Pidänkö vai keskeytänkö? Apua!

[vierailija]

Viikkoja 5+, olen 25v yksinhuoltaja jo yhdelle 2vuotiaalle. Tämä raskaus sai alkunsa lyhyestä tapailusta, pillereiden läpi.
Kadun ja syyllistän itseäni hirveästi, tukiverkostoa ei olisi toisen lapsen kasvattamiseen. Epäilen omaa jaksamistani.
En silti haluaisi keskeyttää raskautta, vaikka kaikki kaverini, sekä lapsen isä sitä kannattavat. Tiedän itsekin sen olevan järkevin vaihtoehto. Lapsen isä sanoi haluavansa nähdä lasta, muttei olevansa valmis isäksi. Minun syliini mahtuu vielä toinen, mutta en tiedä miten ensimmäinen lapseni kärsisi tästä raskaudesta ja huomion jakamisesta.
Lapseni ollut hoidossa yön yli kaksi kertaa näinä vuosina, joten hoitoapua ei ole jatkossakaan luvassa. Vanhempani suuttuivat ja huusivat, kun kerroin asiasta, saan selvitä yksin, olenhan aikuinen ihminen ja vastuussa tekemisistäni.
Haluaisin pitää tämän lapsen, olen nähnyt painajaisia keskeytyksestä ja tiedän katuvani sitä. En vain näe muuta mahdollisuutta, kaverini sanoi minulle ajatuksen pitämisestä olevan "täysin hulluutta".
Tiedän olevani hyvä äiti lapselleni, tiedän olevani sitä tälle pienellekin jos hän pääsee maailmaan. Olen vain niin hukassa, koulut ja kaikki kesken, joutuisin elämään yhteiskunnan tuiden varassa, mitä en tahtoisi.
Olen lisäksi raskausaikana syönyt aspiriiniä kerran 1mg, sekä kerrana-vitamiinia reilusti yli "kerta-annos rajan". Pelkään alkion olevan vahingoittunut..

Mielipiteitä, kokemuksia keskeytyksestä ja surusta, toisen lapsen pitämisestä yksin, kuinka rankkaa on kahden alle 4vuotiaan kanssa?

Asiallisista vastauksista kiitän, syyllistän itseäni jo valmiiksi niin paljon ja tiedän olleeni tyhmä luottaessani pillereiden ehkäisytehoon.

 

[vierailija]

jos kuvittelisin itseni tuohon tilanteeseen tekisin abortin, tiedän että seuraava kumppanikaan ei välttämättä ole luotettava mutta olisi se lähtökohta kuitenkin se että lapsella olisi ne isänpuolenkin isovanhemmat ,tukiverkostoa ja turvaa. jos päätät lapsen pitää muista että ei välttämättä ole kukaan tukemassa

 

[vierailija]

Aspirin ei ainakaan haittaa, mulle määrättiin sitä koko raskausajaksi verenhyytymisjuttuihin!!! Kerta-annos ja vielä alkuraskaus niin ei todellakaan hätää.

Sisarus on ainakin itselle ollut lähestulkoon paras asia maailmassa, turva ja tuki, leikkikaveri. Saat mahdollisesti tukiperheen ja muuta apua, kysele ihmeessä! Et ole yksin. Elatuksen saat vaikka Kelalta, jos isällä ei ole varaa/halua maksaa. Pärjäät taloudellisesti ihan hyvin, koska asut suomessa. Itse olin pitkään yksinhuoltaja. Toista odotan, mutta isä kuvioissa. Monesti äidit hoitavat lapset melko yksin, oli miestä tai ei. Ex ei ainakaan lapsenhoitoon osallistunut ja yksin se oli jopa helpompaa.

 

[Softy]

Sinun tilanteessa minä tekisin abortin.

