Pieni, tylsä ja aivan liian pitkä parisuhde

[Ntt]

Heitetään nyt vielä kerran tämäkin lause kehiin:

Mieluummin tuttu kurjuus kuin outo hyvinmeneminen. Pätee se usein muuhunkin kuin siihen, että alkoholistin lapsi usein päätyy alkoholistin puolisoksi.

Ja siitä ilmiöstä nimeltä tunnelukkokin on tullut joskus mainittua. Paremmin se löytyy alan kirjoista, mutta ihmisellä on tosiaan taipumus hankkiutua ihmissuhteisiin, joissa voi toistaa lapsuutensa ihmissuhteitten ongelmia. Kuullostaa järjettömältä, mutta eipä ihminen mikään järkiolento olekaan. Ihminen on psykologinen olento. Vasta kun kaavion kulun tajuaa, sen voi muuttaa. Ja aiheesta kertova kirjakin voi olla ihan hyvä tuuppaaja pois siitä helposti elämänuraksi muodostuvasta urasta. Aina, kun jotain harmia alkaa toistaa, tai se 'alkaa toistua' elämässä, hälytyskellojen kannattaisi soida.

 

[been there, done that]

Mitä varmemmaksi tulee tavoitteistaan ja itsetuntemukseltaan, sitä helpommin löytyy se oikea?

Näin minun mielestäni.
Kun tuntee itsensä, sitä vähemmän tekee sosiaalisesta paineesta tai muusta ulkopuolisesta yllykkeestä mitään, vaan on rehellinen itselleen ja sitä kautta myös elämänkumppanilleen.
Ja mitä paremmaksi itsetuntemus tulee, sitä enemmän niitä 'oikeita' alkaa olla valittavaksi, koska silloin yleensä realiteetit ovat kohdallaan.

Se, mitä olemme kokeneet lapsena ja myöhemminkin, vaikuttaa valintoihimme. Jotkut joutuvat kasvamaan enemmän erehdyksien kautta. T

Niin, lapsena koetulla on jonkinlaista vaikutusta, mutta hyvä itsetuntemus auttaa erottamaan sen, mikä on opittua ja mikä itse ajateltua. Aikuinen ihminen tekee valintoja, eikä käyttäydy pelkästään ns. selkäytimensa varassa pelkästään reaktiivisesti.

 

[been there, done that]

... ihmisellä on tosiaan taipumus hankkiutua ihmissuhteisiin, joissa voi toistaa lapsuutensa ihmissuhteitten ongelmia. Kuullostaa järjettömältä, mutta eipä ihminen mikään järkiolento olekaan.

No jos kysymyksessä ei ole järkiolento, ei silloin ole kyseessä ihminen.

Ihminen, jos kuka, on nimenomaan järkiolento. Tämä ominaisuus, kyky arvioida ja punnita tekojensa seurauksia ja olla toimimatta pelkän tunteen tai 'vaiston' varassa, erottaa meidän eläimistä.

 

[Wanha Tawara]

Hmm ihminen muuttuu kun vanhenee. Täytyy toivoa vaan, että puoliso pysyy tässä kyydissä mukana. Arvomaailmakin saattaa olla 30 vuoden kuluttua avioliitosta ihan toinen. Siinä ajassa on ehtinyt lihoa/laihtua, harmaantua, sairastua, huolestua ja ilostua monet monet kerrat ja kaikki tämä jättää jälkensä.

Minä olen sekaantunut elämäni aikana kahteen parisuhteeseen. Ensimmäinen kesti melkein kaksikymmentä vuotta ja tämä nykyinen lähentelee kymmentä vuotta.

Luulen, että pitkien suhteiden salaisuutena on ollut pitkämielisyyteni, ulkonäköni, huumorintajuni ja seksuaalinen habitukseni. Jostakin kumman syystä olen miesten mielestä mielenkiintoinen ja haluttava. Lisäksi olen hyväsydäminen, rehellinen, antelias ja lapsia & eläimiä rakastava. Olen hoitanut "naisten työt" ja mies on saanut hoidella omia hommiaan. Olen tuosta sinisilmäisesti 21-vuotiaasta kasvanut isoksi tytöksi joka ei enää niele ihan kaikkea. Kiltti olen vieläkin, mutta saan jo suuni auki.

