viestiin "24" : ei tunteille aina voi mitään. Olet ollut ihastunut varattuun, muttet lähtenyt matkaan. Minä olen myös ollut ihastunut varattuun, mutten lähtenyt matkaan. Mutta kerran olen ollut rakastunut ja lähdin mukaan. Jäin totaalisesti koukkuun. Olen edelleen sitä mieltä, että hän oli sielunkumppanini. Käsittämätöntä kemiaa. Ja hän oli naimisissa. Ilmeisesti et ole ollut rakastunut, kun halveksit. Etkä ehkä käsitä sitä moraalista taistoa, jota oma mieli käy tuollaisessa tilanteesta. Ei ole yksiselitteistä, että toinen nainen on moraaliton. Itse omaan kaikesta huolimatta korkean moraalin, vaikka olenkin ollut toinen nainen. Kävin kovaa kamppailua itseni kanssa. Se aika oli toiseksi raskainta aikaa henkisesti. Raskain oli oma ero ja sen aiheuttamat traumat. Mutta toisena naisena olo ja sen moraalinen ristiriita oli toiseksi raskain kokemus elämässäni. Joten ei voi sanoa, että olisin suhteessa kovin heppoisin perustein ollut. Enkä siinä todellakaan olisi jaksanut, ellen olisi ollut niin suunnattoman rakastunut ja uskonut niin kovasti meihin.
OLEN OLLUT SEKÄ PETETTY, ETTÄ TOINEN NAINEN.
Tiedän siis molempien puolen. Osasin kyllä myös samaistua vaimon tunteisiin ja tiesin, mitä tunteita hän melko varmasti käy läpi. Olin käynyt niitä itse omassa erossani. Tiedän, mitä on tuntea tulleensa petetyksi. Vaikka olen itse petetty, en pysty ajattelemaan asioista vain siltä kannalta. En edes ennen toisena naisena oloa. Asioissa on niin monta puolta.
Kun olin toinen nainen, vaimolle kerrottiin tilateesta ja ilmoitettiin halusta erota. Mutta hän ei halunnut erota ja tilanne mutkistui. Lopulta kävi niin, että lasta käytettiin välineenä ja minä hävisin taistelun.Lopetin suhteen, kun tajusin, että tilanne ei tule etenemään tai ratkeamaan mihinkään suuntaan. En olisi edes halunnut että takiani lapsi joutuu sotatantereelle ja varsinkaan sotavälineeksi. Lopetin suhteen. Mutta olen silti sitä mieltä, että jouduimme molemmat luopuman paljosta ja meistä olisi tullut onnellisia yhdessä. Ja mies on samaa mieltä. Tilanteet vain eivät sallineet sitä.
Omalle ex-miehelleni olen katkera pettämisestä. Olimme yhdessä lähes 10 vuotta. Hänellä oli suhde nykyiseen vaimoonsa meidän loppuaikana. En silti silloinkaan syyttänyt tätä toista naista. Vastuu oli mielestäni täysin omassa miehessäni. Jos meillä olisi asiat olleet hyvin, ei siihen olisi kolmas ihminen väliin mahtunut. Tai on myös miehiä, jotka pettävät vain seksin takia. Varmasti eri miehet eri syistä. Oma mieheni oli molmepia. Hän ihastui nykyiseen vaimoonsa, mutta petti myös ennen tätä. Osasta pettämisistä sain tosin kuulla vasta viisi vuotta eron jälkeen. Olin epäillyt asiaa, mutten ollut saanut vahvistusta. Mieheni kiisti asian. Sain kuulla viiden vuoden jälkeen eräältä yhteiseltä ystävältämme. Olen todella vihainen ja tunnen monenlaisia tunteita pettymyksestä halveksuntaan, tyhmyyteen tietämättömyydestäni, vihaa entistä miestäni kohtaan jne. Kuin kaikki hyvä olisi pyyhitty pois sillä, että sain tietää tästä paljon aiemmin tapahtuneesta pettämisestä. Ja olen hyvin varma, ettei nämä kaksi ole ainoita kertoja. Tiedän sen, muttei ole todisteita. Nyt sain vahvistuksen suhteelle työkaverinsa kanssa, joka hänellä oli ollut useampi vuosi ennen eroamme. Olin hetken vihainen tuolle naiselle. Tiesin hänet, mutten tuntenut hyvin. Mutta en tiedä, mikä tilanne on hänen puoleltaan lopulta ollut. Onko hän ollut ihastunut vai oliko se pelkkä seksisuhde.Pelkästä seksisuhteesta olisin vihainen myös naiselle, sillä jos hän ei ollut todella ihastunut niin koen, että vastuu oli myös osin hänellä. Hän kuitenkin tiesi minutkin. Jos hän oli ihastunut, pidän vastuuta täysin pelkästään mieheni. Jokatapauksessa mieheni olis se, joka salli asian tapahtua.
