Pienten lasten työssä käyvät vanhemmat, miten hitossa ehditte harrastaa??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pohdintaa päivään
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

Pohdintaa päivään

Vieras
Miten te ehditte harrastaa monta kertaa viikossa jos olette töissä molemmat vanhemmat? Ja lapset jo päivät hoidossa?
Vuorottelette illoissa? Milloin olette koko perheen kesken? Riittääkö teille todella esim. yksi sunnuntai-päivä yhdessä perheenä?

Tuntuu joitakin tuttuja pareja katsoessa että vanhemmat eivät ole mikään pariskunta vaan he pallottelevat lapsia keskenään ja menevät vain omissa menoissa? Ymmärrän jonkun yksittäisen harrastuksen tai jos se tapahtuu esim. lasten mentyä nukkumaan, mutta jos kaikkina arki-iltoina ja viikonloppuina vain vuoron perään mennään erikseen omissa menoissa (harrastuksissa ja bileissä) ja sovitaan vain että kumpi hoitaa minäkin iltana, missä välissä ollaan yhdessä perheenä ja pidetään huoli parisuhteesta?

Enpä ihmettele kun sitten näiltä ihmisiltä kuulee miten oma kumppani on vieras, paljastuu salasuhteita tai seksiäkään ei enää ole....

Tottakai saa ja pitää olla myös ns. omaa elämää, mutta se PERHEENÄ olo on monelta unohtunut. Ja erohan siitä seuraa.
 
Me tehdään miehen kanssa yhteisiä fillarilenkkejä ja poljen töihin. Käyn aamuisin työpaikan salilla. Siinä ne harrastukset nyt on, eikö se ole pois perheen yhteisestä ajasta.
 
Meillä ainakin arki-iltoina kummallakin omia menoja, lähinnä liikuntaa. Meille kummallekin on liikunta tärkeää oman jaksamisen kannalta. Elämässä ehtii ja jaksaa enemmän, kun on myös fyysisesti hyvässä kunnossa ja liikunta on myös purkaa työstressiä. Viikonloput on meille sitä aikaa kun ollaan perheenä yhdessä, syödään hyvin, nähdään mahdollisesti tuttavia ja sukulaisia (mutta koko perhe yhdessä). Kyllä meille tässä vaiheessa nuo viikonloput riittää perheenä olemiseen. Ei lisäaika tietenkään olisi pahitteeksi, mutta valintoja on tehtävä.
 
[QUOTE="heh";29022643]Ootko ap sama tyyppi, joka tuossa ihmettelee, että miten yli 25v voi olla täysipäiväinen opiskelija?
Jos et, niin teillä vois synkata![/QUOTE]

Just näin :D

Mä poljen työmatkat, käyn lounastunnilla jumpassa, ja yks harrastuskerta on vkloppuna (kestää noin 2h/kerta). Miehen harrastukset on iltaisin muutaman kerran viikossa, lähtee yleensä lasten iltapala-aikaan. Mä teen osittaista työaikaa, joten ihan hyvin ehditään hoitaa kaikki ja olla vielä perheenäkin rauhassa.
 
Eipä sitä kotitöiden lisäksi ehdikään kun lenkille/ jumppaan pari krt viikossa. Siinä nyt ei mene kun tunti per kerta. Vkonloppusin saatamme fillaroida/ käydä uimasssa tms koko perhe.
 
Lähinnä ihmettelen sitä että monissa perheissä jommalla kummalla vanhemmalla on harrastus joka vie useita tunteja illassa, sitten viikonloppuisin toinen on toisena iltana viihteellä ja toinen toisena. Tai vaihtoehtoisesti on miehen pelireissuja jne. Keskenään tuntuu olevan todella minimaalisesti aikaa.
Joillekin tuntuu se salitreeni kuitenkin ajoittuvat siihen ilta-aikaan minkä lapset ovat hereillä hoidon ja yön välissä. Luulisi että sitä fyysistä kuntoa voisi pitää yllä vähemmälläkin rehkimisellä.
 