Ensimmäinen mieheni oli komea huolehtiva, fiksu, ärsyttävä naistenmies josta erosin sen takia, että hänen naissekoilunsa menivät liian pitkälle ja vaaransivat terveyteni.

Toinen on uskollinen, tavallinen, mutta niin ärsyttävä pihistelijä jonka kanssa tässä taivalletaan. Huolehtimista en enää tarvitse vaan teen sen itse. MItään odotuksia sen kummempia ei ollut kun tämä nykyinen tipahti syliini. Kyllähän tässäkin parannettavaa olisi mutta kun kaikkia ei saa sitten millään samaan pakettiin.

Rikasta ja komeaa, hyväkäytöksistä ja uskollista miestä ei taida maa päällään kantaa?

 

[Vanha Noita]

Rikasta ja komeaa, hyväkäytöksistä ja uskollista miestä ei taida maa päällään kantaa?

Hyvin henkilökohtainen sinun listasi. Rikas, komea, hyväkäytöksinen ja uskollinen.

Minulla on lista: Älykäs, tunteellinen, herkkä, vahva, voimakas, seksikäs, haluttava.... Maa päällään kantaa sen miehen.

 

[Raemo]

Ominaisuuteni eli simbly the best...

 

[no]

... ihmisellä on tosiaan taipumus hankkiutua ihmissuhteisiin, joissa voi toistaa lapsuutensa ihmissuhteitten ongelmia. Kuullostaa järjettömältä, mutta eipä ihminen mikään järkiolento olekaan.

No jos kysymyksessä ei ole järkiolento, ei silloin ole kyseessä ihminen.

Ihminen, jos kuka, on nimenomaan järkiolento. Tämä ominaisuus, kyky arvioida ja punnita tekojensa seurauksia ja olla toimimatta pelkän tunteen tai 'vaiston' varassa, erottaa meidän eläimistä.

ihan noin järkiolentona en ihmistä pitäisi. Jos ihminen olettaa selviytyvänsä tästä elämästä järkeilemällä, niin hän tavattoman tylsää seuraa. Pyöreät lasit ja pyöreät silmät niiden takana. Onneksi on olemassa vielä ihmisiä, jotka uskaltavat heittäytyä; tehdä valintoja, joita kukaan ei olisi hänen uskonut tekevän. Kääntymällä oikealle, vaikka suunnitteli vasempaa. Harrastaa seksiä tunteen viemänä, laittaa aivot narikkaan. Voit kyllä opetella kirjasta tanssimaan, mutta et tulkitsemaan.

 

[Xy1]

ihan noin järkiolentona en ihmistä pitäisi. Jos ihminen olettaa selviytyvänsä tästä elämästä järkeilemällä, niin hän tavattoman tylsää seuraa. Pyöreät lasit ja pyöreät silmät niiden takana. Onneksi on olemassa vielä ihmisiä, jotka uskaltavat heittäytyä; tehdä valintoja, joita kukaan ei olisi hänen uskonut tekevän. Kääntymällä oikealle, vaikka suunnitteli vasempaa. Harrastaa seksiä tunteen viemänä, laittaa aivot narikkaan. Voit kyllä opetella kirjasta tanssimaan, mutta et tulkitsemaan.

Olipa hyvin sanottu. Mietinkin mitä olisi kirjoittanut, mutta tuossa kaikki. Ovat muuten tutkimuksissakin todenneet, että intuitioon perustuvat päätökset osuvat paremmin kohdalleen kuin järkeilemällä. Tämä on aina ollut omakin mottoni. Mutu tietää enemmän ja paremmin kuin sen hetkinen järkeily. Olen oppinut luottamaan siihen kaikessa elämisessäni, eikä ole tarvinnut katua.

 

[Xy1]

Sitä se muuten varmaan on, että kun on tunteella menty parisuhteeseen ja tunteella siinä pitkään pysytty, niin ei vieläkään ole muuttunut tylsäksi. Mitenhän lie, jos olisi oikein järkeillyt? Olisi varmaan jäänyt parisuhde jo syntymättä.

 

[saahan sitä aina kuvitella]

Kun katsoo ihmisten luomaa maailmaa ja ihmisten käytöstä yleensä, niin ei tosiaankaan voi olettaa, että ihminen on järkiolento.

