Pienten lasten työssä käyvät vanhemmat, miten hitossa ehditte harrastaa??

["vieras"]

[QUOTE="mie";29023683]Tästä tulee mieleen laulu: "Olen viikonloppuisä minä vain..."

Sori, mutta eikö tuossa tosiaan tule sellainen olo, että lapset ovat vain sivuseikka (tai rasite), jotka roudataan aamulla hoitoon ja haetaan iltapäivästä, vanhemmista toinen tai molemmat harrastuksiin, lapset ties minne, sitten syödään iltapala ja lapset nukkumaan. Olette siis viikonloppuvanhempia. Tunnetteko edes omia lapsianne? Kuka ne kasvattaa? Päiväkotiko?[/QUOTE]

Ei kyllä minulle tule sellainen olo. Eikö se toinen vanhempi aina ole lasten kanssa? Ja varmasti nauttii lasten kanssa touhaamisesta niinä aikoina aivan samoin kuin joku, joka ei harrastaisi mitään.

Itselläni ei sitä paitsi ainakaan mene koko ilta harrastamiseen. Saatan mennä liikuntaharrastukseen heti töiden jälkeen ja olla kotona jo puoli kuusi. Tällöin isä on syöttänyt lapset ja lähtee omaan harrastukseensa. Ja minulle jää koko ilta aikaa olla lasten kanssa rauhassa. Ei tosiaankaan ole viikonloppuvanhempiolo, eivätkä lapset ole meille rasite, vaan suuri ilo elämässä. Mutta pienellä arjen organisoinnilla ehtii muutakin, kuin olla vain lasten kanssa.

Täytyy tosin myöntää, että kun kutona on ollut alle 2-vuotias, niin minäkin olen karsinut myös liikunnan määrää. Meillä kun pienet ovat olleet hyvin kiinni minussa, eikä isä ole täysin korvannut läsnäoloani.

 

["vieras"]

[QUOTE="mie";29023683]Tästä tulee mieleen laulu: "Olen viikonloppuisä minä vain..."

Sori, mutta eikö tuossa tosiaan tule sellainen olo, että lapset ovat vain sivuseikka (tai rasite), jotka roudataan aamulla hoitoon ja haetaan iltapäivästä, vanhemmista toinen tai molemmat harrastuksiin, lapset ties minne, sitten syödään iltapala ja lapset nukkumaan. Olette siis viikonloppuvanhempia. Tunnetteko edes omia lapsianne? Kuka ne kasvattaa? Päiväkotiko?[/QUOTE]

Voi hyvänen aika mitä logiikkaa taas, kerrassaan ihmeellisiä päätelmiä olet onnistunut tekemään meidän elämästä. Lapset ovat sen toisen vanhemman kanssa silloin, kun toinen on treenaamassa. Samaan aikaan emme harrasta, mahdollisuus olisi toki viedä lapset kuntosalin lapsiparkkiin, mutta tätä emme tee (päiväkotipäivässä on tarpeeksi). Lapset eivät ole "ties missä", vaan toisen vanhemman kanssa kotona kirjoja lukien, ulkoillen jne. Meillä minimoidaan lapsen hoitopäivän pituus eli toinen on lähtee aikaisemmin töihin ja hakee aikaisemmin. Toinen sitten vie lapsen myöhempään ja on myöhemmin töissä. Eli lapsen hoitopäivä on jokapäivä alle 8 tuntia, vaikka kummatkin vanhemmat periaatteessa 8-16 töissä (liukumilla sitten pelataan noita vientejä ja hakuja).

Aloituksessa nimenomaan kysyttiin, kuinka vietätte aikaa PERHEENÄ ja meillä aika vähän ollaan arki-iltoina perheenä kotona ja tätä yritin vastauksessani valoittaa, mutta homma toimii ja lapset saavat aikaa kummankin vanhemman kanssa.

 

["vieras"]

en ehdikään. Tarkoituksella, koska lapset on tärkeämmät.

Harrastan sitten kun eivät kaipaa minulta kuin rahaa.