsä.
Alan vain väsyä tähän. Miksi kaikki on aina tätä samaa pelaamista? Asioista ei "saa" kertoa suoraan, ei saa olla haavoittuvainen eikä ilmaista heikkoutta. Ei saa itkeä, kaivata tai vaatia.
Tulee olla itsenäinen, itsekäs, menevä, tyly ja kylmä, vain silloin on kiinnostava!
En halua edelleenkään pelata tuota raakaa peliä, vaan näytän avoimesti itseni ja tunteeni joka ikinen kerta kun suhteessa olen. En halua uskoa tähän kylmään ja laskelmoivaan peliin jota jokainen tuntuu pelaavan. Sanokaa sitten vaikka tyhmäksi, totuus on se, ettei se oikeastaan ole minun vikani jos mies on tunnevammainen. Ettei hän kykene osoittamaan tunteitaan eikä sitoutumaan, jos hän pitää minut sen verran lähellä itseään kuitenkin, etten lähde kokonaan. Hän on vaillinainen, en minä.
Kunpa vain jaksaisin uskoa että jossain olisi joku samanlainen kuin minä...PRKL...

Ihmiset näyttävät pelaavan pelejä silloin kun eivät oikeasti ole kiinnostuneita. He toimivat tunteidensa (tai tunteettomuutensa) mukaan ja toiselle se näyttää pelaamiselta. Mutta voin luvata ja vannoa että kun löydät suhteen jossa mies on rakastunut, ei tuollaisia pelejä enää pelailla. Tsemppiä!

 

[yksi ehdotus (n)]

onkin varattu ?????
vaikuttaa niin sellaiselta toiminnalta jossa mies on varattu ja alkup. kirjoittaja on se toinen nainen !

 

[Aloittaja]

onkin varattu ?????
vaikuttaa niin sellaiselta toiminnalta jossa mies on varattu ja alkup. kirjoittaja on se toinen nainen !

Sitä en voi tietää onko tällä tyypillä salaa säätöä esim netissä tai muuten, reissuillaan vaikka jonkun kanssa, mutta ainakaan hänen luonaan ei asu eikä käy ketään muuta naista, uskon että asia olisi paljastunut lasten suusta.
Hän vain kai pärjää hyvin ilman minua, on itsenäinen ja minä täytän hänen elämässään vain joitakin tarpeita ( kuten seksi ). En koskaan voisi kuvitella että hän kosisi minua, tai edes kihlaisi. On musertavaa tajuta , ettei ole "se oikea". Mitä nopeammin sisäistän asian, sitä nopeammin alan laskea irti hänestä. Toinen vaitoehto on kestää tällaista hyppyytystä lopun ikänsä. Aikansa irroittautuminen varmaan vie, mutta siihen on pakko pyrkiä.

 

[Sannis]

onkin varattu ?????
vaikuttaa niin sellaiselta toiminnalta jossa mies on varattu ja alkup. kirjoittaja on se toinen nainen !

Sitä en voi tietää onko tällä tyypillä salaa säätöä esim netissä tai muuten, reissuillaan vaikka jonkun kanssa, mutta ainakaan hänen luonaan ei asu eikä käy ketään muuta naista, uskon että asia olisi paljastunut lasten suusta.
Hän vain kai pärjää hyvin ilman minua, on itsenäinen ja minä täytän hänen elämässään vain joitakin tarpeita ( kuten seksi ). En koskaan voisi kuvitella että hän kosisi minua, tai edes kihlaisi. On musertavaa tajuta , ettei ole "se oikea". Mitä nopeammin sisäistän asian, sitä nopeammin alan laskea irti hänestä. Toinen vaitoehto on kestää tällaista hyppyytystä lopun ikänsä. Aikansa irroittautuminen varmaan vie, mutta siihen on pakko pyrkiä.

Nyt ei pitäisi ryhtyä asiaa tramatisoimaan miettimällä runollisesti miten irrottautuminen vie aikaa. Yksinkertaisesti lakkaat tapaamasta miestä ja ajattelet ettei menetys kovin suuri ole kun et häneltä kovin paljon saanutkaan.