 

[been there, done that]

Ovat muuten tutkimuksissakin todenneet, että intuitioon perustuvat päätökset osuvat paremmin kohdalleen kuin järkeilemällä.

Ehkä tätä ei kuitenkaan kannata aivan yleispätevänä ohjenuorana pitää aivan joka tilanteessa. Esimerkiksi liikemaailmassa pelkän tunteen tai vaiston varassa tehdyt päätökset yleensä tarkoittavat ennen pitkää liikemaailmasta siirtymistä pers'aukisten kastiin.

Tämä on aina ollut omakin mottoni. Mutu tietää enemmän ja paremmin kuin sen hetkinen järkeily. Olen oppinut luottamaan siihen kaikessa elämisessäni, eikä ole tarvinnut katua.

No tämä on niitä valintakysymyksiä elämässä, kuka mitäkin pitää riittävän hyvänä, jotta ei katua tarvitse.
Minun 'mutuni' ei ole aina niin hyvin osunut kohdalleen pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna, vaikka alussa tunne olisikin ollut kuinka hyvä tahansa. Tämä on pätenyt niin aiemmissa parisuhteissa kuin muissakin ihmissuhteissa. Olen jopa joskus katunut joidenkin ihmisten kanssa tekemääni tuttavuutta.

Eläimet eivät paljoa järkeile: Eläinmaailmassa paritellaan, lisäännytään ja tapetaan täysin reaktiivisesti, pohtimatta seurauksia.
On toki myös ihmisiä, jotka toimivat yhtä intuitiivisesti. Sellaisista puhuttaessa ei yleensä mainita sanaa järki lainkaan.

 

[Vanha Noita]

Kas, täällä järkiosastollakin päädyttiin intuition voittoon "no:n" johdolla. Loistavaa!

 

[Xy1]

Ovat muuten tutkimuksissakin todenneet, että intuitioon perustuvat päätökset osuvat paremmin kohdalleen kuin järkeilemällä.

Ehkä tätä ei kuitenkaan kannata aivan yleispätevänä ohjenuorana pitää aivan joka tilanteessa. Esimerkiksi liikemaailmassa pelkän tunteen tai vaiston varassa tehdyt päätökset yleensä tarkoittavat ennen pitkää liikemaailmasta siirtymistä pers'aukisten kastiin.

Ei muuten pidä liikemaailmassakaan paikkansa. Sitä on monia miljonäärejä syntynyt, vaikkei ole edes kaupallista koulutusta takana, on vain tunteen ja vaiston varassa tehtyjä siirtoja. Kysyn vaan mitä järkeä oli perustaa tavaratalo keskelle ei mitään, kauas kaikesta. Ei mitään, mutta kauppa on käynyt.

 

[been there, done that]

Sitä on monia miljonäärejä syntynyt, vaikkei ole edes kaupallista koulutusta takana, on vain tunteen ja vaiston varassa tehtyjä siirtoja.

No koulutus nyt ei olekaan mikään järjen mitta. Liikemaailma ei ehkä ole paras mahdollinen vertaus parisuhteeseen, mutta kumpia arvelet olevan enemmän: Miljonäärejä, jotka ovat olleet järkeviä vai miljonäärejä vailla järkeä..?

Yhtä lailla parisuhteen muodostaminen pelkän tunteen perusteella on riskipeliä; joskus onnistuu toisinaan sitten taas ei.

 

[eräsperäs]

Yhtä lailla parisuhteen muodostaminen pelkän tunteen perusteella on riskipeliä; joskus onnistuu toisinaan sitten taas ei.

Minä en hetkeäkään epäile, ettei hyviä parisuhteita synny tunteen ja intuition vallassa. Mutta luultavasti tälläistenkaan parisuhteiden jatkuminen ei ole pelkästään tunnepuolen varassa, vaan suhteen on todettu olevan muutenkin hyvä ja tyydyttävän molempien tarpeita. Eli tilannetta on tarkasteltu myös järkevästi. Se kuinka tietoista sitten se järkiperäinen tarkastelu kullakin on ja kuinka kauan sille asteelle pääseminen kestää, on aivan eri asia.

