Pieni varovainen avaus pienten lasten päivähoidosta ammattilaisen näkökulmasta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "täti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mä olen ollut virikehoidossa lapsena äitini masennuksen takia. Silti olen arka ja ujo, kuten esikoisenikin. Kuten isäni ja äitinikin. Päiväkoti ei ole asiaa kenenkään kohdalta korjannut. Kuopus on ollut 2 vuotta kotihoidossa ja on kaikkea muuta kuin arka. Kuopuksella isänsä "rohkeusgeenit" ja esikoisella minun "arkuusgeenit". Mun isäni suvussa, isällä, hänen veljellään ja siskollaan on sosiaalisten tilanteiden pelkoa, kahdella näistä jopa työkyvyttömyyteen asti. Uskon siis että geenit määrittää reippauden ja rohkeuden, ei suinkaan päiväkoti. Päiväkodissa arat lapset pysyvät arkoina ja reippaat varmaan myös reippaina. Ei se mikään arkojen parantola ole.
 
[QUOTE="vieras";25365196]Mä en ymmärrä, että milloin on pakko vielä alle 3-vuotias hoitoon. Eiköhän kyse ole prioriteeteista.. ja jos lapselle ei ole aikaa, niin älä tee lasta. Mun mies on yksityisyrittäjä ja tienaa vielä varsin vähän kun yritys on tuore ja silti mä olen kotona. Nyt on päätetty näin. Vaikka eletään kädestä suuhun, niin 3 vuotta on lyhyt aika.[/QUOTE]

No sun menttaliteetilla suurin osa länsimaiden lapsista on ei toivottuja ja perheiden prioriteetit on perseestä. Onneksi itse kuulutte valioyksilöihin. Ja paljonkos miehes joutuu tekemään työtä että saa pidettyä teidät leivässä? Taitaa olla poissa kotoa paljon enemmän kuin normit 40h/vko.
 
Etenkin pienten lasten kanssa vanhempien olisi hyvä tehdä kaikkensa järjestäkseen työvuoronsa mahdollisimman limittäin, niin että lapsen hoitoajat olisivat mahdollisimman lyhyet, harkita 2 auton hankkimista yms..
 
  • Tykkää
Reactions: fifiia
[QUOTE="ppp";25365156]Peesi. Jotenkin musta tuntuu vaan siltä että osa näistä keskusteljoista ei ole elämässään missään pärjännyt ja kerranikin pääsee kruunuaa kiillottamaan täydellisellä äitiydellä. Kuitenki tosiasia on se että lasten psykiatrisia osatoja ei täytä päivähoidossa pienenä aloittaneet lapset vaan lapset joiden koti on kokonaisuutenaan ollut perseestä.[/QUOTE]

Nyt tuli nappi vastaus!! Esim. opettajat ovat helisemässä näiden kotihoidettujen kullannuppujen kanssa ekaluokalla kun eivät ole saaneet minkäänlaista kokemusta ryhmien pelisäännöistä tai eivät ole sosiaalisesti kovin lahjakkaita. Poikkeuksia toki on suuntaan jos toiseen mutta eniten nämä kotihoidetut kaipaavat apua kuinka ryhmässä toimitaan. Ihan esimerkkinä kotiäidin lapsi joka ei koskaan uskaltanut jäädä kerhoon ja äiti vei hänet sitten pois kun tämä alkoi itkeä kun olisi pitänyt olla 3h erossa äidistä. Eskari meni 3pv/vko ja itkun kanssa jäi sinnekin joka kerta. Nyt koulussa onkin ollut ongelmia. Tämäkö on ihanne???
 
Musta taas on tosi hyvä, että tästä puhutaan rehellisesti ja asioiden oikeilla nimillä.

Meinasin laittaa vähän yli 1v:n hoitoon, mutta olen tullut toisiin ajatuksiin luettuani näitä.

Aika monella syynä on töihinmenoon se, että kaipaa työelämään, eikä jaksa oikein olla lapsen kanssa. Kaikkien ei nyt olisi ihan PAKKO mennä töihin heti kun lapsi 1v täyttää...
 
Mites,kun päiväkotiin olisi menossa sisaruspari 1v ja 2v8kk ja pääsisivät samaan ryhmään,niin oisko kuitenkin fiksumpi erottaa heidät ja viedä pienempi pph:lle? Me taas miehen kanssa ajateltiin niin että heillä on kuitenkin toisensa siellä eikä kumpikaan joudu yksin roiskaistuksi vieraiden ihmisten keskelle.
 
