Pettymys omaan äitiyteen, haaveisiin

[Takinkääntäjä]

Hei. Jonnekin oli pästävä purkamaan tuntoja, joten täältä tulee.

Olen aina ajatellut haluavani 3 lasta ja haaveillut olevani pullantuoksuinen kotiäiti. Noh, elämä meni omaa rataansa ja sopiva mies löytyi vasta yli 30-vuotiaana. Saimme lapsen, joka on nyt vajaa 2v. Kokoajan oli suunnitelmissa ja haaveissa saada toinen lapsi ennen kuin esikoinen on 3v.

Nyt kun uusi yritys olisi käsillä niin olen tullut katumapäälle ja miettimään, ettei toinen lapsi olisikaan nyt hyvä idea. Kotiäitiyden myötä tuntuu kuin olisin kadottanut itseni ja arvostukseni itseäni kohtaan. Minulle on ollut todella kova paikka huomata, ettei kotiäitiys "ollutkaan minun juttuni". Rakastan lastani yli kaiken mutta tunnen, ettei minulla olisi tarjota tällä hetkellä toiselle lapselle sitä mitä haluaisin.

Tunnen itseni niin itsekkääksi, jos riistäisin lapseltani sisaruksen ja leikkikaverin. Mutta tällä hetkellä haaveilen itse jatko-opiskelusta ja uran luomisesta. Suren kuitenkin sitä, että jos nyt en saa toista lasta niin minulla ei ole enää mahdollisuutta kolmeen lapseen koska olen jo 35v. Toisen lapsen haluaisin ehdottomasti, mutta vasta vuosien kuluttua.
Pelottaa myös se, että kadun koko loppuelämäni, jos uusi raskaus ei onnistuisikaan enää sitten kun tunnen olevani siihen valmis.

En tiedä jaksoiko kukaan lukea loppuun asti, saati edes vähän saanut kiinni ajatuksistani, mutta kiitos kuitenkin. Kaipaisin nyt edes jotain perspektiiviä, kokemuksia tai järjen ääntä tähän purkaukseeni. Tuntuu, että olen niin jumissa ja ahdistunut omista ajatuksistani.

 

["minttu"]

Ei muakaan ollut luotu kotiäitiyteen ja siksi ensinnäkin tein lapset putkee ja toiseksi meillä mies hoiti lapsia 6kk ennen kuin lähtivät hoitoo ja kolmanneksi lapset lähtivät hoitoon ennen kuin nuorin täytti 2v.

Miksi tuo ikäero? Miksi kotiäitiyttä pitäisi jatkaa loputtomiin? opiskeleva/ töissä käyvä äiti voi olla tasan yhtä hyvä kuin se kotona olija, kyseä on ennen kaikkea omasta luonteesta.

Mä suosittelisin että viskaat nyt tänään ehkäisyt roskiin, koitatte tehdä sen toisen ihanaisen maailmaan. Alat jo raskausaikana suunnitella tulevia opintoja ja mietitte onnistuisiko se jos miehesi jäisi hetkeksi kotiin (tässä ehtisitte taloudellisestikin siihen varautua). Sitten kun uusi lapsi on siellä 1v kieppeillä, molemmat hoitoon, Pienille saa helpommin pph-paikankin. Alat opiskella, ja silloin vamasti pystyt paljon edelleen oleen lasten kanssa.

Ei kaikkien tartte mahtuu samaan pullantuokus-äiti muotiin. Mä oon aina kyseenalaistanut sen, koska mun mittapuussa täydellinen vanhemmuus on sitä että osaa katsoa elämäntilanteita kokonaisuutena eikä jumittaa vönkäämään jostain lapsen pitää olla 3 v hoitoon mennessä seikasta.

Onnellinen lapsi asuu onnellisessa perheessä jossa vahemmat voi hyvin.