 

[vierailija]

Niin, olen periaatteessa aborttia vastaan, mutta jos mietti sen tulevan lapsen elämää väsyneen ja stressantuneen äidin hoivissa, niin onko sekään sitten niin hohdokasta välttämättä? Eli ilman tukiverkkoja en olis itse jaksanut tuon yhdenkään lapsen kanssa, joten en voisi kuvitellakaan, että olisin siihen vielä toisen tehnyt. Tai nyt sen jo voisi tehdä, kun eka jo yli 10, mutta nyt sitten on ikä jo vastassa, eikä mulla ole sitä sopivaa miestäkäön vielä löytnyt. Eli mun osalta lapsenteko on ohi. Eli sä olet sen verran nuori kuitenkin vielä, että ehdit toivottavasti löytämään jonkun kivan miehen, josta on sun kanssa vastuun ottajaksi ja perheen perustajaksi, jos sitten myöhemmin haluat sen toisen tai mahd. useamman lapsen tehdä. Ja joo, tiedän kyllä, että abortti saattaa "viedä lisääntymiskyvyn" uudestaan, mutta ehkä se nyt kuitenkin sun tilanteessa olis se järkevin ratkaisu.

 

[viisikymppinen isoäiti]

Anna vauvan syntyä

 

[vierailija]

Aspirin ei ainakaan haittaa, mulle määrättiin sitä koko raskausajaksi verenhyytymisjuttuihin!!! Kerta-annos ja vielä alkuraskaus niin ei todellakaan hätää.

Sisarus on ainakin itselle ollut lähestulkoon paras asia maailmassa, turva ja tuki, leikkikaveri. Saat mahdollisesti tukiperheen ja muuta apua, kysele ihmeessä! Et ole yksin. Elatuksen saat vaikka Kelalta, jos isällä ei ole varaa/halua maksaa. Pärjäät taloudellisesti ihan hyvin, koska asut suomessa. Itse olin pitkään yksinhuoltaja. Toista odotan, mutta isä kuvioissa. Monesti äidit hoitavat lapset melko yksin, oli miestä tai ei. Ex ei ainakaan lapsenhoitoon osallistunut ja yksin se oli jopa helpompaa.

Mä en kyllä tajua, että aina koitetaan rohkaista tekemään lapset yhteiskunnan elätettäväksi... Eiköhän niitä ole tässä maassa jo ihan tarpeeks ja välimeren maista tulee koko ajan lisää. Suomen talous vaan ei kestä jakuvaa sossutukien maksun kasvamista, kun väestörakenne ja huoltosuhde kerran on jo kääntynyt miinusvoittoiseksi ajat sitten. Sais kyllä lakiin kirjoittaa, ettei työttömyyden tai muun tukien maksun aikana saa tehdä kun korkintaan yhden mukulan.... Mulla on suorsstaan raivo näitä ihmisiä kohtaa, jotka tekee mukeloa mukelon perään yhteiskunna elätiksi, kun ne vauvat vaan on niin ihania... Eikä aikomustakaan, että menis välillä röihin... Ja sit valitetaan, kun ei oo rahaa ja on niin rankkaa ja mitä vielä, vaikka saadaan lisäksi tukiperheet, perhetyöntekijät ja mitä muuta vielä niiden kaljarahojen päälle... Aaarrrggghhh!

 

[abortti on murha]

Kuinka jotkut kehtaa suositella ja yllyttää lapsen tappamiseen, ovat kenties katkeria omasta lapsettomuudestaan tai katuvat lapsentappamisiaan? Siinä myös isompi lapsi menettäis ehkä ainoan sisaruksen minkä koskaan voi saada.
Monilla muillakin yksinhuoltajilla on useampia lapsia lyhyillä ikäeroilla, ja se fyysisesti rankempi aika on kuitenkin rajallinen. Sen sijaan abortin syyllisyystuska kestää monella koko loppuelämän. Miten sompi lapsi kärsisi masentuneesta ja mielenterveytensä abortin takia menettäneestä äidistä? Tai jos äiti päätyy mielisairaalaan loppuiäkseen yhteiskunnan elätiksi, tai itsemurhaan.. nekin kun on abortintekijöillä 6 kertaa yleisempiä synnyttäneisiin nähden.
Kaikki vanhemmat elää tavallaan yhteiskunnan tukien varassa kun saa lapsilisää, äitiyspäivärahaa ja yh:t elatustukeakin. Ei niiden pelkkien tukien varassa elämisen tarvi mikään lopullinen tila olla.
Raskaus on nin alussa ettei vahinkoja ole vielä voinut tulla, verenkierrotkin alkaa olla tekemisissä vasta 5-6 rv.
Yleensä parhaat päätökset tehdään sydämellä, ei järjellä, ja asioilla on tapana järjestyä. Mielestäni vastaat tässä jo itse itsellesi, "En silti haluaisi keskeyttää raskautta", "Minun syliini mahtuu vielä toinen,", "Haluaisin pitää tämän lapsen, olen nähnyt painajaisia keskeytyksestä ja tiedän katuvani sitä."? Mitä järkeä olisi tappaa lapsi, tiedät jo nyt katuvasi sitä aina?

