Pettäjä paska

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja itseensä pettynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

itseensä pettynyt

Vieras
Tääkin päivä tuli, jota en ikimaailmassa olisi uskonut. Olen pettänyt miestäni jo jonkun aikaa ja nyt ilmeisesti sitten hajoaa kaksi perhettä tämän seurauksena.
Ja kaikki lähti liikkeelle ihan viattomasta flirtistä ja mukavasta illanvietosta. Ja siis sen piti jäädä siihen. Pieneen hauskaa, aina silloin tällöin kun samassa seurueessa iltaa vietettiin. Kummasti vaan lähtikin käsistä ja muuttui hotelliviikonlopuiksi ja pitkiksi kaupunkiviikonlopuiksi. Ja erittäin hyvin osattiin pitää kaikilta salassa tekomme. Kunnes huomattiin ettei tästä tule mtn näin.
Että nyt pitää saada jatkaa elämää yhdessä. Ja tänä viikonloppuna kerrotaan tahoillamme puolisoillemme.
Olen aivan rikki. Tähän asti ja edelleen olen yrittänyt tehdä tekoni niin etten niillä voi vahingoittaa raikkaimpiani, lapsia ja miestä. Kaikista hassuinta koko jutussa on vieläpä se, etteä kummallakin oli ja on edelleen toimiva ja hyvä parisuhde jo olemassa. Miksi ihmisen pitää vain olla niin tyhmä, että sotkee ja pilaa jo ne oikeasti hyvät ja toimivat asiat. Tähän asti tämä on vain ollut hauskanpitoa. Nyt tekisi mieli viheltää peli poikki, sopia että tämä loppuu tähän ja jatkaa elämää oman perheen kanssa. Mutta toisaalta, kun ensimmäisen kerran elämässä on ihminen, joka saa oikeasti leijumaan metrin maanpinnan yläpuolella.

Mutta haukkukaa pois vaan, sen olen ansainnut.
 
No jos tänään on se päivä kun kerrotte puolisoillenne, että tämä oli tässä, niin luulen,että tämä on myös se samainen päivä kun lopetat leijumasta - sad but true!
 
Niin, mikään ei tietenkään anna takuuta siitä, että teillä tulisi uusperhekuviot toimimaan. Ne nimittäin ei ole mitään yksinkertaisia juttuja.Kai teillä on mietittynä mitä teette lapsille, mihin muutatte, lapsilla siellä huoneet, entinen puoliso saattaa suuttua aika pahastikin voi tulla turpaan, voi puukottaa tappaaa jne. mitä vaan tollasessa tilanteessa.
Ja sitten se hetken huuma, ne varastetut tunnit, salaisuudet, ihan akiihkeys uudessa suhteessa. Ne kaikki katoaa. Lopulta sä löydät itsesi istumassa keittiön latialla kuolemassa siihen tuksaa mitä olet itsellsi tuottanut. Mutta ei sillä, onnea vaan yritykseen. Kaikkihan voi mennä kivastikin ja elämä voi olla onnellista. Sitä nyt vaan ei kannata pitää kovin todennäköisenä. Muista nämä mun sanat kun itket.Yksin.
 
Jos pikkasenkaan olet epävarma asiasta niin vihellä se peli poikki kertaryäyksellä sen salarakkaasi kanssa. Mä olen kokenut ton saman 10 vuotta sitten ja vieläkin tunnen syyllisyyttä asiasta. Salasuhde loppui silloin noin viikko sen jälkeen kun siitä tuli julkinen ja mies ei antanut mahdollisuutta paluuseen. Elämäni pahin moka vaikka luulin, että nyt se elämäni rakkaus on löytynyt.
 
Jos teillä on kummallakin pettäjällä hyvät parisuhteet, niin ettekö tosissanne tajua, että suuri osa tuota teidän välisenne suhteen leijumistunteesta johtuu juuri tuosta salassapitämisestä. Tuo salaisuus on yksi suhteenne kulmakivistä, etenkin, jos kummallakin teistä on meneillään jo pitkä parisuhde tahoillanne. Kun salaisuutta ei enää ole ja yksi suhteenne kulmakivistä siis murenee, niin...
 
kaikki voi tosiaan mennä aivan pieleen. Eikä todellakaan oo takeita että tämä onnistuisi. Tätä on yritetty lopettaa jo niin monet kerrat ja silti sama kuvio toistuu ja ollaan taas yhdessä. Tiedän, ettei ne yhteiset viikonloput oo todellisuutta, ne on vain hetken satu, joka loppuu arjen alkaessa. Tai ei ne loppuisi, mutta ei ne olisi enää sama. Kumpikin meistä pitää ihan tavallisesta arjesta, siitä normaalista perhe-elämästä, mikä siellä kotona aina odottaa. Ja siksikin tää on niin vaikeeta. Ja tiedän että tää on ihan yhtä vaikeeta kummallekin. Koska tästä on nyt keksusteltu pitkään ja hartaasti. Mutta toisaalta, en haluaisi kuolinvuoteella katua elämättä jätettyä elämääkään.
 