Olen sitä mieltä, että lopulta vastuu on pettäjällä. Jo ennenkuin itse jouduin kohtaamaan henkisen taisteluni toisena naisena, en syyttänyt ex-mieheni uutta naista. Syytin miestäni. Hän sen lopullisen päätöksen teki ja antoi asian tapahtua.
Kun olin itse rakastunut varattuun mieheen, koin kyllä olevani osasyyllinen. Sillä tiesin vaimosta. Ja koin olevani syyllinen, kun en pystynyt lopettamaan suhdetta heti. Lopetin sen myöhemmin, mutta uskoin hänen sanaansa erosta jne liian pitkään. On väärin pettää ja on väärin olla osana pettämisessä (eli se kolmas osapuoli). Mutta koen silti, että vastuu oli pettäjällä, sillä minä uskoin täysin hänen sanaansa siitä, että hän haluaa erota vaimostaan. Minulla ei ollut kuin hänen puolensa asiasta. Se oli ainoa, mitä minä tiesin heidän suhteestaan. En usko, että hänen kokemansa on koko totuus. Hänen kertouksensa mukaan vaimo oli kylmä, laskelmoiva, ilkeä jne. Mutta en usko, että hän kaikille olisi sellainen. Se ei siis ole minusta puolustus siihen, että voi itselleen hyväksyä pettämisen ja toisena naisena olon. Koin hyvin suurta ristiriitaa siitä, että olin löytänyt sielunkumppanin ja olin onnellinen hänen seurassaan tai vaan kuullessani hänen äänensä. Mutta samalla tunsin, etten saisi olla onnellinen. Koin vaimon tuskaa, sillä tiesin, mitä hänelle aiheutuu tiedosta, että miehellä on toinen nainen. Koin siis samalla vaimon tuskaa sekä omaa onnea. Se on melko raastavaa ja raskasta. Olin myös sitä mieltä, että miehen olisi pitänyt erota, vaikka me emme olisi jatkaneet. Miehen ei ollut hyvä kotona. Hän oli erittäin onneton.
Itse koen, että osapuolten rakastuessa tilanteelle ei aina voi mitään. Asiassa on niin monta puolta, että mustavalkoinen ajattelu ei auta ketään. En hyväksy pettämistä. En edes omissa suhteissani. Mutta osalle asioista on selitys. En koskaan lähtisi toiseksi naiseksi vain sen takia, että mies haluaa seksiä tms. Sellaista minulle on ehdotettu useampaan otteeseen. En hyväksy sitä ja kerron mielipiteeni ehdotuksiin. Siinä sattuu niin montaa ihmistä. Mutta jos "vahinko" käy ja rakastuu, pettäjän pitäisi olla tarpeeksi vastuullinen ja selvittää tilanne. Selvittää se eroamalla tai katumalla pettämistä ja tehden töitä saadakseen liittonsa taas toimimaan.