Itselläni alkaa olla myös pikkuhiljaa edessä valinnan teko, että menenkö toihin vai en. Tiukilla tullaan elään jos jään hoitaan lasta viellä kotiin, mutta kauhistuttaa ajatuskin siitä, että veisin pienen lapsen, joka ei osaa viellä edes kävellä, hoitoon.

Paras vaihtoehto olis, jos sais hoitajan kotiin ja lapsi sais olla päivät kotona kun isän kanssa ollaan töissä, mutta mistähän ihmeestä löydän luotettavan hoitajan..

Kestäiskös talous sellaisen että jäisitte molemmat, mies ja sinä, lyhennetylle? 30h/vko (kela tukee toisen osalta). Olisitte kumpikin 4pvä/vko töissä, vapaa eri päiville. Näin lapselle ei tulisi kuin 3 hoitopäivää´?

Tämähän on jo suomessa mahdollista ja toivoisin että tätä mahdollistettas vaikkapa vielä enemmän. Että pienten lasten vanhempien työviikot olisi aina lyhyempiä - siis molempien vanhempien. Näin lapsi"kustannuksetkin" kohdituisi tasan molempien vanhempien työnantajille, naisia ei voisi lasten vuoksi sorsia työelämässä. Ja toisaalta naisetkaan ei syrjäytyisi äitiyden myötä työstä, eikä myöskään isät joutuisi olemaan talouden juhtia yksin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Black Diva´s;25363854:
Aivan varmasti suurinosa hoitasi lapsensa kotona, mikäli se olisi siinnä elämäntilanteessa mahdollista ilman suuria elämän muutoksia.

Onko asiallista heittää näin vettä niiden vanhempien niskaan joiden on ollut pakko tehdä valinta ja viedä pieni lapsensa hoitoon, vaikka toisin olisivat toivoneen tehdä. Varmaan monia kalvaa syyllisyys itseään kohtaa ja tämän kaltainen teksti vain lisää sitä ahdistuneisuutta heidän kohdallaan.

Tämä on vain minun ajatustani.

Kyse ei ole syllistämisestä tai kylmän veden kaatamisesta kenenkään niskaan vaan todellisuuden näkemisestä. Etkö vanhempana halua tietää lapsesi päivähoidon todellisuutta? Haluatko mieluummin pitää kiinni jostakin ihannekuvasta (jota vanhemmille liian usein tarjotaan juuri siksi ettei haluta herättää syyllisyyttä), joka vääjäämättä vaikuttaa lapsesi ja sinun väliseen suhteeseen. Jos lapsen elämää pienestä lähtien ei vanhempana ymmärrä oikein, ollaan myöhemmin koulussa ja nuoruusiässä todella metsässä. Tämä kehitys onkin jo ollut pitkään nähtävissä lasten ja vanhempien suhteen vaikeuksissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vaalea yksilö;25365254:
Nyt tuli nappi vastaus!! Esim. opettajat ovat helisemässä näiden kotihoidettujen kullannuppujen kanssa ekaluokalla kun eivät ole saaneet minkäänlaista kokemusta ryhmien pelisäännöistä tai eivät ole sosiaalisesti kovin lahjakkaita. Poikkeuksia toki on suuntaan jos toiseen mutta eniten nämä kotihoidetut kaipaavat apua kuinka ryhmässä toimitaan. Ihan esimerkkinä kotiäidin lapsi joka ei koskaan uskaltanut jäädä kerhoon ja äiti vei hänet sitten pois kun tämä alkoi itkeä kun olisi pitänyt olla 3h erossa äidistä. Eskari meni 3pv/vko ja itkun kanssa jäi sinnekin joka kerta. Nyt koulussa onkin ollut ongelmia. Tämäkö on ihanne???

Oletko sitä mieltä, ettei tälle lapselle olisi riittänyt se, että olisi laitettu hoitoon kolmevuotiaana? Eihän tässä ketjussa ollut kyse siitä, että lapset pitäisi kotihoitaa, vaan siitä, ettei sinne ihan vauvoja kannattaisi viedä.
 