Sanonpa myös, että mieti tarkkaan. Olen myös erästä sotkua hyvin läheltä katsellut, ja pettäjä tulikin katumapäälle pian eropäätöksen jälkeen ja olisi halunut palata takaisin entiseen. Entinen vain ei ollutkaan jäänyt pitkäksi aikaa haavojaan yksin nuolemaan, vaan jatkoi elämäänsä eikä enää huolinut pettäjäpuolisoa takaisin. Mitä sinä haluat?
 
Ja kun sinä olet tunnustanut omalle puolisollesi, tämä mies jänistää eikä kerrokaan omalleen?

Hän kertoo tänään vaimolleen, minun mies palaa kotiin huomenna työmatkalta ja silloin on minun vuoroni. Enkä kyllä mitenkään jaksa uskoa, että hän jättäisi kertomatta, minä olen ollut tähänkin asti se, joka on saanut hänet olemaan kertomatta. Ja jatkamaan näin. Minä olisin voinut jatkaa edelleenkin näin, hän ei pysty. Mutta tiedänkin olevani toisinaan aika kylmä ja tunteeton näissä jutuissa. Tai ei tällaista ole ollut aiemmin, kummallakaan. Sen lisäksi, että tässä menee kaksi perhettä hajalla, menee tässä taatusti muutama tärkeä ystävyyssuhdekin.
 
[QUOTE="aloittaja";24868144]Mutta toisaalta, en haluaisi kuolinvuoteella katua elämättä jätettyä elämääkään.[/QUOTE]Toi on lapsellinen peruste. Oletko miettinyt, että sun lapset on sulle tosi tärkeitä, ja sitten niitä tulee komentamaan ihan vieras mies, joka ei niitä lapsia ikinä tule rakastamaan kuten sun mies. Te ette koskaan tule saamaan onnea yhdessä, mitten voit pilata hyvän elämäsi ja hypätä paskaan? On nimittäin myös täysin eri asia, miten sen sun salahoitos vaimo ottaa ton jutun. Ei se kuule välttämättä sano sille miehelle että fine mene. Se voi myös tehdä kaikkensa saamaan sen jäämän ja sitä tilannetta sinä et näe. Kuinka ne illalla menee samaan sänkyyn ja ne itkee ja halaa toisiaan ja vannoo korjaavansa tilanteen ja että ne rakastaa toisiaan. Sä olet siinä tilnateesa vaan toinen nainne, seikkailu, et mitään muuta.
 
Mitä minä haluan?
Haluaisin tehdä tekemättömäksi kaiken mitä olen tehnyt ja olla onnellinen oman mieheni ja perheeni kanssa. Tuntea sitä intoahimoa omaan mieheeni, mitä en ole koskaan tuntenut. On vain ollut syvää yhteisymmärrystä, kumppanuutta, luottamusta ja rakkautta. Ja sen kaiken olen samalla nyt pettänyt mieheltäni.
Toisaalta haluaisin hypätä suureen tuntemattomaan, elää hetkessä, tarttua tilaisuuteen ja katsoa, mihin tämän kantaa. Tiedän selviäni myös yksin, mutta en haluaisi tämän kaiken päättyvän siihen.
Eli en tiedä, mitä todella haluaisin. Järki sanoo toista kuin sydän.
Olemme tunteneet tämän toisen kanssa jo kauan ennen kuin mitään edes tapahtui, mutta aina on ollut jotain sähköä välillämme, jotain muuta jo alusta asti, kuin mitä koskaan on kummallakaan ollut oman puolisonsa kanssa.
 
Toi on lapsellinen peruste. Oletko miettinyt, että sun lapset on sulle tosi tärkeitä, ja sitten niitä tulee komentamaan ihan vieras mies, joka ei niitä lapsia ikinä tule rakastamaan kuten sun mies. Te ette koskaan tule saamaan onnea yhdessä, mitten voit pilata hyvän elämäsi ja hypätä paskaan? On nimittäin myös täysin eri asia, miten sen sun salahoitos vaimo ottaa ton jutun. Ei se kuule välttämättä sano sille miehelle että fine mene. Se voi myös tehdä kaikkensa saamaan sen jäämän ja sitä tilannetta sinä et näe. Kuinka ne illalla menee samaan sänkyyn ja ne itkee ja halaa toisiaan ja vannoo korjaavansa tilanteen ja että ne rakastaa toisiaan. Sä olet siinä tilnateesa vaan toinen nainne, seikkailu, et mitään muuta.

Sitähän se juurikin on. Mutta jotenkinhan tätä täytyy itselle perustella. Jotta saisi oikeutusta omille teoilleen. Ja niinhän tässä varmaan kummallakin puolen käy, että särjetään kumpikin puolisoidemme sydämet ja luottamus ja silti puolin ja toisin elämä jatkuu niin kuin tähänkin asti. En tiedä. Todennäköisempää se noin on kuin muutenkaan.
 
Luulen myös, että olet juuri niin hölmö, että uskot satuihin omalla kohdallasi.

