Pidänkö vai keskeytänkö? Apua!

[vierailija]

Aloittaja täällä.. Päätin pitää tämän lapsen, en silti ole vielä perunut keskeytys aikaa. Olen käynyt keskustelemassa asiasta, pelkään vain että valitsenkohan nyt oikein. Tämä päätös on peruuttamaton..
Kiitos vastauksista ❤

Ihanaa, ONNEA oikeasta päätöksestä
Abortti se vasta peruuttamaton onkin...

 

[vierailija]

Aloittaja täällä.. Päätin pitää tämän lapsen, en silti ole vielä perunut keskeytys aikaa. Olen käynyt keskustelemassa asiasta, pelkään vain että valitsenkohan nyt oikein. Tämä päätös on peruuttamaton..
Kiitos vastauksista ❤

Onneksi olkoon. Teit varmasti oikean ratkaisun jos se tuntuu oikealta sisimmässäsi. Olen samassa tilanteessa ollut ja olen tänä päivänäkin. Olin aluksi yksinhuoltaja yhdelle, tuolloin 2,5-vuotiaalle, ja aloin yllättäen lyhyen tapailun jälkeen odottaa toista. Mies hävisi kuvioista tyystin uutisen kuultuaan ja jäin yksin päätökseni kanssa. Olin tuolloin 25v ja juuri ammattikorkeakoulututkintoon valmistunut töissä oleva nuori äiti. Jälkeenpäin ajateltuna en tainnut lopulta muuta vaihtoehtoa ajatellakkaan kuin lapsen pitämistä. Lähipiirini ei järin tukenut päätöstäni vaan sain osakseni lähinnä sääliä ja voivottelua. Tein päätöksen niin, ettei minun tarvitse ikinä katua sitä jälkeen. Toinen kaunis lapseni syntyi viime vuonna kesällä ja on tätä nykyä terve ja reipas puolivuotias. En sano että olisi ollut helppoa, mutta todellakin kaiken sen arvoista. Jaksamista koetellaan, mutta omat lapset antavat voimaa harmaina päivinä. Tsemppiä tulevaan, selviät kyllä!

 

[vierailija]

Ihanaa, kun päätit pitää lapsen! Varmasti paras ratkaisu sekä oman että isosisaruksen elämää ajatellen. Kyllä lähipiiri kääntyy vauvan puolelle viimeistään kun hän syntyy ellei jo aikaisemmin Apua kyllä saa tarvittaessa paljonkin, siitä ei kannata stressata. Keskeytysaika kannattaa perua, jottei tule ylimääräistä stressiä enää sen vatvomisesta . Tsemppiä ja iso hali sinulle ja molemmille lapsillesi <3

 

[vierailija]

Minä en lähtisi tekemään aborttia, nimittäin olin vuosi sitten samassa tilanteessa melkein kuin sinä, sillä erotuksella että olen ollut yhdessä avomieheni kanssa jo 4vuotta. Meille syntyi 2014 poika joka oli toivottu ja iloinen asia. Tein kuitenkin raskaustestin 2016 keväällä, juuri kun olin aloittanut koulun. Olin aivan varma että teen abortin, hain jo valviralta luvan aborttiin koska raskaus oli tullut ehkäisystä huolimatta ja oli edennyt niin pitkälle ettei abortti enää ilman viranomaislupaa ollut mahdollinen. En tajunnut olevani raskaana koska olin juuri laihduttanut 30kg ja elimistö ja myös kuukautiskierto oli päin prinkkalaa. Sain aborttiin hyväksynnän ja soitin synnytyssairaalaan keskeytysajan.
Sitten koitti se aamu kun minun raskaus olisi pitänyt keskeyttää, katsoin nukkuvaa poikaani ja sillä hetkellä päätin etten mene. Soitan samantien sairaalaan, sanoin heille että " ei, en ole tulossa. Pidän tämän vauvan". Enkä ole katunut vaikka lasten saaminen hoitoon yhtäaikaa on erittäin vaikeaa eikä tukiverkostoa pahemmin ole. Raskasta on välillä vaikka mulla on toinen osapuoli tukena mutta ajattelen että näin oli tarkoitettu. Nyt mun toinen pieni poika on puolivuotias ja maailman helpoin vauva. Jatkossa kyllä aion pitää huoli ettei vahinkoja tapahdu. En voi päättää asioita sinun puolesta mutta mieti mikä on sinulle oikein ja parasta. Lapsesi ei kärsi sisaruksestaan. Toki minua alusssa pelotti kuinka isoveli ottaa nokkiinsa siitä kun äitin sylissä on uusi vauva. 2kk mustasukkaisuutta kesti, nyt hänellekin veli on kaikki kaikessa. Tsemppiä sinulle ja iso voimahali <3