Valintoja täytyy tehdä. Itsellä on yksi harrastusilta viikossa ja sekin alkaa vasta klo 19 > eli olen ehtinyt viettää aikaa muksun kanssa ennen lähtöä. Miehellä on omia menoja vaihtelevasti, ei vakkariharrastusta.

Mutta itse en halua enempää harrastuksia nyt ottaa, kun aika ei riitä, lapsi täyttä vasta 2 joten haluan kyllä viettää illat ja viikonloput hänen kanssaan. Ja perheenä vietetään myös paljon aikaa. Aamuisin käyn koiran kanssa lenkillä. Iltalenkki tehdään välillä koko porukalla, välillä mies menee yksin.

Jos olisin kotiäitinä, niin sitten kaipaisin ehkä enemmän omia harrastuksia.
 
Ei me ehdittykään, kun lapset olivat pieniä. Kumpikin kävi korkeintaan 1 krt/viikko omassa harrastuksessa. Satunnaisesti pari kertaa viikossa.

Nyt kun lapset ovat jo vähän isompia, molemmat kohta kouluikäisiä, niin lastenkin harrastukset vievät ilta-aikaa. Kimppakuljetuksilla muiden vanhempien kanssa tämä työsavotta on pysynyt aisoissa, joten nyt voidaan käydä ehkäpä sen pari kertaa viikossa harrastamassa. Sen lisäksi viereisen pururadan voi kiertää vaikkapa joka päivä, koska lapset voi jättää jo hetkeksi kahdestaan. Yksi kierros kestää 15 minuuttia.
 
Sehän on vaan siitä kiinni, mikä kenellekin on tärkeä. Meillä lasten kanssa illalla harrastetaan yhdessä sitä liikuntaa, käydään lenkillä, pyöräilemässä ja ulkoillaan. En voisi kuvitellaakaan että pienet lapset vielä pitkän hoitopäivän jälkeen joutuisivat olemaan vanhemmista erossa. Äitinäkin halua viettää kaiken vapaa-aikani heidän kanssa. Lasten isä hoitaa harrastuksensa sen jälkeen kun lapset ovat menneet nukkumaan.
Itse en ymmärrä noita lastenhoitovuoroja, enkä sitä, että perheenä ei voi viettää aikaa. Ihmiset on vaan nykyisin niin kauhean itsekkäitä, ja omaa aikaa pitäisi aina löytyä. Miksi ei voi pysähtyä ja elää niiden pienten lasten ehdoilla muutamaa vuotta.
 
Onhan ne vanhempien harrastukset toki vanhemmille tärkeä henkireikä, mutta vähäiseksi jää lasten kanssa vietetty aika jos harrastetaan paljon. Pienet lapset kaipaavat perheen yhdessä tekemistä.
Kyllähän se arvoista kertoo jos mieluummin treenaa 5 kertaa viikossa vapaa-ajallaan ja se on auttamatta lapselta pois.
 
Onhan ne vanhempien harrastukset toki vanhemmille tärkeä henkireikä, mutta vähäiseksi jää lasten kanssa vietetty aika jos harrastetaan paljon. Pienet lapset kaipaavat perheen yhdessä tekemistä.
Kyllähän se arvoista kertoo jos mieluummin treenaa 5 kertaa viikossa vapaa-ajallaan ja se on auttamatta lapselta pois.

Ei välttämättä, jos sen tekee silloin, kun lapset on nukkumassa. Joko aamulla hyvin hyvin hyvin varhain tai illalla vähän myöhemmin.
 
Meillä on yhteishuoltajuus lapsen isän kanssa. Harrastan kuntojumppaa 2 kertaa viikossa, sekä yhdistyksen kokous/kahvittelupäiviä on n 2-3 kertaa kuussa. Lapsen isä tulee siis niina iltoina meille ja laittaa lapselle iltapalat ym jos itsellä menee myöhään. Muille harrastuksille, kuten neulomiselle ja kitaran soitolle jää aikaa lapsen mentyä nukkumaan.
 