Niin uskonkin, koska eihän tätä muuten olisi edes tapahtunut. Koska aluksi kumpikin uskoi, että tämä voidaan pitää vain yhteisenä hauskana ilman tunteita mukana. Mutta eihän nää jutut koskaan mene niin. Aina ja joka kerta jotakuta sattuu. Kyllä mä sen tiedän. Ja tiedän olevani hölmö. Että ei siinäkään mitään uutta.
 
Jos pikkasenkaan olet epävarma asiasta niin vihellä se peli poikki kertaryäyksellä sen salarakkaasi kanssa. Mä olen kokenut ton saman 10 vuotta sitten ja vieläkin tunnen syyllisyyttä asiasta. Salasuhde loppui silloin noin viikko sen jälkeen kun siitä tuli julkinen ja mies ei antanut mahdollisuutta paluuseen. Elämäni pahin moka vaikka luulin, että nyt se elämäni rakkaus on löytynyt.

Näinpä, moni kakku hetken kaunis, mutta kun sitä kattelee kaikenpäivää niin eipä se kummonen ollutkaan ja alkaa löytymään niitä vikoja suunnasta jos toisestakin, plus sitten ne pikkukakut lisättynä suhteeseen, niin johan on melkonen soppa hetken päästä ihanien kakkujen sijaan.
 
[QUOTE="aloittaja";24868259]Mitä minä haluan?
Haluaisin tehdä tekemättömäksi kaiken mitä olen tehnyt ja olla onnellinen oman mieheni ja perheeni kanssa. Tuntea sitä intoahimoa omaan mieheeni, mitä en ole koskaan tuntenut. On vain ollut syvää yhteisymmärrystä, kumppanuutta, luottamusta ja rakkautta. Ja sen kaiken olen samalla nyt pettänyt mieheltäni.
Toisaalta haluaisin hypätä suureen tuntemattomaan, elää hetkessä, tarttua tilaisuuteen ja katsoa, mihin tämän kantaa. Tiedän selviäni myös yksin, mutta en haluaisi tämän kaiken päättyvän siihen.
Eli en tiedä, mitä todella haluaisin. Järki sanoo toista kuin sydän.
Olemme tunteneet tämän toisen kanssa jo kauan ennen kuin mitään edes tapahtui, mutta aina on ollut jotain sähköä välillämme, jotain muuta jo alusta asti, kuin mitä koskaan on kummallakaan ollut oman puolisonsa kanssa.[/QUOTE]

Mä en todellakaan ymmärrä sua. Et koskaan ole tuntenut intohimoa omaa miestäsi kohtaan ja silti olet sitoutunut häneen ja perustanut hänen kanssaan perheen. Tietääkö sun mies tuon?
 
[QUOTE="vieras";24868318]Miks te ihmiset perustatte perheen semmosen ihmisen kanssa joka ei sit kuitenkaan riitä!!!!!!!!!!!![/QUOTE]

Ei elämää voi ennakoida.
Mutta ap:n kannattaisi kuitenkin vielä pitää suunsa kiinni ja lopettaa tuo salasuhde. Tosta ei seuraa muuta kuin itkua ja hammasten kiristystä ja lopulta ap:lle yksinäisyys. Ap varmasti tietää sanomattakin, että leijuminen on pelkkää ihastumista ja sitä, kun saa salassa tapailla. Onhan se jännää ja saa suhteen tuntumaan niin ihanalta, mutta se loppuu. Hyvinkin pian. Arki tulee ole,maan sitä samaa tarpomista jatkossakin, koska ap:n mies ei ole millään lailla viallinen (juoppo, vaimon hakkaaja tms).

Ap:n mielestä suhde oman miehen kanssa on ollut "vain" syvää yhteisymmärrystä, kumppanuutta, luottamusta ja rakkautta. Mitä muuta sen suhteen pitäisi olla?!! :O
 
[QUOTE="jopas";24868397]Mä en todellakaan ymmärrä sua. Et koskaan ole tuntenut intohimoa omaa miestäsi kohtaan ja silti olet sitoutunut häneen ja perustanut hänen kanssaan perheen. Tietääkö sun mies tuon?[/QUOTE]

Tietää. Olemme yhdessä sitoutuneet tähän, yhteiseen elämään ja yhdessä pysymiseen. Ei sellaista osaa kaivata, mitä ei aiemmin ole ollut. Meillä on aina ollut elämä mallillaan muutoin, ja se on vain yksi osa-alue parisuhteessa. Kaikki kuitenkin on toiminut; on kaikki mitä on toivottu ja haluttu, elämä on mukavaa ja helppoa. Seksi toimii hyvin. Ja nyt kun tätä kaikkea sen puuttuvan intohimon kanssa olisi tarjolla, niiin eihän sitä voi olla huomaamatta, että ehkä sitä olisi pitänyt olla jo alunalkaen tässäkin parisuhteessa. Oma mieheni on ollut kaikkea mitä olen voinut häneltä toivoa, enemmänkin. Siksi mikään ei oikeuta omia tekojani. Niihin ei ole ollut mitään syytä.
 

Yhteistyössä