 

[minttun]

Niin mä jatkan vielä että olin itsekin ennen lapsia juuri tuollainen. Kuvittelin olavani "kiiltokuva" äiti. Mutta onneksi tajusin kovin nopeaan asian olevan toisin.

Meillä on kaksi ihanaa, jo kouluikäistä lasta. Tasapainoisia, iloisia, huomaavaisia jne. Ei todellakaan kärsineitä siitä etteivä "pullaa ole tuoksutelleet"

 

[Se pullantuoksuinen kotiäiti]

[QUOTE="minttu";30847491]Ei muakaan ollut luotu kotiäitiyteen ja siksi ensinnäkin tein lapset putkee ja toiseksi meillä mies hoiti lapsia 6kk ennen kuin lähtivät hoitoo ja kolmanneksi lapset lähtivät hoitoon ennen kuin nuorin täytti 2v.

Miksi tuo ikäero? Miksi kotiäitiyttä pitäisi jatkaa loputtomiin? opiskeleva/ töissä käyvä äiti voi olla tasan yhtä hyvä kuin se kotona olija, kyseä on ennen kaikkea omasta luonteesta.

Mä suosittelisin että viskaat nyt tänään ehkäisyt roskiin, koitatte tehdä sen toisen ihanaisen maailmaan. Alat jo raskausaikana suunnitella tulevia opintoja ja mietitte onnistuisiko se jos miehesi jäisi hetkeksi kotiin (tässä ehtisitte taloudellisestikin siihen varautua). Sitten kun uusi lapsi on siellä 1v kieppeillä, molemmat hoitoon, Pienille saa helpommin pph-paikankin. Alat opiskella, ja silloin vamasti pystyt paljon edelleen oleen lasten kanssa.

Ei kaikkien tartte mahtuu samaan pullantuokus-äiti muotiin. Mä oon aina kyseenalaistanut sen, koska mun mittapuussa täydellinen vanhemmuus on sitä että osaa katsoa elämäntilanteita kokonaisuutena eikä jumittaa vönkäämään jostain lapsen pitää olla 3 v hoitoon mennessä seikasta.

Onnellinen lapsi asuu onnellisessa perheessä jossa vahemmat voi hyvin.[/QUOTE]


Ohhoh mikä kommentti. Itselläni on reilu 1v lapsi enkä ikinä, siis IKINÄ, jättäis häntä isän hoitoon saatikka päiväkotiin 1v ikäisenä..kyllä lapsi tarvii tuossa iässä äitiään, itse jätin opiskelut kesken kun jäin äitiyslomalle enkä suunnittele palaavani vielä pitkään aikaan. En käsitä miten vois olla hyvä idea jo raskausaikana suunnitella tulevia opintoja ja että kuka sitä vauvaa sitten hoitais jne. Jos lapsen aikoo tähän maailmaan tuoda niin kyllä siitä on osattava itse pitää huolta ja sen verran uhrautua. Mun mielestä työssä käyvä äiti ja kotiäiti ei ole lainkaan yhtä hyviä pienen lapsen kannalta katsottuna. Ap: Mun mielipide on se, että jos ei koe olevansa ns. "kotiäitityyppiä", kannattaa jättää lapset suosiolla tekemättä. Siitä ei seuraa pienelle mitään hyvää, että äiti jättää ja tyrkkää johonkin päivähoitoon heti kun mahdollista että vaan pääsis takas jatkamaan omaa (itsekästä) elämäänsä.

