Synnytyksen jälkeen..

["Mietteliäs"]

Olen synnyttänyt 3 kuukautta sitten ja taas tulin pohtineeksi tätä omaa mielialaani. Kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin ja lapsi ei ole ensimmäiseni. Saan nukuttua hyvin enkä koe olevani fyysisesti väsynyt. Raskauaika ja synnytys sujui hyvin. Silti en tunne olevani oma itseni, vaikka kaikki on hyvin elämässäni. Haluaisin tehdä paljon asioita, mutta en vain saa itseäni liikkeelle. Onko tämä normaalia olotilaa synnytyksen jälkeen vai keties jotain masennukseen viittavaa? Nyt kun tarkemmin mietin niin ainoa asia joka minua voisi vaivata on se että en ole saanut toivomaani 10kg painoa tiputettua ja se on kyllä arka asia minulle. Jaksan olla iloinen asioista, mutta toisinaan myös olen sellaisella haikealla tuulella, mikä on ihmeellistä koska mikään ei ole pielessä. Olen sellainen taistelija ja itsekseen selviytyjä luonne etten hirveän mielellään valita tai kerro ajatuksistani muille, mutta välissä osa minusta huutaa etten ole normaali itseni ja voisiko joku auttaa ja kertoa mikä minulla on.

 

[piipaa-auto]

mulla on vielä +30kg synnytyksien jäliltä.. että ei toi +10kiloo oo mikään ongelma..

 

["hei"]

mulla on vielä +30kg synnytyksien jäliltä.. että ei toi +10kiloo oo mikään ongelma..

tuo nyt on vähän kyllä typerästi sanottu. tottakai ihmiselle voi olla 10 kiloa yhtä suuri ongelma (tai jopa suurempi) kuin sinulle 30 kiloa. ei kilomääriä voi tuolla tavalla verrata.

 

[Yainaba]

lievää babybluesia ehkä kuitenkin.
Mä synnytin kans 3kk sitten ja jumitan aika paljon. Kaikki on ihan hyvin, tosin univelkaa oli välillä ihan liikaa. Nyt sekin on saatu hallintaan. Mut silti ei jotenkin ole ihan entisessä vedossa kuin hetkittäin.

Mä luulen et mun keho käskee kuitenkin vielä ottamaan vähän rauhallisemmin. Palautuminen kun on muutakin kuin että kohtu painuu kasaan.

 

[Peppari]

mulla on vielä +30kg synnytyksien jäliltä.. että ei toi +10kiloo oo mikään ongelma..

Miten niin synnytyksen jäljiltä? Pärähtikö sulle laitoksella se 30kg lisää? Tollasen painonnousun ymmärtää jos olet ennen raskautta painanut 40kg ja olet 170cm pitkä

 

["Mietteliäs"]

mulla on vielä +30kg synnytyksien jäliltä.. että ei toi +10kiloo oo mikään ongelma..

Niin ehkä sinusta tuntuu +30 kilon kanssa, että 10 ei ole mitään, mutta minulle se on ongelma. Olen tiputtanut melkeinpä kaikki raskauskilot (n.13, kun kiloja tuli n.15) ja sen lisäksi toivon tuon 10kg tiputusta. Pidän urheilusta, mutta tämän ihmeellisen olotilani takia en saa itseeni edes samaa liikkumisen iloa kuin ennen. Todella tympeää!

 

[Peppari]

Ja sitten vastaus alkuperäiseen kysymykseen. Kyllä se voi olla ajoittaista alakuloa vaikka kaikki olisikin hienosti. Kolme kuukautta on todella lyhyt aika saada kiloja pois joten älä sitä murehdi. Mä sain ekasta 20kg ja ne lähti pois puolessa vuodessa ja toisessa samanverran mutta siihen menikin sitten 1v6kk.
Mulla tota massaa tuli aika tavalla kun lähtöpaino oli 52kg ja olen 165cm pitkä.

 

[esikon äiti]

Mulla on synnytyksestä 5 viikkoa ja alotekyvyttömyyttä täälläkin. Pitäs vaunuilla joka päivä, että mieli piristyis ja pälä pälä, mutta en jaksa. Oon tyytyväinen jos jaksan vääntä miehelle ja itelle ruokaa ja pestä välillä koneellisen pyykkiä.
Uskosin, että ihan normaalia sulla nuo tuntemukset.

Ja täytyy kyllä sanoa, että jotenki mulla oli vissiin vähän romantisoitu kuva ajasta vauvan syntymän jälkeen. Luulin, että sitä sellasessa onnen hattarassa lillutaan sen lapsen kanssa Ketunvillat! Mulla meinaa seinät kaatua päälle harva se päivä.

 

[Saa]

Mulla oli myös mieliala matalalla ja alakuloinen olo tuossa vaiheessa. Imetätkö ? Luulen, et imetyshormonit vaikuttivat minulla mielialaan. Nyt "vauva" 11 kk ja olotila on normalisoitunut. Tsemppiä, kyllä virtaa vielä löytyy jossain vaiheessa !!

 

["Mietteliäs"]

Mulla on synnytyksestä 5 viikkoa ja alotekyvyttömyyttä täälläkin. Pitäs vaunuilla joka päivä, että mieli piristyis ja pälä pälä, mutta en jaksa. Oon tyytyväinen jos jaksan vääntä miehelle ja itelle ruokaa ja pestä välillä koneellisen pyykkiä.
Uskosin, että ihan normaalia sulla nuo tuntemukset.

Ja täytyy kyllä sanoa, että jotenki mulla oli vissiin vähän romantisoitu kuva ajasta vauvan syntymän jälkeen. Luulin, että sitä sellasessa onnen hattarassa lillutaan sen lapsen kanssa Ketunvillat! Mulla meinaa seinät kaatua päälle harva se päivä.

Itselläni ei ollut mitään romantisoituja kuvia kun aiempiakin lapsia on, itseasiassa olin varautunut itkuiseen ja mahakipuiseen lapseen, valvomisiin jne. mutta kaikki on mennyt erittäin mallikkaasti. Tällaista "painia" en ole aiemmin vain itseni kanssa joutunut painimaan, joten se on uutta enkä sitä osannut odottaa. En sitten tiedä vaadinko itseltäni liikoja vai mikä mättää.

 

["Mietteliäs"]

Mulla oli myös mieliala matalalla ja alakuloinen olo tuossa vaiheessa. Imetätkö ? Luulen, et imetyshormonit vaikuttivat minulla mielialaan. Nyt "vauva" 11 kk ja olotila on normalisoitunut. Tsemppiä, kyllä virtaa vielä löytyy jossain vaiheessa !!

Kyllä imetän, tämä on ensimmäinen lapseni jota täysimetän ensimmäistä kertaa.

 

[Saa]

Voisikohan olla juuri nuo imetyshormonit alakulon syy, kun täysimetät. Hienoa, et vaavi saa omaa maitoa, yritä vaan kestää omaa oloa vielä vähän aikaa.

 

["Mietteliäs"]

Voisikohan olla juuri nuo imetyshormonit alakulon syy, kun täysimetät. Hienoa, et vaavi saa omaa maitoa, yritä vaan kestää omaa oloa vielä vähän aikaa.

Täytynee yrittää ajatella positiivisesti ja että tämä menee ohi. Kiitos teille, jo tämä pelkkä puhuminen ja teidän kommentit helpottivat ja piristivät oloani! HALI!