 

[vierailija]

jos kuvittelisin itseni tuohon tilanteeseen tekisin abortin, tiedän että seuraava kumppanikaan ei välttämättä ole luotettava mutta olisi se lähtökohta kuitenkin se että lapsella olisi ne isänpuolenkin isovanhemmat ,tukiverkostoa ja turvaa. jos päätät lapsen pitää muista että ei välttämättä ole kukaan tukemassa

 

[Malviina123]

En ota kantaa kysymykseen. Olen itse tehnyt abortin 28-vuotiaana sekavan elämäntilanteen vuoksi ja asia harmittaa minua joka päivä. Ja abortista on aikaa jo yli 10 vuotta.

 

[vierailija]

Viikkoja 5+, olen 25v yksinhuoltaja jo yhdelle 2vuotiaalle. Tämä raskaus sai alkunsa lyhyestä tapailusta, pillereiden läpi.
Kadun ja syyllistän itseäni hirveästi, tukiverkostoa ei olisi toisen lapsen kasvattamiseen. Epäilen omaa jaksamistani.
En silti haluaisi keskeyttää raskautta, vaikka kaikki kaverini, sekä lapsen isä sitä kannattavat. Tiedän itsekin sen olevan järkevin vaihtoehto. Lapsen isä sanoi haluavansa nähdä lasta, muttei olevansa valmis isäksi. Minun syliini mahtuu vielä toinen, mutta en tiedä miten ensimmäinen lapseni kärsisi tästä raskaudesta ja huomion jakamisesta.
Lapseni ollut hoidossa yön yli kaksi kertaa näinä vuosina, joten hoitoapua ei ole jatkossakaan luvassa. Vanhempani suuttuivat ja huusivat, kun kerroin asiasta, saan selvitä yksin, olenhan aikuinen ihminen ja vastuussa tekemisistäni.
Haluaisin pitää tämän lapsen, olen nähnyt painajaisia keskeytyksestä ja tiedän katuvani sitä. En vain näe muuta mahdollisuutta, kaverini sanoi minulle ajatuksen pitämisestä olevan "täysin hulluutta".
Tiedän olevani hyvä äiti lapselleni, tiedän olevani sitä tälle pienellekin jos hän pääsee maailmaan. Olen vain niin hukassa, koulut ja kaikki kesken, joutuisin elämään yhteiskunnan tuiden varassa, mitä en tahtoisi.
Olen lisäksi raskausaikana syönyt aspiriiniä kerran 1mg, sekä kerrana-vitamiinia reilusti yli "kerta-annos rajan". Pelkään alkion olevan vahingoittunut..

Mielipiteitä, kokemuksia keskeytyksestä ja surusta, toisen lapsen pitämisestä yksin, kuinka rankkaa on kahden alle 4vuotiaan kanssa?

Asiallisista vastauksista kiitän, syyllistän itseäni jo valmiiksi niin paljon ja tiedän olleeni tyhmä luottaessani pillereiden ehkäisytehoon.