 

[Xy1]

Kun parisuhteesta loppuu tunne, niin järki ei riittä sen pelastamiseen

 

[no]

Harva muuten ymmärtää miten paljon eläimet järkeilee. Minä väitän, että eläimet ovat enemmän järkieläimiä kuin ihmiset järki-ihmisiä. Ja tämä muuten pitää vielä paikkansa. On eläinten aliarvioimista, jos väittää niiden menevän vaistojensa varassa; se vain osoittaa, että kyseinen ihminen ei kykene ymmärtämään eläintä ja sitä miten johdonmukaisesti se elää. Kyllä ihminen on tuuliviiri eläimen rinnalla. Ihminen on inhimillinen hupsu, eläin ei sitä ole.

 

[...............................]

Fakta. Eläimet toimivat vaistonvaraisesti.

 

[Tienasit omaisuuden jos joku viitsii maksaa.]

Kas, täällä järkiosastollakin päädyttiin intuition voittoon "no:n" johdolla. Loistavaa!

Jos akalla on noin sadaskymmenes vaistoon perustuva "juttu", niin eikös se jo "todista" jotain? Vaistoon ei kannata sokeasti luottaa.

 

[On teillä "todisteet"]

Ja noon akka lähti vaiston perässä panemaan naapurin äijää..

 

[no]

Fakta. Eläimet toimivat vaistonvaraisesti.

Tuo pitää paikkansa. Eläimet toimivat myös vaistonvaraisesti. Oli väärin ottaa mukaan sana "vaisto", kun alkuperäisesti käytettiin sanaa "tunne". Ihmiseltä onnistuu eläminen tunteen mukaan, eläin ei elä koko aikaa tunteensa mukaan.
Tai miten sen ottaa. Mitä eläin ajattelee, kun se kuulee ruokapussinsa rapisevan. Ajatteleeko eläin järkeilemällä "ruokaa tulossa" vai "musta tuntuu, että ruokaa on tulossa". Tai se, että koira tietää perjantaiaamuna, että huomenna on lauantai ja viikonloppu. Koira miettii perjantaina viikonlopun ohjelmaa ja sen isäntä ottaakin räkäkännin. Kumpi näistä järkeilee enemmän? Esimerkkejä on tuhansia. Jos joku kuvittelee eläinten elävän vain vaistojensa varassa oppimatta mitään, on itse hölmö.

 

[yks tavis]

Kyllä se vaan niin on, että nykyihminen; mies ja nainen on erittäin laiska hoitamaan ihmissuhdettaan.
Ei mikään parisuhde onnistu, jos siinä ei tehdä työtä yhteisen hyvän eteen.
On tajuttava toisen hyvät ja huonot puolet ja vahvistettava niitä hyviä puolia omalla käytöksellään.
Parisuhdetta ei synny, jos vain olettaa, että toinen muuttuu olin itse minkälainen tahansa.
Aviolitto on kahden ihmisen symbioosi, jossa kasvetaan yhdessä - eikä anneta helposti periksi. Kahdesta ihmisestä tulee me - eikä enää olla minä - kun lyödään hynttyyt yhteen.
Puolisoltaan voi itse oppia uusia asioita ja näin ymmärrys lisääntyy ja yhteentörmäykset vähenevät. Kyse on siis ymmärryksestä - että tajuaa mistä syystä toinen toimii niinkuin toimii kulloinkin.
Parisuhteessa ei kukaan pääse helpolla - mutta opettavaista ja hauskaakin se kuitenkin on - kun sen oikein oivaltaa ja toimii yhteisen hyvän eteen omassa pikku symbioosissaan.

 

[eräsperäs]

Kun parisuhteesta loppuu tunne, niin järki ei riittä sen pelastamiseen

Omaan kommenttiini selvennystä kaipaaville. Varmasti on parisuhteita joissa pelkän tunteen ja intuition virrassa eteneminen on ok, mutta yleispätevää totuutta siitä ei ole syytä tehdä.

Parisuhde voi saada alkunsa mahtavassa tunneryöpyssä, johon useimmiten ihan kaikilla liittyy intuitiivinen ajatus, "tätä minä olen koko ikäni etsinyt".

Suurimman tunnevyöryn mentyä toista ei enää näekään pelkästään sen tunnetilan valossa, vaan pikku hiljaa sen toisen todellinen minä ja muu elämä ulee esiin.