Onhan ne vanhempien harrastukset toki vanhemmille tärkeä henkireikä, mutta vähäiseksi jää lasten kanssa vietetty aika jos harrastetaan paljon. Pienet lapset kaipaavat perheen yhdessä tekemistä.
Kyllähän se arvoista kertoo jos mieluummin treenaa 5 kertaa viikossa vapaa-ajallaan ja se on auttamatta lapselta pois.

Öö, itse treenaan 5 krt viikossa ja se ei kyllä ole millään muotoa pois lapsilta, korkeintaan vain omista yöunistani. Lähden salille jo 5.30-6.00 aikaan, mies hoitaa lasten aamutoimet ja vie päiväkotiin. Mies puolestaan käy omissa urheiluharrastuksissaan välillä keskellä työpäivää tai heti sen jälkeen. Illat vietetään perheen kesken. Viikonloppuisin käydään miehen kanssa vuorotellen.
 
Meillä tuo tilanne tulee olemaan vasta ensi vuonna, mutta olen jo ruvennut miettimään miten arjen saa helpoiten toimimaan.

Mies harrastaa jalkapalloa ja minä käyn ryhmäliikuntatunneilla ja lisäksi lenkkeilen koiran kanssa (ja lapsi kulkee mukana rattaissa). Meillä on nyt jo arkea helpottamassa tuttavaperheen tyttö, joka käy kahtena päivänä lasta hoitamassa minun harrastukseni ajan. Yhtenä harrastuskertana mies on sitten lapsen kanssa, kun osuu miehen vapaapäivälle.

Talvisin meillä ei ole yhteistä vapaapäivää koskaan, kun miehellä on harrastus molempina vapaapäivinään. Kesäisin on yksi yhteinen päivä viikossa, toisena miehen vapaapäivänä on molemmilla harrastus.

Varmasti jatkossakin pyydetään tuota tuttavaperheen tyttöä auttamaan, koska pakostakin menee harrastukset päällekäin/mun harrastus on samaan aikaan kun mies on töissä. Välillä voin mennä myös ennen iltavuoroa jumppaan, kun lapsi jokatapauksessa menee aiemmin jo hoitoon (ei viitsi viedä päiväuniaikaan...).

Meillä suuri etu on se, että molemmat tehdään vuorotyötä ja lisäksi vuorot alkaa eriaikaan. Lapsen hoitopäivät tulee olemaan siis suht lyhyitä ja niitä on 3-5päivää/viikossa.
 
Täytyy myöntää, että pidän omaa aikaa ja erityisesti liikuntaharrastuksiani usein parisuhdeaikaa tärkeämpänä ja tiedän, etten ole paras mahdollinen puoliso. Emme tosiaan ole koko perhe kovin paljoa yhdessä. Lapsillakin paljon omia harrastuksia, joten koko perhe ei juuri yhdessä olisi iltaisin, vaikka en harrastaisikaan. Lomalla sitten aikaa tulee vietettyä yhdessä enemmän.
Eli me tosiaan vuorotellaan paljon. Lisäksi pyrin tehokkaaseen ajankäyttöön. Käyn lenkillä ja salilla samaan aikaan kun vien lapsia harrastuksiin, pyöräilen työmatkat, käyn aamulla uimassa ennen töihin menoa jne. Harrastan liikuntaa viikoittain noin 7-10 h. Siitä huolimatta vietän mielestäni myös paljon aikaa lasten kanssa ja olen aina illalla kotona iltasatuaikaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pohdintaa päivään;29022750:
Lähinnä ihmettelen sitä että monissa perheissä jommalla kummalla vanhemmalla on harrastus joka vie useita tunteja illassa, sitten viikonloppuisin toinen on toisena iltana viihteellä ja toinen toisena. Tai vaihtoehtoisesti on miehen pelireissuja jne. Keskenään tuntuu olevan todella minimaalisesti aikaa.
Joillekin tuntuu se salitreeni kuitenkin ajoittuvat siihen ilta-aikaan minkä lapset ovat hereillä hoidon ja yön välissä. Luulisi että sitä fyysistä kuntoa voisi pitää yllä vähemmälläkin rehkimisellä.