 

[vierailija]

Viikkoja 5+, olen 25v yksinhuoltaja jo yhdelle 2vuotiaalle. Tämä raskaus sai alkunsa lyhyestä tapailusta, pillereiden läpi.
Kadun ja syyllistän itseäni hirveästi, tukiverkostoa ei olisi toisen lapsen kasvattamiseen. Epäilen omaa jaksamistani.
En silti haluaisi keskeyttää raskautta, vaikka kaikki kaverini, sekä lapsen isä sitä kannattavat. Tiedän itsekin sen olevan järkevin vaihtoehto. Lapsen isä sanoi haluavansa nähdä lasta, muttei olevansa valmis isäksi. Minun syliini mahtuu vielä toinen, mutta en tiedä miten ensimmäinen lapseni kärsisi tästä raskaudesta ja huomion jakamisesta.
Lapseni ollut hoidossa yön yli kaksi kertaa näinä vuosina, joten hoitoapua ei ole jatkossakaan luvassa. Vanhempani suuttuivat ja huusivat, kun kerroin asiasta, saan selvitä yksin, olenhan aikuinen ihminen ja vastuussa tekemisistäni.
Haluaisin pitää tämän lapsen, olen nähnyt painajaisia keskeytyksestä ja tiedän katuvani sitä. En vain näe muuta mahdollisuutta, kaverini sanoi minulle ajatuksen pitämisestä olevan "täysin hulluutta".
Tiedän olevani hyvä äiti lapselleni, tiedän olevani sitä tälle pienellekin jos hän pääsee maailmaan. Olen vain niin hukassa, koulut ja kaikki kesken, joutuisin elämään yhteiskunnan tuiden varassa, mitä en tahtoisi.
Olen lisäksi raskausaikana syönyt aspiriiniä kerran 1mg, sekä kerrana-vitamiinia reilusti yli "kerta-annos rajan". Pelkään alkion olevan vahingoittunut..

Mielipiteitä, kokemuksia keskeytyksestä ja surusta, toisen lapsen pitämisestä yksin, kuinka rankkaa on kahden alle 4vuotiaan kanssa?

Asiallisista vastauksista kiitän, syyllistän itseäni jo valmiiksi niin paljon ja tiedän olleeni tyhmä luottaessani pillereiden ehkäisytehoon.

En näe mitään sellaista ongelmaa mistä et voisi selvitä kahdenkin lapsen kanssa. Kai lapsi päivähoidossa on? Lapsilla on tulevaisuudessa seuraa toisistaan. Sukulaiset ja muut kyllä heltyy kun lapsi on syntynyt, tuo nyt on vaan se ensireaktio. Niillä on 9kk aikaa tottua ajatukseen. Jos kuitenkin annat tälle lapselle mahdollisuuden elää, tuskin katuisit? Voihan lapsen aina antaa sitten adoptioon jos syntymän jälkeen tuntuukin ettei jaksakaan. Lapsi saa pitää elämänsä ja joku kauan lasta kaivannut perhe tulee iki onnelliseksi.