Itse rikoin itseni todella pahasti menetettyäni elämäni rakkauden (eli tämän varatun miehen). Mutta hyväksyin asian, sillä lapsi sai pitää isän kotona. Mutta olen erittäin katkera siitä, että mies ei ole sen jälkeen tehnyt mitään parantaakseen suhteensa. Mielestäni hänen vastuunsa olisi ollut se, että hän olisi tehnyt kaikkensa pelastaakseen avioliittonsa. Nyt kaikki on hävinneet. Minä menetin rakkauden. Mies on edelleen erittäin onneton kotona. Vaimo on menettänyt luottamuksen ja on huonossa suhteessa. Omasta kokemuksestani voin ennustaa, että se ei tee hyvää vaimon itsetunnolle. Lapsi on tällähetkellä erittäin riitaisessa perheessä. Eli kukaan ei voittanut. En silti usko, että asiat olisi heillä sen paremmin, olin minä ollut hetken kuviossa mukana tai en. (mies ei ole pettänyt kenenkään muun kanssa. Vain minun kanssani, koska rakastui).
Minulla on myös muutama ystävä, jotka ovat olleet varattujen miesten kanssa ilman sen enempää tarkoitusta olla suhteessa. Yksi ystäväni jopa "leveilee" vähän vanhemmilla varatuilla miehillä, jotka on valloittanut. Mielestäni se on täysin moraalitonta. Hän ei ymmärrä tekojensa seurauksia ja tekee valloituksiaan täysin tietoisesti. Olen todella surullinen hänen takiaan ja miesten ja vaimojen takia. Valitettavasti en pysty asiaan vaikuttamaan. Voin vain kertoa hänelle omat kokemukseni ja toivoa, että hän oppisi niistä välillisesti jotain.
Siihen en valitettavasti osaa sanoa mitään, että mitä lapsi tekee parisuhteelle. Itselläni ei valitettavasti ole lapsia. Toivoisin niitä, mutten vielä ole saanut tilaisuutta lasta saada. Ympärillä olen paljon nähnyt sitä, että pieni lapsi on raskasta parisuhteelle. Mutta en silti lähtisi vierittämään tässä syytä sille, kenen kanssa mies pettää. Asia pitäisi keskustella parisuhteen sisällä. Ja keskustella mistä pettäminen johtuu ja onko tahto todella erota vai saada parisuhde taas kuntoon.
Petetyt saa syyttää itseään vain, jos ylipäänsä on alkaneet seurustella ihmisen kanssa, joka on pettänyt aiemmissa suhteissaan. Nimittäin tulevaa käytöstä voi parhaiten ennustaa katsomalla mennyttä käytöstä... Mun mies ei ole koskaan pettänyt parisuhteessa ollessaan, enkä minäkään ja voin melko varmasti sanoa, ettei tulla pettämään tässäkään suhteessa. En olis valinnut miestä, joka on kylän tunnettu häntäheikki tai muuten epävakaampi persoona.
emme romantisoi tulevasta vaan kaikki juttelu ja toiminta liittyy seksiin. En koe olevani vastuussa seksikumppanini parisuhteesta, enkä ole kiinnostunut heidän suhteen ongelmista tai onnesta. meidän sekstailu alkoi samoihin aikoihin kun hän tyttöystävänsä tapasi ja on jatkunut siitä lähtien. Ovat olleet yhdessä reilut 2 v, yhtä kauan on siis meidän juttumme jatkunut. Tapaamme n.3-5krt/kk ja olemme yhteydessä päivittäin. Jos käry käy, aion pestä käteni siltä osin, toki tiedän että hän on suhteessa, mutta minä en ole tilitysvelvollinen kenellekkään. Tietenkään tälläiseen en olisi ryhtynyt jos tyttöystävä olisi minulle tuttu. Ei ole, joten en aio hänen elämäänsä murehtia.