 

[voi elämän kevät]

Ohhoh mikä kommentti. Itselläni on reilu 1v lapsi enkä ikinä, siis IKINÄ, jättäis häntä isän hoitoon saatikka päiväkotiin 1v ikäisenä..kyllä lapsi tarvii tuossa iässä äitiään, itse jätin opiskelut kesken kun jäin äitiyslomalle enkä suunnittele palaavani vielä pitkään aikaan. En käsitä miten vois olla hyvä idea jo raskausaikana suunnitella tulevia opintoja ja että kuka sitä vauvaa sitten hoitais jne. Jos lapsen aikoo tähän maailmaan tuoda niin kyllä siitä on osattava itse pitää huolta ja sen verran uhrautua. Mun mielestä työssä käyvä äiti ja kotiäiti ei ole lainkaan yhtä hyviä pienen lapsen kannalta katsottuna. Ap: Mun mielipide on se, että jos ei koe olevansa ns. "kotiäitityyppiä", kannattaa jättää lapset suosiolla tekemättä. Siitä ei seuraa pienelle mitään hyvää, että äiti jättää ja tyrkkää johonkin päivähoitoon heti kun mahdollista että vaan pääsis takas jatkamaan omaa (itsekästä) elämäänsä.

 

[ohhoh]

Oho, menin sanattomaksi viestistä #4.

 

["minttu"]

Ohhoh mikä kommentti. Itselläni on reilu 1v lapsi enkä ikinä, siis IKINÄ, jättäis häntä isän hoitoon saatikka päiväkotiin 1v ikäisenä..kyllä lapsi tarvii tuossa iässä äitiään, itse jätin opiskelut kesken kun jäin äitiyslomalle enkä suunnittele palaavani vielä pitkään aikaan. En käsitä miten vois olla hyvä idea jo raskausaikana suunnitella tulevia opintoja ja että kuka sitä vauvaa sitten hoitais jne. Jos lapsen aikoo tähän maailmaan tuoda niin kyllä siitä on osattava itse pitää huolta ja sen verran uhrautua. Mun mielestä työssä käyvä äiti ja kotiäiti ei ole lainkaan yhtä hyviä pienen lapsen kannalta katsottuna. Ap: Mun mielipide on se, että jos ei koe olevansa ns. "kotiäitityyppiä", kannattaa jättää lapset suosiolla tekemättä. Siitä ei seuraa pienelle mitään hyvää, että äiti jättää ja tyrkkää johonkin päivähoitoon heti kun mahdollista että vaan pääsis takas jatkamaan omaa (itsekästä) elämäänsä.

Erittäin ihan aettä olet löytänyt roolin elämästä joka pönkittää huono itsetuntoa =) Eihän mikään ole sen hienompaa kuin tehdä itsestä korvaamaton.

 

[Tee toinen]

No joo... Parikymppiset ei oikein käsitä tätä juttua.

Hei ap, olen ihan samassa tilanteessa kuin sinäkin. Saimme lapsen yli 30-vuotiaana, mutta haluaisin myös uran. Haluaisin myös toisen lapsen, ja asia pohdituttaa paljon. Moni ei varmasti ymmärrä, mutta jokainen vuosi työelämästä on pysähdys työtehtävissä sekä opiskelussa, varsinkin meillä jotka lähenemme 40-ikää. Uraa haluavilla naisilla on vaativat työtehtävät, jotka voivat vaatia jatkuvaa kouluttautumista ja ajan hermolla olemista. Esimerkiksi en ole nytkään varma työllistynkö kun olen ollut vuoden kotona lasta hoitamassa.

Pähkäilen ihan samoja asioita kuin sinäkin. Kiire olisi saamaan lisää työkokemusta, mutta en haluaisi että ainokaisemme jäisi yksinäiseksi. Ratkaisimme asian miehen kanssa niin, että menen nyt töihin takaisin 1-2 vuodeksi kunnes olen n. 36-37-vuotias, ja sitten alamme yrittää toista. Jos ei tärppää niin asiallehan ei sitten voi mitään. Jos raskaudun niin saamme (toivottavasti) sen toisen. Hoidan lapsiani vuoden ikään kotona ja sitten lähden töihin/opiskelemaan, jatkamaan uraani.