Tottakai pidät lapsen sanoi kuka tahansa mitä muuta! jos nyt keskeytät niin mietipä katuisitko sitä jälkeenpäin.... 9kk raskausaika on onneksi ennen ku lapsi on valmis tähän maailmaan. siinä ajassa kerkiää kyllä yks sun toinen hyväksyä asian ja asia varmasti tuntuukin jo sitten eriltä ku nyt. ja isompi lapsikin on sitten jo 2.9 vuotta tai jotain sinne päin. ei ois yhtään liian iso. entä jos et saakaan lapsia enään koskaan tämän jälkeen?.... lapsia ei todellakaan tehä, vaan niitä saadaan.

 

[vierailija]

Viikkoja 5+, olen 25v yksinhuoltaja jo yhdelle 2vuotiaalle. Tämä raskaus sai alkunsa lyhyestä tapailusta, pillereiden läpi.
Kadun ja syyllistän itseäni hirveästi, tukiverkostoa ei olisi toisen lapsen kasvattamiseen. Epäilen omaa jaksamistani.
En silti haluaisi keskeyttää raskautta, vaikka kaikki kaverini, sekä lapsen isä sitä kannattavat. Tiedän itsekin sen olevan järkevin vaihtoehto. Lapsen isä sanoi haluavansa nähdä lasta, muttei olevansa valmis isäksi. Minun syliini mahtuu vielä toinen, mutta en tiedä miten ensimmäinen lapseni kärsisi tästä raskaudesta ja huomion jakamisesta.
Lapseni ollut hoidossa yön yli kaksi kertaa näinä vuosina, joten hoitoapua ei ole jatkossakaan luvassa. Vanhempani suuttuivat ja huusivat, kun kerroin asiasta, saan selvitä yksin, olenhan aikuinen ihminen ja vastuussa tekemisistäni.
Haluaisin pitää tämän lapsen, olen nähnyt painajaisia keskeytyksestä ja tiedän katuvani sitä. En vain näe muuta mahdollisuutta, kaverini sanoi minulle ajatuksen pitämisestä olevan "täysin hulluutta".
Tiedän olevani hyvä äiti lapselleni, tiedän olevani sitä tälle pienellekin jos hän pääsee maailmaan. Olen vain niin hukassa, koulut ja kaikki kesken, joutuisin elämään yhteiskunnan tuiden varassa, mitä en tahtoisi.
Olen lisäksi raskausaikana syönyt aspiriiniä kerran 1mg, sekä kerrana-vitamiinia reilusti yli "kerta-annos rajan". Pelkään alkion olevan vahingoittunut..

Mielipiteitä, kokemuksia keskeytyksestä ja surusta, toisen lapsen pitämisestä yksin, kuinka rankkaa on kahden alle 4vuotiaan kanssa?

Asiallisista vastauksista kiitän, syyllistän itseäni jo valmiiksi niin paljon ja tiedän olleeni tyhmä luottaessani pillereiden ehkäisytehoon.

 

[vierailija]

Kamalat vanhemmat sulla. Ne varmaan hoitaa itsensä sitten vanhana? Käsittämättömän itsekkäitä. Pidä lapsi saat tukea muualta ihan varmasti. Soita neuvolaan ja kysy mitä tukea on saatavilla. Onhan olemassa myöskin varamummoja ja vaareja jotka tekevät vapaaehtoistyötä ilmaiseksi, toiset eivät ole saaneet lapsenlapsi ollenkaan vaikka olisivat halunneet.

 

[vierailija]

Tsemppiä, kyllä tulette varmasti pärjäämään. Itse täytän kohta myös 25v ja lapseni on pian 2v. Olen yksinhuoltaja ja mies ei ole lapsen elämässä eikä hänen sukukaan. Itsekin joutunut miettimään kerran tätä samaa asiaa, se oli kuitenkin väärä hälytys. En itse pystyisi koskaan tekemään aborttia. Ensimmäinen vuosi lapsen kanssa varmasti rankkaa, mutta kaikesta selviää.