[QUOTE="vieras";25365196]Mä en ymmärrä, että milloin on pakko vielä alle 3-vuotias hoitoon. Eiköhän kyse ole prioriteeteista.. ja jos lapselle ei ole aikaa, niin älä tee lasta. Mun mies on yksityisyrittäjä ja tienaa vielä varsin vähän kun yritys on tuore ja silti mä olen kotona. Nyt on päätetty näin. Vaikka eletään kädestä suuhun, niin 3 vuotta on lyhyt aika.[/QUOTE]

Muutama vastaus sulle:

- miehen sairastuminen --> kalliit lääkkeet
- asuntolaina (ja tulee kyllä halvemmaksi kuin se vuokrakämppä, jota meillekin ehdotettiin, ettei tarvi mennä töihin..)
- laskujen maksaminen (kas kun näitä tulee, oli sitten kotona tai ei, paitsi jos ei omista puhelinta, telkkaria, autoa eikä tilaa lehtiä. No sähkölasku taitais tulla silti...)
- halu tehdä jotain muutakin kuin elää kädestä suuhun ja miettiä koko ajan, että mistä saa rahaa seuraavaan kaupassakäyntiin
- noi kolme lasta syö ihan hirveän määrän ruokaa viikossa, kotihoidontuella ostaisin noille about kolmeksi viikoksi ruokaa (sisältäen vaipat ja pesuaineet), vaikka miten säästäisin - maitoa menee päivässä helposti jo pari litraa.

Siinä meidän syitä, miksi vietiin 2vuotiaana kuopus hoitoon (isommat oli pidempään kotona). Ja meidän prioriteetit on tarjota lapsille turvallinen ja rakkautta täynnä oleva lapsuus, jossa on turvalliset ja rakastavat vanhemmat, turvallinen ja rakastava koti sekä vanhemmat, jotka itsekin on onnellisia, koska kun vanhemmat on onnellisia, ovat lapsetkin onnellisia. Näitä ei työssäkäynti sulje pois.

JA vaikka mä olenkin töissä, niin annan lapsille illat pitkät aikaa ja huomiota, sykytellään, pelaillaan, halitaan, tehdään milloin mitäkin. Ei mun työssäkäynti näitä asioita muuta. ME ollaan miehen kanssa päätetty näin, ja tää sopii meille.

(ja työnantajan näkökulmasta se kolme vuotta on aika saakelin pitkä aika. Meillä vaihtui kolmessa vuodessa käytännössä kaikki järjestelmät, joten kun palasin töihin, niin olin kuin ekaa päivää ikinä, ja mut jouduttiin/saatiin perehdyttää ihan kaikkeen uudestaan..)
 
Alkuperäinen kirjoittaja 1veenäiti;25365264:
Musta taas on tosi hyvä, että tästä puhutaan rehellisesti ja asioiden oikeilla nimillä.

Meinasin laittaa vähän yli 1v:n hoitoon, mutta olen tullut toisiin ajatuksiin luettuani näitä.

Aika monella syynä on töihinmenoon se, että kaipaa työelämään, eikä jaksa oikein olla lapsen kanssa. Kaikkien ei nyt olisi ihan PAKKO mennä töihin heti kun lapsi 1v täyttää...

Edelleenkin - niitä yksivuotiaita on maks 10% päivkodin lapsista. Se siis tarkoittaa sitä että vähemmistö vie lapsensa noin pienenä. Joka taas kertoo siitä että suurimmassa osassa perheitä todellakin mietitään näitä ratkaisuja.

Ja jos tuosta 10% lapsia katsotaan niin ehkä 2 % vie lapsen pienenä hoitoon vaan siksi että ei jaksa. Se on vähän. 100 lapsesta 2-3 lasta joutuu vuotiaana hoitoon vain siksi että vanhempi ei jaksa kotona.

Ihan saman verran on taatusti kotona lapsia joiden olisi parempi hoidossa kodin kurjien olosuhteidn vuoksi.
 
Sanottakoon tähän alkuun että munkin mielestä alle 3veen ois parasta olla kotihoidossa, mutta en tod. usko että se pk:ssa oleminen mitenkään "pilaa" lasta tai että se ois ihan kauhea paikka esim. 2veelle.

Itse vein esikoisen hoitoon 2veenä ja on nyt ollut hoidossa4kk. Kohta syntyy toinen ja tod. näk. esikoinen jää kotiin kokonaan, koska luulen että pk:hon osa-aikaiseksi jääminen olisi lapselle liian vaikeaa. Mulla on tietty kokemus vain tästä yhdestä pk:sta, joka on iso pk, mutta mielestäni asiat on hoidettu tosi hyvin. Loma-aikoja lukuunottamatta sijaisina ovat toimineet kaksi lapsille jo ennestään tuttua henkilöä. Syliä riittää ainakin tuolla ryhmässä kaikille (ryhmässä on useampi lapsi, jolla arkivapaita, joten tuskin koskaan kaikki paikalla). Silloin kun poikani aloitti niin hoitajat juuri puhuivat että kun ikävä iskee niin poika hakeutuu hoitajan syliin ja siinä aikansa istuttuaan halusi palata leikkeihin. Hoitajien mielestä oli tosi hyvä kun hakeutuu syliin turvaan eikä vaan itke jossain hiekkiksellä.