Meillä on lisäksi myös se, että mieheni työllistyminen on kauhean epävarmaa. Jos laskemme kaiken hänen varaan, tulemme aina olemaan vähävaraisia. Mieheni on siis yrittäjä, mutta taloustilanne Suomessa vaikuttaa hänen firmaansa liikaa. Takuita paremmasta ei ole. Palkkatyöhön hän ei ole päässyt vuosikausiin, kukaan ei halua palkata yrittäjää. Ainoastaan minä voin hankkia hyvin, kerryttää eläkettä ja nostaa perheemme ylös, sekä toteuttaa unelmiani tehdessäni uraa joka vaatii monenlaista (tietty työkokemus, korkea koulutus kuten 2 lisäopiskeluvuotta) jne. Omistusasunnotkaan ei kasva puissa, varsinkaan jos ei ole perintöjä tulossa.

Ei lapsi kärsi siitä että vanhemmat ovat kovia tekemään töitä paremman tulevaisuuden eteen. Minä en halua tarjota lapsilleni pullaa, minä haluan ohjata heitä terveelliseen elämään ja kannattaviin valintoihin kuten opiskeluun. Minä mieluummin tarjoan heille lomamatkan ulkomaille ja viikonloppuja lastenteatteriin, kuin olen kotona leipomassa ja yritän leikkiä kotiäitiä jolla ei muuta elämää ole kuin pyykinpesu ja lastenhoito.

Ei kotiäitiydessäkään vikaa ole, mutta sitten kannattaa varmistaa että on hyvähankkeinen mies kotona joka ei helposti ota eroa. Muuten jää helposti tyhjän päälle. Kotiäidille ei kerry myös eläkettäkään.

Sitäpaitsi, leipoa ehtii myös lomalla! Pääasia että sen vapaa-ajan käyttää hyvin lasten kanssa puuhaten, tärkeää ei ole olla 24/7 lapsen kanssa. Aion myös leipoakin lapsen kanssa, sitten vapaa-aikana

 

[pokkura]

Ap. olet vaan tavallinen koulutettu suomalainen nainen, joka haluaa menestyä kaikilla elämän osa-alueilla, onnittelut siitä! Olet todella hyvässä asemassa, kun voit pohtia noin pitkälle omaa kohtaasi. Kuule ei me muutkaan niin pullalta tuoksuta, riittää kun sillontällöin leipoo

Itsellänikin on yksi lapsi, meidän silmäterä. En kaipaa lisää lapsia, mutta kun mietin tyttöä toivoisin että hänellä olisi sisarus. Vaikea paikka... Toisaalta nautin kun hän kasvaa, nautin siitä miten helppoa yhden kanssa on mennä ja tulla ja järjestää hoidot yms. että työssäkäyntikin onnistuu, sillä siitä me molemmat vanhemmat nautitaan kovasti. On ihanaa kun saan viettää niin paljon aikaa juuri tämän lapsen kanssa, hän on ihmeellinen.

Mitä teetkin, niin näytä lapselle/lapsille että nautit, osaat ja tykkäät elämästä juuri niin. Silloin lapsikin oppii hyvän asenteen

 

[Morganna]

Mulla on kaksi lasta. Haaveissa aina ollut pitkällä välillä kolme, mutta enpä tiedä miten käy. Nyt perhekoko tuntuu hyvältä.

Poika on viisi ja tyttö juuri täytti yhden vuoden. Töissä olen käynyt äitiyslomien loputtua ja vaikka se tietyllä lailla tunnontuskia ja asiaankuuluvaa syyllisyydentunnetta aiheuttaakin voin riemulla julistaa, että olen todellakin parempi äiti näin, kun käyn töissä. Sen ajan, jonka vietän kotona olen todellakin läsnä ja hermokaan ei kirraa. Työ-perhe-oma elämä. Kaikki mukavasti balanssissa.

Yllätyksenä ei itselleni tullut, että pitkän kaavan koti-äitiä minusta ei tule, koska tykkään työstäni, sen tarjoamasta haasteesta (saa käyttää kielitaitoa ja pähkäillä) ja rahakin rauhoittaa.

