S
saman uhri lapsena
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Tympääntynyt:Juups, siis mistä tarkalleen ottaen pitäisi "parantua"? Mielipiteistäni? Moraali on löyhällä tässä yhteiskunnassa, ja minä satun olemaan eri mieltä sen mielekkyydestä. Mielipiteeni pidän, ja en tosiaankaan näe sitä sairautena tai traumana.
Arvostan ihmisiä, jotka ovat rehellisiä ja kunnioittavat läheisiään. Sen läksyn isäni ja hänen hutsunsa minulle opettivat kun olin lapsi. Kantapään kautta, ja lapsen pelkojen ja surun, mutta oppi tuli saatua.
Isä ei ollut rehellinen, eikä ollut hutsukaan. Jälkimmäinen ei osannut kunnioittaa ketään, ei edes itseään päätellen niistä kohtauksista mitä järjesti.
Ne ihmiset jotka valitsevat elää kaksoiselämää, ovat valehtelijoita. Media ja yhteiskunta, joka näkee osittain salasuhteet jännitävänä pelinä, kuin omana pienenä Kauniit ja Rohkeat- tvsarjana, on kyseenalainen, etenkin jos ei sallita puheenvuoroa sille perhelle jota petetään: puolisolle ja lapsille.
Hutsu rikkoi perheeni kun olin lapsi. Piste. Minä en ole se ihminen joka hänen päätään silittää ja ymmärtää. Mutta hän kyllä muovasi mielipiteitäni, arvostan ihmisissä suoraselkäisyyttä, rehellisyyttä, toisen kunnioitusta. Ja siitä en aio "parantua"...![]()
Minunkin isälläni oli jotain juttua kodin ulkopuolella, kun olin teini. En koskaan ole tavannut (tietääkseni) tätä naista, eivätkä vanhempani ole eronneet. Muistan kuitenkin, miten ahdistavana koin tilanteen. Valvoin yöllä ja pelkäsin, että vanhempan eroavat. Tyttölapsena samastuin äitini tunteisiin, ja koin isäni pettäneen meidät. Minulle on jäänyt tilanteesta kyvyttömyys luoda suhteita miehiin. Pelkään aian jättämistä ja pettämistä ja itse asiassa kohdalleni onkin sattunut tällaisia miehiä.
Minulle siis jäi kokemuksesta perinnöksi katkeruus isääni kohtaan, ja sitä kautta yleensä miiehiä kohtaan. Tätä olen purkanut terapiassakin, eli kalliiksi tuli. Kiitti v-tusti, isä.