Mutta ihmettelen tuota että huonon palkan takia hoitajat ei muka jaksaisi olla kiinnostuneita työstä ja lapsista. Siis TÄH? Mullakin on ihan paska palkka ja silti tykkään työstäni ja se on mulle tärkeää. Onpa erikoista, miksi sitten hakeudutte alalle?

Pojan vastuuhoitajan kaksi omaa lasta (2 ja 4) alottivat tänä syksynä pk:ssa, joten kai sekin sit kertoo että tuolla päiväkoidssa asiat ovat hyvin jos hoitajat laittavat omat pienet lapsensa pk:hon.
 
[QUOTE="vieras";25365196]Mä en ymmärrä, että milloin on pakko vielä alle 3-vuotias hoitoon. Eiköhän kyse ole prioriteeteista.. ja jos lapselle ei ole aikaa, niin älä tee lasta. Mun mies on yksityisyrittäjä ja tienaa vielä varsin vähän kun yritys on tuore ja silti mä olen kotona. Nyt on päätetty näin. Vaikka eletään kädestä suuhun, niin 3 vuotta on lyhyt aika.[/QUOTE]

Kuopus oli vahinko. Näin ihan rehellisesti sanottuna. Kierukka petti. Mutta erittäin rakas sellainen,en koskaan voisi tappaa omaa lastani "prioriteettien" takia. Siinä on vaan semmonen juttu,että osa mun tutkinnosta vanhenee. Jos työelämässä olisin niin tottakai jäisin kotiin niin pitkään kun kelan rahat juoksee,mutta valitettavasti meidän on ajateltava tulevaisuutta myös koko perheen osalta. Mä en halua heittää hukkaan tuota koulua ja tahtoisin myös valmistua joskus että voin tarjota lapsilleni myös taloudellisesti vakaampaa elämää. Kaikki ei mene aina kuten suunnittelee ja joskus tilanteisiin on etsittävä sillä hetkellä paras ratkaisu.
 
Oletko sitä mieltä, ettei tälle lapselle olisi riittänyt se, että olisi laitettu hoitoon kolmevuotiaana? Eihän tässä ketjussa ollut kyse siitä, että lapset pitäisi kotihoitaa, vaan siitä, ettei sinne ihan vauvoja kannattaisi viedä.

No on tämä muidenkin osalta rönsyillyt aika paljon. Kummasti tästä tulee joka kerta kotiäiti vs. työssäkäyvä äiti-taistelu. Mä en jaksa kuunnella kenenkään besserwisseröintiä jos ei ole hajuakaan ihmisten taustoista. Niinkuin se kahvilassa ollut urkkijamammakin. Olen kyllä tavannut paljon enemmän huonosti hoidettuja kotiäitien lapsia kuin huonosti hoidettuja päiväkotilapsia. Ja nykyään työskentelen lasten psykiatrian parissa. Joten tiedän taustat ja osaan hieman vertailla.
 
Eipä tullut yhtäkään vastausta kysymykseeni missä ovat kotiäitien lapset nyt? Saavatko lapsenne yhtä paljon huomiota tällä hetkellä kuin olisivat saaneet hyvässä päiväkotiryhmässä? Jos lapsenne katselevat dvd:tä tai nykivät teitä hihasta kun te istutte netissä niin vastaus on että eivät saa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vaalea yksilö;25365411:
Eipä tullut yhtäkään vastausta kysymykseeni missä ovat kotiäitien lapset nyt? Saavatko lapsenne yhtä paljon huomiota tällä hetkellä kuin olisivat saaneet hyvässä päiväkotiryhmässä? Jos lapsenne katselevat dvd:tä tai nykivät teitä hihasta kun te istutte netissä niin vastaus on että eivät saa!