Molemmat muksut on oikeinkin sosiaalisia, mukavia, fiksuja ja mahtavia tapauksia. Osaavat toimia ikäistensä kanssa ryhmässä, toimia päivähoidon normien mukaan. Tietävät, että äiti käy töissä, mutta illat olen aina lasten käytettävissä ja lasten mentyä nukkumaan yhdeksään mennessä alkaa tunnin mittainen oma aika; käsitöitä, liikuntaa, televisiota..

Monet sanovat, että lapsi tuo sisällön elämään. Kyllähän tuo osaltaan pitää paikkaansa, mutta itse kaipaan muutakin kuin äitinä olemista päivittäin. Ja muutenkin minun mielestäni vanhempien on tarjottava lapsen elämään sisältöä, eikä päin vastoin.

 

[Morganna]

Ja kyllä tuli jätettyä lapset alle vuoden ikäisinä isänsä hoitoon työpäivän ajaksi. Ja hieman sen jälkeen menneet päivähoitoon. Eikä ongelmia.

En halua olla lapsilleni se ainoa, oikea ja korvaamaton. Tahdon että oppivat pienestä pitäen, että myös iskä osaa hoitaa mitä vain, siinä missä äitikin (kun eihän meillä ainakaan vuoden ikäiset enää tissi suussa ole). Mies ihan naureskelee, että mikähän siinä muka nyt on niin vaikeaa, ettei mies osaisi lapselle ruokaa tehdä, hoitaa pesuja, neuvoloita, hoiton vientejä jne jne..

Ensimmäisen kerran jätin miehen lapsien kanssa yksinään keskenään heti kun laitokselta tullessa pystyin ja kävin ostamassa lähikaupasta esim. maitopurkin. Hyvä vaan, että saa isä hoitaa lasta alusta asti parhaansa mukaan, ilman että äiti hokee vieressä että "kun et sä osaa"..

 

[Takinkääntäjä]

Iso kiitos kaikista kommenteista! Huojentavaa huomata, ettei ole ainoa, joka näiden asioiden kanssa painiskelee. Täytyy nyt kesän ajan mietiskellä asiaa ja syksyllä tehdä päätöksiä. Onneksi kuitenkaan äitiys ja ura/opiskelu eivät ole toisiaan poissulkevia, joten varmasti suunnittelemalla molemmat onnistuvat. Ihanaa kesää teille kaikille!

 

["sssss"]

Niin. Kaikkea ei voi saada.

 

[jos tästä olisi apua]

eli voi niitä lapsia saada vanhempanakin. Toki tilastot kertovat, että hedelmällisyys laskee ja riskit ongelmiin kasvavat, mutta ainahan tuo on yksilöllistä ja tuuristakin kiinni.

Itse olen saanut lapset 36 v, 38 v ja 43 v. Kaikki terveitä ja fiksuja lapsia, nuorinkin kohta jo koulussa. Nopein raskautuminen ja helpoin raskaus oli tuo viimoinen.

 

["Veera"]

Itse ajattelisin että ei sitä elämää tartte niin tarkkaan suunnitella. Jos vaikka jätätte ehkäisyn pois ja annatte lapselle luvan tulla jos on tullakseen. Aloita vaan samalla ne jatko-opinnot. Eihän ne lapsi ja opiskelu sulje toisiaan pois ja tosiaan isäkin voi sitä lasta hoitaa.

 

["Heini"]

[QUOTE="minttu";30847671]Erittäin ihan aettä olet löytänyt roolin elämästä joka pönkittää huono itsetuntoa =) Eihän mikään ole sen hienompaa kuin tehdä itsestä korvaamaton.[/QUOTE]

Tehdä itsestä korvaamaton :O?? Onko sinulla lapsia?

Samaa mieltä, että 1v lasta en hoitoon laittaisi/laita. Kipuraja menee kahdessa vuodessa, paras olisi jos kolmeen vuoteen asti saisivat olla kotona, mutta kuopus valitettavasti joutuu hoitoon 2v3kk ikäisenä.