Itsekin alle vuoden ikäisen lapsen yh ja olen hankkimassa toista pikapuoliin ja yksin, ihan tarkotuksella. Eihän sitä koskaan voi tietää vaikka ero tulee senkin jälkeen kun lapsi on syntyny, tai jää leskeksi. Sittenkö niitä lapsia aletaan lahtaamaan?
Ja harvoinhan se yksinhuoltajuuskaan mikään ikuisuustila on, vai meinaatko ettet löytäisi ketään seuraavien 18 vuoden aikana?

 

[vierailija]

Viikkoja 5+, olen 25v yksinhuoltaja jo yhdelle 2vuotiaalle. Tämä raskaus sai alkunsa lyhyestä tapailusta, pillereiden läpi.
Kadun ja syyllistän itseäni hirveästi, tukiverkostoa ei olisi toisen lapsen kasvattamiseen. Epäilen omaa jaksamistani.
En silti haluaisi keskeyttää raskautta, vaikka kaikki kaverini, sekä lapsen isä sitä kannattavat. Tiedän itsekin sen olevan järkevin vaihtoehto. Lapsen isä sanoi haluavansa nähdä lasta, muttei olevansa valmis isäksi. Minun syliini mahtuu vielä toinen, mutta en tiedä miten ensimmäinen lapseni kärsisi tästä raskaudesta ja huomion jakamisesta.
Lapseni ollut hoidossa yön yli kaksi kertaa näinä vuosina, joten hoitoapua ei ole jatkossakaan luvassa. Vanhempani suuttuivat ja huusivat, kun kerroin asiasta, saan selvitä yksin, olenhan aikuinen ihminen ja vastuussa tekemisistäni.
Haluaisin pitää tämän lapsen, olen nähnyt painajaisia keskeytyksestä ja tiedän katuvani sitä. En vain näe muuta mahdollisuutta, kaverini sanoi minulle ajatuksen pitämisestä olevan "täysin hulluutta".
Tiedän olevani hyvä äiti lapselleni, tiedän olevani sitä tälle pienellekin jos hän pääsee maailmaan. Olen vain niin hukassa, koulut ja kaikki kesken, joutuisin elämään yhteiskunnan tuiden varassa, mitä en tahtoisi.
Olen lisäksi raskausaikana syönyt aspiriiniä kerran 1mg, sekä kerrana-vitamiinia reilusti yli "kerta-annos rajan". Pelkään alkion olevan vahingoittunut..

Mielipiteitä, kokemuksia keskeytyksestä ja surusta, toisen lapsen pitämisestä yksin, kuinka rankkaa on kahden alle 4vuotiaan kanssa?

Asiallisista vastauksista kiitän, syyllistän itseäni jo valmiiksi niin paljon ja tiedän olleeni tyhmä luottaessani pillereiden ehkäisytehoon.

Huomaan, että olet aikaisin tänään ollut hereillä ja asiaa pohtinut kovasti. Älä syyllistä itseäsi enää, elämä kun ei ole hallittavissa ja ihmeitä tapahtuu, olethan sentään yrittäny ehkäisyä käyttää ihan asiaan kuuluvasti. Sen sijaan neuvoa kysyessä olen sitä mieltä, että jos itse tahdot lapsen kuitenki pitää, on siitä luopuminen abortoiden kuitenkin sinulle se kovempi paikka ja väsyttää ja surettaa varmasti pitkällä ajalla enemmän kuin uuden vauvaihmeen kanssa elo. Vaikkakin opettajana näen paljon perheitä, joissa on uupumusta ja se näkyy lapsissa oirehtimisena, en olisi kuitenkaan sinusta huolissani; sinulla on näet jo se tärkein mitä lapsi tarvitsee; lämmin syli, aikaa ja rakkautta. Muulla ei ole väliä, vaikka rahakin kummasti elämää helpottaisi. Lisäksi olit huolissasi "syrjäytymisestä" tai työelämään pääsemättömyydestä. Tiedän paljon ihmisiä, jotka joko uudelleen kouluttautuvat tai vasta myöhemmin löytävät kutsumuksensa. Uskon, että sinäkin tulet sen löytämään kunhan aika lasten parissa antaa myöten. Kuitenkin koko loppuelämää ajatellen se, että olet nyt kotona on kuitenkin sitä tärkeintä aikaa, ei se että miten hieno ura jne. on ehditty rakentaa. Ura kun ei sinua tule katsomaan mihinkään vanhana, sen sijaan lapsesi saattavat hyvinkin tulla, jos olet noin lämmin ja ajattele