Miun poika on päikkäreillä :)
 
[QUOTE="vieras";25365284]Kyse ei ole syllistämisestä tai kylmän veden kaatamisesta kenenkään niskaan vaan todellisuuden näkemisestä. Etkö vanhempana halua tietää lapsesi päivähoidon todellisuutta? Haluatko mieluummin pitää kiinni jostakin ihannekuvasta (jota vanhemmille liian usein tarjotaan juuri siksi ettei haluta herättää syyllisyyttä), joka vääjäämättä vaikuttaa lapsesi ja sinun väliseen suhteeseen. Jos lapsen elämää pienestä lähtien ei vanhempana ymmärrä oikein, ollaan myöhemmin koulussa ja nuoruusiässä todella metsässä. Tämä kehitys onkin jo ollut pitkään nähtävissä lasten ja vanhempien suhteen vaikeuksissa.[/QUOTE]

Eiköhän nuo ongelmat lähde kultapieni syvemmältä kuin päivähoidosta. Äiti ja isä, jotka haluavat ymmärtää ja olla liki lastaa, pystyvät siihen vaikka lapsi olisi hoidossakin. Kyse on ihan siitä vanhempien kiinostuksesta. Mutta jos vanhemmille on tärkeämpää omat harrasteet, menot ja tulot niin varmaan siinä jää pieni vaan kakkoseksi, oli sitten kotona tai hoidossa.

Vanhemmat pystyvät kuuntelemaan lastaan hoitopäivän jälkeen. Lapsi on avoin kirja, kyllä lapsesta näkee pahan olon jos sen haluaa nähdä. Myös päivähoidon jälkeen. Asiaan tulee silloin puuttua. Mutta nyt puututaa enemmän siihen kun JessicaJuliaanan benetton paita on mennyt pilalle sormiväreistä... Ongelma ei siis lähde päivähoidosta vaan aikuisista itsestään.

Aikuinen tekee mielessään päiväkodista kamalan peikon. Kukaan ei vaivaudu oikeasti katsomaan miten lapsi siellä viihtyy. Yllättävän moni lapsi viihtyy ja jopa nauttii hoitopäivästä. Mutta sitten tulee aikuinen joka päättä että hoito on paskaa kun se ei vastaa jotain tiettyä normia tai tilannetta. Lapset, kumma kyllä, pysyy ehjinä henkisesti vaikka joutuvat joskus vuoroa odottamaan. Tai hakemaan erikseen huomiota. Muutoinhan suurten perheiden lapsetkin tulisi tuomita. Ja vanhemmat voivat omilla asenteillaa vaikuttaa hoidon laatuu. Jos vanhemmat jatkuvast ruikuttaa lapsenkin kuullen hoitoa - niin millä muulla asenteella lapsi voi mennä hoitoon kuin että hoito on paskaa, tädit on syvältä jne.

Jokainen realistinen vanhempi tajuaa että jos ryhmässä lapsia on 15 ja hoitajia 3, ei yksilöllistä aikaa riitä lapsille Maija Poppasmaisesti. Ei kai kukaan sellaisessa pilvilinnassa elä?

Ihan pienimpien paikka ei ehkä perinteisessä päiväkodissa ole - toisaalta niidenkin tilanne voisi olla parempi jos subjektiivinen hoito-oikeus poistettaisiin äideiltä, joilla ei ole mitään terveydellistä syytä, olla hoitamatta isompia lapsia kotona pienemmän syntyessä. Näille lapsille pitäisi järjestää oma järjestelmänsä joka mahdollsitaisi kerhotyyppisen toiminnan 2-3pvä/vko. Näin resurssit oikeissa päiväkodeissa ehkä riittäisivät paremmin. Pieniä voisi ehkä myös järjestellä suht pienin kustannuksin omiin pienryhmiin (meidän päikyssä näin) jossa näitä vuotisia olisi vain 2-3 per hoitaja.
 
[QUOTE="vieras";25365277]Mites,kun päiväkotiin olisi menossa sisaruspari 1v ja 2v8kk ja pääsisivät samaan ryhmään,niin oisko kuitenkin fiksumpi erottaa heidät ja viedä pienempi pph:lle? Me taas miehen kanssa ajateltiin niin että heillä on kuitenkin toisensa siellä eikä kumpikaan joudu yksin roiskaistuksi vieraiden ihmisten keskelle.[/QUOTE]

En veisi eri paikkoihin koska saavat varmasti paljon tukea toisistaan. Se kannattaako heidän olla pitkään samassa ryhmässä on hyvä hlökunnan harkita esim. ensi syksyn osalta. Monesti vanhempi sisarus kantaa huolta(joka ei ole hänen tehtävänsä) pienemmästä eikä välttämättä pysty keskittymään omiin leikkeihinsä, mutta aluksi tietysti on mukava molemmille kun on tuttu sisarus samassa ryhmässä kunnes ovat sopeutuneet. Samassa pk:ssa näkevät toisiaan myös pihalla ym. ja helpottaa todella paljon tuomis ja hakemis-rumbaa jossa on jo itsessään omahommansa..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vaalea yksilö;25365512:
Voi kuinka söpöä... Niin menen minäkin, ja niin menee varmaan kuopuskin kohta päiväkodissa.