 

["bbb"]

Yksikin lapsi on ihan riittävästi

 

[Huh heijaa]

[QUOTE="Heini";30848045]Tehdä itsestä korvaamaton :O?? Onko sinulla lapsia?

Samaa mieltä, että 1v lasta en hoitoon laittaisi/laita. Kipuraja menee kahdessa vuodessa, paras olisi jos kolmeen vuoteen asti saisivat olla kotona, mutta kuopus valitettavasti joutuu hoitoon 2v3kk ikäisenä.[/QUOTE]

Mulla on kolme lasta ja mäkin ihmettelen sun kommenttiasi ja sitä millainen mies sulla on jos 1v lasta ei voi jättää isän kanssa kotiin.

Mäkään en ole halunnut laittaa 1v lasta päivähoitoon ja siksi ollaan hoidettu kaikki kotona vähintään sinne 2v ikään. Käytännössä mä olen ollut ekan vuoden kotona ja mies sen tokan. Tämän jälkeen lapset ovat alkaneet osa-aikaisen päivähoidon, seuraavan vauvan syntyessä päiväkoti-ikäinen isosisarus on otettu takaisin kotihoitoon. Meillä on nukuttu perhepedissä, kantoliinailtu paljon, imetetty lapsia 2-3v ikään.

Ihan heitteillä noi ei siis ole olleet vaikka äiti onkin jo raskausaikana suunnitellut opintoja ja töihin paluuta. Musta ei olisi ollut olemaan yhdeksää vuotta kotiäitinä, jos olisin hampaat irvessä siihen pyrkinyt niin varmasti meidän lapsilla olisi ollut ankeampi varhaislapsuus mitä nyt kun ovat saaneet olla motivoituneen koti-isän kanssa välillä ja toisinaan osapäivähoidossakin. Nyt nuorinkin aloittelee kohta koulutietään ja olen tyytyväinen ratkaisuihimme. Myös ap:lle suosittelen miettimään haluaako oikeasti sen toisen lapsen ja jos haluaa niin mitkä on teillä niitä must-juttuja ja mistä sitten kannattaa tinkiä perheen yhteisen edun vuoksi.

 

[Huh heijaa]

Mulla on kolme lasta ja mäkin ihmettelen sun kommenttiasi ja sitä millainen mies sulla on jos 1v lasta ei voi jättää isän kanssa kotiin.

Mäkään en ole halunnut laittaa 1v lasta päivähoitoon ja siksi ollaan hoidettu kaikki kotona vähintään sinne 2v ikään. Käytännössä mä olen ollut ekan vuoden kotona ja mies sen tokan. Tämän jälkeen lapset ovat alkaneet osa-aikaisen päivähoidon, seuraavan vauvan syntyessä päiväkoti-ikäinen isosisarus on otettu takaisin kotihoitoon. Meillä on nukuttu perhepedissä, kantoliinailtu paljon, imetetty lapsia 2-3v ikään.

Ihan heitteillä noi ei siis ole olleet vaikka äiti onkin jo raskausaikana suunnitellut opintoja ja töihin paluuta. Musta ei olisi ollut olemaan yhdeksää vuotta kotiäitinä, jos olisin hampaat irvessä siihen pyrkinyt niin varmasti meidän lapsilla olisi ollut ankeampi varhaislapsuus mitä nyt kun ovat saaneet olla motivoituneen koti-isän kanssa välillä ja toisinaan osapäivähoidossakin. Nyt nuorinkin aloittelee kohta koulutietään ja olen tyytyväinen ratkaisuihimme. Myös ap:lle suosittelen miettimään haluaako oikeasti sen toisen lapsen ja jos haluaa niin mitkä on teillä niitä must-juttuja ja mistä sitten kannattaa tinkiä perheen yhteisen edun vuoksi.

Tää kommentti oli siis tarkoitettu neloselle, luulin sen olevan sama kuin tuo Heini.