 

[vierailija]

Huomaan, että olet aikaisin tänään ollut hereillä ja asiaa pohtinut kovasti. Älä syyllistä itseäsi enää, elämä kun ei ole hallittavissa ja ihmeitä tapahtuu, olethan sentään yrittäny ehkäisyä käyttää ihan asiaan kuuluvasti. Sen sijaan neuvoa kysyessä olen sitä mieltä, että jos itse tahdot lapsen kuitenki pitää, on siitä luopuminen abortoiden kuitenkin sinulle se kovempi paikka ja väsyttää ja surettaa varmasti pitkällä ajalla enemmän kuin uuden vauvaihmeen kanssa elo. Vaikkakin opettajana näen paljon perheitä, joissa on uupumusta ja se näkyy lapsissa oirehtimisena, en olisi kuitenkaan sinusta huolissani; sinulla on näet jo se tärkein mitä lapsi tarvitsee; lämmin syli, aikaa ja rakkautta. Muulla ei ole väliä, vaikka rahakin kummasti elämää helpottaisi. Lisäksi olit huolissasi "syrjäytymisestä" tai työelämään pääsemättömyydestä. Tiedän paljon ihmisiä, jotka joko uudelleen kouluttautuvat tai vasta myöhemmin löytävät kutsumuksensa. Uskon, että sinäkin tulet sen löytämään kunhan aika lasten parissa antaa myöten. Kuitenkin koko loppuelämää ajatellen se, että olet nyt kotona on kuitenkin sitä tärkeintä aikaa, ei se että miten hieno ura jne. on ehditty rakentaa. Ura kun ei sinua tule katsomaan mihinkään vanhana, sen sijaan lapsesi saattavat hyvinkin tulla, jos olet noin lämmin ja ajatteleva persoona kuin tekstisi antaa ymmärtää. Kaikkea hyvää sinulle elämässäsi ja valintoihisi, uskon että teet oikein kun kuuntelet sydäntäsi. <3

 

[.....]

Ei varmasti helppoa tule olemaan, mutta noilla mietinnöillä veikkaisin, että huomattavasti enemmän tulisit loppuelämäsi aborttia katumaan kun lapsen pitämistä.
Ovat ihmiset paljon vaikeammistakin tilanteista selvinneet.

 

[kahdenäiti_]

On fiksua tiedostaa omat voimavaransa. Omat voimani eivät tuollaisessa tilanteessa riittäisi huolehtimaan kahdesta lapsesta, joten panostaisin täysillä siihen yhteen lapseen. Lapsille ei ole mitään hyötyä äidistä, joka uupuu. Pahimmassa tapauksessa joutuvat huostaanotetuiksi.

Vaikka olen ydinperheessä, niin tiedostan, etten jaksaisi enää kolmatta lasta hoitaa. Nämä kaksi menevät juuri ja juuri, koska mies ja isovanhemmat tekevät oman osansa lasten- ja kodinhoidossa.

Tekisin abortin tuossa tilanteessa.

 

[vierailija]

Mä en tekis aborttia vaan antaisin lapsen syntyä ja sitten adoptioon jos en voisi pitää.

Onhan niitä perhetyöntekijöitä ym jotka voi auttaa hoidossa ja käsittääkseni voi antaa myös tukiperheisiin hoidettavaksi?

 

[vierailija]

Hei! En tiedä onko tästä sinulle apua, mutta itse sain neljännen lapseni yksin ja jäin siis samalla yksin kaikkien lasten kanssa. Nuorin oli silloin 3-vuotias eikä minulla juurikaan ollut tukiverkostoa. Neljännen kanssa oli ajoittain rankkaa, tietysti, mutta myös ihanaa. Hän oli ensimmäistä kertaa yökylässä 3-vuotiaana eikä isä ole juuri koskaan tavannut häntä. Abortti kävi mielessä, tietysti, mutta olisin luultavasti katunut sitä enemmän kuin mitään muuta. Isommat lapset ottivat sisaruksen vastaan rakkaudella ja lämmöllä eikä mustasukkaisuus ollut ongelma. Päivä kerrallaan ollaan menty ja positiivinen asenne on auttanut todella paljon.