Mitä ihmettä :O No anteeks,oisko pitänyt sitten sanoa että eikun tuossa se huutaa vieressä ja mä potkin sitä pois kun haluan olla rauhassa koneella? Sä kysyit missä on ja mä vastasin. Mä en millään muotoa sua ole tuominnut että älä mulle kiukuttele.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vaalea yksilö;25365411:
Eipä tullut yhtäkään vastausta kysymykseeni missä ovat kotiäitien lapset nyt? Saavatko lapsenne yhtä paljon huomiota tällä hetkellä kuin olisivat saaneet hyvässä päiväkotiryhmässä? Jos lapsenne katselevat dvd:tä tai nykivät teitä hihasta kun te istutte netissä niin vastaus on että eivät saa!

Kun lapsi saa riittävästi vanhemman tukea ja apua kasvuunsa ollessaan alle kolmevuotias kehittää tämä kummasti lapsen edellytyksiäja mahdollisuuksia selvitä myöhempien kehitysvaiheiden haasteista. Hyviä esimerkkejä tästä ovat monen katulasten tarinat. Katulapsia on useinmiten hoitanut äiti tai joku sama henkilö heidän ollessa täysin avuttomia vailla omia taitoja. Kunhan sitten ovat kynnelle kyenneet, usein tulleet hylätyiksi ja jätetyiksi omilleen tai sirrasten hoidettaviksi.Näistä lapsista on kummasti kehittynyt osaavia ja pystyviä toisiaan arvostavia aikuisia.Taaperot jotka taas jätetty ilman jatkuvaa suhdetta tärkeään aikuiseen eivät tähän useinkaan yllä.
 
Mietin vaan - jos perheessä on vaikkapa kolme lasta niin ihan minimissään tulot tippuu kotihoidon tuelle noin 3-3,5v ajaksi. Ja silloin lapset tosiaan on tehty vuoden välein. Jos lapset tehdään 2-3 vuoden välein, kuten noin yleisesti ottae on, niin kotihoidon tuella ollaan 4v-6v. Aika pitkä aika ottaa lyhennysvapaita ja pitää taloutta yhden juhdan varassa. Ja joka sanoo että ei sitä asuntoa tarvitse ostaa vaan voi asua vuokralla niin ihan tiedoksi, saman verran sitä rahaa kuussa menee äkkiä maksat sitten nykytason vuokraa tahi lainaa. Eriasia niiden kohdalla joilla valtio kuittaa vielä vuokrastakin osan asumistuken kautta.

jos karrikoiden sanoo niin lapsia voisi vaan tehdä ne jotka on a) niin pienituloisia että tulonmenetys ei paljoa haittaa ja valtio tukee asumista ja b ) ne joilla on taustalla rahaa ja paljon.

Eipä näin kuitenkaan ole. Veikkaampa että suurinosa kuulu välimalliin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti ja lto;25365497:
En veisi eri paikkoihin koska saavat varmasti paljon tukea toisistaan. Se kannattaako heidän olla pitkään samassa ryhmässä on hyvä hlökunnan harkita esim. ensi syksyn osalta. Monesti vanhempi sisarus kantaa huolta(joka ei ole hänen tehtävänsä) pienemmästä eikä välttämättä pysty keskittymään omiin leikkeihinsä, mutta aluksi tietysti on mukava molemmille kun on tuttu sisarus samassa ryhmässä kunnes ovat sopeutuneet. Samassa pk:ssa näkevät toisiaan myös pihalla ym. ja helpottaa todella paljon tuomis ja hakemis-rumbaa jossa on jo itsessään omahommansa..

Juu,samat ajatukset meilläkin on :) Vanhempi vaihtaa sit varmaankin vuoden jälkeen sinne 3-5-vuotiaiden ryhmään ja tuolloin pienempi 2v jäis sit siihen pienten ryhmään vielä. Näin siis olettaisin sen menevän.
 

Yhteistyössä