 

[Vierailija]

 

[vierailija]

Viikkoja 5+, olen 25v yksinhuoltaja jo yhdelle 2vuotiaalle. Tämä raskaus sai alkunsa lyhyestä tapailusta, pillereiden läpi.
Kadun ja syyllistän itseäni hirveästi, tukiverkostoa ei olisi toisen lapsen kasvattamiseen. Epäilen omaa jaksamistani.
En silti haluaisi keskeyttää raskautta, vaikka kaikki kaverini, sekä lapsen isä sitä kannattavat. Tiedän itsekin sen olevan järkevin vaihtoehto. Lapsen isä sanoi haluavansa nähdä lasta, muttei olevansa valmis isäksi. Minun syliini mahtuu vielä toinen, mutta en tiedä miten ensimmäinen lapseni kärsisi tästä raskaudesta ja huomion jakamisesta.
Lapseni ollut hoidossa yön yli kaksi kertaa näinä vuosina, joten hoitoapua ei ole jatkossakaan luvassa. Vanhempani suuttuivat ja huusivat, kun kerroin asiasta, saan selvitä yksin, olenhan aikuinen ihminen ja vastuussa tekemisistäni.
Haluaisin pitää tämän lapsen, olen nähnyt painajaisia keskeytyksestä ja tiedän katuvani sitä. En vain näe muuta mahdollisuutta, kaverini sanoi minulle ajatuksen pitämisestä olevan "täysin hulluutta".
Tiedän olevani hyvä äiti lapselleni, tiedän olevani sitä tälle pienellekin jos hän pääsee maailmaan. Olen vain niin hukassa, koulut ja kaikki kesken, joutuisin elämään yhteiskunnan tuiden varassa, mitä en tahtoisi.
Olen lisäksi raskausaikana syönyt aspiriiniä kerran 1mg, sekä kerrana-vitamiinia reilusti yli "kerta-annos rajan". Pelkään alkion olevan vahingoittunut..

Mielipiteitä, kokemuksia keskeytyksestä ja surusta, toisen lapsen pitämisestä yksin, kuinka rankkaa on kahden alle 4vuotiaan kanssa?

Asiallisista vastauksista kiitän, syyllistän itseäni jo valmiiksi niin paljon ja tiedän olleeni tyhmä luottaessani pillereiden ehkäisytehoon.

Muista päätös pitää olla sun ei kenenkään muun. Teet niin kuin parhaaksi itsesi kohdalta tunnet! Tsemppiä! Vaikeita päätöksiä

 

[vierailija]

Aloittaja täällä taas!
Haluan vielä nostaa keskustelun kiittääkseni teitä jotka osasitte lukea tekstiäni ja kannustitte pitämään lapsen ❤
Nyt puoliväli menossa ja olen todella onnellinen tästä lapsesta ja siitä, etten tehnyt aborttia. Pystyn tuntemaan kuinka se päätös olisi saanut minut masentumaan, en ikinä olisi siitä taakasta päässyt eroon.
Rakkaus tähän lapseen oli syttynyt jo alussa, vaikka järjellä yritin tunteitani kieltää. Tämä oli kaikessa "epäonnessaan" upea lahja, olen niin helpottunut. ❤

 

[vierailija]

Aloittaja täällä taas!
Haluan vielä nostaa keskustelun kiittääkseni teitä jotka osasitte lukea tekstiäni ja kannustitte pitämään lapsen ❤
Nyt puoliväli menossa ja olen todella onnellinen tästä lapsesta ja siitä, etten tehnyt aborttia. Pystyn tuntemaan kuinka se päätös olisi saanut minut masentumaan, en ikinä olisi siitä taakasta päässyt eroon.
Rakkaus tähän lapseen oli syttynyt jo alussa, vaikka järjellä yritin tunteitani kieltää. Tämä oli kaikessa "epäonnessaan" upea lahja, olen niin helpottunut. ❤