 

[tyhjästä yrittäjä]

Itselläni oli lähes vastaava kokemus sillä erolla, että mies piti kyllä yhteyttä ja soitteli ja yhteenmuutostakin oli sovittu. Silti yhtäkkiä tuli isku päin kasvoihin: ei välitä ja ei ole ikinä ollut sitä mieltä, että suhteesta tulee mitään. Oli aina kaiken maailman juhlissa ja saunailloissa. Eli kuin sinkkumies, mutta suhteessa. Alussa kysyin, että haluaako olla suhteessa vai sinkkuna, sillä katsele jos haluaa molempia ja tietty vastasi, että parisuhteen haluaa. Oli flirtti humalassa varsinkin ja muutenkin leikki kihla-asioilla minun kanssani jne

 

[Pelinainen?]

Ette ole keskustelleet suhteestanne tarpeeksi. Minulle sopii todella hyvin juuri tuollainen suhde. Olen jo parikin kertaa perustanut perheen, lapseni saanut ja maailmalle lähettänyt. Erojen jälkeen ei enää kiinnosta yhdessä asuminen, kihloista tai naimisiinmenosta puhumattakaan. Vietän mielelläni aikaa naisystävieni kanssa, tyttäreni kanssa sekä juhlissa, mutta en ota miestä mukaan. En petä enkä jätä, mutta suurimman osan vapauttani haluan pitää. Ei kai seurustelu automaattisesti tarkoita sitä, että pitäisi jakaa koko elämä toisen kanssa, muuttaa yhteen, kihlautua ja suunnitella häitä ja yhteistä hautapaikkaa? Minä saan suhteesta seksiä, hellyyttä, läheisyyttä, keskusteluja... kaiken mitä haluan ja tarvitsen.

 

[tupsukka244]

[viesti moderoitu - ei mainostamista]

 

[petetty tyttö.]

Olen varmaan nuorempi kuin sinä, mutta mun poikaystävä käyttäytyi lähes samalla tavalla, ei ottanu mukaan mihinkään, kävi kaikki maholliset pippalot ja viinaa riitti. Ikinä ei ollut rahaa lähteä mun kanssa mihinkään reissuun, mutta kyllä baariin oli aina varaa lähteä. Hän kyllä soitteli ja tekstailikin joskus, mutta useimmiten minä sain kysyä että nähdäänkö tänään ja keksiä meille tekemistä. Seksi oli hyvää, läheisyyttä oli paljon ja yhdessä oltaessa oli ihanaa. Erottiin kerran ja sitten palattiin. Hetken oltiin onnellisia kunnes yhdellä kännäysreissulla sitten petti. Noh, erottiin, eihän tuosta olisi mitään tullut kun olin muutenkin niin tyytymätön osaani - ja syystä.

Olen eron jälkeen tajunnut että maailmassa on muitakin ja hän ei ollut minulle se oikea. Ansaitsen parempaa ja sen tulen kyllä vielä saamaan.
Tuossa suhteessa on mielestäni merkkejä siitä, että mies ei ole liikkellä puhtain paperein. Ja hyvin harvoin ihmiset muuttuvat. Joten nosta kissa pöydälle ja eroa, mikäli et voi sanoa että olet onnellinen muulloinkin kuin vain silloin kun makoilet miehesi kanssa sylikkäin.

nimimerkillä. kokemusta nuorella iällä. Elämä jatkuu.

 

[kysymyss]

Nyt ei pitäisi ryhtyä asiaa tramatisoimaan miettimällä runollisesti miten irrottautuminen vie aikaa. Yksinkertaisesti lakkaat tapaamasta miestä ja ajattelet ettei menetys kovin suuri ole kun et häneltä kovin paljon saanutkaan.

Juurikin näin.

Ap, joko olet tehnyt ratkaisuja?

 

[Aviopoliisi]

[viesti moderoitu - ei mainostusta]

 

[surullinen kaarina]

Heippa AP! Tahtoisin myös kuulla, miten sinun asiasi ovat edenneet? Itse kamppailen saman asian kanssa. Olen niin henkisesti ja jo fyysisestkikkin rikki miehestä, joka tuntuu pitävän minua siimassaan, välillä pidetään aktiivisesti yhtä, sitten taas simbsala pim ei näytä ollenkaan olevan kiinnostunut minun olemassa olosta. Minä luuseri p*ska toivon joka kerta häneltä saamani kauniin eleen jälkeen yhteistä tulevaisuutta ja että voi ihanaa hän tykkääkin minusta. I really don't know what to do!!! Järki käskee unohtaa...mutta tunteet aina vie voiton. Olen niin toivoton.

 

[Joskus siinä]

järjessä on oikeasti puolensa... Täällä kun on sentään vaan yksi elämä käytettävänä.