Mä en ymmärrä, mitä pahaa on siinä, että lapseni on isänsä kanssa muutamana iltana viikossa iltana 2 tuntia kahdestaan ja vastaavasti minun kanssani parina muuna iltana. Viikonloppumenoja meillä tosin on harvoin, viikonloput pääsääntöisesti vietetään perheen kanssa. Minulle (ja miehelle) liikunta on tärkeää. Jos en liiku on hartiat jumissa, väsyttää koko ajan jne. Voin fyysisesti ja psyykkisesti paljon paremmin kun käyn muutamana iltana viikossa liikkumassa ilman lastani. Ei ole kyse mistään rehkimisestä vaan omasta (ja sitä kautta koko perheen) hyvinvoinnista. Toki saa ihmetellä, mutta tämä toimii meillä.
 
Meidän harrastukset ovat kausiluonteisia.
Mieluiten harrastetaan koko perhe yhdessä.
Miehen riista/kalaharrastukset vievät syksyisin aikaa enemmän, mutta tosiaan on kausiluonteista.
Liikuntaa tulee pihatöissä ja lasten kanssa peuhatessa, lisäksi kotona voi treenata kun on vehkeet siihen.
Säännöllisiä harrastuksia ehdimme harrastaa sitten kun lapset ovat isompia ja omissa menoissaan.
Aika aikaansa kutakin.
Mulle on perheen kanssa yhdessä vietetty aika tärkeintä, parisuhdetta unohtamatta.
 
Me ollaan tosi paljon perheenä. Siltikin kerkeän harrastaa lähes joka päivä. Kerran viikossa käyn salilla. Muuten käyn lenkillä pikkukakkosen aikaan (viikolla 17-18 ja viikonloppuna 8-9). Näin mun lenkkini ei ole keltään pois. Mies pelaa sulkapalloa kaksi tuntia viikossa
 
[QUOTE="vieras";29022651]Meillä ainakin arki-iltoina kummallakin omia menoja, lähinnä liikuntaa. Meille kummallekin on liikunta tärkeää oman jaksamisen kannalta. Elämässä ehtii ja jaksaa enemmän, kun on myös fyysisesti hyvässä kunnossa ja liikunta on myös purkaa työstressiä. Viikonloput on meille sitä aikaa kun ollaan perheenä yhdessä, syödään hyvin, nähdään mahdollisesti tuttavia ja sukulaisia (mutta koko perhe yhdessä). Kyllä meille tässä vaiheessa nuo viikonloput riittää perheenä olemiseen. Ei lisäaika tietenkään olisi pahitteeksi, mutta valintoja on tehtävä.[/QUOTE]

Tästä tulee mieleen laulu: "Olen viikonloppuisä minä vain..."

Sori, mutta eikö tuossa tosiaan tule sellainen olo, että lapset ovat vain sivuseikka (tai rasite), jotka roudataan aamulla hoitoon ja haetaan iltapäivästä, vanhemmista toinen tai molemmat harrastuksiin, lapset ties minne, sitten syödään iltapala ja lapset nukkumaan. Olette siis viikonloppuvanhempia. Tunnetteko edes omia lapsianne? Kuka ne kasvattaa? Päiväkotiko?
 
[QUOTE="Lilli";29023100]Öö, itse treenaan 5 krt viikossa ja se ei kyllä ole millään muotoa pois lapsilta, korkeintaan vain omista yöunistani. Lähden salille jo 5.30-6.00 aikaan, mies hoitaa lasten aamutoimet ja vie päiväkotiin. Mies puolestaan käy omissa urheiluharrastuksissaan välillä keskellä työpäivää tai heti sen jälkeen. Illat vietetään perheen kesken. Viikonloppuisin käydään miehen kanssa vuorotellen.[/QUOTE]

Miten sinä jaksat herätä noin aikaisin liki joka aamu?

Minä harrastan opiskelua, kotona. Eipä oikein muuta ehdi ja jaksa.
 

Yhteistyössä