Nyt tuo pikkuinen on tasapainoinen ja onnellinen kohta 5-vuotias ja katselee tuossa lastenohjelmia Viime vuonna tapasin nykyisen miesystäväni ja suunnittelemme yhteenmuuttoa. Tämän ajan olen ollut "sinkkuna" omasta tahdostani.

Tee kuten sydän sanoo.

 

[vierailija]

Ei varmasti helppoa tule olemaan, mutta noilla mietinnöillä veikkaisin, että huomattavasti enemmän tulisit loppuelämäsi aborttia katumaan kun lapsen pitämistä.
Ovat ihmiset paljon vaikeammistakin tilanteista selvinneet.

Näin ja niin vaikea kuin ajatus onkin, on paljon pareja joille ei suoda sitä ainuttakaan lasta. Mikäli et jaksa lasta hoitaa, pyydän niin vaikealta kuin tuntuukin harkitsemaan sitä että lapsi olisi joillekin näistä perheistä enemmän kuin sanat voivat kertoa.

 

[Softy]

Kuinka jotkut kehtaa suositella ja yllyttää lapsen tappamiseen, ovat kenties katkeria omasta lapsettomuudestaan tai katuvat lapsentappamisiaan? Siinä myös isompi lapsi menettäis ehkä ainoan sisaruksen minkä koskaan voi saada.
---

En ole koskaan tehnyt aborttia. Mulla on 1 haluttu lapsi.
Joskus elämäntilanne ei salli toista lasta. Valitettavasti.
Eikä vahinko lasta ole pakko pitää.

 

[vierailija]

Eikä vahinko lasta ole pakko pitää.

Ei sitä silti tarvi tappaakaan.

 

[vierailija]

Ehdottamasti ei omaa lasta kannata surmata. Yksi vanhempi pystyy melko helposti huolehtimaan noin 4-6 lapsesta.

 

[Softy]

Ei sitä silti tarvi tappaakaan.

Pelkkä toukka alussa. Abortti on vaihtoehto.

 

[vierailija]

Pelkkä toukka alussa. Abortti on vaihtoehto.

Elämä syntyy hedelmöittymishekellä. Ei ihmiasalkio ole mikään toukka.

 

[vierailija]

Entä jos lapsi ei ole terve? Miten ehdit olemaan silloin kahdessa paikassa yhtäaikaa eli yhden kanssa sairaalassa/terapiassa, missä toinen on silloin?

 

[vierailija]

Entä jos lapsi ei ole terve? Miten ehdit olemaan silloin kahdessa paikassa yhtäaikaa eli yhden kanssa sairaalassa/terapiassa, missä toinen on silloin?

Miksei lapsi ois terve?
Ensinnäkin alottajalla on niin varhaiset viikot menossa että alkio on kaikelta haitalliselta hyvinkin suojassa, ja aspiriinitkin on kielletty vasta raskauden viime kolmanneksella.
Mutta ihan normaalistikin jos joku lapsi ois joskus niin sairas että joutus käymään jopa sairaalassa, se toinen kulkee siinä mukana tietenkin jollei hoitajaa löydy. Miten avuttomiksi yksin lapsia hoitavat kuvittelet?

 

[vierailija]

Entä jos lapsi ei ole terve? Miten ehdit olemaan silloin kahdessa paikassa yhtäaikaa eli yhden kanssa sairaalassa/terapiassa, missä toinen on silloin?

Mutsis ei ollut terve.

 

[vierailija]

Aloittaja täällä.. Päätin pitää tämän lapsen, en silti ole vielä perunut keskeytys aikaa. Olen käynyt keskustelemassa asiasta, pelkään vain että valitsenkohan nyt oikein. Tämä päätös on peruuttamaton..
Kiitos vastauksista ❤