Siihen tilanteeseen voi sitten niistä paljastuneista asioista riippuen suhtautua myös järjellä ja valita esim suhteen päättymisen jos toisesta paljastuneet asiat ovat kovasti omia elämänarvoja tai elämäntapaa vastaan. Tai voi toki valita myös hyväksyvänsä nämä asiat ja jatkaa parisuhdetta eteenpäin.

Myös rankoissa kriisitilanteissa pelkän tunteen kanssa eteneminen lienee myös turhaa. On tilanteita joissa olisi hyvä kysyä itseltään, onko tämä suhde hyväksi minulle, saanko tässä suhteessa ihmisarvoista kohtelua, vai alentaako tämä suhde tunnettani ihmisarvostani? Onko tämä parisuhde sellainen jota voin sanoa lasteni henkiseksi kodiksi?

 

[eräsperäs]

Mitä eläin ajattelee, kun se kuulee ruokapussinsa rapisevan. Ajatteleeko eläin järkeilemällä "ruokaa tulossa" vai "musta tuntuu, että ruokaa on tulossa". Tai se, että koira tietää perjantaiaamuna, että huomenna on lauantai ja viikonloppu. Koira miettii perjantaina viikonlopun ohjelmaa ja sen isäntä ottaakin räkäkännin. Kumpi näistä järkeilee enemmän? Esimerkkejä on tuhansia. Jos joku kuvittelee eläinten elävän vain vaistojensa varassa oppimatta mitään, on itse hölmö.

Laitapa niistä tuhansista esimerkeistäsi joku tutkimus tänne.

Eläimet eivät sunniittele mitään, ne elävät hetkessä kuin pikkulapset. Se että esim koirat oppivat yhdistämään remmin esille ottamisen ulkoiluun, on ehdollistunutta oppimista. Samoin koira on ehdollistunut ärsykkeisiin joiden se tietää johtavan ruuan tuloon. Tästä joku Pavlov- niminen suht tuntematon ukkeli teki joskus jotain kokeitakin, lienevätkö painuneet historian hämärään.

Eläin oppii myös erehdyksen ja onnistumisen kautta. Tätä edustaa esim hiirien oppiminen kulkemaan labyrintissa.

Lenkillä sateessa aivan kotinurkalla väsynyt ihminen ajattelee, "voi että kävellään nopaesti että päästään kotiin lepäämään". Väsyneen koiran ajatus ehkä on tasoa: "väsynyt, istahdan maahan".

Koira ei siis pysty ihmisen lailla. järkeilemään ja suunnittelemaan, että jos se ponnistelisi muutaman minuutin, se pääsisi kotiin lepäämään. Sen ajatus on, että väsyttää, istahdan lepäämään. Tietty järki toki siinäkin, mutta ei mitään suunnitelmallisuutta.

 

[been there, done that]

Aviolitto on kahden ihmisen symbioosi, jossa kasvetaan yhdessä - eikä anneta helposti periksi. Kahdesta ihmisestä tulee me - eikä enää olla minä - kun lyödään hynttyyt yhteen.

Parisuhteen muodostamisaika on yleensä ns. symbioottinen, se on se kehitysvaihe suhteessa, jolloin vahvistetaan yhteenkuuluvuutta samankaltaisuuksia toisistaan hakien. Tällöin molemmat kokevat 'hyötyvänsä' ts. katsovat toisen rikastuttavan olemassaolollaan omaa elämää.

Tällöin symbioosimuoto on mutuaalinen. Kuten herneellä ja typpibakteerilla. Kukin voi sitten parisuhteessaan hoitaa roolijaon kuten haluaa, kelle lankeaa herneen osa kelle bakteerin...

Parisuhteessa ei kukaan pääse helpolla - mutta opettavaista ja hauskaakin se kuitenkin on - kun sen oikein oivaltaa ja toimii yhteisen hyvän eteen omassa pikku symbioosissaan.

Symbioosi on oikeasti melko laaja käsite, myös loisinta on yksi symbioosimuoto. Ihmisten välisiin parisuhteisiin symbioosi huonosti sopii, koska parisuhde on sopimusvarainen asia, symbioosi ei ole.